Jos nyt taiston tauottua katsoisi pelaajien henkilökohtaisia onnistumisia, aloittaen nyt vaikka niistä jotka joukkueessa jäljellä ovat:
Vaikka kausi oli täydellinen mahalasku, niin toisaalta se kuitenkin näyttäytyy aika mielenkiintoisessa valossa. Sillä todellisia epäonnistujia on Elon ja Krepsin (jotka molemmat epäonnistuivat kiistatta, ja pahasti) lisäksi lopulta aika hankala löytää. Ok, Riksmanin kausi oli vaikea, ei päässyt missään vaiheessa homman herraksi, samoin kuin esimerkiksi Ude ja Tapsa pelasivat luvalla sanoen heikon kauden (Tapsan kausi toki jo alun suhteen muutenkin pilalla). Mutta siltikin ainoat jotka floppasivat sanan pahimmassa merkityksessä olivat ehkä kuitenkin vain Elo ja Kreps
Suurinpiirtein tasollaan pelanneet on helppo nimetä: Niemi, Sillanpää, Huhtanen, Malkamäki ja Marttinen. Toki heidänkin oikeastaan jokaisen suoriutumisesta löytyy enemmän tai vähemmän huomauttamista, mutta silti en sanoisi että olisivat ehkä varsinaisesti epäonnistuneetkaan. Niemi esimerkiksi ei tietenkään ollut läheskään sillä tasolla, kuin vuosi sitten playoffeissa. Mutta se ei ollutkaan Niemen todellinen taso, silloin hän pelasi siinä valtaisassa flow-tilassa muun joukkueen kanssa. Nyt taas nähtiin se, että Niemestä ei kuitenkaan ole omalla tekemisellään kantamaan joukkuetta vaikeilla hetkillä..
Mielestäni kauden selkeiden onnistujien (eli ehdottomasti odotuksia paremmin pelanneiden) TOP-3 on aika helppo nimetä: Rinne, Taimi ja Lähteenmäki. Rinne saa debyyttikaudestaan umpisurkean joukkueen takana hyvän arvosanan, myös tilastoja kehtaa ihan esitellä. Taimi otti lopullisesti sen ruudun joka hänelle kuuluu, hän on nyt se Ässien itse kasvattama kärkipakki, joka Jyrkkiöstä jo piti aikanaan tulla, muttei sitten tullut. Ja Lähteenmäki olisi aika varmasti tehnyt 20 maalia jo tällä kaudella ilman loukkaantumistaan. Hänen harteilleen maalinteon viittaa kuitenkin etukäteen soviteltiin, ja komeasti kaveri siihen vastasi. Ja näiden kolmen jälkeen sitten erinomaisena nelosena loppukauden valopilkku Heino. Ja siis tokihan myös Hagman ja Umicevic olivat kiistatta onnistujia, siitähän ei kysymystäkään. Hagman esimerkiksi oli jopa varmaan vieläkin parempi, kuin mitä täällä kukaan uskalsi odottaa. Parkkonen on sitten nähdäkseni jossain onnistujan ja tasollaan pelanneen välimaastossa, itse en aivan tarkkaan osaa häntä sijoittaa..
Sittenhän tällä kaudella oli useita näitä, joita on vaikea/mahdoton/tarpeeton mennä asettamaan mihinkään kohtaan janalla onnistuja-tasollaan-epäonnistuja
Cohen = hänen kohdallaan tulleita tapahtumia oli täysin mahdoton ennustaa. Tuskinpa hän lähetti etukäteen mitään kirjettä, jossa toivoi Poriin rakennettavan pari pilvenpiirtäjää ennen kauden alkua, tai muuten hän ei ala
Groulx = hänestä nyt on kaikki mahdollinen ja mahdoton jo sanottu
Ribbenstrand = oli ja meni
Parikka = ei oikein mitään odotuksia ollut, ja matkaa on vielä. Mutta väläyksiä oli, taso paljastuu kuitenkin vasta tulevina kausina
Jeglic = meni joukon jatkona, luultavasti kärsi ainakin siitä ettei joukkueen homma kokonaisuutena oikein sujunut missään vaiheessa, eikä tainnut oikein saada kunnolla mahdollisuuttakaan. Mielenkiintoinen kysymys on, nähtiinkö olympialaisissa se todellinen Jeglic?
Pihlman = ei se nyt oikein edelleenkään lähtenyt. Hänen antinsa porilaiselle jääkiekolle jäi käytännössä viime kevään playoffeihin
Ahlgren = sama kuin Parikalla, vaikea on vielä mennä sanomaan lopullisesti juuta tai jaata. Tulevat kaudet näyttävät lopullisesti
Smith = tuli täytenä kysymysmerkkinä, ja onnistui ihan hyvin. Sanoisin että ensi kaudella ihan realistisesti 30-35 pisteen tekijä, jos vain kesän aikana kaikki sujuu muuten hyvin
EDIT: muut junnut jätin nyt sitten vielä pois. Lupaavia väläyksiähän oli yhdellä jos toisella, vaikka matkaa vielä onkin