The Bearin 2 kautta katsottu ja olipa menoa. Alkuun epäilin huutodialogin käyvän äkkiä rasittavaksi, mutta sarjahan toi joka jaksoon rauhallisempia kohtauksia, joissa 1-2 näyttelijää sai loistaa. Hienoja koukkuja sarja sisältää ja nuo hahmojen välisten suhteiden kehitys oli koskettavaa settiä. Carm ja Syd, Carm ja Richie ja Nat, Syd ja Marcus, Syd ja Tina jne.
Perustaso oli jo kova ja siihen päälle muutaman kerran tekijät antoivat palaa ihan kunnolla ja eetteriin puskettiin parasta tv:tä hetkeen. Siinä mielessä muistutti Mr. Robotista samoin kuin loistavien musiikkivalintojen osalta.
Eka kausi oli täyttä draamaa ja kaaosta, mutta tokalla kaudella näitä oli vähemmälti (paitsi parissa jaksossa) ja keskityttiin enemmän hahmojen kehitykseen sekä ammatillisesti, että henkisesti. Jännä nähdä mihin lähtevät kolmoskaudella tarinaa viemään. Luoko sarja taas nahkansa?
Erityinen kunniamaininta tällaisen laadukkaan TV-draaman tuonnista puolen tunnin formaattiin. Lapsiperhearjessa on usein hankala löytää aikaa tunnin jaksoille, jotka tuntuvat olevan nykyään normi melkein kaikessa paitsi komediassa.