eddie shore

[masaman]

Pistin tämän nyt tänne NHL puolelle, koska kyseessä on sentään yksi legendoista. Tosin jos joku moderaattoreista saa sykäyksen siirtää tämän vapaan keskustelun puolelle niin siittä vaan.

Asiaan: olen jonkun verran saanut tutustua eddien elämän kaareen peliuran aikana ja toden totta tullut siihen lopputulokseen, että haluaisin tietää miehestä huomattavasti enemmän. Kysynkin nyt teiltä palstalaiset neuvoa...


Muutama juttu on pakko kertoa. Eddie oli jossakin pelin tiimellyksessä menettänyt palan korvastaan ja lähti sitä sitten pelin tuoksinnasta tikkattavaksi ja välskäri yritti tarjota puudutusta niin mies oli vaan sanonut jotakin sen tapaista, että "vauhtia nyt siihen meillä on peli kesken, ei kerkeä mitään puuduttamaan"

Toinen tapaus oli New Yorkissa missä paikallinen harkimo alkoi tilailemaan poliisi- ja ambulanssiautoja kiertelemään ennen peliä ympäri hallin kun Eddie Shore oli tulossa kumppaneineen pelaamaan. Tempauksella äijä yritti selvästikin nostaa median mielenkiintoa ja lisätä yleisömääriä...hehe kertoo varmaan äijän maineesta niihin aikoihin.
Tämmöisiä urbaaneja legendoja miehestä liikkuu ja sehän tietysti herätti mielenkiinnon, kuten myyttiä leviteltiin myöhemminkin elokuvassa "Lämäri" Koutsi mainosti aina leffassa miten Eddie olisi asiat hoitanu tai jotain siihen tapaista.


että tämmöstä tällä kertaa...

 

[TKH]

Shoresta on lyhyt juttu maajoukkue puolella "Vanhat Lätkätähdet" -ketjussa. Taitaa olla juttu numero 34.

 

[1900]

Muutama lisäys vielä TKH:n juttuun. Taisi olla Veikkaajassa joskus pari vuotta takaperin Shoresta pieni juttu josta jäi pari kohtaa mieleen. En muista minkä joukkueen Shore omisti, mutta hoiti tarinan mukaan joukkueen kaikki asiat: tj:n hommat, valmennuksen, lipunmyynnin ja jopa siivosi itse hallin ottelun jälkeen. Myöskin valmennusmetodit olivat perin kummalliset. Shore halusi, että pelaajat luistellessaan ottavat lyhyitä ja nopeita potkuja eikä pitkiä vetoja. Jos pelaajat eivät oppineet, sitoi Shore sopivan mittaisen narun nilkkoihin, jolloin pitkät potkut eivät enää onnistuneet. Myös maalivahdit saivat opetusta narun kanssa. Ilmeisesti sen ajan veskarit tuppasivat olemaan aika paljon polvillaan, jolloin ylänurkat jäivät vapaaksi ja sekös Eddietä korpesi. Jos maalivahti ei suostunut pysymään tolpillaan, sitoi Shore lyhyen narun maalivahdin kaulasta ylärimaan, jolloin ei polvilleen enää päässyt. Aikamoista valmennusta, vai mitä?

 

[pp33]

Springfieldissa Shore toimi omistajana, valmentajana ja pelaajana. Tarinan mukaan hän rahaa säästääkseen myös hoiti lipunmyynnin ja autojen pysäköinninkin itse. Säästötoimenpiteisiin kuului tietysti myös se, että pelaaja, jolla sattui olemaan sopimuksessaan vaikkapa bonus 30 maalin tekemisestä, ei pelannut enää vaihtoakaan 29 maalin jälkeen.

Pelaajat joutuivat myös kiropraktikko-Shoren käsiin. Shore sanoi parantuneensa omatoimisesti syövästä ja selvinneensä kahdeksasta sydänkohtauksesta! Näin ollen hän katsoi olevansa pätevä parantamaan minkä tahansa vaivan omilla keinoillaan. Don Cherry, joka pelasi urallaan Springfieldissa, kertoi Shoren hierontapöydän olleen pelaajien kauhu. "Joka paikkaa särki ainakin viikon sen käsittelyn jälkeen."

Kerran Shore kutsui pelaajien vaimot jäähallille. Vaimot luulivat kyseessä olevan jonkinlaisen kutsujuhlan ja valmistautuivat sen mukaisesti. Hallilla Shore istutti heidät alas ja käski olla selibaatissa pudotuspelien ajan. Liika seksihän aiheutti pelaajien huonot esitykset!

Näiden ja monien muiden tapausten johdosta Springfieldia pidettiin jääkiekon Siperiana. Monet pelaajat lopettivat jouduttuaan Shoren kynsiin. Muiden joukkueiden pelaajat taas vaativat sopimukseensa pykälän, jonka mukaan heitä ei voitaisi kaupata Springfieldiin.

Joka tapauksessa Shore sai myös aikaan hyviä tuloksia. Springfield voitti useita AHL:n mestaruuksia ja varsinkin puolustajat kehittyivät Shoren vaativassa valmennuksessa. Mm. kovan luokan NHL-puolustajat Ted Harris, Gary Bergman, Dale Rolfe, Bill White ja Barclay Plager kulkivat kaikki Sprinfieldin kautta.
Kaikki olivat kovaotteisia peruspuolustajia, jotka kuitenkin tarpeen tullen pystyivät pelaamaan myös kiekollisena.....

 

[mikkoz]

eddie

Ollessaan valmentajana hän myöskin pisti jonkun pikkuskidin varastamaan vierasjoukkueen mailat ja pisti omat mailat lukoilla kaappiin, ainakin näin muistaisin lukeneeni siitä veikkaajan jutusta.

 

[breakin]

eikös eddie ole ihan bostonin legenda pelaajia, numerokin jäädytetty? pelaajana oli kova, mutta myös taitava. jossain pelissä oli murtunut luita, mutta shore halusi silti pelata ja tapella.tämäntyylisiä juttujahan eddiestä on, että vaikka oli kuinka pahasti loukkaantunut ja luita murtunut, niin eddie halusi silti taistella ja pelata.

 

[hamy]

Pari juttua vielä:
Lisää säästäväsyydestä on tuo että jos pelaaja läheni jotain bonus maalimäärä hänet istutettiin penkille, Shore käski myös että koskaan ei saisi maksaa enemmän kun 15 senttiä taksikuskeille juomarahaa, tämä johti siihen ettei yksikään kuljettaja ottanut Springfieldin pelaajia kyytiin.
Paras on kyllä kuitenkin on Shore osti pelaajan nimeltä Smith. No tämä sitten ilmestyi pukukoppiin jolloin Shore kysyi että "missä sinun maalivahdin välineet ovat?" Johon Smith: " Mitkä tavarat? En minä ole maalivahti, olen hyökkäjä."

 

[Detroit91]

The Ultimate NHL History -kirjassa oli herrasta myös seuraavanlainen juttu. Eddie myöhästyi Bostinista Montrealiin lähteneestä junasta ja vuokrasi auton, jonka sitten ajoi lumimyrskyssä vuorten yli Monteraliin käytyään penkassa neljä kertaa matkalla ja saapui perille juuri kun peli oli alkamassa. Varsinaisen peliajan jälkeen taululla loisti tulos 0-0 ja vasta jatkoaika toi ratkaisun otteluun. Ottelun ainoan maalin jatkoajalla teki kukas muukaan kuin Eddie Shore!!! Kaikin puolin tiukka taistelija!

 

[Jouni]

Old-time hockey...like Eddie Shore

"It was pretty much a 50-50 proposition. You socked the other guy or he socked you."

-Eddie Shore


"I want to win that championship tonight, but I want to win it clean. Old-time hockey. Eddie Shore, Toe Blake, Dit Clapper - those guys were the greats."

-Reggie Dunlop (Paul Newman) elokuvassa "Slapshot"


Kivaa nähdä kiinnostusta "Edmonton Express":in eli Eddie Shoren legendaan. Olen yrittänyt kerätä kasaan juttua Eddiestä ja kun saan joskus valmiiksi, laitan palstalleni.
Eddie Shoresta ei tietääkseni ole edes olemassa omaa kirjaa, mutta miehestä löytyy paljon juttua muitten kirjoissa, Boston Bruins-historiikeissa, Ace Bailey-tapauksen vuoksi
Toronto Maple Leafs-kirjallisuudessa jne. Don Cherryn kauhukertomukset saattavat olla eniten julkisuutta saaneet, mutta kaikilla Eddien tunteneilla ei ole samanlaisia kokemuksia kuin Cherryllä.

Tuttavapiiriini kuuluu kaksi vanhaa patua, jotka pelasivat aikoinaan Eddien joukkueessa Springfieldissä, ja toista olen jo haastatellut asiasta, toisen yritän tavata huomenna. Näistä ainakin toinen piti Eddieä parhaana kiekkovalmentajana mitä oli koskaan tavannut.
Olen kuullut Eddie Shore-legendoja vuosia, nyt pitää yrittää laittaa niistä parhaat yhteen juttuun.

Nämä ukot tunsivat vielä Kennie McKenzien, joka oli Eddien GM tämän pelatessa Edmonton Eskimos-seurassa ennen kuin Weston Adams osti koko liigan saadakseen Eddien Bostoniin.
McKenzie on kuollut aikoja sitten, mutta tarinat elävät.

Eddiellä oli omaperäisiä ja hulluja tapoja ajaa ajatuksiaan läpi, mutta taustalla on aika nerokas mies, joka omisti ihan koko elämänsä jääkiekolle. Shore oli alkuperäinen "Mr.Hockey" - Massachussetsin osavaltio antoi hänelle samalla tekstillä varustetun rekisterikilven aikana ennen jokaisen saatavilla olevia rekkareita.

Eddie oli yksi NHL:n parhaita luistelijoita itse ja oli erittäin tarkka luistelutekniikan opettaja. Itse peli oli hänelle kuin koripalloa jäällä - Eddie vaati syöttöjen osumista suoraan mailan lapaan, avauksia ottaakseen ei saanut kurkottaa ja joukkueen piti syöttää kiekkoa 25 kertaa ennen maalilaukausta.

Eddien vaimo Kate McGrady oli kapteeni neljä kertaa olympialaisissa - 1924-1936 - Kanadaa edustaneessa Edmonton Grads-joukkueessa, joka voitti kaikki neljä turnausta puhtaalla pelillä - 37 voittoa, ei tappioita. Tuohon aikaan ei hameväelle vielä annettu mitaleja koriksen pelaamisesta tietenkään eikä erivärisiä pelaajia vielä edes päästetty kentälle.

Pelaajana Eddiellä saattaa olla ainakin kaksi NHL-ennätystä, joita ei koskaan tulla rikkomaan. Neljä Hart Trophyä puolustajana. Marraskuun 23, 1929 Montrealin vanhassa Forumissa pelatussa pelissä Eddie otti viisi viiden minuutin tappelujäähyä samassa ottelussa vihattua Montreal Maroonsia vastaan. Ottelun jälkeen Eddie ja Montrealin Dave Trottier ja Albert "Babe" Siebert vietiin sairaalaan - Eddiellä viiden tappelun tuloksena molemmat silmät mustina, pahat haavat molemmissa silmäkulmissa, aivotärähdys, poskiluu murtunut, nenä murtunut, neljä hammasta rikki.

Eddie pelasi tietenkin jo seuraavassa ottelussa kolme päivää myöhemmin. Myöhemmin Siebert sekä yhteen tappeluun osallistunut Reginald "Hooley" Smith olivat Eddien joukkuekavereita Bostonissa.

Boston voitti pelin 4-3.

Eddien numero kaksi roikkuu tänäkin päivänä Bostonin Fleet Centerin katossa.

Slapshot 2 ilmestyy suoraan DVD:lle ja videolle helmikuun 17.

 

[masaman]

haa!

sitä hetkeä jään odottamaan suurella mielenkiinnolla! Ja jos sinulla on tuollaiset lähteet, niin uskon sinun onnistuvan jutussa aika näpsäkästi........