Diabetes – tasapainoilua verensokerien äärellä

[JoMe84]

Ei ollut ketjua tästä kansantaudista, tai en ainakaan sellaista löytänyt.

Itsellä todettiin vuosi sitten 1 tyypin diabetes ja insuliinihoitoa ollaan opeteltu. Nyt oli käytössä tämä sensori, joka on kyllä näppärä mittaustapa älypuhelimella sormenpäämittaukseen verrattuna. Arvot olivat 3-10 mmol riippuen siitä liikuntamäärästä, joka on varsinkin insuliinihoidossa todella tärkeää. Helposti karkaa mittaustulokset yli 10:n ilman liikuntaa ja kahvileivonnaisilla ym vastaavilla.
Se vaan kummastutti, että tuon sensorin jatkosta ei ollut mitään puhetta sen 2 viikon koejakson jälkeen. Kyllähän tuo olisi vakituisesti käytössä ja nykypäivänä erittäinkin kätevä, ettei tarvitsisi kantaa mukana näitä mittausvälineitä matkoilla.

Kohtalotovereita?

 

[tty_01]

18 vuotta on joutunut jo piikittämään. Loppua ei näy. Sensori on ollut kädessä ~1 1/2 vuotta, ja onhan se helppoa katsella tulokset siitä. Mutta oma hoitotasapaino on enintäänkin tyydyttävä ja olenkin tullut siihen lopputulokseen että parempaan en pääse ilman isoja muutoksia. (työn vaihto ensimmäisenä toimenpiteenä, vähän arkaillen suhtaudun siihen)

Mutta joo aivan kauheata stressiä en näistä asioista ota. Päivä kerrallaan.

 

[drownikufecin]

Itsellä ei tuota ole mutta kokemusta tyypin 1 diabeteksesta tai sen vaatimasta hoidosta yli seitsemän vuoden ajalta kun pojalla tuo todettiin hänen ollessaan neljä vuotias. Oli aika pysäyttävät diagnoosi, mutta nykyään asian kanssa ollaan kohtalaisen sujut.

Hoitotasapaino ok, mutta vaatii jonkin verran hommia. Ihmisen kroppa kun ei ole tasainen toiminnoiltaan ja kyse on toisen henkilön sairauden hoidosta. Emme anna sairauden määrittää liikaa elämää jotta ei tulisi hoitoväsymystä. Toki joitain rajoitteita tuo, mutta melko normaalia elämää vietetään.

Hoitomuotona sensori + pumppuhoito, aika huippu yhdistelmä. Joskus v-käyrä nousee jos yöllä sensori hälyttelee toistuvasti eikä saada lukemia oikaistua. Katkoo unta tehokkaasti vaikka saisi unen päästä uudestaan helposti kiinni.

Tsemppiä ja jaksamista teille jotka vastaatte joko omasta tai läheisenne hoidosta.

 

[Pausima]

Itellä nyt sellainen 7 vuotta takana 1-tyyppiä ja kyllä tuo sensori on ollut oman hoitotasapainoni pelastus. Aikaisemmin mittaaminen saattoi joskus unohtua tai sitten piikittäminen tai sitten piikitys mentiin veikkaamalla kun ei jaksanut kaivaa mittaria. Nyt kun milleniaalina on puhelin kuitenkin kokoajan kädessä niin tulee mitattuakin tarkemmin ja kun verensokerin liikkeet näkee jatkuvasti niin myös sen mekaniikkaa ymmärtää paremmin. Tästä en kyllä luovu taistelematta.

Kukaan ei kyllä ole vieläkään keksinyt, miten lätkätreenien aikana ja jälkeen saisi homman kuosiin. Sillä joko sokerit nousevat taivaisiin tai sitten tulee hypo. Ei välimalleja.

 

[444]

Itselläni on vähän viha-rakkaussuhde tuohon sensoriin. Nyt kun sitä ei ole pariin kuukauteen ollut, niin kyllähän sen pikainskan piikitys jää vähän vähemmälle. Toisaalta aamuisin on lukemat ihan mallillaan, joten tuo pitkävaikutteinen on ihan hyvällä mallilla. Sensori tuo selkeästi ryhtiä tämän kanssa elämiseen, mutta se pirulainen tahtoo pysyä vähän huonosti kiinni. Yleensä menee ihan maksimissaan pari päivää, että alkaa repsottaa jostain reunasta ja parin viikon päästä se irtoaa pelkällä tuijotuksella. Hikoilu sekä urheillessa että saunoessa tietty ruokkii tuota irtoamista.

