Tässä Eero Lehden eilen Kiekkolehdessä kirjoittama Nuori Suomi aiheinen juttu ja kommentit perään:
EDIT: Toisten medioiden artikkeleita ei kopioida suoraan palstalle, vaan tulee käyttää linkitystä. Sääntöpykälä 13.
Terveisin Moderaattorit
Kommenteja kirjoitukseen:
Ensimmäinen ihmettelyn aihe. Nuori Suomi on herättänyt kovasti vastustusta lähes kaikkialle. Asiantuntijat( valmentajat, pelintuntijat, kriitikot) ym. ovat antaneet erittäin kriittisiä lausuntoja koskien Nuori Suomea ja sen tiettyjä rakenteita. Mutta miksi Eero Lehti ja hänen Nuori Suomi ryhmänsä eivät vastaa kritiikkiin ja ryhtyisivät oikeasti keskusteluun aiheesta asiantuntijoiden kanssa. Sen sijaan Eero Lehti on pysynyt hiljaa kritiikistä huolimatta ja nyt antaa lausuntonsa SJL:n oman propagandalehden kautta. Tämä kuuluu Jääkiekkoliiton politiikkaan kritiikkiin vastataan joko hiljaisuudella tai sanktioimalla ja sitten tullaan omaa kanavaa pitkin esittämään koko kansalle omia teesejä. Tämän kaltainen menettely ei pitäisi olla nyky-yhteiskunnassa millään tavalla mahdollista. Jos Eero Lehti on niin ylpeä Nuori Suomi -ohjelmastaan, tulisi sitten julkisuuteen haastamaan kriitikot keskusteluun, eikä esittäisi omia teesejään Kiekkolehdessä "absoluuttisina totuuksina"
Itse lausuman sisältöön. Kiekkoa kaikille on kaunis lause ja ilo tästä lajista pitääkin suoda kaikille lapsille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Nuori Suomi ohjelmalle on tarpeensa tässä yhteiskunnassa, mutta jo aikaisessa vaiheessa kilpakiekko pitäisi eriyttää kokonaan Nuori Suomesta, mielellään viim. 10-vuoden iässä. Tottakai ilon jääkiekon harrastamisesta pitää suoda kaikille, mutta miksi taas viedä niiltä ilo pois, joilla on suuri voittamiseen, itsensä likoon laittamiseen, kehittämisen halu ja intohimo. Kyllä jo pienet pojat pelaavat jo voittakseen. Samalla kun näille pojille annetaan mahdollisuus kehittää omia taitojaan, joka nuorille on tottakai kaikkein tärkeintä, on heille myös opetettava joukkueena pelaamisen taitoja ja pelisilmää, kuitenkaan viemättä heiltä yksilön kehityksen avaimia joukkuueen menestyksen ehdoilla. Rohkaistaan pelaajia tekemään omia ratkaisuja ja luottamaan itseensä.
Jääkiekkoliiton organisaationa pitäisi tukea suomalaisia junioriseuroja luomalla heille mahdollisimman tasaiset ja mielekkään sarjat, joissa ei 15-0 lukemia nähtäisi. Tasaiset ja kovat pelit kehittävät ja opettavat pelaajia tekemään ratkaisuhetkillä tarvittavia maaleja. Tasaiset pelit kehittäisivät myös pelaajien henkisiä ominaiuuksia, juuri niitä ominaisuuksia mihin Suomi on niin monesti kalkkiviivoilla kaatunut joukkuelajeissa. Myös riittävä määrä pelejä auttaa kehittämisessä. Harjoitukset tukevat pelaamista, mutta totuus on että pelaajat oppivat parhaiten pelaamalla, ei millään muulla.
Yksi asia millä Nuori Suomi kontrolloi joukkueita on säännöt: D-junioreina (tällä hetkellä v.1994-1995 synt.) saadaan vasta lämätä peleissä ja vasta C-juniorit eli 14-vuotiaat pojat saavat taklata. Tämä on erittäin myöhäinen ikä aloittaa taklaaminen, koska jo 16-vuotiaana muodostetaan juniorimaajoukkueita ja näin annettaan vastustajille useiden vuosien fyysinen tasoitus.
Takaluskieltoa C-junioreihin asti on perusteltu pelaajien turvallisuudella ja kiekollisten ominaisuuksien parantamisella. Hirveän määrän junioripelejä seuranneena voin väittää, että kumpikaan ei toteudu. Kanadassa kun pelaajat tulevat kiekkokouluun 5-6 vuotiaina, heille jo ihan alussa tehdään harjoituksia, joissa pelaajat luistelevat kenttää ympäri työntäen toisiaan laitaa vasten. Näin opetetaan motorisia ominaisuuksia jo hyvin varhain, jolloin pelaajat oppivat hallitsemaan tasapainoaan ja vartaloaan. Suomessa pelaajata saavat taklata siinä vaiheessa, kun he ovat kovimmassa kasvuvaiheessa ja motoriset ominaisuudet heikoimmillaan voimakkaan kasvun myötä. Näin pelaajat eivät hallitse vartaloaan tarpeeksi hyvin ja tästä seuraa loukkaantumisia. Myös fyysiset ominaisuudet ovat osa taitoa, taitoa suojata ja pitää kiekkoa, kun vastustaja tulee taklaamaan, taitoa ottaa vastaan taklauksia ja taitoa antaa taklauksia. Taklauksen sallimisen myötä tila kaukalossa pienenee ja teknisiä ominaisuuksia tarvitaan kiekon kuljetammiseen, syöttämiseen ja laukomiseen enemmän.
