Elikkä siis tarkoituksena olisi kaikista mahdollisista pelaajista koota juuri se sinun Dream Team. Aloitetaas joukkueen rakentaminen;
I. Canada-Line
Eric Lindroos-Mario Lemieux-Rick Nash
Ray Bourque-Scott Stevens
Kivenkova ykköskenttä. Koita nyt noita hyökkääjiä siirrellä pois maalinedestä, taikka taklata pystöön. Lindroos oli käytännössä ensimmäinen iso pelaaja NHL;ssä, joka osasi luistella kovaa ja tehdä jotain kiekon kanssa. Aikansa paras powerforward pelaaja. Rinnalla kun on vielä Lemieux ja Nash, jotka niin ikään ovat isoja ja vaikeasti siirreltäviä pelaajia, niin täydellinen hyökkäyskenttä on valmis. Bourque & Stevens pakkipari ei turhia esittelyjä kaipaa. Toinen aikansa paras kiekollinen ja toinen paras fyysinen puolustava puolustaja.
II. Eurooppa-Kenttä
Pavel Bure-Pavel Datsjuk-Teemu Selänne
Nicklas Lidström-Vladimir Konstantinov
Huomattavasti pienemmän kokoinen kakkoskenttä, mutta tätä kenttää vastaan et voi olla potkuakaan perässä, koska muuten olet jo pahasti myöhässä. Selänteen ja Buren ehdottomasti paras apu oli räjähtävä luistelunoeus ja lähtö. Burella varsinkin täysvahti oli aivan käsittämätön. Keskelle Datsjuk sitten, ehkä nykysenttereistä maailman paras joka ruokkii raketteja vauhtiin. Red Wings pakki pari Lidas-Konstantinov vastan ei haluaisi pelata. Konstantinov olisi varmaan ollut yksi kaikkien aikojen pakeista, ilman ikävää tragediaa. Jotenkin tuntuu, että mies oli aliarvostettu, vain koska oli Venäläinen. Vierelle sitten vieläkin maailman paras puolustaja, Nicklas Lidström. Vaikka Ruotsalainen onkin, niin ei voi kun kadehtia miestä. Hurja mies.
III. Henkiset Johtajat
Saku Koivu-Joe Sakic-Pavol Demitra
Scott Niedermayer-Ken Daneyko
Näitä miehiä joukkueen kopissa kuunnellaan. Jokainen näistä pelaajista ovat loistava esimerkki näyttäen sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista. Koivu sairastui syöpään ja kuin ihmeen kummalla palasi vielä saman vuoden pudotuspeleihin. Suomalaisena se hetki on, ehkä tunteellisesti se kaikkein merkittävin NHL;n puolelta. Kyseessä oli kuitenkin pelaajan henki, ei voitto tai häviö. Pavol Demitra, Mr. Slovakia. Johtaja, ikoni, idoli. Demitra oli kaikki kaikessa Slovakialle ja allekirjoittaneen lempipelaajia. Vieläkin tekee pahaa puhua Pavolin kohtalosta. Liian aikaisin sai taivaan kiekkojoukkue, kovia pelimiehiä. Sakic ja Niedermayer ovatkin sitten Kanadan "Koivuja ja Demitroita". Molemmat johdattaneet joukkueensa olympiavoittoon(?) ja ansaitusti molemmat maajoukkueen kapteeneja. Ken Daneyko taasen on pelaaja, jota allekirjoittanut arvostaa korkealle. Tekee kaikkensa joukkueen eteen, todellinen taistelija.
IV. Rotta-kenttä.
Matthew Barnaby-Dale Hunter-Esa Tikkanen
Marty McSorley-Ulf Samuelsson
Mitä olisikaan joukkue ilman pelaajia, jotka pääsevät vastustajan ihon alle? Mikäli itse joutuisin tuota kenttää vastaan pelamaan, niin kyllä tekisi mieli tappaa itseni tai jokainen noista oikein kiduttaen. Barnaby on ehkä kaikkien aikojen pahin rotta jääkiekossa. Se vitun hymy aiheuttaa jo reaktion, että tekisi mieli mennä ja tappaa koko mies. Tikkanen ja Hunter vielä sitten vieressä, niin ei todellakaan ole hienoa pelata näitä vastaan. Sean Avery on jopa koiranpentu, näihin miehiin verrattuna. Pakistossa kaikkien rakastama Ulf Samuelsson ja McSorley.
Tälläinen siis olisi Nimettömän Dream Team. Jokainen kenttä omassa roolissaan maailman parhaimpia. Jäi sieltä koviakin pelaajia pois kuten Väinö, Orr, Ovechkin, Crosby jne jne mutta tarkoituksenahan on koota oma lempi joukkue!