Diagnoosi 1-tyypin diabeteksestä tuntui aikanaan lähes kuolemantuomiolta. Nopeasti siihen kuitenkin tottui, koska oli vähän pakko. Yhä edelleen tulee ajoittain hetkiä, jolloin sairauden ikään kuin unohtaa. Olen saattanut esim. viikonloppuaamuna lähteä aamiaisen jälkeen luontoon vaeltamaan ilman eväitä ja yhtäkkiä havahtunut siihen kylmään hikeen ja lievään huimaukseen, kun sokerit lähtevät syöksyen alas. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui Albaniassa vuorilla, Ishmael luonnollisesti flunssassa, ja silloin repusta onneksi löytyi puolikas Snickers-patukka. Olisi saattanut käydä huonosti ilman. Täällä pääkaupunkiseudulla on sikäli hyvä tilanne, että kauppoja on aika tiheässä. Viimeksi kipitin varovaisen reippaasti Vuosaaren sataman Alepaan berliininmunkille, kun sokerit näyttivät 2,4. Tai siis sensorihan ei sen alempia näytä.

Mutta oppia ikä kaikki. On tässä vielä muutama vuosikymmen oletettavasti aikaa opetella, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[JoMe84]

Tutun kuuloista puhetta palstalaisilta.

Mitä tulee tuohon liikuntaan, niin kyllähän se on ihan elinehto. Painoa pitäis pudottaa ainakin 15 kg. Jos meinaa rykäistä vaikka 30-45 minuuttisen urheilusuorituksen, niin kyllähän arvo saa olla vaikka 10-15 maissa, eli ihan suosiolla jättäny ruokainsut ottamatta jos tietää että "kohta mennään". Sen suorituksen jälkeen yleensä näyttää mittari 3-5 välillä.

Ei oikeen meinaa löytyä tuota Lantuksen oikeaa määrää, kun 16 yksiköstä lähettiin liikkeelle, nyt on jo 42 yksikköä ja silti aamumittaukset on 8-10.

Kyllä ilman muuta on vaadittava uutta sensoria. Sen otti 2 viikossa omakseen ja mittailuja tuli vaivatta sen pyydetyt 10. Siinä on motivaatiokin erilainen. Ei perkele jaksa sormesta mitata kun ehkä kerran, tai pari päivässä.

Kyllä hienosti kehittyy nämä laitteet. Kun tämän diagnoosin sain, niin piti vihkoon kirjottaa lukemia ja nyt ollaan siinä pisteessä jo että lääkäri lukee mittaustuloksia omalta koneeltaan ilman että tarvitsee käydä paikalla :)

 

[Tyttebären]

En ole kohtalontoveri mutta isällä on oli 1-tyypin diabetes 11- vuotiaasta asti, eli reilut 40 vuotta. Elinsiirolla 4 vuotta sitten saatin uusi haima + munuainen ja diabetes pois. On se rankka sairaus, monia kertoja on ollut ambulanssikyyti lähellä. Tsemppiä kaikille jolla on tämä sairaus.

 

[Piikkiperse]

Libre-sensori pysyy kyllä kohtuullisen hyvin paikallaan jos muistaa varoa ettei se tarraudu mihinkään kiinni. Itselläni lähtenyt aika usein repsottamaan paitaa riisuessa. Tärkeää toki, että uusi sensori asetetaan mahdollisimman puhtaalle iholle.
Sensori on kyllä ylivertainen sormenpäämittaukseen verrattuna koska jokaisella mittauksella näkee onko arvot nousussa, laskussa vai menossa tasaisena.
@JoMe84 minulle ainakin paikallinen terkkari tarjosi aikanaan tätä kokeiluun koska sovin tiettyyn profiiliin. Eli tietyt vaatimukset pitää täyttää jotta saa sensorin käyttöön ja sen jälkeen sensoreita saa laskennallisen tarpeen mukaan kaiketi niin kauan kun pysyy tuossa samassa profiilissa.

Kukaan ei kyllä ole vieläkään keksinyt, miten lätkätreenien aikana ja jälkeen saisi homman kuosiin. Sillä joko sokerit nousevat taivaisiin tai sitten tulee hypo. Ei välimalleja.

Minulle ainakin lääkäri suositellut, että urheilusuoritusten aikana ei kannata välittää korkeista sokereista niin kauan kun ne eivät häiritse suorittamista. Mielummin siis korkeilla arvoilla ja homma maaliin kuin jalat edellä pois kaukalosta.

