Ei juurikaan kiinnostavana. Euroopassa ei tunnu enää pelaavan saman kaliiberin kotimaisia tähtiä kuin Nummelinit, Helmiset, Ojaset, Peltoset, prime Immoset, Kontiolat, Aaltoset jne. Venäjältä poistunut mm. Radulov, Kovalchuk, Sushinsky, Zaripov, Zinovyev, Morozov, Nikulin. Tsekin taso ei ole enää niin terävä ja laaja mitä vuosituhannen vaihteen ympärillä, eikä Ruotsikaan tunnu miltään ilman Jönssoneita ja Johanssonia. Onneksi on edes Omark ja Klasen olemassa. Sinänsä outoa kun muiden maiden pelaajisto ei ole koskaan ollut kokonaisuutena näin tuttu KHL-seurannan kautta, mutta toisaalta taas juuri sitä kautta kotimaisen liigan pelaajisto jää tuntemattomammaksi. Ehkä sekin vaikuttaa.
Varmaan oma ikäkin on tekijä ja jääkiekon valtava tarjonta maksukanavilta. Junnuna jokainen maajoukkuepeli oli aina odotettu tapaus, kun ylipäänsä ei jääkiekkoa hirveästi töllöttimestä näkynyt ja jokaisen Suomen pelin lopputulosta jännitettiin sydän kurkussa. En tiedä oliko vielä silloin 90-luvun lopulla näissä EHT-höntsissä enemmän intensiteettiä, tasoa ja panosta, kun maailmakin oli vielä vähän sulkeutuneempi ja NHL:ssä pelattiin isojen miesten kahvakiekkoa, jonne Euroopasta tuntui olevan vaikeampi murtautua. Vai näyttäytyikö nuo höntsät jotenkin poikkeuksellisempina, kun ei paremmasta tiennyt ja jokainen tappio aiheutti aidon pettymyksen. Kotikylän ulkokaukalossa taas seurattiin innokkaasti välillä kylmästä täristen jotain kolmosdivarikiekkoa tai vastaavaa ja erätauolla piti hakea makkaraa jo ihan vaan lämmikkeeksi. Ei enää missään yllä samanlaiseen romantiikkaan. Sitten vielä kun joukkueet vaihtuu lähes täysin turnauksesta toiseen, niin voimasuhteet voivat olla ihan mitä tahansa, tulokset ei ole millään lailla vertailtavissa ja pelikin on ripulia. Kisapaikkojakaan ei vielä syksyllä jaeta ja voisi sanoa, että seurajoukkue-esitykset painavat vähintään yhtä paljon vaakakupissa tulevien turnaustenkin kutsujen suhteen, ellei sitten ihan jotain kunnon lentokeliä tai sulamista nähdä.
Oman joukkueen pelaajien esitykset kiinnostaa jonkin verran ja siihen päälle mahdolliset superjunnut, sekä poikkeusyksilöt. Kevättä kohti alkaa aina vähän enemmän kiinnostamaan kisojen lähestyessä. Ketä on tulossa kisakoneeseen ja näyttääkö peli siltä, että on mahdollisuudet päätyyn asti. Mutta näissä kahdessa ekassa turnauksessa on hyvä jos puolet Suomen peleistä edes jaksaa katsoa. Ehkä tänään Ruotsi-ottelu ja toivottavasti äänekäs täysi halli jaksaa kantaa kiinnostusta alusta loppuun saakka.
