Nyt poiketaan hyvin kauas aiheesta. Mutta vilkasin Ranskan avointa tennisturnausta juuri miesten 2. kierroksen osalta. 9. sijoteittu Taylor Fritz (USA) vs järjestäjämaan Rinderknech. Ranskalainen vienyt 1. erän, jenkki kaks seuraavaa ja 4. erässä tasaista, jenkki syöttämässä voitosta 5-4 johdossa.
Melkosta mekkalaa ja vahvaa tilanteen mukana elämistä. Ihan kuin Isomäen seisomakatsomossa kiihkeenä lauantai-iltana. Tais siellä vastapuolen kannattajiakin olla jonkun verran paikalla. Jenkki vei lopulta 4. erän 6-4, koko matsin 3-1 - ja ensimmäisenä tekonaan ranskalaisen lyötyä palautuksen pitkäksi 'tuuletti' pistämällä etusormen huuliensa eteen. Hys, hys. Pariin, kolmeen otteeseen. Luonnollisesti yleisön reaktiot oli jotain samaa luokkaa kuin Kiekko-Pasin tuuletellessa Porissa Kerhon paidassa.
No, jenkki kohtaa huomenissa Argentiinan Cerundolon. Mahtaakohan ranskalaisyleisöllä olla kuinka pitkä muisti? Kummallahan mahtaa olla sympatiat? Pitäähän sitä herrasmieslajissakin olla jännitettä, hyvää urheiluviihdettä ja draamaa.
Jaa no, oli siellä vissiin yleisökin viritellyt Marseljeesia kun tappio alkanyt näkymään horisontissa. Hieman läikkynyt. Ja taisi olla viimeinen toivo miehissä, lopputurnaus katsellaan ilman ranskalaisia.