 

[444]

Libre-sensori pysyy kyllä kohtuullisen hyvin paikallaan jos muistaa varoa ettei se tarraudu mihinkään kiinni. Itselläni lähtenyt aika usein repsottamaan paitaa riisuessa. Tärkeää toki, että uusi sensori asetetaan mahdollisimman puhtaalle iholle.
Sensori on kyllä ylivertainen sormenpäämittaukseen verrattuna koska jokaisella mittauksella näkee onko arvot nousussa, laskussa vai menossa tasaisena.
@JoMe84 minulle ainakin paikallinen terkkari tarjosi aikanaan tätä kokeiluun koska sovin tiettyyn profiiliin. Eli tietyt vaatimukset pitää täyttää jotta saa sensorin käyttöön ja sen jälkeen sensoreita saa laskennallisen tarpeen mukaan kaiketi niin kauan kun pysyy tuossa samassa profiilissa.


Minulle ainakin lääkäri suositellut, että urheilusuoritusten aikana ei kannata välittää korkeista sokereista niin kauan kun ne eivät häiritse suorittamista. Mielummin siis korkeilla arvoilla ja homma maaliin kuin jalat edellä pois kaukalosta.

Minulle ei aikanaan puhuttu mitään mistään profiileista, vaan kysyttiin kontrollista, että kiinnostaako kokeilla. Ei se toki tarkoita, etteikö jotain profilointia voisi olla.
Laitoin taas pienen tauon jälkeen sensorin ojentajaan kiinni. Tai siis tuohon olkavarren sivuun. En mielestäni muuttanut pistoksia millään tavalla, ja hyvin näytti pysyvän alueella. Aterian yhteydessä arvot nousevat aina, joten nykyään annostelen pikainsuliinin 10-15 minuuttia ennen ateriaa; ei ehdi juurikaan laskea ennen kuin saa ruokaa ja huiput jäävät selvästi alemmaksi kuin juuri aterian yhteydessä tai sen jälkeen annosteltuna.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia seuraavasta: Aamulla herätessäni mittaan sokerit ja näyttävät olevan 5:llä tai 6:lla alkavia lukemia. En välttämättä syö aamiaista lainkaan, enkä nauti mitään vettä ihmeellisempää. Lounasta ennen sokerit voivat kuitenkin olla jo 10:n päällä. Lantuksen pistän iltaisin ennen nukkumaan menoa, n. 23 maissa, ja viimeisin pikainsuliini on alkuillalta. Alkoholia en arkisin käytä, ja sen sanon vain siksi, että se sotkee maksan toimintaa sokeriaineenvaihdunnan suhteen. Perussokerit tuntuvat kuitenkin olevan ihan hyvin hallussa, joten siksi tuo aamuinen toiminta vähän ihmetyttää. Onko tuo aivan tavallista maksan toimintaa vai alkaako se jostain väärästä syystä vapauttamaan sokereita verenkiertoon aamulla?

 

[kimbe66]

Lähes 40 vuotta on 1-tyypin diabeteksen diagnoosista omalta kohdaltani kulunut. On kyllä taudin hoito siinä ajassa kehittynyt huomattavan paljon. Silloin aikoinaan piikit olivat paksumpia ja pidempiä ja niitä otettiin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Sellaisilla ruiskuilla siis. Sokereitakin testattiin kusesta liuskoilla. Insuliinikynät tulivat sitten joskus ja nopeavaikutteiset insuliinit tulivat ärhäkiksi niin, että alkoivat vaikuttaa melkein heti.

Minulla tuo Lantus vaihdettiin Tresibaan, jota ei tarvitse ihan yhtä paljon pistää kuin Lantusta. Nopea insuliini on minulla Lispro, joka ei kyllä mielestäni ole yhtä nopea kuin aikaisempi Humalog. Mutta niillä on mentävä, mitkä kela korvaa. Tuon Lispron saa huoletta ottaa puoli tuntia ennen syömistä, eikä kerkeä matalan sokerin tuntemusta tulla. Tosin näin vanhemmiten nuo tuntemukset tulevat minulla vasta, kun sokerit alkavat olla alle kolmen.

Ja @Ishmael samaa tapahtuu minullakin. Tosin pistän Tresiban jo noin klo 20, mutta kuitenkin. Ilmeisesti keho vaatii aamuinsuliinia jonkin verran, vaikkei safkaa saisikaan?

 

[JoMe84]

Mulle neuvottiin että Novorapidia pitäis piikittää jo tunti ennen ateriaa. Pikkusen otin varovaisena tuon neuvon vastaan, kun sairaalassa sen viikon harjoittelun aikana se neuvottiin ottaa juuri silloin kun aloittaa syömisen.
Mutta eipä tuossa ole ongelmaa ollut. Kerran kävi 3.7:ssä ennen ruokailua.

