Mainos

Doping

  • 54 601
  • 242

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Missäs ne ruotsalaisen dokkarin esittelemät veriarvot huitelivat, Alsgaardilla taisivat aikanaan olla jossain liki 200 tuntumassa...
Kazakstanin mestarihiihtäjä Smirnovilla ainakin meni 200 rikki veriarvoista puhuttaessa.

Käsittääkseni testi kehitettiin Kuopiossa ja ainakin yhtenä projektin johtohahmona oli tuolloin, yllätys yllätys, Timo Seppälä.
Boldaus oma.

Kuopion historia hiihdon dopingissa on surullinen. Siellä kisattiin maailmankaudella 2001-2002 kilpailu, jonka KAHDEKSAN parasta hiihtäjää olivat norjalaisia. Kisasta otettiin anonyymit veritestit tuloksen ollessa järkyttävä. Peräti yhdeksän hiihtäjää viidestätoista parhaasta omasi epänormaalin verenkuvan. Kisan kymmenes oli eräs Johann Mühlegg, joten olisivatkohan kaikki kahdeksan muuta norskeja. Mutta se siis on ihan varmaa, että osalla norjalaisista oli epänormaali verenkuva Kuopion maailmancupissa.

Jostain syystä käryjä ei olla kuitenkaan nähty.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Siirsin KHL-osiosta, kosketellen Gusevin doping-käryä:

Tuo rangaistuksen pituus on omasta mielestäni tavallaan vitsi. Kun laskee maaliskuun lopun ja syyskuun lopun välisten pelien määrän, niin sellainen 14-15 matsia jää välistä. Kun tärkeät tapahtumat (ts. ottelut) osuvat näinkin tiiviille osalle kalenteria, niin käytännössä alle vuoden mittaiset kuukausiin sidotut rangaistukset tuntuvat erikoisilta. Esimerkiksi jos Juhamatti Aaltonen olisi vedellyt viikonloppuna piriä, jäisi tänään kiinni ja saisi 3 kertaa lyhyemmän tuomion, jäisi häneltä ~23 peliä pelaamatta. Siis kolme kertaa lyhyemmällä tuomiolla tulisi silti lähes kaksinkertainen rangaistus. Lisäksi kun NHL piti ottaa keskusteluun mukaan, niin NHL:ssa ensimmäisestä kärystä tulee 20 ottelua sakkoa, ts. enemmän kuin Guseville koitui harmia tästä tapauksesta. Toki testaus tuolla on mitä on, mutta kertonee vähän kuinka lepsun rangaistuksen Gusev lopulta saikaan.

No kyllähän nyt on jo selvää, ettei tässä showbisneksessä jaeta samanlaisia tuomioita, kuin joissain muissa urheilulajeissa. Doping-Nicke kuuluu jopa niin harvinaiseen joukkoon, kuin olympialaisten dopingtestissä kärähtänyt urheilija ja silti sai jopa mitalin. Maradonalle ei vielä käynyt yhtä hyvin 90-luvun käryssään, mutta epäilemättä samanlainen hyssyttely olisi C.Ronaldon tai Messin ympärillä, mikäli käry kävisi.

Kuusi kk on mielestäni jääkiekossa ihan ok pitkä rangaistus, ottaen huomioon että tuolla moni vetää ties mitä "palautusjuomaa" ilman mitään seuraamuksia.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Kuusi kk on mielestäni jääkiekossa ihan ok pitkä rangaistus, ottaen huomioon että tuolla moni vetää ties mitä "palautusjuomaa" ilman mitään seuraamuksia.

Henkilökohtaisesti näen aikapainotteisen rangaistuksen siinä mielessä ongelmallisena, että se ei välttämättä toimi edes kunnon rangaistuksena. Jos 6kk panna osuu kohdille kauden päätöshetkillä, pelaaja missaa lopulta hyvinkin vähän. Jos esimerkiksi KHL olisi alkanut samaan aikaan kuin viime vuonna, olisi Gusevin huili ollut muutaman hassun matsin. Ja jos tämän kauden viimeisillä runkosarjakierroksilla käryää ja kausi 2016-17 alkaa edes vähän "normaalimpaan" aikaan, on tuomio käytännössä kärsitty "kesälomien aikana". Toisaalta jos pelaaja käryää vaikkapa nyt, on kausi suoraan pulkassa: pelit loppuvat ennen pannaa.

