Ei saakeli, tällä on jengi vetänyt pelin läpi jo ja itse farmaan runeja ja nostan levuja. En ole tarinaa mennyt juurikaan läpi, kun ajattelin, että pitää olla vahva maagi. Leveli nyt 148, hah. Pitääpä siis koittaa edetä, mutta kun on vaan niin paska pelaaja.
Sivutehtävät ja -tekemiset on vieneet mennessään ja pääjuoni jäänyt täälläkin toistaiseksi. Leveleitä on 84 (vasta), kun olen keskittynyt lähinnä aiemmin mahdottomilta tuntuneiden bossien pieksemiseen, esineiden keräämiseen, aseiden kehittämiseen jne. Tuoreimmillaan vedin Millicentin sivutehtävän Caelidissa ja kävin poimimassa toisen puoliskon Dectus Medallionista samalla reissulla. Pääkaupungissakin kävin jo pyörimässä. Kai sitä viikonloppuna sitten etenee tarinassakin, kun pidennetyn vuoksi on aikaa enemmän työstää tätä.
Peli pelattu läpi. Teoriassa kahdesti, kun painoin huvikseen ng+, jossa vedin vain kaiken pakollisen ja malenian, kun jäi ekalla kerralla välistä. Noin 65h tuohon meni ingameaikaa. Ekan kerran läpipeluuseen siis noin 63h, kun ng+ oli erittäin nopea. Peli kaikkinensa siis aika pitkä kuitenkin. Tosin en oikeastaan jäänyt bosseihin missään vaiheessa jumiin ja tein ison osan vapaaehtoisista alueista aika kattavasti, että tuskin olin erityisen alilevuinen, mutta questisysteemi oli niin perseestä, että niitä varmaan olisi voinut tehdä enemmänkin. Isommista bosseista jäi kai yksi vetämättä, mutta se on käsittääkseni suhteellisen helppo lohikäärme ja olen jo aika monta kymmentä lohikäärmeen jalkaa viillellyt, joten en näe tuossa lisäarvoa.
Itse pelistä jäi aika kaksijakoinen fiilis. Peli oli kyllä kaunis ja siellä oli selvästi otettu tarkoituksella sellaisia kohtia, että näytti vähän kuin kävelisi maalaukseen. Kuitenkin maailma tuntui suhteellisen tyhjältä. Hienoja paikkoja, kuten pääkaupunkikin, mutta ei siellä juuri mitään ollut. Kaikki hyökkäsi jatkuvasti kimppuun, ja sisältöä kierrätettiin ihan mahdottomasti. Yhden luolan kun olet vetänyt läpi, niin olet vetänyt ne kaikki läpi.
Sama bossien osalta pitkälti, että samat toistuivat jatkuvasti. Vaikka pidin Morgott-tappeluista, niin vähän meni fiilis, kun lähdettiin ottamaan kolmatta matsia. Muutenkin melkein enemmän oli bosseja, joita oteltiin useammin kuin niitä joita oteltiin kerran. Toki esim. ensimmäisen moghin varmaan missaa helposti, mutta kuitenkin
Ehkä lähtökohdat ja odotukset olivat itsellä vähän väärät. Luin, että GRRM mukana, joten oli odotuksia jonkinlaisesta tarinasta. Pelaamalla tuossa ei ainakaan ollut sitten minkäänlaista tarinaa. Olen yllättynyt jos juuri kukaan pelin jälkeen tiesi mitä tapahtui. Jälkikäteen katsoin jotain lorevideoita ja totesin, että ei sitä tarinaa niistäkään muodostunut, mutta hirveästi kaikenlaisia arvailuja ja teorioita on kehitetty. Sentään jotain oppi hahmoista noiden perusteella. Jotain ymmärrystä siis sai jostain. Tosin olisi kiva, että kun pelaa 70h pelin läpi tietäisi jotain siitä maailmasta ja hahmoista. Uskon, että GRRM kuitenkin aika kattavan maailman on luonut. Esim. sitä vikaa bossia ei osaa kukaan selittää.
