Vielä ottelusta; Totta on, että Canucks teki kaksi maalia hieman onnekkaasti ( Cheliosin ohjaus omaan maaliin - tosin Bertuzzi olisi ollut maalin edessä vapaana, mikäli Chelios ei olisi kokenut kiekkoon ja Henrik Sedinin ratkaisumaali ), mutta sellaisia ovat playoff maalit usein. Mielestäni Detroit teki Canucksin tapaan myös kaksi "pomppumaalia". Larionovin ohjaus meni kyynerpäästä ja toinen tavallaan "pomppumaali" oli Robitaillen 1-0 maali, jossa onni hymyili jälleen Robitaillelle; Yzerman ohjasi kiekkoa laidasta keskelle, mutta ei osunut siihen kunnolla. Kiekko tuli kutenkin neljän pompun kautta Robitaillelle, joka pääsi yksin läpi, kun Bryan Helmer ei osunut pomppivaan kiekkoon.
Mielestäni Canucks pelasi järkevää peliä ja piti Detroitin ylivoimahyökkykset vähissä. Silloin harvoin kun Wings pääsi ylivoimahyökkäykseen, Canucks oli koko ajan pelin sisällä ja kontrolloi peliä. Muutama turha jäähy ( Lachancen kiekon sulkeminen ) tuli, mutta muuten hermokontrolli piti. Kokonaisuutena ottelu oli tasainen ja olisi voinut päättyä kumman tahansa joukkueen voittoon. Myös maalitilanteita riitti molemmilla riittävästi.
En tiedä kumpi on suosikki sarjassa. Monet tuntuvat pitävät Detroitia suosikkina, mutta ehkä he unohtavat, että vanhoilla meriiteillä ei tällä hetkellä saa pisteitä, tai että Canucks oli koko NHL:n paras joukkue joulun jälkeen ( pelasi 46 ottelua ), eli ei siis pelkästään huhtikuussa, jolloin Detroit oli heikko. Kokonaisuutena Detroitin kevät oli hyvä, mutta ei Canucksin tasoinen. Canucks oli huono syksyllä, mutta niillä peleillä ei ole enää mitään merkitystä. Pelkästään Vancouverin hyökkäykseen on tullut syksyn jälkeen viisi uutta hyökkääjää ( Linden, Letowski, Chubarov, Hlavac, Warriner ), eli joukkueen hyökkäys on vaihtunut lähes 50%:sti. Detroitin ja Canucksin välinen piste-ero tuli juuri syksyllä.
Canucksilla on lisäksi enemmän nälkää voittaa, sillä joukkue taisteli pitkään olemassaolonsa puolesta, lopulta onnistuneesti ja tämän vuoksi joukkueesta on kasvanut todella yhtenäinen. Näiden lisäksi Canucksilta löytyy varmasti enemmän liikettä ja parempi ykkösketju. Maalivahditkin ovat tällä hetkellä melkolailla tasan. Detroitin suurin voima Vancouveria vastaan on ylivoima, joka toimi ensimmäisessä ottelussa pelillisesti vakuuttavasti, vaikka tehot jäivätkin hieman puuttumaan.
Kotikenttäedusta sen verran, että playoffeissa kotikenttäedun suurin hyöty on peluutuksessa, jossa kotijoukkueella on viimeisen vaihdon etu. Detroit peluutti Canucksia vastaan Chris Cheliosta ja Niklas Lidströmiä parina ja tämä pari oli jäällä aina kun Canucks luistelutti kaukaloon pelätyn ykkösketjunsa. Canucksin ykkönen jäikin pitkästä aikaa pisteittä kun nämä kaksi Norris Trophy ehdokasta pitivät ketjun kurissa. Kotikentällä Vancouverissa Canucksin valmentajalla Marc Crawfordilla on mahdollisuus peluuttaa ykköstään Detroitin heikoimpia puolustajia vastaan ja ehkä tämä avaa ykkösen pistetilin. Ainakin se antaa siihen huomattavasti paremmat mahdollisuudet.
Edittinä: Canucks otti jo 2-0 johtoaseman ja on hyvissä asemissa kun mennään Vancouveriin, jossa pelataan sarjan kaksi seuraavaa ottelua. Sarjan toisessa ottelussa myös Vancouverin ykkönen onnistui taas yhden pelin huilin jälkeen tehokkaalle pelipäälle. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti ratkaistu ja Detroit taistelee varmasti loppuun saakka. Hyvältä näyttää kuitenkin tässä vaiheessa. Ehkä viimeistään nyt Canucksiakin osataan arvostaa, huolimatta siitä, että yleinen media USA:ssa ei varmasti vieläkään tähän kykene - sijaitseehan Vancouver kaukana suuren median kiintopisteestä, eli kaukana Kanadan länsirannikolla.