Mainos

Donald McLeanille jatkosoppari!

  • 17 433
  • 77

Ponkke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalevan Pallo, Sht
Läski-Salonen kirjoitti:
Veikkaan, että Donitsi veti ranteella.

Juu juu ranteella etuyläkulmaan...
 

Lauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues & Devils
Eiköhän sen Daddyn voisi ensi kaudeksi hankkia jos Kariya sattuu lähtemään mikä on todennäköistä. MacLean takasi!
 
Suosikkijoukkue
Espoo Blues
Lauri kirjoitti:
Eiköhän sen Daddyn voisi ensi kaudeksi hankkia jos Kariya sattuu lähtemään mikä on todennäköistä. MacLean takasi!
Jos MacLean nyt jatkaa samaan tahtiin, eli keikkuu maali- ja pistepörssin kärkisijoilla, niin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Voi olla, että mahdollisuudet Donitsiin meni viime kesänä.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Oikein mieltä lämmitti lukea Donitsin huikeat kommentit.

Hittolainen, tälle miehelle olisi pitänyt värkätä ensimmäisten joukossa jatkoa. Donitsi olisi tehnyt tästäkin kaudesta katsomisen arvoisen.
 

molari

Jäsen
Donitsin "päästäminen" pois Esbåsta lienee lähes yhtä suuri moka kuin sekoilut, jotka johtivat siihen, että Caloun lähti Bluesista.
 
Suosikkijoukkue
Espoo Blues
molari kirjoitti:
Donitsin "päästäminen" pois Esbåsta lienee lähes yhtä suuri moka kuin sekoilut, jotka johtivat siihen, että Caloun lähti Bluesista.
Olisitko mielummin potkinut Kohnin pihalle vai jättänyt Jocken tai Steven hankkimatta? Vai kenties lähtenyt kauteen Matti Kaltiainen ykkösveskana? Vaikeita päätöksiä vielä jälkiviisaanakin.

Asennehan oli yksi Kaken kriteereistä, kun pelaajia valittiin. Donitsin treenimotivaatio taisi kuitenkin olla hieman heikompi kuin muilla ulkomaalaisilla, joten hän sai lähteä. Mielelläni kuitenkin Donaldin joskus vielä Bluesissa näkisin, yksi suosikkiulkomaalaisista ikinä.
 

Lauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues & Devils
Läski-Salonen kirjoitti:
Olisitko mielummin potkinut Kohnin pihalle vai jättänyt Jocken tai Steven hankkimatta? Vai kenties lähtenyt kauteen Matti Kaltiainen ykkösveskana? Vaikeita päätöksiä vielä jälkiviisaanakin.
Jos oltaisiin pidetty Donald eikä oltaisiin koskaan kuultukaan Erikssonista, olisin tyytyväinen. Tosin nyt se olisikin vaikeampi sanoa, Eriksson vai MacLean.
 

Kapulainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Lauri kirjoitti:
Jos oltaisiin pidetty Donald eikä oltaisiin koskaan kuultukaan Erikssonista, olisin tyytyväinen. Tosin nyt se olisikin vaikeampi sanoa, Eriksson vai MacLean.
Itse valitsisin ehdottomasti Joakim Erikssonin noista kahdesta. Ei sillä, että MacLeanissa olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin. Eriksson on kuitenkin niin huikean monipuolinen pelaaja, että hänen kaltaisiaan ei liigassa ole montaa. Sanoisin, että viime kauden runkosarjan tärkein pelaaja Laatikaisen ohella.
 

Bandana

Jäsen
Aika epäinhimillistä olisi laittaa joku aseella uhattuna valitsemaan Kapten Jocken ja Donald McDonutin väliltä. Suorastaan sairasta kysyä tällaista. It's all the same.

Eriksson vai MacLean? Isä vai äiti? Tissit vai perse? Dementia vai halvaantuminen? Putoaminen vai hukkuminen? Shayne vai Cosmo? Rahat vai kolmipyörä? Luottamus vai kuolema?

Mutta jos nyt näin päällisin puolin yrittäisi vähän vertailla.

Vuosien pohdinnan jälkeen sanoisin, että modernissa jääkiekossa, niin kuin joku kiekkoanalyytikko saattaisi sanoa, Joakim Eriksson on parempi ja arvokkaampi pelaaja. Hyvin pitkälti siksi että Jocke on parempi aloittaja, parempi puolustamaan, parempi pelisilmä ja parempi liike.

Jos vertaillaan toista vähintään yhtä tärkeää osa-aluetta eli sympaattisuutta, niin... No, vaikka niin paljon sydäntä lämmittääkin mielikuvat flanellipaitaisesta Donitsista vaeltamassa vaelluskepin kanssa Kanadan koskemattomissa metsissä Blues-lippis päässä, niin kyllä se Jocke silti jotenkin vie sympaattisuudessakin voiton. Merimieslakki voittaa silinterin.

MUTTA, se kolmas osa-alue pelitaitojen ja sympaattisuuden lisäksi, elikkä muistot. Ne muistot ovat Donitsin kohdalla parempia kuin Jocken. Johtuuko se sitten siitä että Jocke on vielä nykyaikaa ja aika on saattanut kullata Donitsin aikakauden, mutta kyllä huikeammat muistot tarjoaa Donitsi. Ja nyt tarkoitan ihan todellisia muistoja enkä näitä Canniballin fantasiavälähdyksiä.

Donitsi jätti pysyvät jäljet verkkokalvoihin. Kaikki muistavat huikean hattutempun Jokereita vastaan, jossa äijä teki kolme uskomatonta läpiajomaalia sen ajan parhaimmalle maalivahdille Timothy Thomasille. Toinen maali oli elintärkeä tasoitus toiseksi viimeisellä minuutilla, ja kolmas maali oli huikea rankkarivoittomaali.

Koko Donitsin tuhkimotarinahan oli aivan huikea. Harlemista Jerusalemiin, potkujen partaalta parhaaksi maalintekijäksi. Kaiken kruunasi tuo Blues-uran viimeinen peli.

9. maaliskuuta 2005, Tappara - Blues. Bluesilla ei enää mitään panosta koska pudotuspelipaikka on karannut tavoittamattomiin. Donitsilla on kuitenkin vielä kuorrutettua nälkää kielen päällä.

Kassu Haakana ja Jere Myllyniemi vähän sähläilivät ja Tappara johti ottelun puolivälin kohdalla jo 3-0. Silloin kuvaan astui Donitsi. Ensin syötti Tumpelolle joka kavensi. Kaksi ja puoli minuuttia myöhemmin laukoi itse uskomattomalla laukauksella pelin 3-2:een, ja kaikki kruunautui jälleen kolmannessa erässä; Hyökkäyspään aloitus Lehdosta oikealle katsottuna. Donitsi vastaan Ojanen. Don vie 100-0, nappaa kiekon jalalla mukaan ja pujottelee Tapparan pakkien välistä, harhauttaa Lehdon vittuun ja laittaa tasoituksen. Maagista.

Niiiiiiin, ja jos joku ei jaksanut lukea niin tiivistelmä vielä.

Paremmat pelitaidot: Jocke
Sympaattisempi: Jocke
Huikeimmat muistot: Donitsi

*sigh*
 

Kapo

Jäsen
En kyllä sanoisi Jockea paremmaksi aloittajaksi. Daddy voitti kuitenkin aloituspärssin viime vuonna. Mutta eikai sitä Jockea olla vaihtamassa. Steve K olisi voitu ihan hyvin jättää hankkimatta.
 

molari

Jäsen
Jep, kenties myös olisin jättänyt Steve K:n hankkimatta ja pitänyt Daddyn, joka oli kuitenkin "maalintekijä jumalan armosta" ja tarpeeksi iso kaveri hääräämään maalille.

Steve pelasi hyvin, pisteitä ropisi, mutta joku tai jotain jäi puuttumaan, koko kautena ei oikein saatu yhteistyötä ketjussa toimimaan.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Hienoa, että Daddy onnistui heti maalinteossa. Täytyykin käydä katsomassa tuo maali highlightseista.

Se täytyy muistaa, että ei mahdollinen sopimus Bluesin kanssa olisi varmaankaan estänyt hänen lähtöään Pohjois-Amerikkaan.
 

mazapp

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Nikke kirjoitti:
Tiedän että nyt ainakin Bandanalla pääsee se kuuluisa onnenpissi; The Donitsi on saanut Les Cunningham Awardin eli on valittu AHL:n MVP:ksi. Viime vuonna palkinnon kuittasi Jason Spezza. Juttu kokonaisuudessan:

http://www.theahl.com/AHL/News/2006/04/14/1534588.html
Kumma juttu kun ei pääse Detroitissa kokeilemaan. Toivottavasti playoffeissa sitten.
 

Nikke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sinivalkokeltainen
mazapp kirjoitti:
Kumma juttu kun ei pääse Detroitissa kokeilemaan. Toivottavasti playoffeissa sitten.
Tarjoilija, mulle samaa mitä mazappilla on lasissa. Luepa kaksi tai kolme viestiä omasi yläpuolelta. Vinkki; Donitsille viime yönä toisessa tämän kauden ottelussaan peliaikaa 14:10 ja syöttö Shanahanin 1-0 maaliin.
 

Bandana

Jäsen
Nikke kirjoitti:
Tarjoilija, mulle samaa mitä mazappilla on lasissa. Luepa kaksi tai kolme viestiä omasi yläpuolelta. Vinkki; Donitsille viime yönä toisessa tämän kauden ottelussaan peliaikaa 14:10 ja syöttö Shanahanin 1-0 maaliin.

Muaha. Legendaarista. "En nyt jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta heitänpä kaksi senttiäni mukaan..."

En nyt tuota Niken onnenpissiä niele. Oliko mautonta sarkasmia vai mitä? Viime syksystä lähtien jokainen Donitsi-uutinen on ollut suuri isku sydämeen. Alkukauden lukuisat maalit, koko talven jatkuneet maalit, valinta tähdistöotteluun, tähdistöottelun laukaisukisan voittaminen ja nyt AHL:n tärkeimmäksi pelaajaksi valitseminen. Mitä seuraavaksi? Nobelin sympaattisuuspalkinto?

Maailmanhistoriassa ollaan usein mietitty, millaista olisi ollut jos aikansa nerot olisivat eläneet samaan aikaan. Millainen joukkoräjähdys oltaisiin koettu jos vaikkapa Platon, Tuomas Akvinolainen, Galilei ja Einstein olisivat törmänneet samassa yökerhossa?

Samaa voi soveltaa Bluesiin. Donitsia ja muita Espoossa ihastuttaneita miettiessä ei voi kuin harmitella sitä miten kaikki parhaat osuvat tänne aina eri aikaan.

Robert Salo 1990 - 1999, Jan Caloun 2001 - kevät 2004, Donald MacLean syksy 2004 - maaliskuu 2005, Joakim Eriksson huhtikuu 2005 ->

Once again, timing is everything.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös