Elämän tarkoitus?

[Risa]

Ihan alkuun...

Eiköhän näillä "amispelleilläkin" ole oma hyvinkin tärkeä paikkansa tässä meidän kaikkien yhteisessä jydanssissa!!

Hienon aiheen onnistuit valitsemaan Huuhaa! Tästä tosin ei varmaan kovinkaan helposti konsensusta synny...

Omana mielipiteenäni voisin sanoa, että kyllä minun mielestäni jokaisella meistä muurahaisista jotka sukkaa tällä pallolla kuluttavat on oma merkityksensä. Tämän lahjan johdosta mikä me ollaan saatu (siis en ole uskovainen) me ollaan mielestäni jotain velkaa tälle planeetalle. Uskokaa tai älkää niin ei ihminen ole sen kummempi laji kuin muutkaan ja kun tarpeeksi tehdään pallolle pahaa niin se kyllä lyö takaisin. Hyvä niin, ei ole ihminen ansainnut asemaansa "luomakunnanherrana" ainakaan minun silmissäni!

Siis elämän tarkoitus? Nyt saa vapaasti nauraa, mutta mulla on sellainen tunne, että minun täytyy tehdä jotain "oikeasti hyvää" meidän telluksen eteen. Onhan minulla kaksi maailman ihaninta tytärtä, jotka on hyvinkin spesiaaleja. Silti jostain olen imuroinut pieneen mieleeni tällaisen vähintäänkin naiivin ajatuksen siitä mikä tekee elämästäni elämisen arvoisen. Missioni on siis pelastaa jonain päivänä yksi delfiini tonnikalaverkoista. Joo naurettavaa, mutta tämän aion tehdä ja maksaa velkaani planeetallemme omalta osaltani.

 

[vilpertti]

En ole "lukiopelle", vaan ylväs ja kunnioitettu teekkari jota kaikki amispellet saavat kavahtaa. Elämänkokemustakin on kertynyt jo ainakin hyppysellinen :)

Toivottavasti en loukannut kenenkään amispellen tunteita, olen vain tällainen itsekäs paska. Mutta eikös se ole juuri se koira joka älähtää, keneen se kalikka pahiten osuu?

Ja huuhaa, se oli todellakin sinulle suunnattu melko koherentisti, "itse aloitit". Mitäs järkeä tässä onkaan opiskella... Ainoa hyöty on se, että pääsee itsekkyyttään pönkittämään vielä hieman lisää. Se olisi kova sana, jos Suomessa ei olisi ollenkaan teknisten alojen asiantuntijoita, lääkäreitä, juristeja tai vastaavia. Koska eihän ole mitään vitun järkeä kouluttaa itseään, eikö?

Se on sitten taas sinun ongelmasi, jos et osaa vaikka raja-arvolaskuja soveltaa omaan elämääsi tai pääse niitä työpaikalla käyttämään. Mietippä vaan, ratkotko yhden L'Hôpitalin (joka on ihan vitun iisi jos osaa ees derivoida) ja tienaat 100e mieluummin kuin lapioit kasan soraa (se on melko painavaa, sen tiedän) ja tienaat 50e? Se on ihan kysymys siitä, mistä itse tykkää enemmän. Ylimielinen, minä? Tottakai! Olen sellainen paskiainen, että en edes yritä peitellä sitä. Pitäähän tässä jostain iloa repiä irti, kun amispellet ostaa uudehkon käytetyn toijjotan ja mulla ei oo massia ostaa ees uusia vaatteita. jea!

 

[Tykki]

Elämän tarkoitus

Yksilötasolla ajatellen luulisin elämän perimmäisen tarkoituksen olevan suvun jatkaminen. Koskee niin ihmis-, eläin- kuin kasvikuntaakin.

Kollektiivisella tasolla sitten homma onkin vaikeampi. Syvän Mietteen antama vastaus 42 voi hyvinkin olla oikein. Ei vaan, eiköhän se tarkoitus liity jollakin tavalla evoluutioon ja sitä kautta jatkuvaan kehittymiseen ja olosuhteisiin sopeutumiseen. Tästä voitaisiin päästä yksinkertaisesti siihen, että yleisuniversaalina tarkoituksena on elämän olemassaolo jossakin muodossa jossakin päin maailmankaikkeutta.

Muuten käytyyn keskusteluun kommenttina: Lukion jälkeinen opiskeluaika on ainakin tähän mennessä ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Bileitä, kavereita ja rentoa elämää! Ei ollut mitään muuta murhetta kuin se, että opintoviikkoja napsahti aina silloin tällöin ja että kesätyörahat ynnä opintuet riittivät yli lukuvuoden. Se on aika vähäinen murhemäärä verrattuna siihen, mitä on tällä hetkellä. Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut olla teekkari!

 

[leivoja]

Kärsiä, kitua ja kuolla pois. Toivottavasti muilla ei samanlaista kässäriä omassa elämässä?!

