Neljäs kausi toikin sitten pytyn Edmontoniin! Ensimmäiset kolme kautta joukkue tosiaan jäi rannalle pudotuspeleistä, mutta siihen oli varmaan iso osuutensa sillä, että kuten mainittua, alusta saakka ulkoistin kaikki ei-Oilers varaukset, enkä peluttanut ketään jonkun muun varaamaa / varaamatonta pelaajaa, edes ekalla kaudella. Draftien kautta sitten sai uskottavuutta ja nyt neljännellä kaudella se palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla. Runkosarja oli vielä hieman vuoristorataa, vaikka jatkoonpääsy varmistuikin suht varhain. Lopullinen sijoitus runkosarjassa lännen viides. Joukkueen ylivoimaisesti parhaat pistemiehet olivat Taylor Hall (82. 40+58=98) ja Jordan Eberle (82. 45+38=83). Myös Ryan Nugent-Hopkins ja draft-löytö, debyyttikaudellaan breikannut Andrew Mangiapane saavuttivat 50 pisteen rajapyykin. Puolustajista paras pistemies oli Taylor Chorney 39 pisteellä. Maalivahtiosastolla Roman Horský lunasti vihdoin odotukset ja torjui valtaosan runkosarjapeleistä.
Pudotuspeleissä lännen puolella Oilers oli murskaava. Niin Los Angeles, Anaheim kuin Chicagokin kaatuivat tyrmäävin 4-0 lukemin, Roman Horskýn pitäessä vastustajia lähes pilkkanaan. Torjuntaprosentti oli 12 ottelun jälkeen yli 95. Finaaleissa vastaan asettui Flyers, joka osoittautui todella vaikeaksi vastukseksi ja johtikin sarjaa jo 3-1. Sitten tapahtui jotain ja Oilers jyräsi vierasmatsissa 1-7 voittoon, Taylor Hallin (0+4) ja Jordan Eberlen (5+0) pitäessä hieman lystiä. Kotipelissä irtosi tiukan väännön jälkeen jatkoaikavoitto Taylor Chorneyn ylivoimaosumalla, game sevenissä taas oli rutiinivoiton vuoro, lukemin 2-5- pytty Kanadaan.
Valtaosa kaudesta mentiin pakistolla Chorney - Nurse, Klefbom - Marincin, Hanifin - Rantakari, mutta pieniä muutoksia tuossa matkan varrella tuli, kun mm. Mark Skutar ja Matt Greene kävivät vetämässä muutamia pelejä. Hyökkäyksessä ykkösnyrkki Hall - Nugent-Hopkins - Eberle oli tiukasti kasassa muutamia herättelyhetkiä lukuunottamatta. Kakkosessa pelasivat pääsääntöisesti Mangiapane - Draisaitl - Cogliano. Alemmat ketjut elivät runsaasti, niissä sentterintontilla häärivät Nash, Lander, Barzal, Strome ja Brodziak, laidoilla Hännikäinen, Yakupov, draft-löytö Nathaniel Gibbs, Hemsky, Hartikainen, Stloukal ja Rieder, milloin missäkin koostumuksessa. Ja maalivahtiosastolla tosiaan Horský selkeä ykkönen.
Tästä on hyvä jatkaa kohti haasteen viimeistä kautta. Veikkaan, että jatkan kuitenkin tätä peliä myös haasteen jälkeen samoilla säännöillä. Mukavaa pelailla sillä periaatteella, että ringissä on jatkuvasti se maksimimäärä miehiä (50) ja taustalla kärkkymässä uusia prospecteja (max 30). Pitkässä juoksussa joukkueesta tulee hyvin rakennettuna todella vahva ja kilpailutilannetta syntyy kun uutta lupausta puskee kehiin. Tämä on ollut mielenkiintoisempaa pelaamista, kuin mikään aiempi pelaaminen, juuri noiden rajoitusten ansiosta. Normaalisti tulee varmaan treidailtua vähän liiankin vilkkaasti ja draftit jää hieman omaan arvoonsa, kun voi hommata valmiita pelaajia. Nyt joutuu ihan tosissaan keskittymään tuohonkin ja mukavastihan tuolta on löytynyt kelpo pelimiehiä, nytkin arvokkaita palasia menestyksessä olivat Mangiapane ja Horský, kakkos- ja kolmoskiekan varaukset. Ja uutta lupausta tulee sisään jatkuvalla syötöllä :)
