Monissa ihmisten täytettävissä asioissa, mm. Jatkoajan käyttäjätiedossa, kysellään kunkin harrastuksista.
Mutta mikä onkaan ollut Sinulle se kaikkein rakkain harrastuksesi? Vieläkö harrastat sitä, vai onko se jostain syystä loppunut?
Itselläni yksi harrastus on ollut ylivoimaisesti muiden yläpuolella. Myös kestoltaan se on ollut ihan omaa luokkansa muihin nähden, mutta enää yli neljään vuoteen en ole sitä harrastanut lähinnä sen raskauden takia.
Tai no, ei sen toki olisi tarvinnut olla läheskään niin raskasta mitä se oli, mutta alun jälkeen harrastin sitä sen verran tosissani, että se kävi kyllä täydestä työstäkin. Tulipa siitä toki sitten vähän rahaakin, mutta myös kustannuksia kertyi, eikä raha ollut suinkaan harrastamiseni syy.
Alkusysäyksen tälle harrastukselleni sain samassa talossa asuneen kaverini kanssa alkuvuonna 1993 ollessani juuri täyttänyt kokonaista yhdeksän vuotta. Koska seurasimme jo tuolloin jääkiekkoa tiiviisti, päätimme alkaa raportida tuon lajin tapahtumasta oman lehtemme kautta. Sen nimeksi tuli yksinkertaisesti "Lätkä" ja sitä ilmestyi yhteensä kahdeksan numeroa (tiedän tämän, koska minulla on nuo lehdet vielä tallessa). Lähinnä noissa lehdissä tuli seurattua tuon kevään pudotuspelejä, jotka huipentuivat TPS:n finaalivoittoon HPK:sta ja jonka jälkeen tuon lehden tekeminen loppuikin.
Saman vuoden kesällä värkkäsimme vielä muutaman pesäpallolehden, mutta sen jälkeen tuon muutaman vuoden vanhemman kaverini innostus kyseisestä harrastusta kohtaan alkoi hiipua. Itsekin laitoin lehdenteon vähäksi aikaa telakalle, mutta seuraavana keväänä innostus palasikin sitten sen verran kovaa, että sitä riittikin sitten kuusi ja puoli - tai oikeastaan seitsemän - vuotta.
Tai no, innostusta olisi kyllä periaatteessa riittänyt vielä pidempäänkin, mutta jossain vaiheessa oli hyvä panna pillit pussiin. Jälkeenpäin ajatellen voin sanoa, että tavallaan tuo päätös olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, sillä esimerkiksi koulunkäyntini häiriintyi lehdenteon takia todella paljon. Vielä alussa tosin osasin ottaa sen pelkkänä harrastuksena, mutta parin vuoden jälkeen lehdenteko alkoi muistuttaa enemmän jo toimittajan työtä kuin teinipojan harrastusta.
Keväällä -94 värkkäsin tuota vuoden takaista "Lätkä" -lehteä kunnioittaen ensin yhden oman "Lätkäkevät 1994" -nimisen lehden (mikä sekin on edelleen minulla tallessa), mutta sen jälkeen laajensin harrastusta koko urheilun kattavaksi. Nimeksi tuolle ihkaomalle lehdelleni otin "Urheilusanomat", jonka ensimmäinen numero ilmestyi 9.3.1994 ja viimeinen marraskuussa 2000. Seuraavana keväänä tein tosin vielä kokoelmaläpyskän koko lehden 153-numeroisesta, suurenmoisesta historiasta. :)
Alussa tein lehteä lähinnä perheenjäsenilleni ja luonnollisesti myös ilmaiseksi, mutta pikku hiljaa leviikki alkoi jakaantua ensin sukulaisiini ja sitä kautta heidän sukulaisilleen jne. Parhaimillaan lehdellä oli tilaajia noin parikymmentä (tarkkakin luku löytyisi tuolta arkistojen kätköistä, mutta enpä jaksa nyt kaivella), ja rahaakin harrastus näin jonkin verran poiki. Kuitenkin myös kuluja tuli kopiopaperin, postitusten ym. kautta, joten raha ei todellakaan ollut se syy, mikä sai minut viettämään lukuisat teinivuoteni tämän tämän, todennäköisesti varsin harvinaisen harrastuksen parissa.
Alussa lehdellä ei ollut myöskään mitään varsinaista ilmestymisaikataulua, vaan tein sitä karkeasti sanonuttuna silloin kun sattui huvittamaan. Parin vuoden uurastuksen jälkeen ilmestymistahdiksi kuitenkin muodostui sellainen, että se ilmestyi joka toinen tiistai.