Mitä tulee noihin aamuarvoihin, niin yksi aamu oli herätessä 6, mutta muutaman tunnin päästä 8.8 ja pelkällä vedellä.
Nyt kun otin asian esille lääkärin kanssa, niin kannattaa kuulemma laittaa pikainsuliniia aamulla muutama yksikkö, vaikka arvot olis kohdallaan ja mitään vettä/kahvia kummempaa ei nauttisikaan. Toki jos siihen meinaa jotain liikuntaa miettiä niin ei tietenkään pidä piikitää.

 

[444]

Mulle neuvottiin että Novorapidia pitäis piikittää jo tunti ennen ateriaa. Pikkusen otin varovaisena tuon neuvon vastaan, kun sairaalassa sen viikon harjoittelun aikana se neuvottiin ottaa juuri silloin kun aloittaa syömisen.
Mutta eipä tuossa ole ongelmaa ollut. Kerran kävi 3.7:ssä ennen ruokailua.

Mitä tulee noihin aamuarvoihin, niin yksi aamu oli herätessä 6, mutta muutaman tunnin päästä 8.8 ja pelkällä vedellä.
Nyt kun otin asian esille lääkärin kanssa, niin kannattaa kuulemma laittaa pikainsuliniia aamulla muutama yksikkö, vaikka arvot olis kohdallaan ja mitään vettä/kahvia kummempaa ei nauttisikaan. Toki jos siihen meinaa jotain liikuntaa miettiä niin ei tietenkään pidä piikitää.

Ohhoh, tunti kuulostaa paljolta. Mutta ehkä tuota ajankohtaa voi vieläkin aikaistaa, niin tasaisi entisestään tuota heiluntaa. Harvoin noita alle 4:n lukemia tulee kuitenkaan; ainoastaan jos lähtee aivan intopiukeana ulkoilemaan ja arvot ovat olleet jo lähtökohtaisesti matalahkot. Urheilusuoritukset menevät oikein hyvin, kun niihin on valmiiksi asennoitunut eri tavalla. Mutta onhan tässä tilastollisesti muutamia vuosikymmeniä vielä aikaa opetella.

Ilmeisesti tuo aamusokerihomma on täysin normaalia. Olen tosiaan tehnyt sellaista, että joinain aamuina pistän ilman aamiaistakin sen 4-6 yksikköä NovoRapidia, niin lounaalle lähtiessä arvot ovat hyvät. Alkuun pelkkä ajatuskin aiheutti epämukavia tuntemuksia, mutta kun nappasi vain taskuun nopeaa sokeria mukaan, niin ei tarvinnut pelätä hypoja.
En tiedä johtuisiko tuo siitä, että kropan ollessa levossa yöllä maksan ei tarvitse vapauttaa sokeria aineenvaihduntaan ja siksi arvot pysyvät tasaisena. Ja sitten kun ihminen kehoineen herää, niin maksa aktivoituu ja alkaa vapauttaa sokeria, jotta kropassa riittää virtaa. Tähän kun lisätään se, että haima on pois pelistä, niin tuo aiheuttaa sitä heiluntaa, kun luonnollista insuliinia ei omasta takaa tule jeesimään. Oli miten oli, niin hyvä homma etten ole tuon kanssa yksin. Eihän tuo mikään ongelma ole tehdä myös aamupistosta, mutta tämän sairauden kanssa vain välillä tulee kysymysmerkkejä pään päälle, että mitä jos tämä indikoi jotain muutakin.

 

[12961]

Tähänkin ketjuun tuli asiaa, kun tällainen reilusti ylipainoinen kakkostyypin diabeetikko sai elintavoista apua sekä painoon että sairauteen.

Sain T2D-diagnoosin alkuvuodesta 2018. Sen jälkeen oli lisätty lääkkeiksi metformiini ja viime marraskuussa sokeria virtsan kautta satojen kalorien edestä päivässä poistava Forxiga (dapaglifloksaisiini). Forxiga auttoi painonlaskun alkuun. Marraskuussa 2019 painoin 134,9kg, huhtikuun lopulla 128,4kg.

Lääkkeistä huolimatta verensokerit olivat huhtikuun alkupuolella otetuissa verikokeissa edelleen aivan perseellään, sekä paastoglukoosi että hba1c. Paino oli kyllä laskenut Forxigaa syömällä, mutta sokeriarvoihin vaikutus ei ollut riittävä. Sisätautilääkäri ehdotti pistettävän insuliinin aloittamista, josta en kuitenkaan innostunut vaan aloin kysellä muita vaihtoehtoja.

Huhtikuun viimeisellä viikolla aloitin työterveyslääkärin vinkistä valvotun ja valmennetun ketogeenisen dieetin. Verensokeria mitataan joka päivä aamulla sekä ennen ja jälkeen aterioiden, hakien korkeinta verensokeripiikkiä 30-40min jälkeen ruokailun. Ketoaineet tarkastetaan verikoeliuskoilla muutaman kerran viikossa. Verenpaineet tietenkin myös päivittäin.

Forxiga jätettiin lääkelistalta saman tien pois, koska se voisi olla vaarallinen erittäin vähäisen hiilihydraattien saannin yhteydessä. Ruokavalio polkaistiin käyntiin 6/18 paastomenetelmällä, eli päivässä syötiin vain lounas ja päivällinen 6 tunnin sisään, tavoitteena max 20g hiilareita/vrk, muutoin paastottiin. Ensimmäisten kahden viikon aikana paastoglukoosi laski normaalille tasolle, jolloin kokeiltiin jättää myös metformiini pois. Yllätys yllätys, sitäkään ei enää tarvittu, kolmessa viikossa erittäin niukkahiilarisella dieetillä verensokeriarvot olivat tasaantuneet normaaleiksi ja tiputettu kaikki verensokerilääkitykset pois! Hba1c kestää reagoida n. 3kk, mutta sekin oli laskenut selvästi lähemmäs viitearvoja.

Kolmen viikon kohdalla tiputettiin asteittain myös verenpainelääkitys pois, koska aamupaineet alkoivat olla jo turhankin alhaiset. Samalla muutettiin ruokavaliota niin, että syödään vain kerran päivässä ja paastotaan loput 24h. Ketoaineita alkoi tässä vaiheessa olla myös veressä tasaisesti.

Nyt on ketodieettiä takana 7 viikkoa. Tasan 2kk huhtikuun verikokeiden jälkeen otetuissa kokeissa kaikki arvot (insuliini, paastoglukoosi, maksa-arvot, rasva-arvot) Hba1c-pitkää sokeria lukuun ottamatta olivat ilman mitään lääkitystä täysin normaalit, tosin sekin on laskenut jo hyvin lähelle viitearvoa. HDL-kolesterolikin noussut runsaan hyvien rasvojen syönnin myötä. Myöskään LDL-kolesteroli ei ole noussut ulos viitearvoista, se on keikkunut siinä ylärajoilla pitkään. Paino on laskenut 7 viikossa 12,6kg ollen nyt siis 115,8.

Ketoflunssasta ja muista oireista puhutaan paljon, mutta minulle ei ole osunut mitään näistä oireista merkittävinä. Nyt kun ketoosi on vahvistunut ja pysynyt koko ajan päällä, olen paljon energisempi kuin ennen. Koko päivän paastoamisesta huolimatta jaksan hyvin tehdä fyysisiä pihahommia mihin aikaan päivästä tahansa eikä näläntunnetta tule. Vaimo oikein ihmettelee, että mikä timpuri musta nyt on tullut, kun mökillä roikkuneet hommat ovat alkaneet hoitua ennennäkemättömän sutjakasti.

Ketogeenisestä dieetistä on paljon mielipiteitä ja tutkimuksia suuntaan jos toiseenkin, mutta minulle se näyttäisi sopivan paremmin kuin hyvin. Lääkkeiden jääminen pois ja verikokeiden ropisemalla paranevat tulokset ovat hemmetin hyvä motivaattori. Tarkoitus on jatkaa pienillä hiilareilla ja 3kk kohdalla alkaa lisätä juureksia, maitotuotteita jne varovasti veren ketoaineita seuraten. Haetaan sellainen hiilarimäärä, joka juuri minulla pitää vielä ketoosin päällä ja monipuolistetaan ruokavaliota sen mukaan.

Helvetti kun joku olisi vinkannut tällaisesta jo silloin, kun sain ensimmäisen metformiinireseptin...

 

[kimbe66]

Tänään kävin kirjastossa ja kotimatkalla ajelin kaupan kautta, kun piti käydä maitopurkki hakemassa. Siihen kaupan pihaan ajaessa ihan yhtäkkiä hävisi kaikki maku suusta, alkoi hirvittävä hikoilu ja vapina. Lisäksi näkökenttä ikään kuin muuttui kaksikerroksiseksi, eli kaikki näkyi päällekkäin. Tajusin heti, että nyt on insuliinishokki lähellä. Mutta oli todellinen taistelu päästä autolta kaupan sisälle, kun näkö heitti kaikki asiat päällekkäin. Nopeasti menin vain karkkihyllyille ja tarrasin ensimmäiseen suklaapatukkaan, jonka kykenin huomaamaan. Söin sen saman tien siellä hyllyjen välissä (säästin toki käärepaperin, että sain sen maksettua kassalla).