D-junioripelit ovat itse asiassa nykyisen taklauskiellon vaarallisempia pelaajille, kuin ne olisivat jos saisi taklata. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mailalla pelaaminen lisäänytyy ja toiseksi heikon tuomaritoiminnan ansiosta osa D-juniorijoukkueista on valmennettu pelaamaan sääntöjen rajamailla tai jopa yli jolloin fyysisyys ja jopa selvät taklaukset kuuluvat peliin, vaikkei niistä rankaistaisikaan. Kun pelaaja ei osaa odottaa taklausta sääntöjen sen kieltäessä, saattaa taklaus yllättää pahasti, kun pelaaja ei ole siihen oikeasti varautunut. Vauhdikkaissa D-junioripeleissä säännöt tuntuvat olevan sekä pelaajille, valmentajille että tuomareille melko usein epäselvät, joka ei voi olla vaikuttamatta pelin laatuun,
Nuori Suomen pitää tarjota mukavaa kiekkoa kaikille ja sopivan määrän pelejä täyttämään harrastajien tarpeita. Sen sijaan jääkiekkoliiton pitäisi tarjota oikea määrä pelejä kilpailullisesti lajia harrastaville. Nykyisin liitto rajoittaa, million joukkueet saavat järjestää turnauksia ja niitä ei sarjakaudellaa saakaan järjestää, kun joukkueet pelaavat pienen pelimäärän sisällä pitäviä epätasaisia sarjojaan. Ei jääkiekkoliitto voi omistaa koko lajia nimeltä jääkiekko, jokaisen organisaation ja joukkueen tulisi saada harrastaa sitä omalla tavallaan.
Lopuksi esitän kainon toiveen Jääkiekkoliittoon, tulkaa sieltä toimistolta ulos ja keskustelkaa asiantuntijoiden kanssa lajista nimeltä jääkiekko, ette te voi olla aina oikeassa.
EDIT: Toisten medioiden artikkeleita ei kopioida suoraan palstalle, vaan tulee käyttää linkitystä. Sääntöpykälä 13.
Terveisin Moderaattorit
Kommenteja kirjoitukseen:
Ensimmäinen ihmettelyn aihe. Nuori Suomi on herättänyt kovasti vastustusta lähes kaikkialle. Asiantuntijat( valmentajat, pelintuntijat, kriitikot) ym. ovat antaneet erittäin kriittisiä lausuntoja koskien Nuori Suomea ja sen tiettyjä rakenteita. Mutta miksi Eero Lehti ja hänen Nuori Suomi ryhmänsä eivät vastaa kritiikkiin ja ryhtyisivät oikeasti keskusteluun aiheesta asiantuntijoiden kanssa. Sen sijaan Eero Lehti on pysynyt hiljaa kritiikistä huolimatta ja nyt antaa lausuntonsa SJL:n oman propagandalehden kautta. Tämä kuuluu Jääkiekkoliiton politiikkaan kritiikkiin vastataan joko hiljaisuudella tai sanktioimalla ja sitten tullaan omaa kanavaa pitkin esittämään koko kansalle omia teesejä. Tämän kaltainen menettely ei pitäisi olla nyky-yhteiskunnassa millään tavalla mahdollista. Jos Eero Lehti on niin ylpeä Nuori Suomi -ohjelmastaan, tulisi sitten julkisuuteen haastamaan kriitikot keskusteluun, eikä esittäisi omia teesejään Kiekkolehdessä "absoluuttisina totuuksina"
Itse lausuman sisältöön. Kiekkoa kaikille on kaunis lause ja ilo tästä lajista pitääkin suoda kaikille lapsille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Nuori Suomi ohjelmalle on tarpeensa tässä yhteiskunnassa, mutta jo aikaisessa vaiheessa kilpakiekko pitäisi eriyttää kokonaan Nuori Suomesta, mielellään viim. 10-vuoden iässä. Tottakai ilon jääkiekon harrastamisesta pitää suoda kaikille, mutta miksi taas viedä niiltä ilo pois, joilla on suuri voittamiseen, itsensä likoon laittamiseen, kehittämisen halu ja intohimo. Kyllä jo pienet pojat pelaavat jo voittakseen. Samalla kun näille pojille annetaan mahdollisuus kehittää omia taitojaan, joka nuorille on tottakai kaikkein tärkeintä, on heille myös opetettava joukkueena pelaamisen taitoja ja pelisilmää, kuitenkaan viemättä heiltä yksilön kehityksen avaimia joukkuueen menestyksen ehdoilla. Rohkaistaan pelaajia tekemään omia ratkaisuja ja luottamaan itseensä.