Koska lätkässä ns. suorittava aika on erittäin vahvasti kalenteriin sidottu ja sarjasta riippuen se ~45-82 matsia kasaantuu loppujen lopuksi tiiviille ajanjaksolle, pitäisi rangaistuksien olla mielestäni ottelumäärään sidottu ajan sijaan. Tällöin dopingista kärynnyt urheilija ei saisi ns. vapaakuukausia kesäloman vuoksi tai missaisi käytännössä vuoden töitä puolivuotisen pannan takia.

Toki parempi tuokin on kuin tämä eräiden sarjojen ja tahojen tapa ummistaa silmät ongelmalta tai hoitaa ongelmatapaukset hyvinkin epämääräisesti. Positiivisena asiana näen sen että pelaajia testataan ja sääntöjä rikkoneet saavat rangaistuksensa, tosin tahtoisin rangaistusten vielä olevan tasapuolisempia ja vähemmän ns. porsaanreikiä sisältäviä.
 

mr. Jo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun kärpät, Luleå hockey
Hauska huomata kuinka yu-arvokisojen aikaan kiinnostus yleisurheilua kohtaan luonnollisesti herää henkiin. Siinä ohessa suuren huomion jatkoajan palstalla saa doping. Mikä on mielestäni hyvä, että aihe herättää keskustelua.

Erilaiset kielletyt menetelmät (ts. doping) menestymisen saavuttamiseksi ovat luultavasti aina kulkeneet käsikädessä huippu-urheilun kanssa. AivanyYhtälailla, kuten muukin tietotaito harjoittelun, tankkauksen ja levon lisäksi. Doping tuntuukin kiinnostavan suuresti meitä kaikkia, penkkiurheilijoista satunnaiskatsojiin. Se näyttäytyy ulkopuoliselle salaperäisenä maailmana, joka tuntuu kätkevän sisälleen suuria salaliittoja ja mystisiä kuolemantapauksia. Maailma, mistä kukaan Peruspentti ei tiedä mitään, eikä hänen halutakkaan tietää. Juuri siksi doping aiheena onkin niin kiinnostava. Urheilu, tämä jalo tapa mitata ihmisten fyysistä paremmuutta on saanut mukaansa loisen. Urheilun tuntematon pimeä puoli.

Etenkin suomalaisia aihe kiinnostaa, johtuen luultavasti meidän traumaattisen, koko kansakunnan identiteettiä vavisuttaneen doping-historiamme paljastumisesta. Tuntuu, että Suomessa vallitsee vankka uskomus menestyvien maiden systemaattiseen dopingkulttuuriin; Norjassa hiihtäjät saavat kouluruokansa hiihtoliiton lääkärin laatiman suositusten mukaan. Jamaikalla supertähdet ovat pakotettuja uusiin me-aikoihin keinolla millä hyvänsä, koska maailma tarvitsee supertähtiä. Nyt Keniakin on hyppäämässä samaan junaan.

Ikäänkuin olisimme katkeria historian tapahtumien vuoksi ja nyt vaadimme oikeutta ja moraalia muulta maailmalta. Olemme tehneet synninpäästön, nyt on muun maailman vuoro. En väitä etteikö näin voisi ollakin, luultavasti doping on edelleen vahvasti läsnä yksittäisen urheilijan, joukkueen ja jopa lajiliiton toiminnassa. Kaiken näiden uskomusten ja käryjen jälkeen tuntuisinkin itseasiassa naiviilta ajatella, etteikö dopingia käytettäisi ja ennenkaikkea, etteikö suuri yleisö tietäisi siitä.

