Parin vuoden tauon jälkeen on mukava taas kirjoitella ketjuavausta otteluparille, vaikkei tätä vielä ehkä täysin pudotuspelikierrokseksi mielläkään. Joka tapauksessa vallitseva maailmantilanne antoi tähän mahdollisuuden ja toisen otsikossa esiintyvän joukkueen kannattajana on vähän helpompi hymyillä. Takaoven kautta sisään ja oli lopputulos mikä tahansa, näen tämän pelkästään vain etuna tulevaisuuden kannalta. Vastustajalle ja heidän kannattajilleen mikä tahansa lopputulema ei varmastikaan tyydytä, sillä keskeytynyt runkosarja oli varsin mainio ja kun joukkueessa pelaa kenties NHL:n kaksi parasta pelaajaa, ovat odotukset ihan eri sfääreissä. Keistä tässä nyt sitten on puhe? No tietysti Edmonton Oilersista sekä Chicago Blackhawksista.
Edmonton Oilers kiteytyy helposti jääkiekkoa seuraavien ajatuksissa kahteen nimeen: Connor McDavid sekä Leon Draisaitl eikä siihen ole oikeastaan mutistavaa. Kaksi sarjan parasta pelaajaa, jotka pystyvät tarvittaessa itse kääntämään ottelusarjan joukkueensa eduksi. Saksalaisen nousu kuluneella kaudella ihan sinne kirkkaimpaan kärkeen mahdollisti Oilersin hyvän runkosarjan eikä enää voida puhua vain yhden pelaajan joukkueesta. Onko se McDavidilta pois? Ei ole, vaan nimenomaan se on maailman parhaalle pelaajalle valtava apu, jotta ei joudu olemaan kanadalaisen kiekkokulttuurin pihdeissä aivan yksin.
Onhan siellä Edmontonissa tietysti muitakin. En esitä tuntevani joukkuetta ihan niin hyvin kuin arvon Oilersin kannattajat ja saadaan varmasti lukea parempia analyyseja, mutta esimerkiksi mahtavan alkuvuoden pelannut Kailer Yamamoto sekä jo kokenut Ryan Nugent-Hopkins tuovat taitoa ja leveyttä hyökkäykseen. Trade deadlinella hankitut Tyler Ennis sekä todella nopea Andreas Athanasiou tuovat varmasti jalkanopeudellaan ongelmia haukkojen puolustukselle ja kun lätkitään vielä fyysinen monsteri Zack Kassian nuoren Adam Boqvistin eteen, niin onhan tuossa vahva hyökkäys ennakkoon heikohkoa puolustusta vastaan. Minkälainen on sitten oranssipaitojen puolustus? Tähän ottelupariin todella laadukas. Ruotsalaiset Larsson sekä Klefbom olisivat heti Blackhawksin kaksi kolmesta parhaasta puolustajasta ja kun heität vielä kakkospariin hienon kauden pelanneen Darnell Nursen, niin ydinkolmikko on jo paljon edellä vastustajan vastaavaa. Bear tuo kiekollista taitoa lisää ja Russell alivoimaspesialistina on varmasti arvokas lisä tiukoissa pudotuspeliotteluissa puolustettaessa johtoasemaa. Mutta missä ne ongelmakohdat sitten voivat olla? Mikä voi koitua kohtaloksi?
Maalivahdit. Edelleenkin korosta etten tunne Oilersia ihan niin paljon kun vain kahdesti runkosarjassa kohdattiin, mutta nimet Mike Smith sekä Mikko Koskinen eivät herätä vieraasta näkökulmasta yhtään luottamusta. Enkä esitä edes tuntevani maalivahtipelaamista noin lajinakaan, mutta tässä näen sen mahdollisen akilleen kantapään. Hyviä maalivahteja molemmat, mutta onko kummastakaan siihen tärkeimpään projektiin? Tiedätte mistä on kyse.
Patrick Kane. Ehkä se viimeisen kymmenen vuoden kovapäisin pelaaja, joka erityisesti kovissa paikoissa nousee esille. Muutaman ratkaisun poika on muistaakseni latonut, vaikka toki Mike Smithistä on huonoja muistikuvia eräältä surulliselta keväältä, kun Raffi Torres... Oho, nyt lähti vähän laukaalle.
