Täytyy sanoa, että äijät olivat vedossa. Etenkin Petrucci oli liekeissä ja varmasti kiittelee miksereitä keikan jälkeen, sen verran puhdas kitaran ääni oli eilen. Surrounded oli melkein pelkkää Petruccin fiilistelyä ja mikäs siinä, hyvin tuo sovitus toimi. Portnoy oli ehkä hieman pienemmässä roolissa mihin on totuttu, eikä se välttämättä ole huono asia. Rudessin soolot yllättivät, etenkin ne, jotka hän tuli lavan etureunaan soittamaan. Hieno idea, mutta Lines in the Sandia edeltänyt soolo olisi voinut olla puolta lyhyempi koska se nyt vaan koostui lähinnä mökäämisestä. Myung ja LaBrie olivat juuri sitä mitä odotin, ei isoja yllätyksiä.
Biisilista toimi. In the Presence of Enemies täysmittaisena avausraitana oli rohkea veto, joka puri yleisöön hyvin. Muutenkin Systematic Chaosin materiaali sopii paremmin lavalle kuin Octavariumin. Yllättävin biisivalinta oli I Walk Beside You ja mieluisin Take the Time.
Tulkaahan taas parin kolmen vuoden päästä uudelleen, aion olla paikalla silloinkin.
Pieni sivutarina eiliseen keikkaan liittyen. Lompsin puolilta öin helsinkiläisen hotellin aulaan, päälläni juuri hankittu kiertuepaita (kyllä, myös muita vaatteita) ja suuntana oma huone ja sänky. Vastaanotossa oli pientä jonoa. Noin nelikymppinen pariskunta vilkaisi minuun, vaihtoivat hymyillen muutaman sanan ja vinkkasivat luokseen. Kysyivät innoissaan englanniksi, että onko bändi ollut tänään keikalla Helsingissä. Juteltiin siinä sitten bändistä ja keikasta jonkin aikaa. He olivat serbialaisia ja kuulemma molemmat kuunnelleet bändiä jo Majestyn ajoista lähtien. Sitä surkuttelivat, ettei DT oikein ole innostunut keikkailusta Serbiassa mutta ovat käyneet joillain keikoilla Keski-Euroopassa.