Koenkin, että huippu-urheilussa eletään muutoksen aikoja. Globaatisaation ja informaation aikakausi on tehnyt ihmisistä kyseenalaistavia vanhan tiedon ja järjestyksen suhteen. Maksavaa yleisöä ei enää voi huijata kuten ennen, eikä urheilu itsessään ole enää pyhää ja edusta niitä koko kansan arvoja kuten sodan jälkeisessä Suomessa. Asiaa voisi verrata katolilaisessa uskonnossa vallitsevaan kaksinaismoralismiin.
Henkilökohtaisesti en juurikaan mieti kuka on puhdas ja kuka ei. Huippu-urheilussa vallitseva suorituskeskeisyys ja pöhöttyneiden tahojen arvomaailman tuntien voinen hyvinkin uskoa, että aika moni urheilija käyttäisi.

Olisin valmis uhraamaan puhtaan urheilun puolesta kaiken nykyisestä urheilukulttuurista, koko shown - maksavan yleisön kiinnostuksen, rahan jolla tapahtumat tuotetaan ja puitteet rakennetaan, huippu tulokset ja jatkuvan tuloskehityksen. Vaikka asennemuutos mahdollisesti romuttaisi urheilukulttuurin, olisin silti valmis maksamaan sen hinnan. Vaikka nykyiselläänkin pystyn aivan hyvin nauttimaan urheilun tarjoamista hienoista suorituksista ja tunnelmasta. Ja samalla tiedostaen, että Justin Gatlin tuskin on ainoa kielletyin keinoin menestynyt urheilija. Tai sanoisinko huippu-urheilun uhri.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kalpa
Täällä kun on paljon hiihto- ja dopingtietämystä niin laitetaan eräs triviaali kysymys ilmoille.

Naganon olympialaisissa vuonna 1998 Mika Myllylä voitti 30km perinteisen kisan ylivoimaisesti ennen Erling Jevneä. Muistini mukaan Jevnen kerrottiin kisan jälkeen sanoneen Myllälän olleen mies toiselta planeetalta (tjsp.). Tätä tokaisua taisi urheiluruudun toimittajakin hehkuttaa, koska se kuvasi hyvin Myllylän ylivoimaisuutta tuona päivänä. Kuitenkin näin jälkikäteen sanonta "kuin toiselta planeetalta" saa vähintäänkin arveluttavia piirteitä, kun Tyler Hamiltonin kirjan luettuani selvisi, että pyöräilypiireissä kyseistä sanontaa käytetään ajajista jotka ovat käyttäneet dopingia. Oliko siis Jevnen tokaisu suoranainen vittuilu Myllälän ja Suomen hiihtoliiton suuntaan ja ilmoitus koko maailman hiihtoväelle, että hän ei usko Myllylän hiihtäneen puhtaana?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Täällä kun on paljon hiihto- ja dopingtietämystä niin laitetaan eräs triviaali kysymys ilmoille.

Naganon olympialaisissa vuonna 1998 Mika Myllylä voitti 30km perinteisen kisan ylivoimaisesti ennen Erling Jevneä. Muistini mukaan Jevnen kerrottiin kisan jälkeen sanoneen Myllälän olleen mies toiselta planeetalta (tjsp.). Tätä tokaisua taisi urheiluruudun toimittajakin hehkuttaa, koska se kuvasi hyvin Myllylän ylivoimaisuutta tuona päivänä. Kuitenkin näin jälkikäteen sanonta "kuin toiselta planeetalta" saa vähintäänkin arveluttavia piirteitä, kun Tyler Hamiltonin kirjan luettuani selvisi, että pyöräilypiireissä kyseistä sanontaa käytetään ajajista jotka ovat käyttäneet dopingia. Oliko siis Jevnen tokaisu suoranainen vittuilu Myllälän ja Suomen hiihtoliiton suuntaan ja ilmoitus koko maailman hiihtoväelle, että hän ei usko Myllylän hiihtäneen puhtaana?