 

[Ruutiveijari]

Eiköhän se tarkoitus muutu aikojen kuluessa. Ei tarvitse montaa askelta mennä ajanlaskussa taaksepäin ja elämän tarkoitus oli kerätä puita, että sai luolansa lämpeämään ja sen oravan paistettua. Nykyään se jostain syystä rinnastetaan opiskeluun/tietoon, menestymiseen ja rahaan.

Elämän tarkoitus, ei se orava.

Minusta ei ikinä tule rikasta eikä menestyvää. En ikinä tule niitä kaikkia hienoja matemaattisia laskutoimituksia tajuamaan, en osaa rakentaa siltoja enkä suunnitella piirilevyjä.

Mutta mitäs väliä sillä on? Minä käsitän onnistuneen elämän niin, että illalla nukkumaan mennessä voi hymyillä ja sanoa tämän olleen hyvä päivä ja huominen on jo tervetullut ystävä.

Ihmeellinen on ihminen. Aina täytyy saavuttaa, menestyä ja verrata itseään muihin.

Niin ja vilpertti - minä olen lähes amispelle. Joten sinä voit tämän viestin sivuuttaa tai nauraen sieltä elämänoppi-virheet osoittaa.

 

[vilpertti]

thelock, älä ota tosissaan, kunhan vain vittuilen hieman :)

 

[Kalkun rusakko]

Viina, tupakka ja naiset...:cool:

 

[Tatzka]

Ai niin pääsi aiemmin ihan unohtumaan, että elämän tarkoitushan on poltella sikaria Stadin trendi kahvilassa, naukkaillen konjakkia hillitysti kristallilasista, tärkeää on muistaa oikeat otteet joita rahvas ei hallitse. Ylimielinen hymynaamalla on myös olennainen osa imagoa. Hiusten tulee olla siistit ja liimatut, ja vähintään bossia leuassa tuoksumassa. Eli näin kauppalehti evästi jonkun aikaa sitten, meidän kaikkien tulevien Ekonomien unelma.

 

[ozo]

Elämän tarkoitus on eläminen.

 

[1Euro]

Viestin lähetti Huuhaa

...Ilmaisin vain ja ainoastaan ihmetykseni, että kuinka joku jaksaa vielä 9 vuoden jälkeen vielä melkein toisen mokoman 9 vuotta lukea kokeisiin ja opiskella, sillä itse en siihen pystyisi, mutta myönnänkin olevani varmasti(kin) keskimääräistä ihmistä tyhmempi, ainakin mitä matematiikoihin tulee, mutten minä siitä välitä. Asia vain on niin ja sillä jämpti.

Samoja ajatuksia on varmasti moni muukin pyöritellyt sinun iässäsi. Siinä on vaan se "hyvä" puoli, että tämä toinen 9 vuotta kuluu paljon nopeammin. Aika on siitä kummallinen, että se kuluu aina vain nopeammin, mitä enemmän ikää kertyy. Tämä liittyy ilmeisesti muistin pituuteen ja uusien asioiden oppimiseen.

Elämän tarkoituksesta voidaan vääntää mitä tahansa tieteellisiä "oikeita vastauksia", joilla ei ole mitään merkitystä. Suvun jatkaminen on looginen vastaus, mutta mitä siitä sitten? Elämällä ei ole sellaista tarkoitusta, jonka tietäminen tekisi autuaaksi.

Parempi kysymys olisikin "Miten täällä kannattaa elää?". Jussi Hakulinen pohtii näin: "Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään, vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan".

Itse olen koittanut elää niin, että vanhana pappana voisin todeta eläneeni "hyvän elämän". Tätä ei kuitenkaan sovi miettiä liikaa, jottei siitä tule liian tärkeä osa elämää. Virheitä saa ja kuuluukin tehdä. Olenhan vain ihminen vajavaisuuksineni. Välillä on kuitenkin hyvä pohtia olemassaoloaan hieman syvällisemmin, kunhan ei anna pohdinnoille liikaa tilaa. Silloin alkaa parta kasvaa ja katse kääntyy lattiaan.

edit: Piti vielä sanomani, että on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä se tosiseikka, että elämme paitsi paikassa nimeltä maapallo, myös paikassa nimeltä yhteiskunta. Tämä antaa jonkinlaiset raamit elämälle, joissa meidän pitäisi pysyä. Eli eipä mulla ollut mitään kovin radikaalia sanottavaa. Yrittäkää kokea kaikki tunteet laidasta laitaan.

 

[Annuli]

Meidän jo valmiiden ekonomien tarkoitus elämälle on olla turhan tärkeä, puhua hienoilla termeillä, katsoa vähemmän koulutettuja nenänvartta pitkin ja kehuskella uusilla sijoituksillaan, jotka tuottavat maltaita, vaikka eihän me sitäkään rahaa oikeasti tarvita. Voidaan sentään ostaa lapsille uusi pleikkari ja antaa naapurien olla kateellisia uudesta Mersusta....

Tosin köyhä tutkija vain kärsii...