Radagonin osalta arvailut on tasolla onko kyseessä sama tyyppi kuin Marika. Mietinkin, että näytti välillä naiselta ja välillä mieheltä. Samaten, jollekin voi tulla yllätyksenä, että Miquella on mies. Sekoittaa pakkaa Moghin tavoitteiden kanssa
Muutenkin tuntui aika vittumaiselta tehdä questeja, kun hahmot eivät kerro juuri mitään ja maailma on avoin. Tiedä sitten, missä sitä pitäisi olla ja mitä tehdä. Sitten lopulta kun seuraat questia niin tajuat, että jaahas quest alkoi täältä pelin alusta ja nyt pitäs kohta olla loppualueella tekemässä seuraavaa kohtaa. Yritä sitten muistaa, että mitä pitikään tehdä, kun sait jonkun epäselvän dialoginpätkän 15h sitten. Teinkin tarkoituksellisesti tasan 3 questia ja kaikki vaativat googlen käyttöä. Tuntui suhteellisen työläältä, kun peli ei ole erityisen lineaarinen.
Ranni, Fia ja sit se joku valkomaski. Sain siis onneksi Rannin lopun, joka jälkikäteiskatsonnalla oli hyvä valinta. Enpähän päättänyt peliä maidenlessinä. NG+ ei ollut vaihtoehtona kuin se perus, joka oli kyllä täysin surkea... Muutenkin tosi kiva, kun jossain on jotain, että tähän pitää laittaa patsas. Se muuten löytyy toiselta puolelta karttaa, mutta miten helvetissä minun se pitäisi tietää. Sama sen Rennalan huoneen laatikon kanssa. Avain oli jossain ties missä.
Peli itsessään oli helpompi kuin odotin, kun soulstyypit tuntuvat aina vaahtoavan pelien vaikeudesta. Pari bossia nyt oli käytännössä immuuneja oman buildin damagelle, mutta Margitin jälkeen en jäänyt mihinkään jumiin, eikä tarvinnut edes farmata levuja missään vaiheessa. Jos jotain niin aika äkkiä oppi väistämään kaikki mobit. En myöskään ollut kovin suuri fani ylipäätään mobien osalta. Kuolin kaikkinensa varmaan enemmän mobeille kuin bosseille, jos margitin jättää laskuista. Tietyssä vaiheessa mobit saa ihan järkyttävän buffin ja tuntuu aika raskaalta käyttää niihin aikaa, kun puolet mobeista kuitenkin saattavat tappaa hahmon kahdella iskulla (tai jopa yhdellä), vaikka itsellä oli vigori softcapissa. Varsinkin loppua kohden peli tuntui osittain tämän takia tosi työläältä. Lisäksi se lumialueen rooli jäi aika tyhjäksi, kun tuntui, että pointti oli ratsastaa sen läpi.
Hahmon levelilläkään ei tunnu olevan mitään väliä, mutta sitten aseiden levuttaminen tekee kaiken merkityksen (tämä oli varmaan pääsyy siihen, miksi en pärjännyt margitille, kun luulin, että minun piti levuttaa hahmoa, että tekisin enemmän damagea, kun olisi pitänyt levuttaa asetta). Ainoastaan kestävyyden osalta on väliä lyödä johonkin vigoriin leveleitä, mutta pelin voisi ihan hyvin vetää vaikka samurain alotuskamoilla läpi, jos vain kehittää sen miekan tasolle 25. Ei jotenkin motivoinut sen takia vetämään niitä copypaste -luolia mahdottomasti läpi aarteiden toivossa. Ehkä totuus olisi magella lievästi eri. Tosin pelasin pelin lopulta muutenkin läpi käyttämättä loitsuja, summoneita tai asheja. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, koska ng+ käytin spirit asheja, mitkä tekivät pelistä todella helpon. Sinänsä olen siis samaa mieltä monien hokemasta, että tuon pelin vaikeusaste on aika vapaaehtoinen. Halutessaan levujenkin farmaaminen olisi vissiin aika helppoa, vaikka oman kokemuksen mukaan tietyn pisteen jälkeen leveleistä on aika vähän hyötyä.
GOTY (tai god of war taitaa kilpailla), mutta ei kyllä mene omien suosikkipelien listalle. Ehkä joskus vedän str-buidillä vielä läpi, mutta ainakin hetkeksi menee hyllylle.
Joo kyllähän tuon pelin tarina ja maailma ovat aika kryptisiä, ja niiden ymmärtäminen vaatisi käytännössä muistiinpanojen ja mindmapin tekemistä pelissä löytyvistä lausahduksista ja teksteistä. Olihan se maailma sitten mielenkiintoinen kun katsoin pelin jälkeen pari videota pelin loresta mutta ei mulla ennen sitä ollut hajuakaan että miksi mitäkin tapahtuu ja miksi joku hahmo on tärkeä tai relevantti.
Itselleni tämä Elden Ring on ensimmäinen Souls peli jota on oikeasti hauska pelata siten ettei siihen tarvitse panostaa järkyttäviä määriä tunteja jotta siinä pärjää, avoin mailma sotkee ehkä tarinan tasolla menoa mutta toisaalta ei myöskään pakota hakkaamaan päätään seinään jos tuntuu että nyt tuli vastaan sellainen vastus jonka kanssa ei tiedä että pitäisikö itkeä vai nauraa kun "You die" tulee liian tutuksi. Tämä on siis ns casual pelaajan Souls peli. Toki alkuun kuoleminen tulee tässäkin tutuksi ja aivan alkuun oma mielipide oli että jaahas taas uus Souls peli vähän nätimpänä mutta nopeasti tuo avoin maailma osoitti että se olikin sittenkin helpommin lähestyttävä. Hyvänä asiana pidän myös sitä että pelin voi käytännössä lopettaa melkein milloin vain, eli pelisessiot voi olla juuri sen mittaisia kuin tuntuu, mikä helpottaa kovasti lähestymistä kun ei vaadita tuntien peluuta.
Itselläni päätarina ei ole vielä kovin pitkällä, pomoja on toki hakattu jo aika monia mutta pääpomoista olen vasta matkalla Royal Capital Leyndellin pomoa vastaan ja hahmoni on muistaakseni tasolla 85, Faith build joka luottaa lightning ja black flame taikoihin ja lähitaistelussa aseena tällä hetkellä on joko Winged Scythe tai Halo Scythe.
GOTY (tai god of war taitaa kilpailla), mutta ei kyllä mene omien suosikkipelien listalle. Ehkä joskus vedän str-buidillä vielä läpi, mutta ainakin hetkeksi menee hyllylle.
Jotenkin kyllä vaikeaa verrata tätä muihin Souls peleihin. Niin erilaista.
Viime viikolla tuli vedettyä vikat bossit läpi ja aikaa meni varmaan joku noin 150 tuntia. Kaikki bossit tais mennä nurin ja suurin osa luolista tuli koluttua. Mage build joten seuraavaksi sitten varmaan kans str buildilla, mutta ensin jotain muuta väliin.
Tuli nyt aloitettua tämän pelaaminen uudemman kerran, kun DLC julkaistiin. Kerran tullut pelattua läpi silloin heti julkaisun jälkeen, jolloin hyppäsin aivan uutena mukaan ilman aiempaa kokemusta Souls-peleistä (pl. 5 minuutin hämmennyksen täyteinen kokeilu Bloodbornea).
Nyt toisella kerralla tuntuu, että pelistä saa paljon enemmän irti. Tarina on jo tuttu, mutta jaksaa silti yllättää, kun edellisestä playthroughsta on lähes kaksi vuotta aikaa. Nyt myös vahingosta viisastuneena on tullut oikeasti levutettua ja tutkittua maailmaa kovalla kädellä ennen kuin lähden edistämään tarinaa. Yksikään bossi ei ole täten tuntunut oikeastaan edes haasteelta, mutta toki mennään vasta nyt kohti jättiläisten vuoria eli ne haastavimmat loppupelin taistelut ovat vielä edessä.
Kaiken kaikkiaan peli jaksaa viihdyttää eikä tarjoa nyt sellaista tuskaa, mitä se ensimmäisellä kerralla toisinaan antoi, kun on itse kehittynyt pelaajana ja malttanut käyttää aikaa hahmon ja varusteiden päivittämiseen. Itselle tärkeintä kuitenkin loppuviimein on, että pelaamani peli ei synnytä kiroilua tai mielipahaa, vaan tarjoaa jännittävän sekä miellyttävän kokemuksen.