Pääasiassa jokaisen numeron sisältö koostui näin menneen viikonlopun urheilutapahtumista (toki jos alkamassa oli esim. joku iso tapahtuma, tyyliin olympialaiset, niin silloin ennakospekulointiakin harrastin erittäin paljon), ja koulusta luonnollisesti vapaan viikonvaihteen lisäksi myös joka toinen maanantai kului erittäin tiiviisti tämän harrastuksen parissa. Eikä aina se pelkkä maanantai riittänyt, vaan monesti "työpäivä" venyi seuraavan vuorokauden puolelle, eikä tiistain koulupäivä ollut kovinkaan usein mitään suurta herkkua muutaman tunnin yöunien jälkeen. Koulupäivän jälkeen piti vielä viimeistellä lehti, kunnes illalla oli postitusten aika ja raskas urakka taas päätöksessään.
Parhaimmillaan tiistai-iltana fiilikseni olivatkin suorastaan huikeat, kun kova työ oli - taas kerran - saanut onnellisen päätöksen, ja keskiviikko tuntui kouluunmenosta huolimatta lähinnä vapaapäivältä. Aina urakka ei kuitenkaan saanut yhtä onnellisesta päätöstä, ja välillä tunnelmat tiistai-iltana olivatkin aika maassa, kun esimerkiksi kaikkia haluamani juttuja en lehteen ehtinyt raportoida. Läpyskää tilanneet sukulaiset toki lohduttelivat ja sanoivat, että "näinkin on tämä on erittäin hyvä", mutta perfektionistia eivät tuollaiset sanat niissä tilanteissa juurikaan jaksaneet lohduttaa.
Tehtyäni vuonna 2000 päätöksen lehdenteon lopettamisesta, mietin, milläköhän tavalla yli kuusi vuotta kestäneen harrastuksen pättääminen vaikuttaa elämääni. "Pystykö sittenkään olla tekemättä lehteä, vaikka se veikin valtavasti voimaa ja energiaa?", mietiskelin.
Sain kuitenkin todeta, että tuon kuuden ja puolen vuoden aikana tuli ilmesteisesti stresattua sen verran paljon, että oikeastaan juuri mitään vieroitusoireita pitkän harrastuksen päättämisesti ei tullut. Silti välillä tulee erittäin suuri into kirjoittamiseen, ei tosin novellityyppiseen sellaiseen, mutta juuri urheilutapahtumista raportoimiseen yms., jota tuossa lehdessä siis oli.
Mutta onneksi meillä onkin nämä jääkiekon keskustelupalstat! :) Kuten allekirjoituksestanikin selviää, näissä on tullut oltua mukana jo kauan ennen tuota lehdenteon lopettamistakin, joten ehkäpä silläkin on ollut joku vaikutus sille, että nämä yli neljä vuotta ovat sujuneet ihan hyvin ilman elämäni rakkainta - ja raskainta - harrastustanikin...
Mutta mikä onkaan ollut Sinulle se kaikkein rakkain harrastuksesi? Vieläkö harrastat sitä, vai onko se jostain syystä loppunut?
Itselläni yksi harrastus on ollut ylivoimaisesti muiden yläpuolella. Myös kestoltaan se on ollut ihan omaa luokkansa muihin nähden, mutta enää yli neljään vuoteen en ole sitä harrastanut lähinnä sen raskauden takia.
Tai no, ei sen toki olisi tarvinnut olla läheskään niin raskasta mitä se oli, mutta alun jälkeen harrastin sitä sen verran tosissani, että se kävi kyllä täydestä työstäkin. Tulipa siitä toki sitten vähän rahaakin, mutta myös kustannuksia kertyi, eikä raha ollut suinkaan harrastamiseni syy.
Alkusysäyksen tälle harrastukselleni sain samassa talossa asuneen kaverini kanssa alkuvuonna 1993 ollessani juuri täyttänyt kokonaista yhdeksän vuotta. Koska seurasimme jo tuolloin jääkiekkoa tiiviisti, päätimme alkaa raportida tuon lajin tapahtumasta oman lehtemme kautta. Sen nimeksi tuli yksinkertaisesti "Lätkä" ja sitä ilmestyi yhteensä kahdeksan numeroa (tiedän tämän, koska minulla on nuo lehdet vielä tallessa). Lähinnä noissa lehdissä tuli seurattua tuon kevään pudotuspelejä, jotka huipentuivat TPS:n finaalivoittoon HPK:sta ja jonka jälkeen tuon lehden tekeminen loppuikin.
Saman vuoden kesällä värkkäsimme vielä muutaman pesäpallolehden, mutta sen jälkeen tuon muutaman vuoden vanhemman kaverini innostus kyseisestä harrastusta kohtaan alkoi hiipua. Itsekin laitoin lehdenteon vähäksi aikaa telakalle, mutta seuraavana keväänä innostus palasikin sitten sen verran kovaa, että sitä riittikin sitten kuusi ja puoli - tai oikeastaan seitsemän - vuotta.
Tai no, innostusta olisi kyllä periaatteessa riittänyt vielä pidempäänkin, mutta jossain vaiheessa oli hyvä panna pillit pussiin. Jälkeenpäin ajatellen voin sanoa, että tavallaan tuo päätös olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, sillä esimerkiksi koulunkäyntini häiriintyi lehdenteon takia todella paljon. Vielä alussa tosin osasin ottaa sen pelkkänä harrastuksena, mutta parin vuoden jälkeen lehdenteko alkoi muistuttaa enemmän jo toimittajan työtä kuin teinipojan harrastusta.