Vaikeaa sanoa juuta tai jaata, mutta Jevnen omissa veriarvoissa on ollut epäselvyyksiä samaten. Aika ovela olisi Jevnen veto ollut, mikäli olisi pokalla vihjaillut Myllylän doping-käytöstä, ollessaan samaan aikaa itsekin doupattu. ;)
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Vaikeaa sanoa juuta tai jaata, mutta Jevnen omissa veriarvoissa on ollut epäselvyyksiä samaten. Aika ovela olisi Jevnen veto ollut, mikäli olisi pokalla vihjaillut Myllylän doping-käytöstä, ollessaan samaan aikaa itsekin doupattu. ;)

Onhan se tosiaan voinut olla doupattujen poikien oma sisäpiirivitsi kuten pyöräilyssäkin, eikä näinollen ollut tarkoitettu laajemman yleisön tietoiskuksi edes hiihtopiireissä. No tämä nyt on muutenkin on täysin triviaalin asian ylitulkintaa.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Oliko siis Jevnen tokaisu suoranainen vittuilu Myllälän ja Suomen hiihtoliiton suuntaan ja ilmoitus koko maailman hiihtoväelle, että hän ei usko Myllylän hiihtäneen puhtaana?

Niin ja lisätään tähän vielä se, että Myllylä ilmeisesti ihan aidosti piti Erling Jevnestä ja jopa toivoi tälle menestystä. Itselleni jäi myös sellainen kuva luettuani Myllylän Riisuttu mestari -kirjan, että tunne oli ainakin jossain määrin molemmin puolinen.
 

Rommeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Pale Knuckles - EASHL, Україна
Jevnestä sellainen knoppitieto, että kyseinen herra taisi olla ainoa norjalainen hiihtäjä (tai entinen hiihtäjä), joka ei kovin sanoin tuominnut Myllylää ja kumppaneita dopingin käytöstä. Tuo kertonee riittävästi molemminpuoleisesta arvostuksesta sekä suoraselkäisyydestä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jevnestä sellainen knoppitieto, että kyseinen herra taisi olla ainoa norjalainen hiihtäjä (tai entinen hiihtäjä), joka ei kovin sanoin tuominnut Myllylää ja kumppaneita dopingin käytöstä. Tuo kertonee riittävästi molemminpuoleisesta arvostuksesta sekä suoraselkäisyydestä.

Tämä on minunkin mielestäni totta. Sillä tarkennuksella, että kyllä Mikan kuoltua muutama norjalainen ex-tähti tuli vastaan ja totesi Mikan olleen aikansa suuria mestareita. Ainakin tällainen muistikuva minulla on, voi olla vääräkin.

Kohtuuttoman kovan reitin Myllylä kyllä joutui kulkemaan. Tietysti ihminen on aina loppuviimeksi vastuussa omista teoistaan ja Myllylä siten mm. viinasekoiluistaan, mutta hänen kaltaiselleen huippu-urheilijalle on täytynyt olla todella raskasta, kun ennen selkään taputelleet nobodyt kääntyivät vastaan ja naureskelivat.

Minulle Mika Myllylä on suuri mestari ja olen hänelle antanut anteeksi dopingin jo ajat sitten. Jonkun mielestä tuo "anteeksianto" on dramaattinen ilmaus, mutta 2001 Mikan kärytessä olin nuori pojankloppi ja pettymys oli aidosti valtava, kun idolini taustoista totuus paljastui.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Kohtuuttoman kovan reitin Myllylä kyllä joutui kulkemaan.

Minä olen kehittänyt sellainen teorian että Myllylä olisi ollut itse halukas kertomaan ja keskustelemaan dopingin käytöstä julkisestikin, mutta muu hiihtoyhteisö omalla toiminnallaan(esim. valehtelemalla jopa oikeudessa) tietyllä tavalla esti sen. No totta kai Myllylä olisi voinut ihan omin päinkin asista kertoa mutta kuitenkin yhteisön painostus varmasti vaikutti. Totta kai tämä on spekulaatiota mutta en usko että Myllylän kohtalo olisi ollut sama jos asia olisi ollut ihan julkisesti tunnustettu ja keskusteltu joten siinä mielessä hänen kohtaloa minäkin pidän jossain määrin kohtuuttomana. Myllylähän poliisikuulusteluissa kertoi EPO:n käytöstä mitä kukaan muu ei tainnut tehdä (muuta kuin Immonen siinä vaihessa kun oli saamassa tuomioita väärästä valasta(tai voi olla että tuomionimike oli joku muukin, en muista ihan tarkkaan)).
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Suosikkijoukkue
Kalpa
Erittäin mielenkiintoinen Pekka Holopaisen kolumni Liigasta ja dopingista. Holopainen kysyy mielestäni ihan asiallisesti sitä, että miksi Suomen isoimman urheilubrändin pelaajia ei testata kaikilta osin asianmukaisesti.

