Tässä turnauksessa Harri Pesonen ja Toni Rajala osoittivat olevansa edelleen Suomen europelaajien kermaa ja heitä on todella vaikeaa syrjäyttää kevään MM-ryhmästä. Hyökkäyksessä tässä turnauksessa Ruohomaa ja Ruotsalainen olivat sellaisia pelaajia, jotka nostivat osakkeitaan MM-spekulaatioissa. Sitten vastaavasti Miro Aaltonen ja Waltteri Merelä olivat pettymyksiä siihen nähden, miten vahva alkukausi heillä on ollut Sveitsissä. Juho Lammikko ja Ahti Oksanen mielestäni suorittivat omalla tasollaan eikä MM-osakkeet sen paremmin laskeneet kuin nousseet turnauksen myötä.
Pakistossa Mikko Lehtonen oli erinomainen ja hän nyt on täysin ilmiselvä pelaaja MM-kisoihin. On vahva kandidaatti myös 2026 olympialaisiin. Malmön pakkipari Salo-Thomson oli sangen hyvä ja he kisaavat MM-paikasta tosissaan. Samoin Santtu Kinnunen esiintyi edukseen. Pakistossa kokonaisuutena on vähän murrosvaihe meneillään, kun viime vuosien arvokisajoukkueiden runkoon kuuluneista Pokka ja Lindbohm kärsivät pahoista vammoista, Seppälällä on toinen rikkonainen kausi putkeen, Kaski on ollut lähes koko kauden loukkaantuneena ja Ohtamaa on ilmeisesti viime keväänä todennut, että maajoukkuepelit ovat tässä.
Veskareiden osalta Säteri ja Larmi ovat tämän hetken kaksi parasta suomalaista eurokassaria. Heljanko ja Raanta kai ovat ainoat, jotka voivat haastaa, mutta kummankaan alkukausi ei ainakaan tilastojen valossa ole mikään menestystarina ollut.
Harri Pesonen paljasti Maikkarin haastattelussa, ettei häntä viime keväänä kysytty MM-kisoihin ollenkaan. Eihän hänen viime kausi seurajoukkueessa mitään lentoa tosiaan ollut, mutta silti ihmetyttää Jalosen ratkaisu aika lailla. Kaikki kunnia Juha Jääskälle ja Pekka Jormakalle, mutta on Pesosen perustaso jääkiekkoilijana aika paljon korkeampi kuin edellä mainituilla. Tuo pistää mietityttämään, että oliko viime keväänä muitakin laadukkaita europelaajia, jotka olisivat voineet olla käytettävissä, mutta Jalonen ei jostain syystä MM-projektiin halunnut.