Chicago Blackhawksin vahvuus on heittämällä hyökkäyspelaaminen. Kuluneella kaudella se oli runkosarjassa varsin viihdyttävää ja paikoittelen pelaaminen näytti jopa tähtisikermäiseltä, mutta vastapainoksi niitä ohipelejä tuli turhan usein. Joka tapauksessa hyökkäyksestä löytyy kaksi todella vahvaa pudotuspelipelaajaa jo mainitun #88:n lisäksi Jonathan Toewsin muodossa, jolle isketään varmasti isot saappaat muuan Connor McDavidia vastaan. Pienenä nyanssina mainittakoon, ettei McDavid ole urallaan oikein ollut parhaimillaan Blackhawksia vastaan kun taas Chicagon ykköstähti Kane on ollut Oilersia vastaan lähes poikkeuksetta erinomainen. Voiko tässä jo löytyä se pieni hiuksenhieno ero? Ehkä pelataan ensin.
Jo mainittujen Kanen sekä Toewsin lisäksi nimet Alex DeBrincat, Brandon Saad, Dylan Strome sekä Dominik Kubalik tuovat ison kasan tulivoimaa sekä erityisosaamista haukkojen hyökkäykseen. Erityisesti kevään 2015 sankarilta Saadilta haluaisin odottaa isoa panosta, sillä juuri näitä otteluita varten hänet pari vuotta sitten hankittiin takaisin. DeBrincat sekä Strome pääsevät ensimmäistä kertaa pudotuspelikiekon makuun kuten myös tulokkaana 30 maalia paukuttanut Kubalik. Lisätään listalle vielä nuorista pelaajista musta hevonen Alex Nylander, joka on latonut maaleja training campilla vasemmalta sekä oikealta ja vuosi sitten kolmantena varattu Kirby Dach, joka näyttää videoklippien perusteella jo ihan isännältä sentterin paikalla Blackhawksin omissa scrimmageissa. Vahvuus on siis selkeästi hyökkäyksessä, mutta isoja kysymysmerkkejä on. Liian paljon Kaneen hyökkäys nojaa, löytyykö sitä nimien perusteella odotettavaa leveyttä? Laitan vielä todennäköisimmät hyökkäysketjut, joilla treeneissä on paljon vedetty:
Alex DeBrincat - Jonathan Toews - Brandon Saad
Alex Nylander - Dylan Strome - Patrick Kane
Drake Caggiula - Kirby Dach - Dominik Kubalik
Matthew Highmore - Ryan Carpenter - David Kämpf
Siirrytään sitten nopeasti Blackhawksin akilleen kantapäähän eli puolustukseen ainakin näin ennakkoon. Duncan Keith on edelleen loistava puolustaja, mutta kiekollinen pelaaminen on ottanut steppejä taaksepäin. Hänen parinaan pelaa Adam Boqvist, joka taas tuo sen offensiivisen puolen varmasti mukanaan, mutta vielä ollaan kaukana hänen potentiaalistaan. Mahtavan kokemuksen nuori ruotsalainen tästä saa ja itse uskon kirkkaaseen tulevaisuuteen. Ilmeisesti Boqvist on treenannut tauon aikana todella kovaa ja ainakin scrimmageissa näyttää siltä nuorelta Karlssonilta kiekon kanssa, mutta onhan se nyt ihan eri asia pelata harjoituksissa hieman eri intensiteetillä tuttuja kavereita vastaan, jotka eivät kuitenkaan vie jokaista taklausta loppuun asti (lue: jo mainittu Kassian). Haukkojen suunnalta kuuluu kuitenkin positiivisiakin uutisia eli Calvin de Haan tekee sittenkin paluun tälle kaudelle jälleen operoidun olkapään kanssa. Kanadalainen oli yksi Chicagon parhaista puolustajista terveenä ollessaan ja tuo sitä stabiiliutta takalinjoille yhdessä suomalaisen Olli Määttän sekä amerikkalaisen Connor Murphyn kanssa. Kuudentena puolustajana paidan pukee todennäköisesti päälleen Slater Koekkoek, joka pelasi ihan mukiinmenevän runkosarjan.
Kun tuon nimilistan puolustajien osalta kirjoitti, niin kaksi asiaa sieltä nousi esiin: paljon puukäsiä, mutta sitä vahvaa peruspuolustamista sekä yhden kaiken voittaneen nimen puuttuminen. Kyllä, huhut ovat totta. Brent Seabrook ei pelaa tulevalla pudotuspelisesongilla. Jatkoajan mielestä se on iso lovi, niin. Miten sen nyt sitten ottaa. Tässä vielä se todennäköisin kuusikko pareittain:
Duncan Keith - Adam Boqvist
Calvin de Haan - Connor Murphy
Olli Määttä - Slater Koekkoek
Maalivahtiaspektiin en halua ottaa vielä kantaa, koska se on Blackhawksin osalta todella epäselvä. Yöllisten raporttien mukaan Corey Crawford on liittymässä treenivahvuuteen Edmontoniin vaikkei kertaakaan ole vielä yhteisissä treeneissä ollut. Jos Crawford pukee ja on kunnossa, näen maalivahtipelissä edun kokemuksen puolesta. Jos Crawford ei pelaa, etu on iso Oilersille.
Mikä sitten ratkaisee ja mitä kannattaa seurata?
1. Oilersin hyökkäys vs. Blackhawksin puolustus - vilkasjalkainen hyökkäys, loistava ylivoima sekä sarjan kaksi parasta hyökkääjää kuulostaa aika pelottavalta, kun tietää miten huonosti Blackhawks pahimmillaan puolustaa. Paljon toivotaan Toewsilta ja hyökkääjiltä apua puolustuksessa, mitä ei hirveästi näkynyt runkosarjassa, mutta maalintekokilpailuun ei ole varaa, vaikka vahva hyökkäys Chicagollakin on.
2. Kane, Toews, Keith vs. McDavid ja Draisaitl. Ne isoimmat nimet molemmilta joukkueilta vastakkain. Kaiken voittaneet ja kokeneet vastaan jo kerran todella pahasti pudotuspeleissä epäonnistuneet maailman parhaat pelaajat. Todennäköisesti se ero tapahtuu näiden herrojen välillä vai käykö niin, että ulkopuolelta tulee ne sankarit?
3. Corey Crawford. Ilmestyykö paikalle?
Seuraa heitä: Kailer Yamamoto (EDM) sekä Kirby Dach (CHI).
Huh, olipas se rankkaa. Pahoittelut Oilersin kannattajille vähän latteasta esittelystä, mutta ehkä te hoidatte sen vähän kattavammin. Toivotaan asiallista keskustelua, pientä nahinaa ja mahtavia pelejä. Sekä sen k-alkuisen sanan poissaoloa.
Blackhawks in 5.
Edmonton Oilers kiteytyy helposti jääkiekkoa seuraavien ajatuksissa kahteen nimeen: Connor McDavid sekä Leon Draisaitl eikä siihen ole oikeastaan mutistavaa. Kaksi sarjan parasta pelaajaa, jotka pystyvät tarvittaessa itse kääntämään ottelusarjan joukkueensa eduksi. Saksalaisen nousu kuluneella kaudella ihan sinne kirkkaimpaan kärkeen mahdollisti Oilersin hyvän runkosarjan eikä enää voida puhua vain yhden pelaajan joukkueesta. Onko se McDavidilta pois? Ei ole, vaan nimenomaan se on maailman parhaalle pelaajalle valtava apu, jotta ei joudu olemaan kanadalaisen kiekkokulttuurin pihdeissä aivan yksin.
Onhan siellä Edmontonissa tietysti muitakin. En esitä tuntevani joukkuetta ihan niin hyvin kuin arvon Oilersin kannattajat ja saadaan varmasti lukea parempia analyyseja, mutta esimerkiksi mahtavan alkuvuoden pelannut Kailer Yamamoto sekä jo kokenut Ryan Nugent-Hopkins tuovat taitoa ja leveyttä hyökkäykseen. Trade deadlinella hankitut Tyler Ennis sekä todella nopea Andreas Athanasiou tuovat varmasti jalkanopeudellaan ongelmia haukkojen puolustukselle ja kun lätkitään vielä fyysinen monsteri Zack Kassian nuoren Adam Boqvistin eteen, niin onhan tuossa vahva hyökkäys ennakkoon heikohkoa puolustusta vastaan. Minkälainen on sitten oranssipaitojen puolustus? Tähän ottelupariin todella laadukas. Ruotsalaiset Larsson sekä Klefbom olisivat heti Blackhawksin kaksi kolmesta parhaasta puolustajasta ja kun heität vielä kakkospariin hienon kauden pelanneen Darnell Nursen, niin ydinkolmikko on jo paljon edellä vastustajan vastaavaa. Bear tuo kiekollista taitoa lisää ja Russell alivoimaspesialistina on varmasti arvokas lisä tiukoissa pudotuspeliotteluissa puolustettaessa johtoasemaa. Mutta missä ne ongelmakohdat sitten voivat olla? Mikä voi koitua kohtaloksi?
Maalivahdit. Edelleenkin korosta etten tunne Oilersia ihan niin paljon kun vain kahdesti runkosarjassa kohdattiin, mutta nimet Mike Smith sekä Mikko Koskinen eivät herätä vieraasta näkökulmasta yhtään luottamusta. Enkä esitä edes tuntevani maalivahtipelaamista noin lajinakaan, mutta tässä näen sen mahdollisen akilleen kantapään. Hyviä maalivahteja molemmat, mutta onko kummastakaan siihen tärkeimpään projektiin? Tiedätte mistä on kyse.
Patrick Kane. Ehkä se viimeisen kymmenen vuoden kovapäisin pelaaja, joka erityisesti kovissa paikoissa nousee esille. Muutaman ratkaisun poika on muistaakseni latonut, vaikka toki Mike Smithistä on huonoja muistikuvia eräältä surulliselta keväältä, kun Raffi Torres... Oho, nyt lähti vähän laukaalle.
Chicago Blackhawksin vahvuus on heittämällä hyökkäyspelaaminen. Kuluneella kaudella se oli runkosarjassa varsin viihdyttävää ja paikoittelen pelaaminen näytti jopa tähtisikermäiseltä, mutta vastapainoksi niitä ohipelejä tuli turhan usein. Joka tapauksessa hyökkäyksestä löytyy kaksi todella vahvaa pudotuspelipelaajaa jo mainitun #88:n lisäksi Jonathan Toewsin muodossa, jolle isketään varmasti isot saappaat muuan Connor McDavidia vastaan. Pienenä nyanssina mainittakoon, ettei McDavid ole urallaan oikein ollut parhaimillaan Blackhawksia vastaan kun taas Chicagon ykköstähti Kane on ollut Oilersia vastaan lähes poikkeuksetta erinomainen. Voiko tässä jo löytyä se pieni hiuksenhieno ero? Ehkä pelataan ensin.
Jo mainittujen Kanen sekä Toewsin lisäksi nimet Alex DeBrincat, Brandon Saad, Dylan Strome sekä Dominik Kubalik tuovat ison kasan tulivoimaa sekä erityisosaamista haukkojen hyökkäykseen. Erityisesti kevään 2015 sankarilta Saadilta haluaisin odottaa isoa panosta, sillä juuri näitä otteluita varten hänet pari vuotta sitten hankittiin takaisin. DeBrincat sekä Strome pääsevät ensimmäistä kertaa pudotuspelikiekon makuun kuten myös tulokkaana 30 maalia paukuttanut Kubalik. Lisätään listalle vielä nuorista pelaajista musta hevonen Alex Nylander, joka on latonut maaleja training campilla vasemmalta sekä oikealta ja vuosi sitten kolmantena varattu Kirby Dach, joka näyttää videoklippien perusteella jo ihan isännältä sentterin paikalla Blackhawksin omissa scrimmageissa. Vahvuus on siis selkeästi hyökkäyksessä, mutta isoja kysymysmerkkejä on. Liian paljon Kaneen hyökkäys nojaa, löytyykö sitä nimien perusteella odotettavaa leveyttä? Laitan vielä todennäköisimmät hyökkäysketjut, joilla treeneissä on paljon vedetty:
Alex DeBrincat - Jonathan Toews - Brandon Saad
Alex Nylander - Dylan Strome - Patrick Kane
Drake Caggiula - Kirby Dach - Dominik Kubalik
Matthew Highmore - Ryan Carpenter - David Kämpf
