Huhhuhheijaa kyllä! Jännittäväksi meni. Taas kerran sitä tajuaa, kuinka isoista asioista näissä pelataan. Kärjistetysti sanottuna divarissa olet nolla, mutta päätasolla pääset parrasvaloihin mittelemään, jossei maailman, niin ainakin Suomen suosituimissa kisoissa.
Japanilla todellakin nousu harmittavan lähellä, mutta niin vain tuttu hissiliike jatkuu. Reilun pelin hengen nimissä syyttäkäämme siis tapahtuneesta Tasapuolisesti Itävaltaa ja Sloveniaa sekä Unkaria hieman enemmän. Jos tänä vuonna ei vaihtelua nähty, niin toivokaamme ensi vuonna enemmän yllätyksiä. Ja onhan tässä vielä toivottavasti yllätyksentäyteiset A-Kisatkin edessä..
Pelejä en tietoteknisistä syistä tänä vuonna nähnyt, mutta tyytyväinen on oltava kun turnausvoitto lopulta kaavittiin ykköshyökkääjän, ykkösmaalivahdin, ykköspuolustajan ja koko ykköskentän poissaollessa. Toisaalta asiaa kliseisesti romantisoiden voisi sanoa, että taustalta nousi tilalle uusia, mahdollisesti tulevaisuuden ykkösiä, jotka hoitivat homman mallikkaasti kotiin. Erityisesti Jan Urbasille ja Luka Gracnarille on tässä vaiheessa nostettava hattua.
Kokonaisuutena tämä kevät on ollut slovenialaisen kiekkoilun ystävälle aikamoista kulta-aikaa ja voi vain toivoa, että vastaavanlaisia tarinoita tullaan näkemään jatkossakin. Taisipa tässä tuo IIHF-rankingkin korjautua totuudenmukaiselle tasolle. Näillä eväillä on mukava lähteä kohti kesää ja huhuttuja siirtoja jännittämään.