Elämän aikana sattuu ja tapahtuu. Joskus kaikki menee putkeen ja toisaalta kaikki päin persettä. Sitten on näitä elämän hetkiä kun putki ja perse kohtaavat, eikä enää itsekään tiedä miten kaikkeen suhtautuisi. Kutsun sitä elämän ironiaksi ja syytän Meidän Julmaa Jumalaa hänen kekseliäisyydestä.
Avaan pelin kertomalla miksi päätin tämän ketjun avata.
Viime vuoden elokuussa 12 vuotta kestänyt avioliitto päättyi. Koko syksy, talvi ja kevät on mennyt riitelemiseen oikeastaan kaikesta. Neljä lasta, yhteinen talo jne ei helpota hommaa ollenkaan. Puheväleissä ollaan hetkellisesti, kunnes taas jokin asia räjähtää käsiin.
Talven aikana rupesin viettämään paljon aikaa lapsuuden kaverin kanssa joka on samassa elämäntilanteessa. Tammikuussa keskusteltiin MM-kisoista ja sanoin hänelle että olen nähnyt viidet MM-kisat livenä 90-luvulla, mutta en ole kahteentoista vuoteen käynyt paikan päällä. Päätettiin samantien että mennään kimpassa Bratislavaan finaaliviikoksi. Matkaliput, hotelli ja otteluliput tilattiin netistä ex-tempore samana iltana.
Rupesin myöskin käymään yhä usemmin Sportin matseissa, perheellisenä ei ennen ollut niin hirveästi aikaa. Päivää ennen viidettä mestisfinaalia tuli mieleen, että voisihan sitä lähteä Mikkeliin kun muksutkin on ex-vaimon luona. No, Sport yllätti ja vei mestismestaruuden. Fiilis oli katossa, kunnes taas arki tuli vastaan.
Bratislavaan lähtiessä odotukset ei todellakaan ollut korkealla, en millään jaksanut uskoa että pelaajamateriaali riittäisi MM-kultaan saakka. Olimme kumminkin tyytyväisiä että Norja oli ensimmäisessä ottelussa vastassa, joka käytännössä tarkoitti että näemme kolme Suomen peliä matkan aikana. No, Suomi yllätti ja vei maailmanmestaruuden. Fiilis oli taas katossa, mutta nyt taas arki tulee vastaan.
Tässä nyt sitten istun kaksi ikimuistoista kultamitalia kaulassa, mutta elämä noin muuten on aivan päin helvettiä.
Jumalalla on todella raaka huumori.
Edit: Koko minun jutulle saa, ja pitää, nauraa. Onhan tämä vain elämää. Ei sen vakavampaa.
Avaan pelin kertomalla miksi päätin tämän ketjun avata.
Viime vuoden elokuussa 12 vuotta kestänyt avioliitto päättyi. Koko syksy, talvi ja kevät on mennyt riitelemiseen oikeastaan kaikesta. Neljä lasta, yhteinen talo jne ei helpota hommaa ollenkaan. Puheväleissä ollaan hetkellisesti, kunnes taas jokin asia räjähtää käsiin.
Talven aikana rupesin viettämään paljon aikaa lapsuuden kaverin kanssa joka on samassa elämäntilanteessa. Tammikuussa keskusteltiin MM-kisoista ja sanoin hänelle että olen nähnyt viidet MM-kisat livenä 90-luvulla, mutta en ole kahteentoista vuoteen käynyt paikan päällä. Päätettiin samantien että mennään kimpassa Bratislavaan finaaliviikoksi. Matkaliput, hotelli ja otteluliput tilattiin netistä ex-tempore samana iltana.
Rupesin myöskin käymään yhä usemmin Sportin matseissa, perheellisenä ei ennen ollut niin hirveästi aikaa. Päivää ennen viidettä mestisfinaalia tuli mieleen, että voisihan sitä lähteä Mikkeliin kun muksutkin on ex-vaimon luona. No, Sport yllätti ja vei mestismestaruuden. Fiilis oli katossa, kunnes taas arki tuli vastaan.
Bratislavaan lähtiessä odotukset ei todellakaan ollut korkealla, en millään jaksanut uskoa että pelaajamateriaali riittäisi MM-kultaan saakka. Olimme kumminkin tyytyväisiä että Norja oli ensimmäisessä ottelussa vastassa, joka käytännössä tarkoitti että näemme kolme Suomen peliä matkan aikana. No, Suomi yllätti ja vei maailmanmestaruuden. Fiilis oli taas katossa, mutta nyt taas arki tulee vastaan.
Tässä nyt sitten istun kaksi ikimuistoista kultamitalia kaulassa, mutta elämä noin muuten on aivan päin helvettiä.
Jumalalla on todella raaka huumori.
Edit: Koko minun jutulle saa, ja pitää, nauraa. Onhan tämä vain elämää. Ei sen vakavampaa.
Viimeksi muokattu: