Electric Light Orchestra tänä iltana!

[Paitselo]

Jos ette ole tv:n ohjelmatiedoista huomanneet, niin TV1 esittää tänään klo 23.30 - 01.10 ELO:n konsertin Los Angelesista vuodelta 2001. Tämä on uusinta, mutta tuiki tarpeellinen mielestäni.

Tänään astelee tv-kuviin pörröpäisen Jeff Lynnen luotsaama Electric Light Orchestra, joka on aina ollut parempi bändinä kuin maineeltaan.
Birminghamin suurten poikien, noitamaisen lahjakkaan Roy Woodin ja melodian mestarin Jeff Lynnen perustama ELO risteytti ovelasti Chuck Berryä ja Beatlesia klassiseen musiikkiin ja music hall-laulelmiin silloin, kun käsitettä CROSS OVER ei ollut vielä olemassakaan.

Tämä konsertti ei ole mikään massatapahtuma vaan valikoidulle kutsuvierasyleisölle järjestetty juhlatilaisuus, jossa muistellaan vanhoja ja uumoillaan hyviä aikoja eteenkin päin. Lynne ja kumppanit laittavat tavanomaisten nättien harmonioiden välissä raskaampaakin tavaraa ämyreihin. On ilo kuulla vetreän ukkomaisen ELO:n vetäisevän rankan linjan kappaleita kuten Ma-Ma-Ma-Belle ja Roll Over Beethoven!

ELO:lla oli vuosien 1974 ja 1981 välillä seitsemäntoista Top 40 -hittiä, osa rokkia, loput silkkaa barokkia. Viime mainittu termi kaipaa selitystä. ELO nimittäin tunnetaan orkkana, josta on minimalismi ja akustisuus kaukana. Lynne rakentaa sävellyksensä uusiksi reippaasti sovittamalla ja studiotekniikalla.
Mahtipontisen kauniit biisit Telephone Line, Tightrope, Livin´Thing paljastavt jälleen kerran, miten täydellinen poplevy oli 1976 ilmestynyt A New World Record. Ihmeen hyvin nämä monikerroksiset pikkusinfoniat soivat myös livenä.
Lynne on pitänyt kokoonpanon tässä konsertissa siedettävässä mittakaavassa. Ydinryhmää tukee kaksi naissellistiä (onhan muuten seksikäs soitin naisen käsissä ja jalkojen välissä) ja yksi taustalaulaja.

(yllä lainauksia tämän päivän Ilta-Sanomista)

 

[nedomansky]

E.L.O. on rautaa, voisko saada näytteet saitille?

Toinen vaihtoehto on laittaa nauha perään vaikka
YVn kautta. It's magic.

 

[finnjewel]

Allekirjoitan aikalaiseni Predatorin kehut. Itse arvostan vielä albumia "A New World Record" korkeammalle seuraavana vuonna julkaistun tuplan "Out of The Blue". Ehkäpä siksi, että siinä on enemmän musaa.. Nämä kaksi mainittua ovat kuitenkin ELO:n parhaat + tämä sinkku "Roll Over Beethoven".

 

[suursyömäri]

Predator & co.

Kertokaapa ELO:n suhteen aikamoiselle amatöörille, mitä kyseisen bändin levyjä kannattaisi hyllyyn hommata. Tällä hetkellä siellä kököttää kyseisen poppoon vuonna 1974 ilmestynyt kiekko nimeltä Eldorado. Mielenkiintoista musaa ja uudelleenmasteroinnin(?) seurauksena todella hyvältä kuulostavaa soundia. Lisäksi levyltä löytyy muutamasta biisistä aika kiva koukku!

Mutta ehdotelkaapas niitä ELO:n must-have-levyjä!

PS. 1t 45min keikan alkuun :-)

 

[Aina Pata]

Niinpä niin, pistetään lievästi eriävää mielipidettä. Minuun kolahtaa eniten tuo 80-luvun alun ELO. Levyt Time ja Secret Messages ovat mulle MUST, unohtamatta tietenkään Xanadua.

Levyhyllystä kyllä löytyy noita vanhempiakin ja joku Lynnen soolo, mutta mutta ei ne kolisi yhtä hyvin kuin jo edellä mainitut.

Burzumia kuunnellen ja ELOa odotellen, vielä puolitoista tuntia.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti suursyömäri
mitä kyseisen bändin levyjä kannattaisi hyllyyn hommata.