Se maito jäi nyt tällä reissulla ostamatta. Suklaan maksettuani menin takaisin autoon ja istuin siellä noin 10 minuuttia, ennen kuin uskalsin lähteä ajamaan kotiin (noin 1 km). Kotiin päästyäni mittasin verensokerin. Ei ollut vieläkään kuin 3,5. Hörppäsin vielä lasin tuoremehua, että pääsisin normitasolle.

En todellakaan tiedä, miksi sokerit menivät niin alas, koska niiden täytyi olla jotain 2 siellä kaupassa. Kun läksin kirjastoon, niin kotimittauksessa oli 5,8. Tämänpäiväinen oli kuitenkin pahin kokemukseni diabeteksen kanssa kaikkien näiden 40 vuoden aikana, minkä tämä tauti on minulla ollut. Siis on minulla matalan sokerin tuntemuksia ennenkin ollut, muttei ikinä yhtä pahoja kuin tänään. Ja yleensä minulla on ollut aina jotakin nopeaa sokeria mukana, ei kuitenkaan tänään.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille 1-tyypin diabeetikoille, että pidätte vaikka palasokeria mukananne, jos ette parempaa keksi.

 

[Jari66]

Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille 1-tyypin diabeetikoille, että pidätte vaikka palasokeria mukananne, jos ette parempaa keksi.

Markkinoille tullut Libre 2 hälytyksineen on varmaan hyvä apu tähän ongelmaan, ettei matalat ja korkeatkaan pääse yllättämään liian myöhään, yölläkään.

 

[Jari66]

Ohhoh, tunti kuulostaa paljolta. .....

Todellakin, hengenvaarallinen neuvo.

Olen tässä vuosien varrella huomannut, että yleinen tietämys diabeteksesta ja etenkin sen hoitamisesta on hoitoalan ammattilaisillakin ajoittain hukassa ihan perusasioissakin. Diabeteshoitajat ovat tietenkin asia erikseen.

Noista kohonneista aamuarvoista sen verran, että tuttua on. Libren käytön myöta ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että arvot jostain syystä alkavat nousemaan aamuyöllä, vaikka yöllä olisivatkin hyvät. Korjaan sitten raketilla ilman aamiaista (kahvit toki juon), että lounaalla on taas tavoitearvot balansissa.

Diabetes on mukava harrastus kun sen oikein oivaltaa.

 

[444]

Viime aikoina mulla on alkanut mennä nuo yöarvot ihan toiseen suuntaan. Illalla voi hyvinkin olla jopa vähän koholla (yli 10) ja aamulla kun tarkistan tilanteen, niin yöllä on voinut mennä parikin tuntia hypoilla. Tai siis jossain 3-4 välillä. Tämä siis aikana, jolloin en ole käyttänyt kuukauteen kuin yhden annoksen alkoholia yhteensä. Tapana on ollut ottaa tuo pitkävaikutteinen illalla, mutta olen nyt vaihtanut sen aamuun, mikä on auttanut asiaa. Ateriainsuliinia en ole ottanut aikoihin, kun nautitut hiilarimäärät ovat selvästi alhaisemmat kuin aiemmin eivätkä aiheuta erityisen korkeaa piikkiä, eli pysyy suunnilleen koko päivän alle 10 ja vuorokauden keskiarvo siellä 6-7 välillä.

Noh, muutto uudelle paikkakunnalle pakotti käynnille diabeteslääkärin pakeille tuossa parin viikon päästä, joten hänen kanssaan tuota keskustelua lienee hyvä jatkaa. Vantaalla tuo oli itsestäni johtuen vähän retuperällä tuo kommunikaatio ammattilaisten suuntaan, ja kun tarvikkeitakin sai ilman kontrollikäyntejä... Lohjalla on toisin, ja säännölliset kontrollit ovat edellytys tarvikejakelulle. Ja hyvä niin, ei tämä kahdessa vuodessa ole itselleni niin tutuksi vielä muuttunut.

 

[stairox]

Ohhoh, tunti kuulostaa paljolta.

Tuokin taitaa olla erittäin yksilökohtaista. Omalla kohdallani olen huomannut että menee melkei kaksi tuntia ennenkuin Novorapidin vaikutus on optimaalinen (Libre), mutta jo alle tunnissa olen jo syömässä "varmuuden vuoksi" ettei arvot mene liian matalalle. Varsinkin omalla kohdalla minun pitäisi vain malttaa vähintäänkin puolitoista tuntia että käyrä pysyy tasaisena.

Todellakin, hengenvaarallinen neuvo.

Tähän sam avastaus kun yllä. Omat henkilökohtaiset rajat pitää vain opetella, mutta ei missään tapauksessa antaa eteenpäin aboluuttisena totuutena, sillä kaikki reagoi kaikkeen eri tavalla. Libre on loistava uutuus (minä sain käyttöön vasta tämän vuoden helmikuussa), vasta sen jälkeen olen oppinut paremmin miten oma kroppa reagoi.

Noista kohonneista aamuarvoista sen verran, että tuttua on. Libren käytön myöta ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että arvot jostain syystä alkavat nousemaan aamuyöllä, vaikka yöllä olisivatkin hyvät. Korjaan sitten raketilla ilman aamiaista (kahvit toki juon), että lounaalla on taas tavoitearvot balansissa.

Itse tosiaankin sain Libren käyttöön helmikuussa ja todella nopeasti huomasin muutaman asian mitä en ole huomannut ennen: Aamuyöstä minullakin arvot lähtee nousemaan vaikka nukun. Herättyä mittaan heti, mutta vain siksi että katson yön arvot. Tämän jälkeen odotan n. 15 min ja mittaan uudelleen, sillä silloin on yleensä arvot noussut vielä 1-2 mmol. Tämän jälkeen vasta otan Novorapidia. Aamusin joudun ottamaan yksi yksikköä/mmol Novorapidia (jos mittaus näyttää 10 mmol, otan viisi yksikköä vaikka en syö mitään) että pääsen tarpeeksi alas. Päivällä/iltapäivällä jpudun ottamaan 0,75 yksikköä/mmol ja iltaisin vain 0,5 yksikköä/mmol. Vastaavasti joudun ottamaan aamulla kaksi yksikköä/10gr hiilihydraateja jos/kun syön, mutta tarve putoaa samassa suhteessa iltaa kohden.

Libren käyttöönoton myötä vuosittaisella lääkärikäynnillä alkukesästä selvisi myös että minun yleiskäyrä oli suhteellisen tasainen mutta turhan korkealla (8-12). Käytössä oli silloin Tresiba aamuisin ja Novorapid tarpeen mukaan). Sen jälkeen lääkäri ehdotti että kokeillaan 5 mg Forxiga-tablettia aamuisin jos saataisiin sillä käyrä alemmas ilman että lisätään Tresiba-annosta. Tämä oli loistava veto, sillä nyt käyrä pysyy n. 5-10 välissä.

Ps. Vasta n. 1½ vuotta takan diabeetikkona.

 

[JoMe84]

Pitkäaikainen sokeri verikokeissa 9.9, eli parantamisen varaa löytyy. Lääkäri soittelikin, että mites on mennyt. Sanoin, että sen kun koneeltas kattelet. Siellähän ne mittaustulokset pitäisi näkyä. Puhelimella siis tulee skannailtua nykyään. Aamuarvot huitelee ihan miten sattuu 5:n ja 12 välillä. Lantusta on nostettu jo 44 yksikköön kun lähtötaso oli 16.

Ei oikeen päde enää se lähtötilanne, että yksi leipä on 2 yksikköä novorapidia. Nyt se on about 6 yksikköä, ettei lähe ihan laukalle. Viikonloppua söin yhen karvakouran läpyskän ja ajattelin pääseväni 15 yksikön piikittämisellä, niin pari tuntia tästä ja lukemat oli 14.5 mmol. Ihan kunnolla joutuu piikittämään siis yläkanttiin, että pääsis edes alle 10:n.
Tätähän se on. Tasapainoilua verensokerien äärillä.
Mites muilla menee?

 

[Piikkiperse]

Pitkäaikainen sokeri verikokeissa 9.9, eli parantamisen varaa löytyy. Lääkäri soittelikin, että mites on mennyt. Sanoin, että sen kun koneeltas kattelet. Siellähän ne mittaustulokset pitäisi näkyä. Puhelimella siis tulee skannailtua nykyään. Aamuarvot huitelee ihan miten sattuu 5:n ja 12 välillä. Lantusta on nostettu jo 44 yksikköön kun lähtötaso oli 16.

Ei oikeen päde enää se lähtötilanne, että yksi leipä on 2 yksikköä novorapidia. Nyt se on about 6 yksikköä, ettei lähe ihan laukalle. Viikonloppua söin yhen karvakouran läpyskän ja ajattelin pääseväni 15 yksikön piikittämisellä, niin pari tuntia tästä ja lukemat oli 14.5 mmol. Ihan kunnolla joutuu piikittämään siis yläkanttiin, että pääsis edes alle 10:n.
Tätähän se on. Tasapainoilua verensokerien äärillä.
Mites muilla menee?

Itsellä ollut jo pitkään todella kovaa arvojen heittelyä, koska idioottimainen herkuttelu. Jotain pitäisi tehdä, että pääsisi eroon herkuista ja sitä kautta paino takaisin järkevällä tasolle ja myös verenpaine sekä glukoosiarvot järkeville tasoille.
Viimeiset 90 päivää glukoosiarvot olleet 32% ajasta tavoitetasolla ja jopa 21% yli 13mmol.

 

[finnjewel]

Verensokerin heittelyyn, varsinkin ylöspäin, saattavat vaikuttaa tulehdukset. Erityisesti ien- ja hammastulehdukset, jotka voivat olla kivuttomiakin.
E: Täsmennetään, että eivät tulehdukset sokeriarvoja nosta, mutta vähentävät insuliinin tehoa.

 

[Cream]

Lantusta on nostettu jo 44 yksikköön kun lähtötaso oli 16.

Itsellä vaihtui vuosi pari sitten Lantus Tresibaan. Miettimisen arvoinen kokeilu.

Itselläni lääkäri ehdotti ja kyseli, että onko rakkaussuhde Lantukseen, jos kokeiltaisiin muuta. Sanoin, että ihan vitun sama itselle periaatteessa, ja sittemmin vaihdon myötä ikinä ei ole ollut näin helppoa diabeteksen kanssa. Tresibassa ymmärtääkseni se vaikutuskäyrä, miksi sitä ikinä kutsutaankaan, on tasainen vuorokauden ympäri.

 

[kimbe66]

Voihan helvatti, kun vasen silmäsi tulehtui noin 5 viikkoa sitten, eikä sitä vieläkään ole saatu korjattua kuntoon, niin myös verensokerit pomppivat ihan miten sattuu. Välillä paukkaa lähes 20 lukemia ja välillä sitten 2,7. Libre huutaa hälytystään melkein jatkuvasti. Että kyllä nuo tulehdukset tosiaan taitavat vaikuttaa verensokeritasapainoon melko kovasti. Edellisen kerran kun minulla on vastaavaa sokerien hyppimistä ollut, oli 9 vuotta sitten, kun oli ruusu jalassa (bakteeritulehdus sekin).

Tämä minun silmänihän ei nyt varsinaisesti tähän ketjuun kuulu, mutta eilen sain elämäni inhottavinta hoitoa mihinkään tautiin. Lääkäri raaputti sellaisella neulan tapaisella sarveiskalvoni pois, kun se ei suostunut kestämään paikallaan. Vaikka silmä oli puudutettu, eikä siis tuntenut mitään, niin kyllä siinä ihan vaistomainen reaktio on vetää päätänsä karkuun, kun neula tulee silmää kohti. Uskotte varmaan ilman kehotusta kokeilemaan.

Mitään tietoa ei kyllä ole, onko tämä silmätulehdus diabeteksen aiheuttama komplikaatio, vai jotain ihan muuta. Lääkäritkään eivät ole saaneet selvitettyä tulehduksen aiheuttajaa, mutta harvinaisen sitkeä se on.

 

[JoMe84]

Nostetaas tämä ketju ylös.

Kävi sitten niin, että pyörryin ja menetin tajuntani. Sokerit oli 4,3. Onko muilla samaa, että heikottaa ja pyörryttää noilla lukemilla?
En tosin tiedä, että johtuiko tuosta, vai oliko syy jossain muualla, mutta kyllähän tommonen säikäyttää.

 

[Tinke-80]

Itselläni todettiin 2-tyypin diabetes jokunen vuosi sitten. Päädyin hakeutumaan lihavuusleikkaukseen ja ennen leikkausta käydään usein läpi ENE-dieetti jossa tiputetaan rajusti painoa että leikkaus on helpompi tehdä. No ENE-dieetillä tiputin painoa vähän yli 20 kiloa ja tämän seurauksena minulta poistettiin dieabetes-lääkitys (sekä pari verenpainelääkettä, mutta se ei ole tämän ketjun asia). Leikkauksen jälkeen verensokeriarvot ovat pysyneet kurissa joten onneksi päädyin tähän leikkaukseen. Tsemppiä kaikille tämän sairauden kanssa taisteleville!