Ei kannata liian filosofiseksi viedä. Katsomossa ja kotisohvalla mennään monesti tunteella.
Tämän tunnistan. Yksi näkyvä virhe yksittäiseltä pelaajalta ---> Kyseisen pelaajan suorittaminen on kokonaisuutena järkyttävää ja ylimielistä. Yksittäinen selkeä virhesuoritus jää mieleen ja sen kautta tehdään yksioikoisia tulkintoja.
Harvassa ovat ne ottelun kertaalleen nähneet jotka pystyvät arvioimaan jokaisen yksittäisen pelaajan kokonaissuorituksen. Peliä työkseen seuraavat pelaajatarkkailijatkin seuraavat yleensä yhtä tai korkeintaan kahta pelaajaa yksittäisessä ottelussa.
Kun pelaajien suoritustasoa arvioidaan, henkilökohtaiset tilastot, sikäli kun ne ovat riittävän tarkkoja ja kokonaisvaltaisia, ovat pääosin luotettavampia kuin pelkkä silmätesti. Toisaalta kokenut silmä poimii myös asioita, jotka ovat vaikeasti mitattavia. Tällaisen silmän yhdistäminen riittävän luotettavaan dataan, onkin jo varsin vankka perusta kokonaisvaltaiselle arvioinnille.
Tunteella peliä seuraavat ovat lajin hengissä pysymisen kannalta avainasemassa. Ilman tunnetta ei synny kannatuspohjaa joka omalta tärkeältä osaltaan edesauttaa organisaation urheilupuolen eteenpäinmenoa mahdollistamalla riittävät resurssit.
Edellä kirjoitettu saattaisi osua seuraaviin sektoreihin: Yhteiskuntaoppi, psykologia, tyhjä jaarittelu
