i) Tässä ketjussa käsitellään kaikkea Liiga-JYPin ulkopuolella tapahtuvaa; oli kyse sitten nuorista lupauksistamme kotimaisemissa tai omista pojistamme maailmalla.
ii) Hoki on parasta hallilla. Jos et kuitenkaan pääse paikan päälle, Viaplay näyttää NHL:ää, Ruutu muidenkin liigajoukkueiden kuin JYPin pelit, Fanseat Mestistä ja Nuorten SM-Liigaa sekäLiveArena B-, B2-, ja C-nuoria. (ja sitä nuorempia…)
iii) .. mutta! rajanvetona: keskustelemme ainoastaan pelaajista, jotka ovat debytoineet ikäluokassa, jonka ympärillä on aitoa maajoukkuetoimintaa; siis pelaajista (Pohjola-Leirille kutsutut olkoon säännön vahvistava poikkeus) ylemmältä C-tasolta [U16] eteenpäin. Annetaan lasten olla lapsia ja jättäkäämme 11-vuotiaiden hehkuttaminen nimimerkille @ijuka.
iv) Kaikki linkit vievät joko Jääkiekkoliiton tulospalveluun, Eliteprospectsiin, NHL.comiin tai muuhun turvalliseen ja työystävälliseen sivustoon.
Tulen kauden kuluessa nostamaan esille lukuisia eri pelaajia seuran junnupolun varrelta, mutta näin alkuun, suosittelen seuraavien viiden nimen ottamista erityisseurantaan:
Anttoni Honka, JYP A:
Vastaus sukunimestä heräävään kysymykseen on ”kyllä”, ja jo siitä voi päätellä mistä on kyse. Anttoni Honka on pienikokoinen, liukkaasti liikkuva, kauniiseen kiekollisuuteen perustava puolustaja, jolla on paljon yhteistä kuuluisimman isoveljensä kanssa, ja joka täten tietysti menee perinteiseen jyväskyläläiseen puolustajamuottiin, jossa jääkiekko mielletään maalintekopeliksi. Edustuksessa esiintymisten johdosta suurelle yleisölle Juliusta tunnetummista nimistä Anttoni muistuttaa enemmän Nikua kuin Vatasta. Malttinsa on maagista tulevan jetsiläisen tyyliin eikä kiekon kuskaaminen paineen alla puolustusalueelta pois jalalla tuota tuskaa vaikkakin välillä jäävesi virtaa suonissa turhankin suureellisesti ja joskus viisaampi valinta olisikin ollut estetiikan kannalta laimea kiekosta luopuminen. Näkemystään syöttöpelin suhteen ei ole silti väärin luonnehtia sanalla 'loistelias'. Kiekollinen aggressiivisuutensa hyökkäyspäätä lähestyttäessä on Sami nuoremman tavoin tason Sami vanhemman alapuolella (toisaalta kenellä ei ennen kuin Vatanen kesyyntyi Pohjois-Amerikassa?) ja sama välittyy myös kiekottomana puolustuspään pelissä. Positiivisena puolena se tarkoittaa tanskalaisen vivun välttämistä, mutta vastakohtakaan ei ole optimaalinen, joten Anttonilla on paljon varaa parantaa puolustustyöskentelyään: parempia päätöksiä ennen kaikkea tilanteissa, joissa oikein on ajaa aivan kiekolliseen kiinni ja sitä kautta tasokkaampaa tilan kontrollointia.
Henri Nikkanen, JYP A:
Henri Nikkasen kohdalla meidän on syytä olla kiitollisia, sillä alkujaan Jukureiden junnuja oleva Nikkanen on se kaikista lahjakkain (tässä kohtaa saamme vastaväitteen jukurileiristä mutta he ovat väärässä) mikkeliläisten maineikkaasta 2001-syntyneiden kolmikosta Leevi Aaltonen, Henri Nikkanen ja Mikko Kokkonen. Nikkanen on kahden suunnan pelin hallitsevana kaikkea mitä päävalmentaja keskushyökkääjältään haluaa. Ei kuitenkaan klassisen perinteinen pelintekijäsentteri vaan enemmänkin matthewsilaista tyylisuuntaa edustava keskushyökkääjä, joka viihtyy hyvin vastustajan maalin edessä. Tasakentällisin kullanarvoista on kokonaisvaltainen tunnollisuutensa, ylivoimalla Nikkashenkan voi huoletta heittää esimerkiksi maskimieheksi ohjaamaan kiekkoja sisään ja alivoimapelaaminenkin luonnistuu, koska ajatus vastustajan vetojen blokkaamisesta ei nostata nössöilyä. Ei varsinaisia heikkouksia, vaikkakin pelaajana niin sanotusti raaka, joten monet pelinsä osa-alueet vaativat vielä hiomista. Liigadebyyttinsä on vain ajan kysymys, ja jos tiedätte mitä tarkoitan, haluaisin nähdä miehen samassa ketjussa Kannisen kanssa.
