Olipas kausi. Muutaman kerran kauden aikana oli oikeasti todella vaikeaa. Välillä taas voitetaan useampi ottelu näytöstyyliin. Lopulta tuliaisina oli itäisen konferenssin kuudes sija 96 pisteellä. Ja tietenkin runkosarjassa ykkösketju oli tulessa. Ovechkin teki 68 ottelussa 62 maalia ja 112 pistettä ja voitti pistepörssin. Siis yli 10 ottelua muita kärkinimiä vähemmän pelanneena! Bäckströmin 102 pistettä ja Seminin 94 pistettä toivat hyvää tukea. Puolustajien pistepörssissä Steve Eminger oli toinen 56 pisteellä ja Mike Green neljäs 54 pisteellä. Tehotilastossa ykkösketju Bäckströmin johdolla otti kolme kärkisijaa.
Pudotuspeleissä sitten ensimmäisellä kierroksella kaatui kolmanneksi sijoittunut (mutta toki vasta viidenneksi eniten pisteitä kerännyt) Tampa Bay Lightning, joka kaatui tyylipuhtaasti 4-0. Tämän jälkeen kaatui Buffalo Sabres 4-2 ja idän finaalissa Caps kosti viimekautisen tappio Boston Bruinsille voitoin 4-1. Stanley Cup-finaalissa sitten vastaan tulikin Toni Lydmanin Edmonton Oilers, joten uusi suomalainen Stanley Cup-voittaja tulee. Eri asia olikin sitten, että onko voittaja Lydman, vai Capitalsin Osala ja Lepistö. Ensimmäinen peli päättyi Capitalsille 7-2, vaikka laukauksia tuli selkeästi vähemmän. Seuraavassa ottelussa Oilers olikin jo selkeästi flegmaattisempi johtuen varmaan aiemman ottelun tappiosta. Silti vain 3-2 voitto. Kolmas peli olikin yllättäen Sami Lepistön show ja hänen 2+2 tehonsa vei Capitalsin 6-2 voittoon. Tämän jälkeen tilanne olikin siis jo 3-0 ja aikaa ottaa yksi voitto oli neljä ottelua. Tavoite oli tietenkin ottaa se voitto mahdollisimman nopeasti. Ja se tapahtuikin kotiyleisön edessä neljännen ottelun päättyessä 6-3 voittoon. Capitals siis otti 16 voittoa vain 19 pelissä!
Menestys toi luonnollisesti palkintoja pelaajillekin. Vaikka Stanley Cup on varmasti se suurin asia, niin henkilökohtaisilla palkinnoillakin on painoarvoa, kun ne tulevat maailman parhaasta liigasta. Hart Trophyn, Art Ross Trophyn, Maurice Rocket Richatd Trophyn ja Conn Smythe Trophyn sai Ovechkin. Pudotuspelien parhaan pelaajan ehdokkaina olivat myös Nicklas Bäckström ja Eric Fehr. Paras valmentaja oli Caps-valmentaja Bob Hartley. Ehdokkaina palkinnoille olivat myös Steve Eminger (toinen Norris Trophy-äänestyksessä) ja Jeff Schultz (kolmas Calder Trophy-äänestyksessä). Ovechkin oli tähdistökentällisessä ja Schultz tulokkaiden tähdistössä.
Sitten oli se varaustilaisuus. Koska vuoro oli vasta kolmantenakymmenentenä, niin en edes lähtenyt valitsemaan pelipaikan perusteella. En edes valinnut parasta mahdollista. Pelissä kun toinen varaustilaisuus on niin huono, että piti tyytyä vähiten huonoon. Tässä lista varauksistani. Ehkä joku heistä joskus pelaa jopa NHL:ssä, jos oikein hyvä tuuri käy.
Lopuksi vielä hieman kuvamateriaalia:
Stanley Cup finals
Sarjataulukko
Joukkueen sisäinen pistepörssi
Joukkeen pudotuspelien sisäinen pistepörssi
Joukkueeseen tulleet pelaajat
Pudotuspeleissä sitten ensimmäisellä kierroksella kaatui kolmanneksi sijoittunut (mutta toki vasta viidenneksi eniten pisteitä kerännyt) Tampa Bay Lightning, joka kaatui tyylipuhtaasti 4-0. Tämän jälkeen kaatui Buffalo Sabres 4-2 ja idän finaalissa Caps kosti viimekautisen tappio Boston Bruinsille voitoin 4-1. Stanley Cup-finaalissa sitten vastaan tulikin Toni Lydmanin Edmonton Oilers, joten uusi suomalainen Stanley Cup-voittaja tulee. Eri asia olikin sitten, että onko voittaja Lydman, vai Capitalsin Osala ja Lepistö. Ensimmäinen peli päättyi Capitalsille 7-2, vaikka laukauksia tuli selkeästi vähemmän. Seuraavassa ottelussa Oilers olikin jo selkeästi flegmaattisempi johtuen varmaan aiemman ottelun tappiosta. Silti vain 3-2 voitto. Kolmas peli olikin yllättäen Sami Lepistön show ja hänen 2+2 tehonsa vei Capitalsin 6-2 voittoon. Tämän jälkeen tilanne olikin siis jo 3-0 ja aikaa ottaa yksi voitto oli neljä ottelua. Tavoite oli tietenkin ottaa se voitto mahdollisimman nopeasti. Ja se tapahtuikin kotiyleisön edessä neljännen ottelun päättyessä 6-3 voittoon. Capitals siis otti 16 voittoa vain 19 pelissä!
Menestys toi luonnollisesti palkintoja pelaajillekin. Vaikka Stanley Cup on varmasti se suurin asia, niin henkilökohtaisilla palkinnoillakin on painoarvoa, kun ne tulevat maailman parhaasta liigasta. Hart Trophyn, Art Ross Trophyn, Maurice Rocket Richatd Trophyn ja Conn Smythe Trophyn sai Ovechkin. Pudotuspelien parhaan pelaajan ehdokkaina olivat myös Nicklas Bäckström ja Eric Fehr. Paras valmentaja oli Caps-valmentaja Bob Hartley. Ehdokkaina palkinnoille olivat myös Steve Eminger (toinen Norris Trophy-äänestyksessä) ja Jeff Schultz (kolmas Calder Trophy-äänestyksessä). Ovechkin oli tähdistökentällisessä ja Schultz tulokkaiden tähdistössä.
Sitten oli se varaustilaisuus. Koska vuoro oli vasta kolmantenakymmenentenä, niin en edes lähtenyt valitsemaan pelipaikan perusteella. En edes valinnut parasta mahdollista. Pelissä kun toinen varaustilaisuus on niin huono, että piti tyytyä vähiten huonoon. Tässä lista varauksistani. Ehkä joku heistä joskus pelaa jopa NHL:ssä, jos oikein hyvä tuuri käy.
Lopuksi vielä hieman kuvamateriaalia:
Stanley Cup finals
Sarjataulukko
Joukkueen sisäinen pistepörssi
Joukkeen pudotuspelien sisäinen pistepörssi
Joukkueeseen tulleet pelaajat