linkkiä IS:n juttuun:Kommentti: Suomen mahtavimman ammattilaissarjan dopingtestauksessa on sinivalaan mentävä aukko - SM-liiga - Ilta-Sanomat

Kai se asia on niinkuin ilta-sanomien ensimmäisessä kommentissa luki: testit ovat kalliita. Antidoping.fi sivuston mukaan jääkiekossa kuitenkin tehtiin määrällisesti eniten testejä suomessa vuonna 2014 234kpl kun esim. jalkapallossa testattiin 146 kertaa. Toisaalta taas niinkin pienen lajin kun voimanoston harrastajia testattiin 158 kertaa. Näyttää olevan jonkinlaista "riskiarviointia" siinä mitkä lajit joutuvat tiiviimmän seurannan listalle.

Jos jääkiekkoilijoita testattaisiin yhtä paljon kuin hiihtäjiä (165 testiä / 20 huippuhiihtäjää = 8,25 testiä / hiihtäjä) niin testejä pitäisi tehdä lähes 3100 kpl (375 jääkiekkoilijaa x 8,25 testiä = 3094 testiä). Ei vaan riittäisi rahat tuohon kun vuonna 2014 suomessa tehtiin kaikissa lajeissa yhteensä 2770 dopingtestiä.

Kuinkahan paljon testimääriin vaikuttaa se, että Liiga on kansallinen sarja (poislukien CHL) kun taas yksilölajien edustajat taas usein kilpailevat kansainvälisesti?
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Perusongelma on se, että jääkiekko lajina ei ota antidopingtyötä vakavasti. IIHF osoitti Bäckströmin dopingkäryn kohdalla omaavansa todella löyhän suhtautumisen dopingiin. NHL:n antidopingtyöstä nyt ei varmaan tarvitse edes puhua, se on täydellinen vitsi.

ADT toimii todella rajallisilla resursseilla ja on ymmärrettävää, ettei kansallisten palloilusarjojen urheilijat ole kovin korkealla sen prioriteeteissa. Jos lätkän antidopingtyö haluttaisiin saada Suomessa uskottavalle tolalle, vaatisi se toimia niin liitolta kuin Liigalta. Ainakaan jälkimmäinen tuskin tällä hetkellä käyttää yhtään resursseja dopingin kitkemiseen. Taitaa olla jopa niin, että KHL:ssä ollaan edistyksellisempiä dopingtestauksessa kuin SM-liigassa. Roman Rotenberg on ainakin julkisesti puhunut venäläismediassa siitä, kuinka testien määrää KHL:ssä pitäisi lisätä. Samanlaista kannanottoa Puttoselta tai Rannistolta en usko kuulevani.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Minä olen kehittänyt sellainen teorian että Myllylä olisi ollut itse halukas kertomaan ja keskustelemaan dopingin käytöstä julkisestikin, mutta muu hiihtoyhteisö omalla toiminnallaan(esim. valehtelemalla jopa oikeudessa) tietyllä tavalla esti sen. No totta kai Myllylä olisi voinut ihan omin päinkin asista kertoa mutta kuitenkin yhteisön painostus varmasti vaikutti. Totta kai tämä on spekulaatiota mutta en usko että Myllylän kohtalo olisi ollut sama jos asia olisi ollut ihan julkisesti tunnustettu ja keskusteltu joten siinä mielessä hänen kohtaloa minäkin pidän jossain määrin kohtuuttomana. Myllylähän poliisikuulusteluissa kertoi EPO:n käytöstä mitä kukaan muu ei tainnut tehdä (muuta kuin Immonen siinä vaihessa kun oli saamassa tuomioita väärästä valasta(tai voi olla että tuomionimike oli joku muukin, en muista ihan tarkkaan)).

Harmi etteivät esim. pyöräilyn dopingpaljastukset ehtineet tulemaan ilmi aikaisemmin jolloin ehkä myös Myllyllän ja kummppaneiden olisi ollut helpompi tulla kertomaan asioista julkisesti. Toki pyöräilyssä dopingin käyttö tapahtui monikansallisissa talleissa, joissa minkään yksittäisen maan maine ei tahrautunut niin pahasti kuin olisi tahriutunut hiihdossa missä toimitaan tiukasti maajoukkueiden pohjalta. Olisihan se ollut toisaalta rankkaa omaan pesään paskomista jos olisivat kertoneet aivan kaiken mitä suomen hiihtopiireissä tapahtuu samalla kun muiden maiden tekemiset olisivat edelleen jääneet verhojen taakse piiloon.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Onko jollain faktaa että KHL:ssä testataan pelaajia? Joku venakko toki pelikiellon sai, mutta oliko taustalla ottelutapahtuman tai harjoituksen yhteydessä tapahtunut rutiinitestaus?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kai se asia on niinkuin ilta-sanomien ensimmäisessä kommentissa luki: testit ovat kalliita. Antidoping.fi sivuston mukaan jääkiekossa kuitenkin tehtiin määrällisesti eniten testejä suomessa vuonna 2014 234kpl kun esim. jalkapallossa testattiin 146 kertaa. Toisaalta taas niinkin pienen lajin kun voimanoston harrastajia testattiin 158 kertaa. Näyttää olevan jonkinlaista "riskiarviointia" siinä mitkä lajit joutuvat tiiviimmän seurannan listalle.

Jos jääkiekkoilijoita testattaisiin yhtä paljon kuin hiihtäjiä (165 testiä / 20 huippuhiihtäjää = 8,25 testiä / hiihtäjä) niin testejä pitäisi tehdä lähes 3100 kpl (375 jääkiekkoilijaa x 8,25 testiä = 3094 testiä). Ei vaan riittäisi rahat tuohon kun vuonna 2014 suomessa tehtiin kaikissa lajeissa yhteensä 2770 dopingtestiä.

Kuinkahan paljon testimääriin vaikuttaa se, että Liiga on kansallinen sarja (poislukien CHL) kun taas yksilölajien edustajat taas usein kilpailevat kansainvälisesti?

En tiedä, pitäisikö mielestäni määrällisesti noita testejä lisätä niin paljon. Sen sijaan kuten Holopainen (ja Ramstedt) sanoo, niin verinäytteitä voisi ainakin muutaman joskus ottaa. Nythän mennään kusitesteillä.
 

Pekkis

Jäsen
Perusongelma on se, että jääkiekko lajina ei ota antidopingtyötä vakavasti.

Tällaisen kuvan olen itsekin saanut. Sitä vaan jaksan vuodesta toiseen kovasti ihmetellä, että miten helvetissä tämä laji saa kaikesta huolimatta näin paljon medianäkyvyyttä. Ja kun se saa medianäkyvyyttä, se saa myös sponsoreita. Se on taas kaikilta muilta lajeilta pois.

Jos dopingtestaajat yhdistäisivät maailmanlaajuisesti voimansa ja keskittyisivät yhden kokonaisen vuoden ajan kaikkien merkittävien jääkiekkosarjojen pelaajien testaamiseen samalla intensiteetillä ja tarkkuudella, kuin esim. pyöräilijöiden ja hiihtäjien kohdalla toimitaan, niin sittenhän se totuus selviäisi. Ennen kuin näin toimitaan, niin kaikenlainen arvuuttelu ja vakuuttelu minkään tahon toimesta on ihan täyttä diipa daapaa. Tai sitten vaan tyydytään sokeasti uskomaan, kun pitkän uran tehnyt sankaripelaaja väittää, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään käyttävän, saatikka että olisi itse käyttänyt.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Onko jollain faktaa että KHL:ssä testataan pelaajia? Joku venakko toki pelikiellon sai, mutta oliko taustalla ottelutapahtuman tai harjoituksen yhteydessä tapahtunut rutiinitestaus?

KHL:ssä suuri dopingpelote - "He eivät lähde ammattiaan riskeeraamaan tämän takia" | Yle Urheilu | yle.fi

Harri Hakkarainen: "KHL:ssä pelaavat suomalaiset sanoivat esimerkiksi Minskin MM-kisoissa, että he ovat käyneet sarjan aikana dopingtesteissä jo kahdeksan kertaa, ja tämä oli heille yhdeksäs."
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
"Tällä hetkellä sekä SM-liigassa että KHL:ssä testien määrä on niin suuri pelote urheilijoille, että se ajaa puhtaaseen toimintaan"
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Näyttää olevan jonkinlaista "riskiarviointia" siinä mitkä lajit joutuvat tiiviimmän seurannan listalle.