Jääkiekkoliiton organisaationa pitäisi tukea suomalaisia junioriseuroja luomalla heille mahdollisimman tasaiset ja mielekkään sarjat, joissa ei 15-0 lukemia nähtäisi. Tasaiset ja kovat pelit kehittävät ja opettavat pelaajia tekemään ratkaisuhetkillä tarvittavia maaleja. Tasaiset pelit kehittäisivät myös pelaajien henkisiä ominaiuuksia, juuri niitä ominaisuuksia mihin Suomi on niin monesti kalkkiviivoilla kaatunut joukkuelajeissa. Myös riittävä määrä pelejä auttaa kehittämisessä. Harjoitukset tukevat pelaamista, mutta totuus on että pelaajat oppivat parhaiten pelaamalla, ei millään muulla.
Yksi asia millä Nuori Suomi kontrolloi joukkueita on säännöt: D-junioreina (tällä hetkellä v.1994-1995 synt.) saadaan vasta lämätä peleissä ja vasta C-juniorit eli 14-vuotiaat pojat saavat taklata. Tämä on erittäin myöhäinen ikä aloittaa taklaaminen, koska jo 16-vuotiaana muodostetaan juniorimaajoukkueita ja näin annettaan vastustajille useiden vuosien fyysinen tasoitus.
Takaluskieltoa C-junioreihin asti on perusteltu pelaajien turvallisuudella ja kiekollisten ominaisuuksien parantamisella. Hirveän määrän junioripelejä seuranneena voin väittää, että kumpikaan ei toteudu. Kanadassa kun pelaajat tulevat kiekkokouluun 5-6 vuotiaina, heille jo ihan alussa tehdään harjoituksia, joissa pelaajat luistelevat kenttää ympäri työntäen toisiaan laitaa vasten. Näin opetetaan motorisia ominaisuuksia jo hyvin varhain, jolloin pelaajat oppivat hallitsemaan tasapainoaan ja vartaloaan. Suomessa pelaajata saavat taklata siinä vaiheessa, kun he ovat kovimmassa kasvuvaiheessa ja motoriset ominaisuudet heikoimmillaan voimakkaan kasvun myötä. Näin pelaajat eivät hallitse vartaloaan tarpeeksi hyvin ja tästä seuraa loukkaantumisia. Myös fyysiset ominaisuudet ovat osa taitoa, taitoa suojata ja pitää kiekkoa, kun vastustaja tulee taklaamaan, taitoa ottaa vastaan taklauksia ja taitoa antaa taklauksia. Taklauksen sallimisen myötä tila kaukalossa pienenee ja teknisiä ominaisuuksia tarvitaan kiekon kuljetammiseen, syöttämiseen ja laukomiseen enemmän.
D-junioripelit ovat itse asiassa nykyisen taklauskiellon vaarallisempia pelaajille, kuin ne olisivat jos saisi taklata. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mailalla pelaaminen lisäänytyy ja toiseksi heikon tuomaritoiminnan ansiosta osa D-juniorijoukkueista on valmennettu pelaamaan sääntöjen rajamailla tai jopa yli jolloin fyysisyys ja jopa selvät taklaukset kuuluvat peliin, vaikkei niistä rankaistaisikaan. Kun pelaaja ei osaa odottaa taklausta sääntöjen sen kieltäessä, saattaa taklaus yllättää pahasti, kun pelaaja ei ole siihen oikeasti varautunut. Vauhdikkaissa D-junioripeleissä säännöt tuntuvat olevan sekä pelaajille, valmentajille että tuomareille melko usein epäselvät, joka ei voi olla vaikuttamatta pelin laatuun,
Nuori Suomen pitää tarjota mukavaa kiekkoa kaikille ja sopivan määrän pelejä täyttämään harrastajien tarpeita. Sen sijaan jääkiekkoliiton pitäisi tarjota oikea määrä pelejä kilpailullisesti lajia harrastaville. Nykyisin liitto rajoittaa, million joukkueet saavat järjestää turnauksia ja niitä ei sarjakaudellaa saakaan järjestää, kun joukkueet pelaavat pienen pelimäärän sisällä pitäviä epätasaisia sarjojaan. Ei jääkiekkoliitto voi omistaa koko lajia nimeltä jääkiekko, jokaisen organisaation ja joukkueen tulisi saada harrastaa sitä omalla tavallaan.
Lopuksi esitän kainon toiveen Jääkiekkoliittoon, tulkaa sieltä toimistolta ulos ja keskustelkaa asiantuntijoiden kanssa lajista nimeltä jääkiekko, ette te voi olla aina oikeassa.