Hyllystäni löytyy kaikki mitä bändi ja Jeff yksin on levylle saakka tuottanut, joten rohkenen esittää näkemykseni:

"Popin paras A-luokka"

Tähän luokkaan kuuluvat kaupallisesti menestyneimmät, rakastetuimmat ja ehkä toisaalta myös kuluneimmat levyt.

Out of the blue -tupla ja New World Record ovat ylittämättömät. Onneksi noiden höylätyimpien biisien lisäksi kummaltakin löytyy runsaasti helmiä, joille ei radioaaltoaikaa ole suotu. Ehdottomat hankinnat.
Time saattaa olla myös tutustumisen arvoinen, vaikkakin tästä varsin menestyneestä levystä alkoi ELO:n luisuminen hakoteille.
Discovery kuuluu tähän luokkaan, muttei omiin suosikkeihini. Vain pari helmeä ja muuten melko puuduttavaa ylituotettua puserrusta.
Viimeisenä nostaisin tuon uuden Zoom-levyn joka on aivan mainio pop-levy, karamellimaisen puhtaasti tuotettu (se tyyli jonka Jeff osaa ja joka on kuultavissa Tom Pettyn, Travelling Wilburssien ja Beatlesin jälkeenjääneistä biiseistä) kypsän miehen levy.

"Klassisrockin helmet"

Tänne sijoittuvat kaikki levyt ennen New Wold Recordia.
Eldorado on teemalevynä aivan loistava ja sisältää ehkä yhden Elon komeimmista kappaleista (nimibiisi). Face the music menestyi aikanaan, muttei ehkä ole kestänyt ajan hammasta. Itse nostaisin kuitenkin esiin vielä vanhemmat runsasta sellorevitystä sisältävät On the third day sekä kaksi ensimmäistä (1&2). Kukin niistä sisältää sellaista materiaalia, jota ei enää osata tehdä, ja sellaisella tunteella + soittotaidolla että kylmii. Tandy kosketinsoittimissa, Lynne kitaran varressa ja kourallinen karvaisia partaisia miehiä sellojen ja viulujen kimpussa! Pistäisin nämä ehdottomasti tutustuttavaksi.


Viimeiseen luokkaan jättäisin sitten nämä hieman ongelmalliset 80-luvun salaiset viestit ja muut. En ole itse saanut niihin juurikaan otetta. Syntsapoppia, jossa ei ole enää Elon tunnusomaisia vahvuuksia: komeita laajoja orkestraatioita ja kauniita melodioita.

Lisäksi suosittelisin lähestulkoon pakkohankinnaksi, jos käsiin sattuu vielä osumaan jossain divarissa: Lynnen soolo "Armchair theatre". Hillittömän kaunis paketti alakuloista aikuispoppia. ELO:lta ilmestyi muutama vuosi taaksepäin myös Flashback-niminen boksi, jolla on joitain kuulemisen arvoisia harvinaisuuksia, singlejä jne.

Käsittämätöntä, että ELO:n ensimmäisestä levystäki on jo 32 vuotta!!!

Hyvin aktiivinen yli 300 jäsenen ELO-sähköpostilista toimii osoitteessa:

http://groups.yahoo.com/group/E-L-O/

 

[hannes_ko]

Minulla on vain Eldorado, joka onkin sitten mitä mainioin.

Lynne on muutenkin kova äijä. Minulla on kirjastosta kasetille tarttunut George Harrisonin levy Cloud Nine, jossa yhdistyy loistavalla tavalla Georgien mestarillinen kyky kirjoittaa piisejä, ja Lynnen koneorkestroinnin monumentaalisuus. Aivan loistava levy, unohdettu klassikko.

ELO on legendaarisempi kuin futisseura Elo!

Minä muuten kuuntelen sujuvasti niitäkin bändejä, jotka tulivat pinnalle kun "kansa oli kyllästynyt ELO:on" Sellaiset jannut kyllä olivat kyllästyneet eloon.

Näin on!

 

[Tykki]

Jeff Lynne on yksi "tuntemattomista" suuruuksista musiikin saralla... Henkilökohtaisesti minuun ovat kolahtaneet ELOn rokimmat jutut, kuten versio Berryn Roll Over Beethovenista, sekä Rockaria ynnä Rock´n´roll is King (ramalama bamalama!). Sen sijaan Evil Womanit yms. jätän suosiolla discohileiden diggailtaviksi.