Jimi Uusitalo, JYP A:
Parin kauden takainen Suomen nuorten olympiajoukkueen ykkösvahti on menettänyt paikkansa Justus Annuselle ja muutama muukin on mennyt ohi, mutta omalla tasonnostolla ikäluokkansa valtaistuin on tulevaisuudessa takaisin valloitettavissa. Alku on ollut lupaava, sillä Uusitalo aloitti kautensa pitämällä nollan harjoituspelissä Jukureiden A-nuoria vastaan – joskin torjuntavastuu harjoituskaudella on yleisesti ottaen ollut tiukassa. Kesän kehityksestä en tiedä, mutta vielä viime kaudellakin Jimin suurimpana heikkoutena oli paikoin silmiinpistävän huono riparikontrolli. Kaikki muut tekniset ominaisuutensa ovat enemmän tai vähemmän kelpo tolalla ja pituuttakin on nykyiselle maalivahti-ihanteelle riittävästi; toisin sanoen, ainesta on uudeksi Ruusuksi.
Niko Lappi, JYP B:
Pienikokoinen maalivahti, joka palkittiin Pohjola-Leirin 2017 parhaana pelipaikallaan. Kompensoi kokoaan hyvällä kiekon havannointikyvyllä, maltilla olla hätäilemättä ja reagoimalla tilanteen tullen välittömästi nopeilla jaloillaan. Jyväskylän Juuseksi ristiminen on kuitenkin vielä liian ennenaikaista, sillä ensiksi, jotta ei joutuisi antamaan liikaa tasoitusta, pituuskasvussa olisi hyvä päästä edes niihin sarosmaisiin mittoihin, mutta nähdäkseni siihenkään määrään senttejä yltäminen ei tule olemaan tässä tapauksessa täysin selvää. Kysymysmerkeistään huolimatta, on suosikkiseurattaviani näinä päivinä, ja balsamia meidän haavoillemme, joita Veinin polun harhautuminen Ouluun harmittaa.
Joakim Kemell, JYP C:
Kauniin kotikaupunkimme kiistellyn legendan sanoin on fifty-sixty velvoittaako ketjun koodisto vaitioloon vielä tässä kohtaa, mutta koska Kemell on viettänyt kesänsä C:n treeniringissä ja ollut harjoituspeleissä epävirallisen kirjanpitoni mukaan koko joukkueen pistekuningas, uskallan ottaa varaslähdön, sillä se jäänee vain parin päivän pituiseksi.
Joakim Kemell on JYPin 2004-syntyneiden tehoduon (.. toisesta puoliskosta tarinaa kun on sen aika) trigger man, joka tykkää ampua ahnaasti paikasta kuin paikasta. Laukaus ei kuitenkaan lähde laput silmillä vaan liipaisimen painamisen takana on aina jokin ajatus, ja vaikka vahvuutensa ovatkin maalien tekemisessä, Kemell osaa myös luopua kiekosta silloin kun se on viisasta. Silmää miellyttää sekin, että Joakim pudottaa tarvittaessa alas puolustuspelin tueksi eikä varasta koutsin vitutukseksi kuten valitettavan monella snaipperilla on tapana. Tällä tasolla Kemellin oleellisimmat kehityskohteet löytyvät luistelusta ja fysiikasta. Ensiksi mainittu ei ole huonoa, mutta sarjassaan pelkkää keskitasoa. Jälkimmäisessä taas kyse on, toistan, fysiikasta, ei fyysisyydestä sillä poika pelaa kokoaan isommin ja onkin ollut harjoituspeleissä jenginsä pommikone; keveytensä takia taklauksistaan on vain pääsääntöisesti puuttunut painavuus. Kyseessä on tietysti nuori pelaaja, joka on valtaosaa muita kaksi vuotta myöhemmin syntynyt, joten sen suurempaa syytä olla huolissaan mainituista heikkouksista ei tässä vaiheessa ole. Jos ja toistaiseksi nähdyn mukaan kun Kemell pelaa kautensa C-nuorissa, se on vasta toinen kerta [Julius Nättinen ehti ensin] tällä vuosituhannella (vai kenties koskaan…?) jolloin JYPin juniori kiekkoilee vuotensa ylemmässä C:ssä kaksi vuotta alaikäisenä.
