Kyllä kai tässä Elomon osalta kävi niin, että heti alkuun joukkue sai vaihdoksesta uutta virtaa ja yritystä. Tuli muutama voitto ja ulospäin saattoi jopa näyttää siltä, että homma kääntyy kohti parempaa. Näin se usein menee valmentajan vaihtuessa. Mutta, jossain kohtaa pelaajat alkoivat aistia ettei Elomolla ole oikeasti selkeää pelitapaa. Sellaista, jota harjoituksissa oikeilla harjoitteilla alettaisiin ajamaan joukkueelle. Erikoistilannepelaamista (niin yv kuin av:kin) ei saatu kehitettyä. Ei pelaajat tyhmiä ole, kyllä heillä on näkemys onko meneillään selkeä prosessi joka pitkässä juoksussa vie joukkueen peliä eteenpäin vai ei. Ja jossain kohtaa tulee sitten kulminaatiopiste, jossa pelaajat alkavat yksi kerrallaan menettää uskoaan. Se johtaa pikkuhiljaa siihen, että kentällä ei vaan enää anneta kaikkea joukkueen eteen. Pikkuhiljaa sama mentaliteetti tarttuu vähintäänkin suurimpaan osaan pelaajista. Pelaajat on tottakai ammattilaisia joitten pitäis aina laittaa kaikki likoon sen logon eteen mitä kulloinkin edustaa. Tavallaan inhimillistä reagointiahan tuo kuitenkin on, samaa on tullut nähtyä kyllä ns. normaalissa työelämässäkin.
Itse näkisin kuitenkin, että syy-seuraus suhde lähtee siitä, että Elomolla ei kertakaikkiaan vaan ollut alkujaankaan eväitä hoitaa tuota tonttia menestyksellisesti. Eli seuraava kysymys onkin miksi ihmeessä hallitus päätyi Elomon palkkaamiseen? Mitkä olivat ne painavat perustelut Elomon valintaan? Jotkut suositteli, Elomon rajaton itseluottamus ja suuret puheet, näytöt?
Perkonojalta voisi kysyä olisiko hän valmis palkkaamaan Kiprun suoraan HKScanin toimitusjohtajaksi sillä perusteella, että kaveri on pitänut nakkikioskia jonkin aikaa ja suorittanut pari kaupallista kurssia? Voisin vannoa, että hänen vastaus olisi ei. Ja perusteluna se, ettei kaverilla ole mitään eväitä hoitaa sitä tonttia. Tässä toisessa tapauksessa päädyttiin kuitenkin jostain syystä toisenlaiseen päätökseen vaikka kaikkien jääkiekosta vähääkään ymmärtävien olisi pitänyt nähdä samat riskit.