I. Canada-Line
Eric Lindroos-Mario Lemieux-Rick Nash
Ray Bourque-Scott Stevens
Kivenkova ykköskenttä. Koita nyt noita hyökkääjiä siirrellä pois maalinedestä, taikka taklata pystöön. Lindroos oli käytännössä ensimmäinen iso pelaaja NHL;ssä, joka osasi luistella kovaa ja tehdä jotain kiekon kanssa. Aikansa paras powerforward pelaaja. Rinnalla kun on vielä Lemieux ja Nash, jotka niin ikään ovat isoja ja vaikeasti siirreltäviä pelaajia, niin täydellinen hyökkäyskenttä on valmis. Bourque & Stevens pakkipari ei turhia esittelyjä kaipaa. Toinen aikansa paras kiekollinen ja toinen paras fyysinen puolustava puolustaja.
II. Eurooppa-Kenttä
Pavel Bure-Pavel Datsjuk-Teemu Selänne
Nicklas Lidström-Vladimir Konstantinov
Huomattavasti pienemmän kokoinen kakkoskenttä, mutta tätä kenttää vastaan et voi olla potkuakaan perässä, koska muuten olet jo pahasti myöhässä. Selänteen ja Buren ehdottomasti paras apu oli räjähtävä luistelunoeus ja lähtö. Burella varsinkin täysvahti oli aivan käsittämätön. Keskelle Datsjuk sitten, ehkä nykysenttereistä maailman paras joka ruokkii raketteja vauhtiin. Red Wings pakki pari Lidas-Konstantinov vastan ei haluaisi pelata. Konstantinov olisi varmaan ollut yksi kaikkien aikojen pakeista, ilman ikävää tragediaa. Jotenkin tuntuu, että mies oli aliarvostettu, vain koska oli Venäläinen. Vierelle sitten vieläkin maailman paras puolustaja, Nicklas Lidström. Vaikka Ruotsalainen onkin, niin ei voi kun kadehtia miestä. Hurja mies.
III. Henkiset Johtajat
Saku Koivu-Joe Sakic-Pavol Demitra
Scott Niedermayer-Ken Daneyko
Näitä miehiä joukkueen kopissa kuunnellaan. Jokainen näistä pelaajista ovat loistava esimerkki näyttäen sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista. Koivu sairastui syöpään ja kuin ihmeen kummalla palasi vielä saman vuoden pudotuspeleihin. Suomalaisena se hetki on, ehkä tunteellisesti se kaikkein merkittävin NHL;n puolelta. Kyseessä oli kuitenkin pelaajan henki, ei voitto tai häviö. Pavol Demitra, Mr. Slovakia. Johtaja, ikoni, idoli. Demitra oli kaikki kaikessa Slovakialle ja allekirjoittaneen lempipelaajia. Vieläkin tekee pahaa puhua Pavolin kohtalosta. Liian aikaisin sai taivaan kiekkojoukkue, kovia pelimiehiä. Sakic ja Niedermayer ovatkin sitten Kanadan "Koivuja ja Demitroita". Molemmat johdattaneet joukkueensa olympiavoittoon(?) ja ansaitusti molemmat maajoukkueen kapteeneja. Ken Daneyko taasen on pelaaja, jota allekirjoittanut arvostaa korkealle. Tekee kaikkensa joukkueen eteen, todellinen taistelija.
IV. Rotta-kenttä.
Matthew Barnaby-Dale Hunter-Esa Tikkanen
Marty McSorley-Ulf Samuelsson
Mitä olisikaan joukkue ilman pelaajia, jotka pääsevät vastustajan ihon alle? Mikäli itse joutuisin tuota kenttää vastaan pelamaan, niin kyllä tekisi mieli tappaa itseni tai jokainen noista oikein kiduttaen. Barnaby on ehkä kaikkien aikojen pahin rotta jääkiekossa. Se vitun hymy aiheuttaa jo reaktion, että tekisi mieli mennä ja tappaa koko mies. Tikkanen ja Hunter vielä sitten vieressä, niin ei todellakaan ole hienoa pelata näitä vastaan. Sean Avery on jopa koiranpentu, näihin miehiin verrattuna. Pakistossa kaikkien rakastama Ulf Samuelsson ja McSorley.
Tälläinen siis olisi Nimettömän Dream Team. Jokainen kenttä omassa roolissaan maailman parhaimpia. Jäi sieltä koviakin pelaajia pois kuten Väinö, Orr, Ovechkin, Crosby jne jne mutta tarkoituksenahan on koota oma lempi joukkue!