ii) Hoki on parasta hallilla. Jos et kuitenkaan pääse paikan päälle, Viaplay näyttää NHL:ää, Ruutu muidenkin liigajoukkueiden kuin JYPin pelit, Fanseat Mestistä ja Nuorten SM-Liigaa sekä
iii) .. mutta! rajanvetona: keskustelemme ainoastaan pelaajista, jotka ovat debytoineet ikäluokassa, jonka ympärillä on aitoa maajoukkuetoimintaa; siis pelaajista (Pohjola-Leirille kutsutut olkoon säännön vahvistava poikkeus) ylemmältä C-tasolta [U16] eteenpäin. Annetaan lasten olla lapsia ja jättäkäämme 11-vuotiaiden hehkuttaminen nimimerkille @ijuka.
iv) Kaikki linkit vievät joko Jääkiekkoliiton tulospalveluun, Eliteprospectsiin, NHL.comiin tai muuhun turvalliseen ja työystävälliseen sivustoon.
Tulen kauden kuluessa nostamaan esille lukuisia eri pelaajia seuran junnupolun varrelta, mutta näin alkuun, suosittelen seuraavien viiden nimen ottamista erityisseurantaan:
Anttoni Honka, JYP A:
Vastaus sukunimestä heräävään kysymykseen on ”kyllä”, ja jo siitä voi päätellä mistä on kyse. Anttoni Honka on pienikokoinen, liukkaasti liikkuva, kauniiseen kiekollisuuteen perustava puolustaja, jolla on paljon yhteistä kuuluisimman isoveljensä kanssa, ja joka täten tietysti menee perinteiseen jyväskyläläiseen puolustajamuottiin, jossa jääkiekko mielletään maalintekopeliksi. Edustuksessa esiintymisten johdosta suurelle yleisölle Juliusta tunnetummista nimistä Anttoni muistuttaa enemmän Nikua kuin Vatasta. Malttinsa on maagista tulevan jetsiläisen tyyliin eikä kiekon kuskaaminen paineen alla puolustusalueelta pois jalalla tuota tuskaa vaikkakin välillä jäävesi virtaa suonissa turhankin suureellisesti ja joskus viisaampi valinta olisikin ollut estetiikan kannalta laimea kiekosta luopuminen. Näkemystään syöttöpelin suhteen ei ole silti väärin luonnehtia sanalla 'loistelias'. Kiekollinen aggressiivisuutensa hyökkäyspäätä lähestyttäessä on Sami nuoremman tavoin tason Sami vanhemman alapuolella (toisaalta kenellä ei ennen kuin Vatanen kesyyntyi Pohjois-Amerikassa?) ja sama välittyy myös kiekottomana puolustuspään pelissä. Positiivisena puolena se tarkoittaa tanskalaisen vivun välttämistä, mutta vastakohtakaan ei ole optimaalinen, joten Anttonilla on paljon varaa parantaa puolustustyöskentelyään: parempia päätöksiä ennen kaikkea tilanteissa, joissa oikein on ajaa aivan kiekolliseen kiinni ja sitä kautta tasokkaampaa tilan kontrollointia.
Henri Nikkanen, JYP A:
Henri Nikkasen kohdalla meidän on syytä olla kiitollisia, sillä alkujaan Jukureiden junnuja oleva Nikkanen on se kaikista lahjakkain (tässä kohtaa saamme vastaväitteen jukurileiristä mutta he ovat väärässä) mikkeliläisten maineikkaasta 2001-syntyneiden kolmikosta Leevi Aaltonen, Henri Nikkanen ja Mikko Kokkonen. Nikkanen on kahden suunnan pelin hallitsevana kaikkea mitä päävalmentaja keskushyökkääjältään haluaa. Ei kuitenkaan klassisen perinteinen pelintekijäsentteri vaan enemmänkin matthewsilaista tyylisuuntaa edustava keskushyökkääjä, joka viihtyy hyvin vastustajan maalin edessä. Tasakentällisin kullanarvoista on kokonaisvaltainen tunnollisuutensa, ylivoimalla Nikkashenkan voi huoletta heittää esimerkiksi maskimieheksi ohjaamaan kiekkoja sisään ja alivoimapelaaminenkin luonnistuu, koska ajatus vastustajan vetojen blokkaamisesta ei nostata nössöilyä. Ei varsinaisia heikkouksia, vaikkakin pelaajana niin sanotusti raaka, joten monet pelinsä osa-alueet vaativat vielä hiomista. Liigadebyyttinsä on vain ajan kysymys, ja jos tiedätte mitä tarkoitan, haluaisin nähdä miehen samassa ketjussa Kannisen kanssa.
