Nyt kun Elviksen tytär kuoli nuoressa 54 vuoden iässä, niin palautuipa mieleen hiljattain lukemani kirja. Elvis: Destined to Die Young tuntui päällisin puolin vain yhdeltä niistä kymmenistä ja taas kymmenistä Elvis-kirjoista, joissa välillä joku puoli vuotta taloudenhoitajana toiminut tai vastaava kertoi mitättömiä kokemuksiaan tai "paljastuksiaan", mutta sitten lukemalta se tuntui myös paljon tutkitummalta ja perusteellisemmalta kirjalta. Ei sitä nyt sensaatiohakuiseksi voine sanoa, mutta jotenkin ehkä tuli luettua sellaisen vaihtoehtohistorian kategoriaan kuin vaikka sellaiset FBI/Mafia/uusi henkilöllisyys -teoriat Elviksest.
Kirjan pointti oli se, että Elviksen äidin puoleisessa sukuhaarassa nyt vaan kuoltiin ja kuollaan nuorena, joten Elvikselläkään ei ollut mahdollisuuksia kuin kuolla nuorena. Oli kirjassa kerrottu todennäköiset terveydelliset syytkin siihen suvun alhaiseen elinikäodotukseen, joka taisi olla serkusten välisten avioliiton tuottama joku harvinainen geneettinen mutaatio. Mutta muistaakseni ihan kohtuullista listaa siellä oli nuorena kuolleista ja pitkään sairastaneista sukulaisista jo monien sukupolvien takaa, ja tietysti Elviksen oma äiti, hän itse ja nyt Lisa Marie jatkavat sitä synkkää saagaa. Totta kai Elvis itse edesauttoi terveytensä romuttamista elintavoillaan, ja Gladysilläkin oli omat paheensa, ja sellaisia ulkoisia syitä voidaan aina löytää, mutta sitten taas maailmassa on tuhansia, jotka ryyppää, syö, nussii ja narkkaa vielä kovemmin ja silti palloilevat tällä pallolla paljon pidempään.
Ihan ajatuksia herättävä kirja nyt Lisa Marien jälkeen.