EA Sportsin NHL-pelisarja kautta historian

[Master Chief]

Viestin lähetti stiflat
Olihan se NHLPA93 kovaa kamaa, niissä ensimmäisissä peleissä lämärit upposivat myös kauempaa.

Tomas Sandström oli kova sana tuossa pelissä. Olihan siinä tietysti se kaikkien aikojen paras "gimmick" eli VERTA. "Making Gretzky bleed" oli liian usein kaverin tavoitteena mua vastaan ja tää oli ennen "Swingers" leffan ilmestymistä.

Unohtui nuo muut pelit listasta. Eli NHL 2K (Dreamcast) oli meikäläisen eka 3D lätkäpeli. Siitä pelistä meni maku kun opin miten läpiajoista tehdään aina maali. Seuraava peli olikin sitten NHK 2K3 Xboxilla. Niin hauskaa ei olekaan videolätkän kanssa ollut sitten EA:n ensimmäisten yritysten. Kunnon turnausmoodin puuttuminen vähensi kavereitten intoa tuohon peliin ja kun tietkoneestakaan ei löytynyt enää vastusta, ei muuta intoa jäänyt kuin yrittää Gretzkyn maaliennätystä rikki. Sata maalia runkosarjassa jäi kahta maalia ja yhtä peliä vajaaksi kun piti siirtyä ESPN NHL Hockeyn pariin. Valitettavasti sekin on käymässä liian helpoksi jopa Hall of Fame - tasolla.

 

[tahtookirjoittaa]

SNESin NHL94 ei unohdu kyllä koskaan!!!!!!

PC:n/Pleikkarin NHL 2004 on realistisin tähän mennessä, mutta miksi kalenterit ym. valikkosysteemit on jätetty pois? Pilaa kausimoden aika pahasti!

 

[teemu73]

Re: Re: Nhl-pelit kautta aikojen

Viestin lähetti tahtookirjoittaa
PC:n/Pleikkarin NHL 2004 on realistisin tähän mennessä, mutta miksi kalenterit ym. valikkosysteemit on jätetty pois? Pilaa kausimoden aika pahasti! [/B]

Tätä mäkin ihmettelin, kun kautta aloittelin (PC:llä). Muiden ottelujen tuloksia ei ainakaan tullut näkyviin, ja pelaa -painikkeen vieressä on simulointipainike. Sitä kun menin testaamaan, niin sitten alkoi tuloksia tulemaan, mutta niin se arpoi omankin joukkueen seuraavan pelin varoittamatta. Tuon kanssa saa olla varovainen.. Täytynee vetästä siitä db-tiedostosta joka pelin jälkeen varmuuskopio jonnekin..

Kaukalon tapahtumat ovat realistisia, ja se on hyvä asia. Itseäni vaan tuo pelaaminen ei motivoi ilman mitään päämäärää, eli kausi tai turnaus pitää aina olla käynnissä.

 

[zamuel]

NHL95 oli todella legendaarinen teos. 94:kin pelasi ilomielin, mutta 95 oli lähes sama peli hieman kauniimmissa kuoriissa, joten se pääsi valta-asemaan heti ilmestyttyään. Varsinkin sm-liigarostereiden kanssa peliä oli ilo tahkota. Rostereista saatiin hyviä kiistanaiheita, kun joukkueet ja pelaajat olivat epätasapainossa tai Tappara oli liian huono tms.

Tosikoitoksia pelattiin harva se ilta välilä isommallakin porukalla. Olkapäät ja käsivarret olivat kovilla. Maaleja kun piti tuuletella ja tuulettelusta seurasikin rangaistus (yleensä olkapään/käsivarren hakkaaminen). Isommalla porukalla jatkuva vittuilu nosti tunnelmaa entisestään.

Välillä pelit venyivät aamuyöhön, kun revanssi piti saada hinnalla millä hyvänsä. Voi sitä vitutuksen määrää tai voiton tunnetta, kun oli joku kymmenen tappion tai voiton putki päällä.

Ainoa oikea tapahan oli pelata viiden minuutin erillä. Hyvää haastetta tietokonetta vastaan sai, kun pelasi itse joukkueella, jossa kaikki pelaajat olivat taidoiltaan nollilla (tai siis joka taito 25) ja tietokoneen joukkueella taasen kaikilla oli täysissä (100).

Powerplay 98 tarjosi myös hienoja hetkiä. Voi sitä suunnatonta realismia, mitä peli tarjosi verrattuna EA:n tekeleisiin. Ei se kaksinpelinä pärjännyt ysivitoselle, mutta muuten peli oli huikea. Konetta vastaan sai hyviä pelejä, kun kielsi itseltään tiettyjen asioiden tekemisen. :)

NHL 2K3 ja ESPN 2K4 ovat molemmat kohtuullista viihdettä yksin- ja kaksin. Jotkut asiat näissä peleissä vaan käyvät hiemankaan suurempina annoksina vituttamaan ylenpalttisesti.

 

[TaoTao]

Viestin lähetti Bouwmeester
Tulee oikein hyvät vanhat ajat mieleen, kun lukee tätä ketjua. Kavereiden kanssa tuli tuota NHL 95:sta tahkottua joskus oikein urakalla ja kokonaisia kausia pakettiin. Välillä piti koulustakin ottaa omia vapauksia ja lähteä pelaamaan "muutama peli" kavereiden kanssa kesken päivän...

Sama täällä. Ei ole kyllä mitään peliä pelattu niin paljoa kuin NHL ysivitosta! Pelailtiin kaverin kanssa KOKO SM-liiga kausi kahtena eri talvena, sekä omatekoisia NHL sarjoja kolmekin kappaletta. Siitäkin tulee jo helposti yli tuhat matsia...

94 vuoden versiossakin tuli pelattua yksi kokonainen liigakausi, Ässät voitti mestaruuden häviämättä peliäkään ja Korppi voitti ylivoimaisesti pistepörssin. Virtuaalisesti kaikki on mahdollista!

 

[rapster]

Viestin lähetti Wilzu
NHL Hockey 95:n voittanutta ei ole! Silloin kun tuo peli ilmestyi uutena, olin vähän aikaa sitten saanut uuden tietokoneen, jossa oli jopa CD-asema (2x) ja SoundBlaster 16-äänikortti. Oli huikeita turnauksia kaveriporukalla. Edelleen ei mikään peli ole tarjonnut vastaavaa pelaamisen riemua kuin tämä.

NHL 2004 on kyllä selkeää eteenpäinmenoa edellisiin osiin. Peli toisinaan muistuttaa jopa jääkiekkoa. Varsinkin kahvaaminen on saatu mallinnettua peliin ilmiömäisen hyvin. Eilen onnistuin viemään DEL-liigan mestaruuden voittamalla viimeisen ottelun 1-0, aseena oli tottakai SM-liigastakin tuttu pelitapa. Ei olisi vanhemmissa änäreissä onnistunut.

Faceoffin legendaarisuutta ei toki ohiteta millään. Koskaan.

Näin tämä on nähtävä, totta joka sana. Itse kuulun henkilöihin, jotka ovat kokeneet Stanley Cupin voiton kaveria vastaan 7. finaalin toisella jatkoajalla. Jaa, mutta tämä taisikin tapahtua '93:lla... no, upea oli sekin peli. "Ysivitosen" vauhdinpotkimismahdollisuushan toi ihan uuden elementin peliin mahdollistaen vielä näyttävämmät taklaukset ja huikeat spurtit pitkän perään. Sain tuon ysivitosen aherruksen jälkeen vihdoinkin toimintaan uudella koneella Windows 2000:ssa (avainsana oli siis ohjelma nimeltä Dosbox) ja hienosti tuntuu kestäneen ajan hammasta.

NHL 2004 on tietysti asia erikseen, sillä se alkaa olla jo ihan oikea ja realistinen jääkiekkopeli - ja lukuisia kertoja EA sportsin "päivityksiin" pettyneenä luulisin osaavani tarvittaessa säästää turhia ylisanoja. Tuntuma on upea, kontrollit monipuolisia sekä tietokonevastustajan tekoälykin alkaa vihdoin lähennellä siedettävää (mikä on paljon sanottu, kun muistelee aikaisempia pelejä). Kahvaamiseen ja koukkuihin saa tottua (ja raivostua), dumari on nuija, kiekko pomppii realistisesti kentästä, pelaajista ja maalivahdista sekä livahtelee satunnaisesti tämän kainalosta byyriin ja niin edelleen... hieno peli. Ainoastaan idioottimaisen epäloogisista valikoista ja tilastoista annan miinusta. Avainsana NHL 2004:n pelaamisessa muuten on hyvä kahva, ja sellaiseksi olen havainnut Logitechin kehutun Dual action gamepadin, joka on täysi klooni Playstationin kahvasta, eli pleikkaria hakanneet tottunevat sen käyttäytymiseen nopeasti. Ainoa opettelua vaativa asia on kahvassa se, että kaikkia sen kahtatoista nappia tarvitaan pelissä - itse asiassa shift-tyylisen napin olemassaolon takia vieläkin useampaa. Mutta kontrollit oppii kyllä kohtalaisen nopeasti.

 

[Jack Daniel's]

Re: Re: Re: Nhl-pelit kautta aikojen

Viestin lähetti teemu73
Itseäni vaan tuo pelaaminen ei motivoi ilman mitään päämäärää, eli kausi tai turnaus pitää aina olla käynnissä.

Sama juttu itsellä. Ei oikein inspaa pelkkä näytösotteluiden tahkoaminen, vaan aina se on oltava joko kausi tai turnaus. Tällä hetkellä olen luomassa Mahtiankoista dynastiajoukkuetta, joten siinä riittääkin pelaamista pitkäksi aikaa. SM-Liigaa aion ruveta pelaamaan vasta kun SM-liiga pack julkaistaan.

EDIT: Pakko yhtyä muiden kirjoittajien mielipiteisiin NHL 2004:n suurimmasta parannuksesta edellisiin versioihin, eli kahvaamisen mahdollisuudesta. Itse olen tottunut enemmänkin huitomaan mailalla vastustajia ja kiekkoa kuin kahvaamaan, mutta pari kertaa on mennyt hermot vastustajan kahvaamiseen. Ovatkohan EA:n porukat pyytäneet Rautakorven Jukalta apua pelin kehittämisessä? ;)

 

[Metalwarrior]

Täytyypi kysyä pelaajilta, että mitenkä ovat dynastianne sujuneet 2004:ssä? Eka kausi oli melkoista tahkoamista hyvälläkin joukkueella(Dallas), playoffeissa tuli kesäloma tokan kierroksen jälkeen. Tuo kahvaaminen on tosiaan avain menestymiseen tässä pelissä. Kyseessä on kuitenkin loistava peli, siitä ei kahta sanaa. Silti niissä 94-95-versioissa oli vaan jotain taikaa. Ja sitä tullaan enää tuskin nykypeleissä saavuttamaan.

 

[Jack Daniel's]

Viestin lähetti yellow
Täytyypi kysyä pelaajilta, että mitenkä ovat dynastianne sujuneet 2004:ssä?

Njoo, ankoilla eka kausi menossa. Joukkue ei ole kovinkaan nimekäs, mutta muutamien vahvistusten (Pavel Kubina Tampasta, Sami Salo Vancouverista ja Sergei Berezin free agenteista) jälkeen on pelit parantuneet. Reilut 40 peliä pelattuna ja koko liigassa taidan olla 5-6., oman konferenssin 1. muistaakseni. Ei tuo nyt niin vaikeaa ole kuin miltä se ihan alussa tuntui. Välillä joukkueeni pelaa huonotehoisenakin yllättävän hyvin, välillä taas ei onnistu oikein mikään.

 

[iiron_troikka]

Jääkiekkopelejä on tosiaan historiassa aika paljonkin itsellä. Tietenkin paras kaikista on EA:n NHL- sarja, eikä sille ole haastajaa näkynyt. Ensimmäisessä NHL- peleissähän ei tappeluja liigan pyynnöstä ollut, mutta sitten ilmeisesti USA:n markkinat voittivat..

NHL '95 jäi mieleen, että sitä jaksoi pelata aika pitkään ja samon 2002 versio on ollut hyvä, kunhan asetuksia ruuvaa niin että kyseessä ei enää ole EA:n flipperikiekko. 96' ja 97' versiot olivat melko heikkoja verrattuna muihin.

Tietenkin myös vuoden 2001 versio SM- liigapaketin kanssa (itse Raipe kannessa) on melkoinen keräilytavara.

Vanhemmista peleistä Wayne Gretzky Hockey (PC) oli melkoisen hyvä, vaikka grafiikaltaan nykypäivänä melko karu. Kuitenkin pelin realistisuus oli valovuoden muita edellä siihen aikaan. Tähänhän sai lisäksi Hockey League Simulatorin, jolla pääsi pelaamaan sarjaa.. eli liigasimulaattori ja peli myytiin erikseen (?!). Lisäksi myynnissä oli mm. erillinen tappeluvideolevyke, jolla sai uusia tappeluvidoita taululle. WGH2 olikin sitten valtaisa pettymys: siniviivalta kun ampui syötöstä niin aina heilui ja yläpuolen kuvakulma oli muutettu 3D- peliksi.

Jostain 90- luvun alkupuolelta oli myös Ice Hockey (PC, tikku- ukkoja ja kiekot usein "valuivat" maalivahtia pitkin maaliin) sekä juuri Nintendon Blades of Steel, jolla muistaakseni oli aika vähän tekemistä jääkiekon kanssa.

Lisäksi PC:llä oli vielä Face- off, jossa muistaakseni tappelun häviäjäjä sai pidemmän rangaistuksen ja lämärin pystyi ampumaan maalivahdin nenän edestä niin, että tuloksena oli aina maali. Joukkueilla muuten ei ollut kuin kaksi pelipaidan väriä: vihreä ja punainen. Sittemmin EA Sports otti tästä pelista ns. "shooting cameran" käyttöön.

Karmeimpia esityksiä on ollut PS:lle julkaistu jääkiekko (NHLPA?) jossa maalivahdit olivat liukuvia pökkelöitä ja kiekon sai jatkuvasti ammuttua esim. maalin edestä ulos. Ja useita kertoja pelissä kiekko lensi holtittomasti minne sattui, aina kuitenkin ulos kaukalosta.

 

[jake styles]

Re: Re: Nhl-pelit kautta aikojen

Viestin lähetti secord
En tiedä pätkiikö muisti pahasti vai mitä, mutta Segalla kyseinen peli oli ihan ehdoton. Pelattavuudessa monet tämänpäivän lätkäpeleistä häviävät edelleen tälle helmelle. Taisi olla myös konsolilla ensimmäinen versio, jolla pystyi pelaamaan kautta? Ja ne kaksinpelit... those where the days!

Pitää paikkansa, NHL94 ja sitä edeltävillä konsoliversioilla sai pelattua korkeintaan playoffeja. NHL95 ja myöhemmin NHL96 löytyivät aikanaan Megadrivelle. Loistavia pelejä molemmat, -96 merkittävin uusi ominaisuus oli tappeluiden paluu kahden vuoden tauon jälkeen.

Nyt on sitten verestetty muistoja emulaattoreiden avulla, tuorein tuttavuus on PS2:lla pyörivä PGEN-niminen Megadrive-emulaattori. PS2:lla television kautta pelattuna tunnelma on paljon lähempänä aitoa kuin ajasta jälkeen jääneellä tietokoneellani ja näppäimistöllä ohjaten. Muun muassa NHL94 tuntuu vieläkin erittäin asialliselta :)

Tokihan nykypäivän lätkäpeleistä ESPN NHL Hockey on vailla vertaa, mutta vikoja ja puutteita siinäkin on vielä todella paljon. Seuraavaa versiota ja mahdollisia korjauksia odotetaan hartaasti.

 

[repe_joke]

Pitkän linjan konsolilätkä miehiä minäkin olen.

Matolaatikolla alottelin aikoinaan blade of steel pelillä ja sen jälkeen siirryin muistakseni ice hockey nimiseen peliin. Sen pelin hauskuutena oli 3 erilaista pelaaja tyyppiä. Itelläni oli tapana laittaa luikkuja hyökkäykseen ja punkeroita puolustukseen.
Ja voi pojat ne joukkotappelut. Iso savupilvi kentän keskellä ja välillä äijiä lenti pilvestä ja ei kun vaan takasin tappelemaan.

Sitten mieleen on myös jäänyt 16bit mega driven Mario Lemiuex hockey. Siinä oli tappeluissa jotain hotoa, kun oli kompot ja kaikki. Ja häviäjä tottakai jäähyaitioon. Isoveljee rupes jo loppuvaiheessa tuon pelin elinkaarta selvästi kyrsimään se kun minä opettelin tappeluissa kompot ja sen takia pääsin aina ylivoimalle.

Ea:n kaikkien vuosien pelejä on tullu kokeiltua, mutta ei kylläkään kaikilla konsoleilla pc:stä puhumattakaan. Ekan kerran sain pc-version käsiini vuonna 2001. Se oli siihen asti konsolipelejä pelanneelle pojanklopille aikamoinen grafiikkatykitys. Hyvä pelikin se minun mielestä oli, mutta idioottimaisen helppo, samoin kun 2002 ja 2003 nhl:tä. 2004:ssa tulee vieläkin hävitty matseja sillon tällön vaikeimmalla tasolla, ihan vaan sen takia että vastustajan maalivahti heittää kumiukko vaihteen päälle.

97 nhl segalla on myös jäänyt mieleen hyvässä. Siinä tuli kavereiden kanssa tahkottua kausia läpi pari kertaa. Ja sitten nämä all-star kisatapahtumat nosti entisestään pelin hyvyyttä silloin. Myös nämä aikaisemmin mainitut signature movet oli minusta hyvä lisä peliin. Se oli mukava pinkasta Pavel Burella pakeista karkuun ja tehdä läpiajosta maali sen speaaliliikkellä, kun silloin peleissä ei vielä tunnettu tätä speedburst nappia.

Tuosta paljon mainostetusta nhl 95:sta jäi muistaakseni mieleen vaan se, että snessillä siinä sai aina maalin kun laukoi b-pisteen keskeltä laidasta. Se oli aika tympeen näköstä kun pistepörssi kerto yli 200 pistettä parhaalle pistemiehellä 20 pelin jälkeen. Kaveria vastaan peli oli kuitenkin ehdonta viihdettä. Taispa tässä pelissä olla vielä mahdollista käydä maalivahdilla taklaamassa hyökkääjiä maalin takana.

 

[rapster]

Viestin lähetti yellow
Täytyypi kysyä pelaajilta, että mitenkä ovat dynastianne sujuneet 2004:ssä?

Chicagolla neljäs kausi menossa, nyt tosin jäissä peliohjaimen takuuhuollon vuoksi. Ensimmäinen kausi opeteltiin pelaamaan jääkiekkoa (toiseksi helpoimmalla muistaakseni) mutta päästiinpä jopa konferenssifinaaleihinkin (näin muistaisin), joissa nouto tuli 1-4 Detroitia vastaan epäonnisen vahinkosimuloinnin seurauksena ("hailaitattu" päivä on lähes tismalleen samaa keltaisen sävyä kuin kotipelipäiväkin, eikä sitä aina erota kovin helposti).

Toisen kauden simuloin kokonaan ainoana tarkoituksenani antaa vaihtamieni sekä varaamieni prospectien kehittyä kaikessa rauhassa runsaalla peliajalla. Taisin heivata tuohon mennessä jengistä pois kalliit ja/tai turhat Berardin, Karpovtsevin, Niemisen, Nicholin, Zhamnovin, Korolevin ja antaa peliaikaa omille junnuille (Ruutu, Radulov, Vorobjev, Kukkonen, Babchuk, Yakubov, Calder, Bell) sekä vartavasten hankituille D. Roy:lle, Taffelle, Kleslalle ja Bironille. Kun laitoin kaikki liikenevät kokemuspisteet skouttaukseen ja valmennukseen, alkoi homma pikkuhiljaa toimia, ja pelinkin tullessa tutuksi saatoin aloittaa kolmannen kauden jo medium-vaikeustasolla, joka vaikutti ehkä kahden ensimmäisen pelin ajan vaikealta, mutta josta lopulta ei ollut vastusta minulle ja junnujengilleni, joka jyräsi Stanley cupin voittoon jotakuinkin murskaavan esityksen jälkeen. Tästä kaudesta alkaen en simuloinut pelin peliä, vaan jok'ikinen on pelattu itse.

Neljäs kausi on aloitettu vaikeimmalla tasolla, ja hyvinhän tuokin on tainnut alkaa. Joukkueeni nuoret pelaajat ovat kehittyneet melkoisesti (Radulov sekä Vorobjev kovimpina suunnilleen keskiarvolla 94 perässään Ruutu ja kumppanit) ja voittojakin ropisee mukavaan tahtiin. Jos peli alkaa käydä tylsistyttävän helpoksi, suunnitelmani on olla "harventamatta" joukkuetta ja näin antaa pelaajabudjetin kasvaa niin suureksi, että joudun jossain vaiheessa laskemaan rakkaat tähtipelaajani pois ja aloittamaan koko joukkueen rakentamisen alusta uusilla junnuilla.

Pirun addiktiivinen peli NHL 2004 kyllä osaa olla, ja joukkueen rakennus on todella aikaavievää puuhaa, jos siihen haluaa keskittyä huolella.

 

[TKO]

Olenko minä ainoa, jolla on lämpiä muistoja PC:n NHL97:sta? Otettiinhan tuossa versiossa valtava harppaus, etenkin grafiikassa, oikeaan suuntaa vanhemmista versioista. Muistan kuinka peli ehkä viikko ilmestymisensä jälkeen oli meillä lainassa yhden viikonlopun ajan, ja piti laittaa kello soimaan aamulla kello kuusi, jotta saisi pelata, kun isoveli kavereineen pelasi päivät ja yöt. Oli se elämys!

No, ajan myötä pelissä oppi varman tavan tehdä maali (läpiajo) ja pelasin jossain vaiheessa Anaheimilla kauden, jonka aikana en päästänyt maaliakaan, joten peli menetti hohtoaan. Lisäksi grafiikka näyttää nykyään jo todella tökeröltä, mutta kyllä se tuo hyviä muistoja mieleen...

 

[Henkka]

Itsellini mieleenpainuvin peli on ehdottomasti Nintendon Ice-Hockey vuodelta 1988. Tässä vuosituhannen parhaassa keikkopelissähän pelattiin neljällä miehellä ja käytössä oli 3 erikokoista ukkoa. Iso paksukainen oli hidas kuin mikä mutta veteli hirveitä pommeja siniviiivalta. Pikkumies oli taas tuulennopea ruipelo, joka oli äärimmäisen helppo kampittaa nurin. Kaverin laukaus oli myös aika vaisu. Keskimmäinen hemmo oli sitten balanssissa näiden väliltä.

Peliä pystyi pelaamaan sen aikaisilla TOP6 maajoukkueilla, jotka japanilaiset oli hienosti osanneet valita. Neuvostoliitto, Kanada, Ruotsi, Tsekkoslovakia, USA ja PUOLA!!! Siis herran jestas sentään, kyllä Suomi olisi pitänyt olla se kuudes. Ehkä siellä oli mennyt valtiot sekaisin. Puolan joukkuessa jaksoi huvittaa aina se kun joukkueessa oli niitä ruipelojätkiä eniten.

Pelistä löytyi syöttö ja laukausunäppäin, sekä jonkinlaisen rähinänkin saatoi saada aikaiseksi kun aikansa mailalla huitoi kaveria.

Sen aikaiseksi All-Star-ketjuksi muodostui CCCP:llä (jolla yleensä tuli pelattua) Kasatonov-Fetisov (kaksi möykkypakkia), Makarov oli se keskikokoinen laituri ja pikku-Bykov keskellä. Ruotsalaisia sillä tuli aina kurmutettua, Ruotsin tiimi nuodostui iso köllikkä Anders Eldebrinkistä, keskikokoisista Sundinista ja Rundqvistista, sekä pikkumies Mats Näslundista. Nämä hahmot siis ihan omaa hauskaa kuvitelmaa.

Nykyään on tullut verestettyä muistoja PC:n NES-emulaattorilla. On se pelin vetovoima vieläkin aika uskomaton, vaikka siitä itse pelaamisesta ei mitään tulekaan. :)

Oi niitä aikoja.

 

[Lawless]

Ei mikään virallinen NHL-peli, mutta yksi eniten muistoja tuova lätkäpeli on Nintendon 8-bittisen Blades of Steel (Konami). Sitä tuli kavereiden kanssa pienempänä pelattua hurjasti, oli kovat turnaukset :) Vaikka itse peli nyt ei niin mahtava ollutkaan.

Legendaarinen on tietysti myös PC:n alkuperäinen NHL Hockey ('93), joka ei PC:ssäni suostunut aikoinaan heti toimimaan. Sikäli erikoinen peli, että vaati EMS-muistia, jota sitten piti vapauttaa. Hirveästi en tuosta tiedä, mutta käsittääkseni useimmat pelit käyttivät silloin XMS-muistia? Tuotakin peliä tuli sitten tahkottua.

Monia lätkäpelejä on tullut kokeiltua tässä vuosien varrella, vauhdikkaista kolikkopeleistä tulevat mieleen Wayne Gretzky's 3D Hockey ja etenkin NHL Open Ice.

 

[Sistis]

Nyt oikein innostuin muistelemaan sitä, mitä tuon NHL 95:n pelaaminen oli pahimmillaan tai parhaimmillaan kavereitteni kanssa. Se oli jotain... todella erikoista.

Tuota peliä tahkottiin tosiaan aivan uskomattomat määrät. Minulla oli varmaan 10 omaa liigaa, kummankin kaverin kanssa varmaan 5 liigaa ja sitten vielä meidän kaikkien yhteiset liigat. Usein illat menivät niin, että minä pelailin yksikseni, sitten toinen kaveri tuli pelailemaan, lähti kotiin, minä jatkoin ja toinen kaveri tuli paikalle. Tahti oli joka tapauksessa uskomaton.

Tietokonetta vastaan olimme tietysti ihan ylivoimaisia. Sen vuoksi teimme säännön, joka kielsi useimmat maaleista. Näillä maaleilla oli oikein omat hienot kutsumanimensä.

1. Ciccarelli-maali: Tullaan kaukalon laitaa pitkin. Mennään miltei maalin taakse, mutta koukataankin aivan eteen ja lämästään suoraan. Kehitin tuon maalin jo 94:n aikaan Dino Ciccarellilla. Siitä nimitys.

2. Selänne-maali: Toisinto ykkösestä, paitsi että nyt kierretäänkin maali vanhanaikaisella. Niin ikään kehitetty jo 94:ssa ja Teemu Selänteellä. :)

3. Sandström-kiemura: Tein yhden kauden aikana Tomas Sandrömillä 94:ssa 165 maalia, joista 80% samalla kaavalla. Kaukalon laitaa pitkin B-pisteen kohdalle, jossa pieni harhautus, veskari sivuttaisliikkeeseen ja lämäri yläpesään.

4. Selin-maali: Läpiajosta pienellä harhautuksella tehty maali. Nimetty erään Selin-nimisen henkilön mukaan, joka tuon maalin opetti.

5. Nössö-kuvio: Maalin edessä suoraan syötöstä tehty maali

6. Semak-sivallus: Läpiajosta 'syöttö'-napilla tehty rannelaukaus. Nimitys tulee siitä, että kaverini kehitti tuon maalin Alexander Semakilla.

7. Tyhmä-maali: Omasta reboundista tehty maali

Kun nuo maalit kiellettiin, pelistä tuli hieman tasaisempaa. Jos tuollaisen maalin teki vahingossa, joutui ottamaan maalivahdin pois ja päästämään maalin. Jos jatkoajalla meni hölmöilemään, joutui myymään maalin tehneen pelaajan kaverin joukkueeseen puoli-ilmaiseksi.

Ja oi niitä liigoja, joita pelasimme. Legendaarisia olivat ns. Paras-liigat, joissa vuoron perään varasimme pelaajia omiin joukkueisiimme tehden todelliset Dream Teamit. Tuolloin tappiot olivat todella noloja - varsinkin kun muiden joukkueiden taso oli auttamattomasti heikentynyt. Muistan kuitenkin ikuisesti, kun hävisin suhteellisen heikolle Hartfordille tuollaisella joukkueella lukemin 7-1. Kyseessä sattui olemaan tiistai-päivä ja kaverini nimesikin tuon päivän Hartford-tiistaiksi. Tuosta on liki 10 vuotta aikaa, mutta tapahtuma on vieläkin ikuisesti muistissamme.

Canada Dream Team oli hauska liiga; joukkueena siis teoreettinen Kanadan World Cup -jengi. Joskus teimme 'Poliisi'-liigan, johon otimme kaikkein eniten jäähyjä saaneet kaverit.

Ehkä legendaarisin liiga oli kuitenkin editorilla 96:een väsäämämme liiga, Lämäri, johon teimme joukkueen SlapShot-elokuvan pohjalta. Editorilla sai laitettua taitojen maksimiarvoksi jopa 999, kun pelissä itsessään se oli 100. Hanssonin veljekset olivat tietysti taklaus- ja tappeluominaisuuksiltaan 999. Kun emme keksineet tarpeeksi pelaajia, kehitimme tuohon loput sitten ihan summamutikassa. Ainakin Kummelista tuttu Mr Beginning oli joukkueessamme. Samaten tuulennopea (999), mutta muuten armoton tumpelo hyökkääjä, Forrest Gump.

Oi niitä aikoja. Oikein herkistyy muistelemaan...

 

[teemu73]

Onko joku koittanut ladata PC:n 2004-versioon omia musiikkeja? Pitäisi ohjeiden mukaan onnistua. Mutta eipä ole natsannut..

 

[Pikkujofa]

Viestin lähetti teemu73
Onko joku koittanut ladata PC:n 2004-versioon omia musiikkeja? Pitäisi ohjeiden mukaan onnistua. Mutta eipä ole natsannut..

Oletko muuten laittanut asetuksista äänet->tuotu?


Tuolta saa sen ohjelman (dittyimporter)

http://nhl2002.ea.com/en/downloads.html

Muuta tiedostot importerilla ja laita musiikit tänne:

C:\Documents and Settings\Omat tiedostot\NHL 2004\USER\ditties\GENERIC

Täällä on myös juttua pelistä:

http://smforum.hockeyrevolution.com/

 

[dali]

Kuten täällä on jo todettu, niin kaikkien aikojen kiekkopeli on Faceoff. Siinä pelissä on sitä old time -hokia. Kaiken kruunaa se, että tappelun voittaja tuulettaa ympäri kaukaloa, kun tappion kärsinyt joutuu jäähylle. Ihan tulee emotionaalinen sympatiapisara silmään, kun muistelee pelin parissa vietettyjä hetkiä ja niitä laukaisukameran näyttämiä sivalluksia yläkulmaan.

Ja niistä nhl 2004:n dynastioista ja vähän muustakin. Ihan hyvä idea tuo managerointipuoli. Meikäläisellä on menossa kolmas kausi NJ Devilsin penkin takana. Vähän ennen pleijareiden alkua joukkue on ykkösenä liigassa ja Patrik Elias johtaa maali- ja pistepörssiä. Draftissa on kuitenkaan turha odottaa helmiä, kun pääsee varaamaan viimeisenä. Pitää vaan ryöstökalastaa muiden starat maksamalla pelaajille rangers-tason palkkioita!

Joukkue oli alkukauden aivan liekissä ja nyt taas tuntuu, ettei mikään onnistu. Ilmeisesti pitää taas niille hienohelmoille hankkia joku ihmevempain pukukoppiin...

NHL 2004 on ainakin pc:llä taas askel pikkuisen parempaa peliä, but still looking for the ONE. Valikot ovat aika kököt ja peli sinänsä ei ole edeltäjistään paljoa muuttunut. Musiikki on taas tuttua jenkkipauketta, eikä Craig Simpsonin näsäviisastelua kommentaattorina jaksa kuunnella. Meininki muuten on varsin mukiinmenevää. Silti NHL 94 ja 95 ovat parasta kiekkoviihdettä, jota EA sports tarjoaa. Legendaarisuudessa nekään eivät kuitenkaan yllä Faceoffin tasolle...

 

[Hayha]

Viestin lähetti yellow


Nhl'96: SNES:illä paljon parempi kuin edellinen. Hauskempi pelata, parempi grafiikka, äänet edelleen vähän niin ja näin. PC:llä ekaa kertaa jonkinlainen 3-D-grafiikka.

EA:n NHL:stä 96:ssa on ehdottomasti parhaimmat tappelut. Äijät pysty liikkumaan 1-uloitteisesti ja sai otettua toisesta äijästä niin kiinni, että pystyi antamaan kolme niittiä putkeen. Varsinkin, kun sai Lindrosilla äijän pakotettua laidan viereen, niin oli komeeta paikuttaa ylhäältä iskuja, niin että vastustaja poukkaa laidasta takaisin.

FaceOffin tappelut on kanssa klassikkoja. Hävinnyt haetaan tyrmättynä jäähypenkille ja voittaja tuulettaa ja jatkaa peliä.

2004:sta ei ole tullut vielä pelattua mutta kaikissa 96:n jälkeisissä NHL:ssä on järjestäen ollut todella kehnot tappelut. Yleensä ne on pelkkää rämpytystä, niin ettei pysty liikkumaan. Mieluummin ottaa tollaset kokonaan pois.

 

[stiflat]

Totta tuo tappelu-osuus. Ei se rämpytys ole läheskään niin kivaa
kuin silloin alkuaikoina kun voisi sitoa ja perääntyä ja välttämättä
toinen ei saanut osumia ollenkaan. Nyt se on vaan lähinnä
tuurista kiinni.

 

[teemu73]

Viestin lähetti Pikkujofa
Tuolta saa sen ohjelman (dittyimporter)

http://nhl2002.ea.com/en/downloads.html

Muuta tiedostot importerilla...

Erittäin paljon kiitoksia. Jo vain toimii. Ohjekirjassa kerrottiin jotenkin väärin tuo asia eikä onnistunut. Pelikatkot on tietysti niin lyhyitä, ettei siinä paljon ehdi biisiä kuuntelemaan, mutta hieno toiminto silti!

 

[JJO]

löytyykö ysivitoseen mitään päivityksiä netistä? Siis joku joka osaa hakea, omat haut menivät vituralleen.

USB-tikut eivät "yllättäen" toimi, mutta eniten risoo äänimaailman puuttuminen. Mikään äänikorttivaihtoehto ei skulaa. Koneessa hyrrää intergroitu äänikortti, tuo toimivuuden ja laadun totaalisen virheetön yhdistelmä.

ja siis alustana XP

 

[KoJu]

Muista ei ole kokemuksia kuin EA:n NL-sarjasta, mutta sitä onkin sitten tahkottu. Kaikki pelit ovat käyneet läpi kovan testin ja parhaat löytyvät edelleen hyllystä.
NHL93: Ensimmäiset maistiaiset Pc:n jääkiekkopeleistä. Voi sitä maalien tekomisen juhlaa. Edmontonilla pelattiin ja Petr Klimalla pitkästi yli 200 maalia ja yli 300 tehopinnaa. Oikea maalitykki!:)
Ei ole sittemmin enää onnistunut.
NHL95: Aivan huikea peli. Omien rosterien teko oli nannaa ja pelillisestikin hieno. Erikseen lämärit ja rannarit ja jopa loistavasti toimiva harhautuslaukaus:D
NHL96: Kokonaan 3D:nä ja pelattavuuskin oli kohdallaan.
NHL97: Mielestäni koko sarjan huonoin peli! Syöttöpeli todella perseestä. Muistaakseni ei millään onnistunut syöttö muualle kuin menosuuntaan ja laukomalla ei saanut maalia millään. Tässä kuvaan astuivat ensimmäistä kertaa varmat "maalikikat." Miten niistä pääsisi kokonaan eroon??
NHL98: Tästä tuli sitten kestosuosikki.
NHL99: Ei jaksanut kauaa kiinnostaa.
NHL2000-2003: Aina pieniä parannusia, jotka aikansa viehättivät. Pitemmänpäälle viat alkoivat aitata pelaamista liikaa. Paras versio 2002.
NHL2004: Nyt on tahkottu muutama kausi läpi ja parempi on taas kin edelliset. Puolustajien heikko tekoäly kiusaa pahimmin. Dynasty-mode on mukava keksintö, kunhan valitsee joukkueen joka on oikeastikin heikko. Eipä kiinnosta Joe Sakic arvolla 79 tai Mats Sundin arvolla 80.

Wayne Gretzky Hockey pitää myös muistaa Amigan klassikkopelinä.