Jimi Uusitalo, JYP A:
Parin kauden takainen Suomen nuorten olympiajoukkueen ykkösvahti on menettänyt paikkansa Justus Annuselle ja muutama muukin on mennyt ohi, mutta omalla tasonnostolla ikäluokkansa valtaistuin on tulevaisuudessa takaisin valloitettavissa. Alku on ollut lupaava, sillä Uusitalo aloitti kautensa pitämällä nollan harjoituspelissä Jukureiden A-nuoria vastaan – joskin torjuntavastuu harjoituskaudella on yleisesti ottaen ollut tiukassa. Kesän kehityksestä en tiedä, mutta vielä viime kaudellakin Jimin suurimpana heikkoutena oli paikoin silmiinpistävän huono riparikontrolli. Kaikki muut tekniset ominaisuutensa ovat enemmän tai vähemmän kelpo tolalla ja pituuttakin on nykyiselle maalivahti-ihanteelle riittävästi; toisin sanoen, ainesta on uudeksi Ruusuksi.
Niko Lappi, JYP B:
Pienikokoinen maalivahti, joka palkittiin Pohjola-Leirin 2017 parhaana pelipaikallaan. Kompensoi kokoaan hyvällä kiekon havannointikyvyllä, maltilla olla hätäilemättä ja reagoimalla tilanteen tullen välittömästi nopeilla jaloillaan. Jyväskylän Juuseksi ristiminen on kuitenkin vielä liian ennenaikaista, sillä ensiksi, jotta ei joutuisi antamaan liikaa tasoitusta, pituuskasvussa olisi hyvä päästä edes niihin sarosmaisiin mittoihin, mutta nähdäkseni siihenkään määrään senttejä yltäminen ei tule olemaan tässä tapauksessa täysin selvää. Kysymysmerkeistään huolimatta, on suosikkiseurattaviani näinä päivinä, ja balsamia meidän haavoillemme, joita Veinin polun harhautuminen Ouluun harmittaa.
Joakim Kemell, JYP C:
Kauniin kotikaupunkimme kiistellyn legendan sanoin on fifty-sixty velvoittaako ketjun koodisto vaitioloon vielä tässä kohtaa, mutta koska Kemell on viettänyt kesänsä C:n treeniringissä ja ollut harjoituspeleissä epävirallisen kirjanpitoni mukaan koko joukkueen pistekuningas, uskallan ottaa varaslähdön, sillä se jäänee vain parin päivän pituiseksi.
Joakim Kemell on JYPin 2004-syntyneiden tehoduon (.. toisesta puoliskosta tarinaa kun on sen aika) trigger man, joka tykkää ampua ahnaasti paikasta kuin paikasta. Laukaus ei kuitenkaan lähde laput silmillä vaan liipaisimen painamisen takana on aina jokin ajatus, ja vaikka vahvuutensa ovatkin maalien tekemisessä, Kemell osaa myös luopua kiekosta silloin kun se on viisasta. Silmää miellyttää sekin, että Joakim pudottaa tarvittaessa alas puolustuspelin tueksi eikä varasta koutsin vitutukseksi kuten valitettavan monella snaipperilla on tapana. Tällä tasolla Kemellin oleellisimmat kehityskohteet löytyvät luistelusta ja fysiikasta. Ensiksi mainittu ei ole huonoa, mutta sarjassaan pelkkää keskitasoa. Jälkimmäisessä taas kyse on, toistan, fysiikasta, ei fyysisyydestä sillä poika pelaa kokoaan isommin ja onkin ollut harjoituspeleissä jenginsä pommikone; keveytensä takia taklauksistaan on vain pääsääntöisesti puuttunut painavuus. Kyseessä on tietysti nuori pelaaja, joka on valtaosaa muita kaksi vuotta myöhemmin syntynyt, joten sen suurempaa syytä olla huolissaan mainituista heikkouksista ei tässä vaiheessa ole. Jos ja toistaiseksi nähdyn mukaan kun Kemell pelaa kautensa C-nuorissa, se on vasta toinen kerta [Julius Nättinen ehti ensin] tällä vuosituhannella (vai kenties koskaan…?) jolloin JYPin juniori kiekkoilee vuotensa ylemmässä C:ssä kaksi vuotta alaikäisenä.
Viimeksi muokattu: