Aika usein on tullut leikiteltyä ajatuksella, että vaikkapa World Cupiin otettaisiin mukaan Seitsemän Suuren (Kanada, USA, Suomi, Slovakia, Ruotsi, Venäjä, Tshekki) lisäksi kaikista muista maista koottu Dream Team -miehistö. Käytännössähän tälläinen lienee mahdotonta, mutta ajatuksen tasolla mielestäni erittäin mielenkiintoista pohdittavaa. Jääkiekko on 2010-luvulla jo sen verran laajalle levinnyttä, että todellisia huippupelaajiakin löytyy ilahduttavan paljon suurmaiden ulkopuoleltakin.
Oikeastaanhan voimasuhteet ovat siinä määrin muuttumassa, että Seitsemän Suurta alkaa olla varsin kulunut käsite. Uudessa jaossa Kanada, Venäjä, Ruotsi ja USA erottunevat muista, ja Suomi, Tshekki sekä Slovakia yrittävät säilyttää eron Sveitsiin. No, tämä on jo toisen ketjun aihetta, ja muistaakseni siihenkin täältä maajoukkueosiosta otsake löytyy.
En tunne ehkä Euroopan kaukaloiden osalta näitä pikkumaiden sankareita kovinkaan hyvin, joten joitain isojakin mokia voi kokoonpanoon osua. Kokeilen kuitenkin, ja aloitan hyökkäyksestä.
Sentteriosastolle on tarjolla varsin paljon vaihtoehtoja jo pelkästään NHL:stä, mutta ykkössentterin paikan vie silti varsin selkeästi Slovenian Anze Kopitar. Kopitar on yksi harvoista suurmaiden ulkopuolelta löytyvistä todellisista supertähdistä. Kakkosketjun keskelle asettelisin Toronton Mikhail Grabovskin (BLR), ja kolmoseen niin ikään itäblokkia edustavan Nik Antropovin. Nelosketjua johtaa Suomea ja Sami Vatasta viime MM-kisoissa nöyryyttänyt Peter Regin (DEN).
Vasemmalle laidalle on niin ikään laatua tarjolla, ykkösketjuun lähes Kopitarin veroinen Tomas Vanek (AUT). Kakkosketjuun maanmiehensä Grabovskin rinnalle tällä kaudella lopullista läpimurtoaan suorittava Andrei Kostitsyn (BLR). Kolmoseen Phoenixin puolalaistaituri Wojtek Wolski, ja nelosketjun skandinaavista linjaa jatkaa ensimmäinen KHL-pelaaja, Norjan Patrik Thoresen.
Oikea laita onkin hieman ongelmallisempi. Sinne ei varsinaisia supertähtiä ole tarjolla, ja todennäköisesti parempi lopputulos saataisiin aikaan, jos laitureiden puolet jätettäisiin huomioimatta. Nyt näin ei kuitenkaan tehdä, ja ykkösketjun paikka avautuu Bostonin kokeneelle Marco Sturmille (GER). Kakkosketjun täydentää Philadelphiassa mainiosti kautensa aloittanut Itävallan Andreas Nödl, ja kolmosen Sveitsin superlupaus Nino Niederreiter. Varsin offensiivisen nelosketjun sinetöi norjalaistaituri Mats Zuccarello Aasen.
Saksalaisedustus jäi hyökkäyspään osalta varsin vaisuksi, mutta puolustuksessa arjalaiset pääsevät loistamaan. Christian Erhoff on joukkueen ykköspakki, vierellään Mark Streit (SWI). Kakkospari on kokonaan saksalaisten miehittämä, Christoph Schubert ja Dennis Seidenberg. Kolmosparistakin löytyy vielä Alexander Sulzer, rinnallaan Anton Babchuk (UKR).
Ykkösmaalivahtina toimii Sveitsin ja Anaheimin maalilla vakuuttava Jonas Hiller. Luukkua aukoo viime kevään MM-kisojen MVP Dennis Endras (GER), ja poppareita syö siihen jo tottunut Cristobal Huet (FRA).
Tässä vielä selkeämmässä muodossa:
Vanek - Kopitar - Sturm
Kostitsyn - Grabovski - Nödl
Wolski - Antropov - Niederreiter
Thoresen - Regin - Zuccarello Aasen
Erhoff - Streit
Seidenberg - Schubert
Sulzer - Babchuk
Hiller
Endras
Huet
Kyllä tuolla kehtaisi yhtä jos toistakin suurmaata lähteä haastamaan.
Oikeastaanhan voimasuhteet ovat siinä määrin muuttumassa, että Seitsemän Suurta alkaa olla varsin kulunut käsite. Uudessa jaossa Kanada, Venäjä, Ruotsi ja USA erottunevat muista, ja Suomi, Tshekki sekä Slovakia yrittävät säilyttää eron Sveitsiin. No, tämä on jo toisen ketjun aihetta, ja muistaakseni siihenkin täältä maajoukkueosiosta otsake löytyy.
En tunne ehkä Euroopan kaukaloiden osalta näitä pikkumaiden sankareita kovinkaan hyvin, joten joitain isojakin mokia voi kokoonpanoon osua. Kokeilen kuitenkin, ja aloitan hyökkäyksestä.
Sentteriosastolle on tarjolla varsin paljon vaihtoehtoja jo pelkästään NHL:stä, mutta ykkössentterin paikan vie silti varsin selkeästi Slovenian Anze Kopitar. Kopitar on yksi harvoista suurmaiden ulkopuolelta löytyvistä todellisista supertähdistä. Kakkosketjun keskelle asettelisin Toronton Mikhail Grabovskin (BLR), ja kolmoseen niin ikään itäblokkia edustavan Nik Antropovin. Nelosketjua johtaa Suomea ja Sami Vatasta viime MM-kisoissa nöyryyttänyt Peter Regin (DEN).
Vasemmalle laidalle on niin ikään laatua tarjolla, ykkösketjuun lähes Kopitarin veroinen Tomas Vanek (AUT). Kakkosketjuun maanmiehensä Grabovskin rinnalle tällä kaudella lopullista läpimurtoaan suorittava Andrei Kostitsyn (BLR). Kolmoseen Phoenixin puolalaistaituri Wojtek Wolski, ja nelosketjun skandinaavista linjaa jatkaa ensimmäinen KHL-pelaaja, Norjan Patrik Thoresen.
Oikea laita onkin hieman ongelmallisempi. Sinne ei varsinaisia supertähtiä ole tarjolla, ja todennäköisesti parempi lopputulos saataisiin aikaan, jos laitureiden puolet jätettäisiin huomioimatta. Nyt näin ei kuitenkaan tehdä, ja ykkösketjun paikka avautuu Bostonin kokeneelle Marco Sturmille (GER). Kakkosketjun täydentää Philadelphiassa mainiosti kautensa aloittanut Itävallan Andreas Nödl, ja kolmosen Sveitsin superlupaus Nino Niederreiter. Varsin offensiivisen nelosketjun sinetöi norjalaistaituri Mats Zuccarello Aasen.
Saksalaisedustus jäi hyökkäyspään osalta varsin vaisuksi, mutta puolustuksessa arjalaiset pääsevät loistamaan. Christian Erhoff on joukkueen ykköspakki, vierellään Mark Streit (SWI). Kakkospari on kokonaan saksalaisten miehittämä, Christoph Schubert ja Dennis Seidenberg. Kolmosparistakin löytyy vielä Alexander Sulzer, rinnallaan Anton Babchuk (UKR).
Ykkösmaalivahtina toimii Sveitsin ja Anaheimin maalilla vakuuttava Jonas Hiller. Luukkua aukoo viime kevään MM-kisojen MVP Dennis Endras (GER), ja poppareita syö siihen jo tottunut Cristobal Huet (FRA).
Tässä vielä selkeämmässä muodossa:
Vanek - Kopitar - Sturm
Kostitsyn - Grabovski - Nödl
Wolski - Antropov - Niederreiter
Thoresen - Regin - Zuccarello Aasen
Erhoff - Streit
Seidenberg - Schubert
Sulzer - Babchuk
Hiller
Endras
Huet
Kyllä tuolla kehtaisi yhtä jos toistakin suurmaata lähteä haastamaan.