Siirrytään sitten nopeasti Blackhawksin akilleen kantapäähän eli puolustukseen ainakin näin ennakkoon. Duncan Keith on edelleen loistava puolustaja, mutta kiekollinen pelaaminen on ottanut steppejä taaksepäin. Hänen parinaan pelaa Adam Boqvist, joka taas tuo sen offensiivisen puolen varmasti mukanaan, mutta vielä ollaan kaukana hänen potentiaalistaan. Mahtavan kokemuksen nuori ruotsalainen tästä saa ja itse uskon kirkkaaseen tulevaisuuteen. Ilmeisesti Boqvist on treenannut tauon aikana todella kovaa ja ainakin scrimmageissa näyttää siltä nuorelta Karlssonilta kiekon kanssa, mutta onhan se nyt ihan eri asia pelata harjoituksissa hieman eri intensiteetillä tuttuja kavereita vastaan, jotka eivät kuitenkaan vie jokaista taklausta loppuun asti (lue: jo mainittu Kassian). Haukkojen suunnalta kuuluu kuitenkin positiivisiakin uutisia eli Calvin de Haan tekee sittenkin paluun tälle kaudelle jälleen operoidun olkapään kanssa. Kanadalainen oli yksi Chicagon parhaista puolustajista terveenä ollessaan ja tuo sitä stabiiliutta takalinjoille yhdessä suomalaisen Olli Määttän sekä amerikkalaisen Connor Murphyn kanssa. Kuudentena puolustajana paidan pukee todennäköisesti päälleen Slater Koekkoek, joka pelasi ihan mukiinmenevän runkosarjan.
Kun tuon nimilistan puolustajien osalta kirjoitti, niin kaksi asiaa sieltä nousi esiin: paljon puukäsiä, mutta sitä vahvaa peruspuolustamista sekä yhden kaiken voittaneen nimen puuttuminen. Kyllä, huhut ovat totta. Brent Seabrook ei pelaa tulevalla pudotuspelisesongilla. Jatkoajan mielestä se on iso lovi, niin. Miten sen nyt sitten ottaa. Tässä vielä se todennäköisin kuusikko pareittain:
Duncan Keith - Adam Boqvist
Calvin de Haan - Connor Murphy
Olli Määttä - Slater Koekkoek
Maalivahtiaspektiin en halua ottaa vielä kantaa, koska se on Blackhawksin osalta todella epäselvä. Yöllisten raporttien mukaan Corey Crawford on liittymässä treenivahvuuteen Edmontoniin vaikkei kertaakaan ole vielä yhteisissä treeneissä ollut. Jos Crawford pukee ja on kunnossa, näen maalivahtipelissä edun kokemuksen puolesta. Jos Crawford ei pelaa, etu on iso Oilersille.
Mikä sitten ratkaisee ja mitä kannattaa seurata?
1. Oilersin hyökkäys vs. Blackhawksin puolustus - vilkasjalkainen hyökkäys, loistava ylivoima sekä sarjan kaksi parasta hyökkääjää kuulostaa aika pelottavalta, kun tietää miten huonosti Blackhawks pahimmillaan puolustaa. Paljon toivotaan Toewsilta ja hyökkääjiltä apua puolustuksessa, mitä ei hirveästi näkynyt runkosarjassa, mutta maalintekokilpailuun ei ole varaa, vaikka vahva hyökkäys Chicagollakin on.
2. Kane, Toews, Keith vs. McDavid ja Draisaitl. Ne isoimmat nimet molemmilta joukkueilta vastakkain. Kaiken voittaneet ja kokeneet vastaan jo kerran todella pahasti pudotuspeleissä epäonnistuneet maailman parhaat pelaajat. Todennäköisesti se ero tapahtuu näiden herrojen välillä vai käykö niin, että ulkopuolelta tulee ne sankarit?
3. Corey Crawford. Ilmestyykö paikalle?
Seuraa heitä: Kailer Yamamoto (EDM) sekä Kirby Dach (CHI).
Huh, olipas se rankkaa. Pahoittelut Oilersin kannattajille vähän latteasta esittelystä, mutta ehkä te hoidatte sen vähän kattavammin. Toivotaan asiallista keskustelua, pientä nahinaa ja mahtavia pelejä. Sekä sen k-alkuisen sanan poissaoloa.
Blackhawks in 5.