Elokuvaklassikko?

[Ex]

Kuten Wapiz sanoi, Bad Taste on sellainen leffa jota ei todellakaan viitsisi katsoa uudestaan... Ja kaiken huipuksi kyseisen "elokuvan" ohjaaja on ohjannut myös Taru Sormusten Herrasta -trilogian. Noh, ei tuomita tulosta ennen kuin on nähty, mutta pienet ennakkoasenteet kyllä painavat mielessä...

Sen sijaan raina jonka olen nähnyt ylivoimaisesti useimmin, on John Miliuksen ohjaama Conan Barbaari (1980). Mikä musa, mikä fiilis! Pikkuisen tietty aina hymyilyttää kun sitä katsoo, mutta kaiken kaikkiaan loistoleffa.

 

[JHag]

Peter Weirin (mm. Todistaja) aikaisempi ohjaustyö Huviretki hirttopaikalle on outoudessaan suorastaan vavahduttava elokuva. Ei edusta oikeastaan mitään lajityyppiä, suosittelen. Ja sen voi katsoa uudelleenkin.

Blade Runner, Director´s cut on oiva brassailuvalinta. Hieno, mutta niin puhkikatsottu että please ei enää...

Paras sotaleffa, mitä on koskaan tehty on Full Metal Jacket, hyvänä kakkosena Ilmestyskirja.nyt

Jos haluaa katsoa elokuvan, jonka tehon ajan patina on valitettavasti syönyt, niin Kauriinmetsästäjä koneeseen. En suosittele, jos on tehnyt joskus vaikutuksen, ei vaan toimi ainakaan minulle enää.

Uudemmista leffoista nousevat esiin Onni ja Magnolia, kaikkien kehujensa arvoiset, Cruise huikea Magnoliassa, vaikka ärsyttävä hahmo onkin.

Huonoin leffa minkä olen ikinä nähnyt on Hudson Hawk, Battlefield Earthin ajattelin katsoa ensi viikonloppuna, menee kuulemma ohi tästäkin.

Kotimaisista Kaurismäkien Arvottomat, joka tuli juuri tv:stä, on kestänyt loistavasti ajan kulumisenkin, yllättävää. Ylivoimaisesti paras parin viime vuoden uusimmista on Jarmo Lampelan Joki, eikun katsomaan. Ja yliarvostetuin on Koivusalon Rentun ruusu, joka ei ole oikeasti edes elokuva, vaan sarja toisiinsa liitettyjä tapahtumia, joita on kuvattu ja varsinkin leikattu vailla minkäänlaista rytmitajua tai käsitystä elokuvasta taiteenlajina. Sanalla sanoen: paskaa. Suosalo kuitenkin huikea.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti t4
Mikä elokuvaklassikko on pakollinen ostos kirjahyllyn somisteeksi? Elokuva, jota voit ylpeänä esitellä vieraille mutta salaa toivot, ettet joutuisi sitä toista kertaa katsomaan.

Siis ymmärsinkö oikein, että haluat jonkinlaisen brassailuteoksen, jolla voit (yrittää) tehdä vaikutuksen vieraisiin, joiden myös täytyy tietää jotain elokuvista muttei liikaa, jotta fuulasi ei paistaisi läpi? Mutta että itse ei pitäisi teoksesta.... vaikea tehtävä.

Siinä tapauksessa mikään 80-luvun jälkeen tehty ei kerta kaikkiaan vaan käy. Parasta olisi jos elokuva on mustavalkoinen eikä äänettömyyskään ole pahasta.

Omat ehdotukseni:

1) Tarkovski - Peili (myös Solaris käy)
2) Ehkä joku Kurosawan vähemmän kulunut, vaikka Kumonosu jo (en muista tarkkaa suomennosta, oliko Seittilinna?) eli Macbeth samuraiversiona. En halua tässä sanoa Dersu Uzala, koska pidän siitä oikeasti sovicoloreista huolimatta.
3) Niin, kai sen Wellesin Kansalais-Kanen pitää olla tälläkin listalla.
Ja ymmärrän jos Kubrickin Avaruusseikkailukin jonkun mielestä ansaitsee vain yhden katsomiskerran.
4) Milos Formanin tsekkikauden leffat tekevät aina sofistikoituneen vaikutuksen, ehdotan Mustaa Pekkaa.

5) Sitten mitä tahansa etnistä. Intialaiset, kiinalaiset, afrikkalaiset, etelä-amerikkalaiset käyvät. Siinä voi sitten samalla selitellä kuinka paljon elokuvia niissä maissa tehdään ja voi voi kuinka vähän niitä nähdään Euroopassa, joka on vain pikku-Amerikka jne jne jne.

Uudemmista:

Kieslowskin trikolori-sarja (sillä saa aina naiset innostumaan)
Lynch - Eraserhead (sillä saa aina miehet innostumaan)
Reggio - Koyaanisqatsi
Greenaway - ZOO
Caro & Jeunet - Kadotettujen lasten kaupunki

Joo, alkaa lipsua jo ihan liikaa sellaisten puolelle, joita minä ainakin katson ihan mielellään moneenkin kertaan.

 

[laredo]

Re: Re: Tämä on pakollinen jokaiselle suomalaiselle!

Viestin lähetti Sistis


Klassikko, mutta itse pidän enemmän Mollbergin versiosta, ilmeisesti olen ainoa suomalainen tässä suhteessa.

...

Molbergin versio voittaa E.Laineen mennen tullen. Miten ihmeessä Laine oli löytänyt esim. nuoreksi hurmuriksi Rahikaiseksi jostain viisikymppisen läskin näyttelijän? Entäpäs tuo ensihyökkäys, hiukan liian teatraalista minun makuuni. Puhumattakaan erittäin irrallisesta otoksesta kylähullun iltarukouksesta. Lisäksi se täydennyskloppi joka sai napin otsaan oli HIUKAN yliampuva nörttiydessään. Kaiken kruunaa ah niin ihanat E.Laine patarummut jotka soi yhtenään filmin taustana. Unohtaa ei myöskään sovi ryssittelyn puutetta sekä täysin onnettomien taistelukohtauksien kuvausta. Väliklipit aidosta sodasta ovat kuvatasoltaan tosi onnettomia.

Edwin Laineen filmin ansio lepää puhtaassa nostalagiassa. Mollbergin versio on yllättävän hyvä. Oikein hämmästyin kun katsoin sen toiseen otteeseen.

 

[JHag]

Tuntemattomista minunkin mielestäni Mollbergin on periaatteessa parempi, mutta ei ole Laineenkaan huono, kun ottaa huomioon ajan eli 50-luvun alun. Pisteet Mollbergille 5-4 kuitenkin. Realismi on enemmän läsnä tässä uudemmassa - sota tuntuu ja näyttää vittumaiselta. Laineen sota taas näyttää seikkailulta.

Paras näyttelijäsuoritus molemmat huomioon ottaen menee Laineen rainan Lehtoa esittäneelle Åke Lindmanille. Siinä oli niin kylmä ja hyytävä suoritus, että ei ole suomifilmissä sen jälkeen nähty!

 

[Ramchester]

NOSFERATU / Friedrich Wilhelm Murnau
1 h 20 min. : m/v 1922. S12
Pääosissa: Max Schreck, Gustav von Wangenheim, Greta Schröder.
Mykkäelokuva, alkuperäinen leikkaamaton versio.

Nyt se on sitten pistetty nettiin. Jokainen voi siis katsoa tämän todellisen klassikkojen klassikon täältä: http://video.google.com/videoplay?d...210&start=0&num=10&so=0&type=search&plindex=0

 

[-OO-]

Outoa. Ei ainakaan minun tarvitse pönkittää itsetuntoani hankkimalla hyllyyni elokuvia joista en pidä.

 

[Musta_Kyy]

Mustan_Kyyn elokuvaklassikot

Lista, joka ei sisällä pakonomaisella tarpeella jotain kirjahyllyntäytepaskaa vain taiteellisuuden vuoksi. Raakasin siis mieleenpainumattomat ja huonot pois.

Draama, yleinen:
Forrest Gump
American Beauty
Schindlerin lista

Draama, historia:
Ben Hur
Gladiaattori
Braveheart

Toiminta:
Kadonneen Aarteen Metsästys
Die Hard

Komedia:
Animal House
Poliisiopisto

Western tai muu länkkäri:
Sheriffi
Hyvät, Pahat ja Rumat

Sota:
Talvisota
Tuntematon sotilas
Tuntematon sotilas
Sotamies Ryan

Jännitys:
Seitsemän
Uhrilampaat

Rikos:
Kummisetä
Kummisetä II
Once Upon a Time in America

Elokuvasarja:
Taru Sormusten Herrasta
Kummisetä
007

 

[-OO-]

Tuntemattomista minunkin mielestäni Mollbergin on periaatteessa parempi, mutta ei ole Laineenkaan huono, kun ottaa huomioon ajan eli 50-luvun alun. Pisteet Mollbergille 5-4 kuitenkin. Realismi on enemmän läsnä tässä uudemmassa - sota tuntuu ja näyttää vittumaiselta. Laineen sota taas näyttää seikkailulta.

Paras näyttelijäsuoritus molemmat huomioon ottaen menee Laineen rainan Lehtoa esittäneelle Åke Lindmanille. Siinä oli niin kylmä ja hyytävä suoritus, että ei ole suomifilmissä sen jälkeen nähty!