Keväällä -94 värkkäsin tuota vuoden takaista "Lätkä" -lehteä kunnioittaen ensin yhden oman "Lätkäkevät 1994" -nimisen lehden (mikä sekin on edelleen minulla tallessa), mutta sen jälkeen laajensin harrastusta koko urheilun kattavaksi. Nimeksi tuolle ihkaomalle lehdelleni otin "Urheilusanomat", jonka ensimmäinen numero ilmestyi 9.3.1994 ja viimeinen marraskuussa 2000. Seuraavana keväänä tein tosin vielä kokoelmaläpyskän koko lehden 153-numeroisesta, suurenmoisesta historiasta. :)
Alussa tein lehteä lähinnä perheenjäsenilleni ja luonnollisesti myös ilmaiseksi, mutta pikku hiljaa leviikki alkoi jakaantua ensin sukulaisiini ja sitä kautta heidän sukulaisilleen jne. Parhaimillaan lehdellä oli tilaajia noin parikymmentä (tarkkakin luku löytyisi tuolta arkistojen kätköistä, mutta enpä jaksa nyt kaivella), ja rahaakin harrastus näin jonkin verran poiki. Kuitenkin myös kuluja tuli kopiopaperin, postitusten ym. kautta, joten raha ei todellakaan ollut se syy, mikä sai minut viettämään lukuisat teinivuoteni tämän tämän, todennäköisesti varsin harvinaisen harrastuksen parissa.
Alussa lehdellä ei ollut myöskään mitään varsinaista ilmestymisaikataulua, vaan tein sitä karkeasti sanonuttuna silloin kun sattui huvittamaan. Parin vuoden uurastuksen jälkeen ilmestymistahdiksi kuitenkin muodostui sellainen, että se ilmestyi joka toinen tiistai.
Pääasiassa jokaisen numeron sisältö koostui näin menneen viikonlopun urheilutapahtumista (toki jos alkamassa oli esim. joku iso tapahtuma, tyyliin olympialaiset, niin silloin ennakospekulointiakin harrastin erittäin paljon), ja koulusta luonnollisesti vapaan viikonvaihteen lisäksi myös joka toinen maanantai kului erittäin tiiviisti tämän harrastuksen parissa. Eikä aina se pelkkä maanantai riittänyt, vaan monesti "työpäivä" venyi seuraavan vuorokauden puolelle, eikä tiistain koulupäivä ollut kovinkaan usein mitään suurta herkkua muutaman tunnin yöunien jälkeen. Koulupäivän jälkeen piti vielä viimeistellä lehti, kunnes illalla oli postitusten aika ja raskas urakka taas päätöksessään.
Parhaimmillaan tiistai-iltana fiilikseni olivatkin suorastaan huikeat, kun kova työ oli - taas kerran - saanut onnellisen päätöksen, ja keskiviikko tuntui kouluunmenosta huolimatta lähinnä vapaapäivältä. Aina urakka ei kuitenkaan saanut yhtä onnellisesta päätöstä, ja välillä tunnelmat tiistai-iltana olivatkin aika maassa, kun esimerkiksi kaikkia haluamani juttuja en lehteen ehtinyt raportoida. Läpyskää tilanneet sukulaiset toki lohduttelivat ja sanoivat, että "näinkin on tämä on erittäin hyvä", mutta perfektionistia eivät tuollaiset sanat niissä tilanteissa juurikaan jaksaneet lohduttaa.
Tehtyäni vuonna 2000 päätöksen lehdenteon lopettamisesta, mietin, milläköhän tavalla yli kuusi vuotta kestäneen harrastuksen pättääminen vaikuttaa elämääni. "Pystykö sittenkään olla tekemättä lehteä, vaikka se veikin valtavasti voimaa ja energiaa?", mietiskelin.
Sain kuitenkin todeta, että tuon kuuden ja puolen vuoden aikana tuli ilmesteisesti stresattua sen verran paljon, että oikeastaan juuri mitään vieroitusoireita pitkän harrastuksen päättämisesti ei tullut. Silti välillä tulee erittäin suuri into kirjoittamiseen, ei tosin novellityyppiseen sellaiseen, mutta juuri urheilutapahtumista raportoimiseen yms., jota tuossa lehdessä siis oli.
Mutta onneksi meillä onkin nämä jääkiekon keskustelupalstat! :) Kuten allekirjoituksestanikin selviää, näissä on tullut oltua mukana jo kauan ennen tuota lehdenteon lopettamistakin, joten ehkäpä silläkin on ollut joku vaikutus sille, että nämä yli neljä vuotta ovat sujuneet ihan hyvin ilman elämäni rakkainta - ja raskainta - harrastustanikin...