40 euroa lisäosasta kuulostaa aika hurjalta hinnalta, sillä tuli maksettua silloin launchissa muistaakseni 45 euroa peruspelistä, mutta odotukset ovat kieltämättä aika korkealla, kun pitäisi aueta käytännössä kokonaan uusi maailma.
Yksikään bossi ei ole täten tuntunut oikeastaan edes haasteelta, mutta toki mennään vasta nyt kohti jättiläisten vuoria eli ne haastavimmat loppupelin taistelut ovat vielä edessä.
Mitenkä voitit eka kerralla sen hemmetin Malekithin, joka alkuosan taistelusta on Beast Clergyman? Oli koko homma tauolla aika pitkään, kun jumahdin siihen. Tähän asti pelasin vähän HC tavalla, enkä käyttänyt muiden online pelaajien apua ollenkaan, mutta tuossa nyt tuntuu, että on ihan väkisin käytettävä. Kokeilin sitäkin nyt eilen jokuseen kertaan, mutta ei se kolmeen pekkaankaan joidenkin muiden kanssa siltikään erityisen lähellä kellistyä ollut. Se Clergyman osuus siitä menee vielä aika helposti, mutta tuon kanssa, mikä siitä sitten kuoriutuu, ei ole kyllä oikein palaa. Niitä iskuja ei pysty torjumaan, ei oikein kunnolla väistämään ja melkeinpä parista onkin sitten jo vainaa.
Toinen mikä on vielä jäljellä on se Rykard. Se voisi ehkä ihmispelaajien avustuksella mennä, mutta en ole vielä siten kokeillut.
Mitenkä voitit eka kerralla sen hemmetin Malekithin, joka alkuosan taistelusta on Beast Clergyman? Oli koko homma tauolla aika pitkään, kun jumahdin siihen. Tähän asti pelasin vähän HC tavalla, enkä käyttänyt muiden online pelaajien apua ollenkaan, mutta tuossa nyt tuntuu, että on ihan väkisin käytettävä. Kokeilin sitäkin nyt eilen jokuseen kertaan, mutta ei se kolmeen pekkaankaan joidenkin muiden kanssa siltikään erityisen lähellä kellistyä ollut. Se Clergyman osuus siitä menee vielä aika helposti, mutta tuon kanssa, mikä siitä sitten kuoriutuu, ei ole kyllä oikein palaa. Niitä iskuja ei pysty torjumaan, ei oikein kunnolla väistämään ja melkeinpä parista onkin sitten jo vainaa.
Toinen mikä on vielä jäljellä on se Rykard. Se voisi ehkä ihmispelaajien avustuksella mennä, mutta en ole vielä siten kokeillut.
Ekasta pelikerrasta on toki jo hetki vierähtänyt, joten ihan tarkkoja muistikuvia ei ole. Muistaakseni tuli tuolloin ainakin sellaiset 20-30 yritystä Malikethin kanssa ennen kuin kaatui, esimerkiksi edes Maleniaan ei kulunut silloin läheskään yhtä kauan aikaa, josta olin vähän yllättynyt itsekin. Itse pelaan summoneiden kanssa, ja siinä vaiheessa taisi olla jo huippuunsa viritetty Mimic Tear apuna, joka auttaa jonkin verran. Sen tarkemmin en taistelua kyllä enää muista, mutta uskoisin, että tarvitaan paljon oikeita ajoituksia ja vähän tuuria, jotta tuo menee läpi.
Rykardhan taas on ns. gimmick boss, eli ottaa käyttöön sen Serpent Hunter -miekan, jonka taistelun alussa itselleen saa. Sen erikoiskykyä hakkaamalla tasaisen tappavaan tahtiin tuonkin voi päihittää, mutta ajoitukset oltava taas kerran kunnossa tai tulee kiire.
Itse pelaan summoneiden kanssa, ja siinä vaiheessa taisi olla jo huippuunsa viritetty Mimic Tear apuna, joka auttaa jonkin verran. Sen tarkemmin en taistelua kyllä enää muista, mutta uskoisin, että tarvitaan paljon oikeita ajoituksia ja vähän tuuria, jotta tuo menee läpi.
Rykardhan taas on ns. gimmick boss, eli ottaa käyttöön sen Serpent Hunter -miekan, jonka taistelun alussa itselleen saa. Sen erikoiskykyä hakkaamalla tasaisen tappavaan tahtiin tuonkin voi päihittää, mutta ajoitukset oltava taas kerran kunnossa tai tulee kiire.
Joo, otan nyt kaikki apukädet käyttöön, koska on se nyt niin lopussa, että ottaisi päähän homma nyt tuohon jättää. Väkisin mielessä käy, että oma hahmonkehitykseni ei ole nyt suotuisa tohon Malekithiin, mutta voi sitä vieläkin kehittää, joskin tuskaa se on kun tarvitaan jo parisataatuhatta runea. No, katotaan nyt alkaako päästä jonkinlaiseen ideaan kiinni, miten voittaa tuo. Se on yleensä sen voittamisen eka askel, että saa sen ajatuksen.
Joo, otan nyt kaikki apukädet käyttöön, koska on se nyt niin lopussa, että ottaisi päähän homma nyt tuohon jättää. Väkisin mielessä käy, että oma hahmonkehitykseni ei ole nyt suotuisa tohon Malekithiin, mutta voi sitä vieläkin kehittää, joskin tuskaa se on kun tarvitaan jo parisataatuhatta runea. No, katotaan nyt alkaako päästä jonkinlaiseen ideaan kiinni, miten voittaa tuo. Se on yleensä sen voittamisen eka askel, että saa sen ajatuksen.
Itse käytin tässä vähän kanssapelaajien tapaan samaa taktiikkaa, eli Mimic Tear käyttöön heti ovesta sisään astuessa, etukäteen puteli huiviin, joka tuottaa hp:ta (ja olisiko ollut staminaa) lisää ja aseena Bloodhound's fang, jossa on naturaalina bleed. About joka kolmas tai neljäs osuma (muistaakseni) leikkaa tuon bleedin ansiosta hyviä pätkiä vastustajan HP barista, varsinkin kun Mimic Tear tätä samaa asetta käyttää. Avain itsellä tämän läpäisyyn oli pyrkiä lähitaisteluun, kun alunperin yritin väistellä ja piilotella kauempana.
Joo, otan nyt kaikki apukädet käyttöön, koska on se nyt niin lopussa, että ottaisi päähän homma nyt tuohon jättää. Väkisin mielessä käy, että oma hahmonkehitykseni ei ole nyt suotuisa tohon Malekithiin, mutta voi sitä vieläkin kehittää, joskin tuskaa se on kun tarvitaan jo parisataatuhatta runea. No, katotaan nyt alkaako päästä jonkinlaiseen ideaan kiinni, miten voittaa tuo. Se on yleensä sen voittamisen eka askel, että saa sen ajatuksen.
Käytä myös ympäristöä hyväksi väistäessä. Hyvä summon kun säilyy hengissä toiseen osaan taistelusta, niin suojaa ympäristöstä ja isket selkään jne. kun on summonin kimpussa.
Ja kai tiedät että buildin/statsit vaihdettua jos tuntuu siltä?
Käytä myös ympäristöä hyväksi väistäessä. Hyvä summon kun säilyy hengissä toiseen osaan taistelusta, niin suojaa ympäristöstä ja isket selkään jne. kun on summonin kimpussa.
Ja kai tiedät että buildin/statsit vaihdettua jos tuntuu siltä?
Juu, on se käynyt mielessä, mutta toisaalta pitäisi vaihtaa koko pelityyli sitten ja se ei houkuta :). Mutta @Kontekstin ohjeita soveltaen voisi nyt lähteä kokeilemaan. Mulla aseena Meteoric Blade -katana tapissa ja siinä kans toi bleed, täytyy tosin keritä vähän aikaa siellä jalkojen juuressa hakkaamaan, jotta saa hyödyn irti. Kaksi pahaa iskua olen vihollisesta lukenut, sieltä tulee miekalla sellainen kova tälli jalkojen juureen, jossa taitaa olla salamaa - sitä ei kestä, jolloin sen ajaksi on tultava sieltä pois, sitten tulee sellaisia punaisia ammuttuja aaltoja (en tiedä mitä ne on, parhain ajatus suojauksesta tähän asti ollut ylipäätään, että kestäisi salamaa), niistä ei kärsi oikeastaan yhtään osumaa ottaa. Sitten tulee sitä punaista nopeaa miekkaa, jonka paras välttökeino näyttäis olevan, kuten monessa muussakin tappelussa, kieriä eteenpäin jalkojen juureen - että siinä aihio tällä hetkellä, mutta katotaan nyt alkaisko edistyä.
Ja sellainen vinkki vielä itselleni, että toi Meteoric Blade näköjään skaalaa intelligencestä ja se on mulla todella alhainen, että sinne ehkä koittaa saada vielä level-upia.
Ja sellainen vinkki vielä itselleni, että toi Meteoric Blade näköjään skaalaa intelligencestä ja se on mulla todella alhainen, että sinne ehkä koittaa saada vielä level-upia.
Sitten vaan sanoisin, että ase vaihtoon. Turha lähteä levuttamaan, kun maailmasta löytyisi varmasti muita katanoita jotka skaalautuisi sinun statsien mukaan paremmin.
Sitten vaan sanoisin, että ase vaihtoon. Turha lähteä levuttamaan, kun maailmasta löytyisi varmasti muita katanoita jotka skaalautuisi sinun statsien mukaan paremmin.
Mulla onkin pari muutakin, mutta on toi silti paras ollut ja ei se intelligence ihan niin alhanen kuitenkaan ollutkaan, kuin muistelin. Mutta ylipäätään rupes toi nyt jo vaikuttamaan mahdolliselta kun vähän jauhoin kahden online apurin tukemana. Jos hyvät avut sattuis, niin vois jo hyvällä tuurilla onnistuakin.
Sehän menikin kerrasta se Rykard heti kun sain edes yhden online kaverin jeesaamaan. Että taitaa olla nyt vaan pieniä hienosäätöjä ja yritystä.
Mulla onkin pari muutakin, mutta on toi silti paras ollut ja ei se intelligence ihan niin alhanen kuitenkaan ollutkaan, kuin muistelin. Mutta ylipäätään rupes toi nyt jo vaikuttamaan mahdolliselta kun vähän jauhoin kahden online apurin tukemana. Jos hyvät avut sattuis, niin vois jo hyvällä tuurilla onnistuakin.
Sehän menikin kerrasta se Rykard heti kun sain edes yhden online kaverin jeesaamaan. Että taitaa olla nyt vaan pieniä hienosäätöjä ja yritystä.
Itse suosittelen vielä, että pyrit saamaan Faithin jonnekki tasolle 25 tai 26 jolloin saa ne parit incantation buffit käyttöön. Enemmän damagea ja HP buffia sieltä ainakin saa.
Täälä tullaan perässä huomattavasti jo korkeammalla levelillä (180), mutta nyt se Malekith on selvitetty, joten ehkä tämä nyt alkaa tästä mennä loppukin. Tuo meni juuri niin kuin ajattelin siirtyessäni verkkopeliauttajien käyttöön - kaverit hoitaa ja minä keskityn pysymään hengissä sopivalla turvaetäisyydellä. Seuraava Sir Gideon vaikuttikin jo taas ihan kuolevaiselta ja kuolikin jo kerran, mutta niin kuolin minäkin, eikä voitto keirnnyt rekisteröitymään. Tuo ei taida käyttää mitään fyysistä asetta, joten taidanpa vaihtaa kuteet täysin päinvastaisiin seuraaviin yrityksiin.
EDIT. kattelinkin viimeisen viestin väärästä kohtaa, eli tuo eka lause siihen, että siellä oli menty läpi 159 levelillä. Ei onnistunut minulta, mutta kyllä minäkin tämän läpi menen!
Se olisi sitten huomenna julkaisussa tuo Shadow of erdtree lisäosa. Sopivasti osui täksi vuodeksi kaupunkijuhannus, joten pitää se korkata jossain välissä. Koittanut mahdollisimman vähän vältellä spoilereita, mutta arvostelut on ainakin ennakkoon kehuneet avokäsin tätäkin tekelettä.
Joo puolenyön jälkeen tulee pelattavaksi. Eilen kaivoin vanhan hahmon naftaliinista jolla tuli platinoitua peli. Tyylinä vanha kunnon UngaBunga ja eilen vedin Radahnin ja Mohgin notta pääsee samantien sitten pelaamaan.
Jokos on lisäosa korkattu, missä kohtaa porukka menee? Itsellä muutama tunti pelattuna, ja ainakin vaiketustaso viilattu aika tappiin asti. Pari pienempää luolastopomoa voitettu, ja ensimmäiset pari "isompaa" pomoa myös kohdattu. Laitan spoilereihin yhdestä vähän asiaa, ei suuria paljastuksia, mutta älä lue jos et halua tietää mitään.
Dancing Lionia opetellut sen n. 20 taistelua, ja melkein nyt voi jo sanoa, että menee ihan top-3 Souls-pelien pomotaisteluihin, jos ei jopa ykköseksi. Aivan älyttömän hienosti liikkuu, ja näyttävät iskut. Kerran saanut ehkä 2/3 sen elämästä pois, ja vähän kainalot hikosi, että meneekö jo läpi mutta ei sentään. Turpaan tullut siis aika railakkaasti, mutta jotenkin tuota on silti kiva pelata ja opetella väistöjä. Tämä tunne mielestäni puuttui emopelissä liian monesta taistelusta, monet olivat jo lähtökohtaisesti jotenkin "epäreiluja".
Tämä siis saattaa viedä voiton jopa Bloodbornen bosseista, jossa mielestäni tehtiin homma paremmin, ja melkein jokainen pomotaistelu oli mielenkiintoinen opeteltava. Innolla jo odotan, kuinka vaikeita vastuksia on vielä edessä, kun tämä Dancing Lion taitaa olla ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä. Toisaalta BB:n lisäosassa eka boss Ludwig oli ainakin itselleni ylivoimaisesti vaikein, joten saa nähdä jos vaikka helpottuisi!
Loppuun vielä näin yleisesti, jos alkuperäinen Elden Ring oli Souls-asteikolla semmoinen 4,2/5, niin tähän mennessä tämä lisäosa hipoo sitä täydellistä 5/5 arvosanaa.
Nyt on lisäri aikalailla paketissa. Semmoinen 35-40 tuntia se otti ja vieläkin kyllä ois joitakin mestoja, joissa en ole kaikkea nähnyt ja varmaan joitakin yksittäisiä minipomovastuksia jossain vielä pyörimässä. 40 euron hinta on kyllä lisäristä tyyris mutta tässä tapauksessa täysin sen arvoinen. Menee omissa papereissa kaikkien aikojen parhaan lisäsisällön listalle siihen Bloodbornen lisärin viereen. Alkaa muuten olla From Softwaren katalogi melkoisen timanttinen sekä pelien että DLC:een suhteen. Poikkeuksetta lisärit ovat mielestäni olleet koko pelien parasta sisältöä jokaisessa studion pelissä.
Eipä tämä mitään vallankumouksellista ole tai pelin perusformulaa tietenkään mullistanut mutta uskallan väittää, että jokaiselle peruspelistä nauttineelle takuuvarma osuma. Paljon puhutusta vaikeustasosta voin sanoa omalta osaltani, että tuntui kyllä juuri sopivalta mun makuun ja pääosin ihan linjassa peruspelin loppupuolen kanssa, ehkä hiukan vaikeampi. Luulen, että siitä valittaneet eivät ehkä tajunneet niitä DLC:n sisäisiä peliä helpottavia itemeitä tai sitten menivät lisäriin alilevelisenä. Tai sitten olivat kahdessa vuodessa unohtaneet, kuinka haastava peruspelikin oli. Pitää kyllä sanoa, että loppuvastus oli kyllä ihan siellä omien taitojen ylärajoilla mutta meni sekin, kun tarpeeksi aikaa sille omisti. 5/5
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