Minun mielestäni Tuntemattomasta ei ole vielä hyvää ja onnistunutta elokuvaa tehtykään. Se kirja ei yksinkertaisesti pysty taipumaan elokuvaksi, joku minisarja voisi jo toimiakin. Laineen versiossa ärsyttää erityisesti reippaasti yli-ikäiset näyttelijät ja se ajalle tyypillinen järkyttävä ylinäytteleminen ja "teatterimaisuus". Käsikirjoituksena kuitenkin parempi kuin Mollbergin versio, joka kaatuu ennen kaikkea siihen että leikkaus on tökkivää ja mukaan on yritetty saada liikaa materiaalia ja kaikki kohtaukset on sellaisia lyhyitä pätkiä: töks, töks, töks, töks... Näyttelijävalinnat on minun mielestäni parempia kuin Laineen versiossa. Lisäksi Mollbergin versiossa ärsyttää äänet, koko elokuva on täynnä risujen rapsetta ja pusikon suhinaa, musiikkia ei ole ollenkaan jne. Oikeastaan varsin keskinkertaisia, ellei huonoja, elokuvia molemmat. Toivottavasti tuo The Kirja saisi joskus arvoisensa elokuvaversion.

 

[Prof. Puck]

Outoa. Ei ainakaan minun tarvitse pönkittää itsetuntoani hankkimalla hyllyyni elokuvia joista en pidä.

Tuo on yksi tapa ymmärtää tämä jatkoajan alkuhistorista kaivettu viestiketjun aloitus. Minä puolestani ymmärsin asian niin, että tässä haetaan elokuvia, jotka ovat tehneet, tavalla tai toisella, niin suuren vaikutuksen, että ne ansitsevat "paikan" omalla elokuvahyllyllä, mutta joita ei juuri viitsi toistuvasti katsella tai eivät varsinaisesti ole kamaa, jolla nostatetaan satunnaisten vieraiden juhlamieltä...?

Muutaman tällaisen mainitakseni:

Proffan TOP3 2000-luvulta (olen poiminut sellaisia, joita ei vielä ole mainittu)

1. Lars Von Trier: Dogville, 2003

Tämä Kalliovuorille - ja teatterilavalle/lavasteisiin sijoittuva filmi ei ole kerännyt suosiotaan varsinaisesti häikäisevästä visuaalisuudestaan, vaikka Nicole Kidman siinä näyttelikin. Samaan aikaan tuskallisen raastava, mutta oudon kiehtova, perverssillä tavalla jopa erinomainen elokuva. Jokunen vuosi on vierähtänyt elokuvan katsomisesta ja vieläkään ei ole tullut halua katsoa kyseistä "actionpätkää" toista kertaa. En silti panisi pahakseni, jos filmi hyllystäni löytyisi. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä sille päälle taas sattuu, ehkä jo ennen vuotta 2010?

2. Memento, Christopher Nolan, 2000:

Loistava elokuva ja taitaa itse asiassa löytyäkin (avaamattomassa paketissa) elokuvakokoelmastani, koska DVD:n aikanaan ale-laarista bongasin. Jotenkin elokuva perustui niin vahvasti yllätykselliselle ja erikoiselle kerronnalle, että kertakatsomisen jälkeen pajatso oli ns. tyhjennetty ja vielä ei ole tullut tarvetta tai halua palata kyseisen filkan pariin. Sitä paitsi en ole koskaan pitänyt takautuvasta kerronnasta elokuvissa, joka on koko leffan pointti.

3. Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Darren Aronofsky, 2000

Elokuva, joka pilasi lopullisesti allekirjoittaneen appiukon joulumielen jokunen vuosi sitten ,ei voi olla huono, eikä olekaan. Kyseessä on todennäköisesti paras, ainakin shokeeraavin, narkkarikuvaelma, jonka olen nähnyt. Raju tarina, mutta jotenkin kerta riitti, tältä erää. Loistava elokuva, enkä panisi pahakseni, jos sen saisin hommattua edullisesti DVD-kokoelmaani.

 

[laredo]

muoks:oho olinkin jo vuooooosia sitten kommentoinut samaa asiaa..

 

[Osmo Rapeli]

~HA! Oikeasti, DVD-kokoelmani sisältää muutaman musiikkisetin lisäksi vain tiukan kolmen suoran:

Stalingrad, Ilmestyskirja. Nyt. redux ja Carmen Electran Striptiz Aerobicz (viimeinen siis unkariksi dubattuna). Katselen tasaisen tappavaan tahtiin harvakseltaan erityisesti nimenomaan klassikkoja mutta mieluummin vuokrattuna, en jaksa ostaa reeveereitä kun on kamaa niin älytön määrä muutenkin. Brando, Kubrick ja kaikenlaiset itä-eurooppalaiset kähtävä- ja mustalaiselokuvat kuten "Musta kissa, Valkoinen kissa" toimivat hyvien sotasettien ohella.