Tuo riskiarviointi on mielestäni varsin perusteltua. Kun kaikkia ei yksinkertaisesti voida järkevin kustannuksin testata, pitää mielestäni voimavaroja suunnata sellaisten lajien piiriin, jossa doping on suuri ongelma. En väitä etteikö esimerkiksi kiekossa ja futiksessa saisi perusteetonta etua dopingista, mutta todennäköisemmin mestaruudet ratkeavat dopingin voimalla esimerkiksi juuri voimailu- ja kestävyyslajeissa.

Toki riippumatta riskiarvioinneista ja kustannuksista, niin tuo uutisessa mainittu testien määrä tuntuu lähes vitsiltä. 234 testiä on helvetin vähän kun verrataan pelimäärään. Muistelisin viime kaudella Liigassa olleen 420 runkosarjaottelua ja pleijarit päälle. Siihen vielä Mestis ja mahdollisesti Suomisarja, niin testien määrän pitäisi olla vähintään kaksinkertainen. Vaikka esimerkiksi NHL vetää erittäin löysällä linjalla mitä testaukseen tulee, ei sen pitäisi mielestäni vaikuttaa Suomen tilanteeseen.

Mietin tuossa sellaistakin, että paljonkohan mahtaa yksi ADT:n testi maksaa? Jos aivan levottomista summista ei puhuta, niin tuossahan voisi jo esimerkiksi Liiga PR-mielessä kustantaa ylimääräistä testausta. Jos nyt esimerkiksi yksi testi maksaisi tonnin, niin 500 testiä Liigajengien pussista tekisi yhteensä 33 333€. Ei mielestäni mikään aivan mahdoton summa siitä, että vastineeksi tulisi positiivista julkisuutta ja ennaltaehkäistäisiin mahdollisista käryistä tulevia imagohaittoja. Pelin en usko kärsivän siitä, että yksittäiset pelaajat mahdollisesti jättäisivät kuurit vetämättä: lajissa ratkaisee niin moni muukin tekijä, että yksittäisten pelaajien saamien pienien etujen poistuminen ei isoa kuvaa muuta.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
En tiedä, pitäisikö mielestäni määrällisesti noita testejä lisätä niin paljon. Sen sijaan kuten Holopainen (ja Ramstedt) sanoo, niin verinäytteitä voisi ainakin muutaman joskus ottaa. Nythän mennään kusitesteillä.

Juu, en tarkoittanut että pitäisi ihan noin paljon testejä ottaa. Pitää yrittää vähän huolellisemmin ilmaista itseään kun näytän tulevan "väärinymmärretyksi" lähes joka viestissä. No kiireessä kirjoittaessa ei tule kuin kusisia mukulaperunoita.

En tunne tarkemmin veritestejä, mutta en tiedä olisiko siitä paljoa hyötyä jos vain muutamalta pelaajalta otettaisiin veritestit. Kuullostaa jollakin tavalla epätasa-arvoiselta jos muutamalta otetaan veritestit ja muilta vain kuset. Esim. hiihdossa kaikilta huipuilta otetaan sekä verit- että kusitestejä eikä eriarvoisuutta pääse syntymään.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Tuo riskiarviointi on mielestäni varsin perusteltua. Kun kaikkia ei yksinkertaisesti voida järkevin kustannuksin testata, pitää mielestäni voimavaroja suunnata sellaisten lajien piiriin, jossa doping on suuri ongelma.

Samaa mieltä ja kyllä antidopingin parissa toimivat ihmiset varmasti osaavat ja tietävät asiansa parhaiten.

Testien hinta tosiaan olisi mukava saada tietää. Paljonko on eroa kusi- ja veritestillä? Pysytäänkö veritestillä samanaikaisesti etsimään merkkejä esim. eposta ja kasvuhormonista vai pitääkö tehdä erilliset testit?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös