Tosiaankin, sarja on nyt sitten paketissa. Detroit selvitti ainakin omaksi ja Chicago-fanien yllätykseksi sarjan varsin helpohkosti.
1. Detroitin hyökkäys tiedettiin ennen sarjaa jo vahvemmaksi ja kyllähän se sitä olikin. Hanzalin ketju sai Datsyukin pimennettyä hyökkäyspäässä, mutta ei se loppujen lopuksi riittänyt. Vaikka Datsyuk ehdottomasti on se joukkueen keskipiste niin ympäriltä löytyy sitä tukea. Datsyuk oli kuitenkin puolustuspäässä aivan mahtava myös molemmissa vieraspeleissä ja kyllähän Pavelin työmoraali on todella hienoa katsottavaa. Ei mielestäni kahta kysymystä siitä kuka oli sarjan MVP.
Filppula teki paljon tehoja, mutta kuitenkin jäi sellainen neutraali kuva. Ei missään nimessä ollut huono, mutta ei mitenkään näkyvä. Ei ole kuitenkaan välttämättä edes se Filppulan homma olla se näkyvin pelaaja joten sinänsä hyvä sarja.
Darren Helm oli ihan uskomaton. Kyykytti Phoenixin pakkeja vauhdillaan, karvasi todella aggressiivisesti, pelasi loistavaa AV-peliä ja oli kiekollisena parempi kuin ikinä ennen. Sitä 2009 kevään playoff-Helmiä ollaan kaipailtu ja nyt sitä saadaan ehkä jopa parempana versiona. En nyt muista missä joku kirjoitti, ettei vaihtaisi tällä hetkellä Helmiä Oshieen päittäin ja tästä olen kyllä samaa mieltä. Babcock:kin tuntuu todella tykkäävän Helmistä eikä suotta. Alla pari kommenttia Babcockin suusta Helmeristä ja samassa myös vähän Abdelkaderista, joka on myös ollut vahva puolustuspäässä ja on nimenomaan keskittynyt siihen puolustuspeliin sen kokoaikaisen pommin hakemisen sijaan. Tykkään kummastakin Abdelkaderista.
Babcock kirjoitti:
Helm's an elite player, probably not a fourth-line player
Babcock kirjoitti:
I just think he's a real good player for us. He's gotten better and better as time's gone on and we're a much better forechecking team with him and (Justin) Abdelkader than we have been in the past.
2. Detroitin puolustus oli vahvempi kuin Phoenixin ja hyökkäyspäähän tuli apuja puolustajilta huomattavasti enemmän. Phoenixin pakit tekivät viime vuonna paljon tehoja ja silloinhan sarja venyi seitsemänteen otteluun saakka. Suurimmat pettymykset Coyotesilta olivat Aucoin, Jovanovski ja Yandle.
Aucoin tuntui aina olevan hukassa tai potkun jäljessä. Alkaa aika olla jo ajanut ohi. Hyvä pakki aikanaan toki, mutta joku siitä nyt puuttui.
Jovanovski keskittyi lähinnä huuteluun häkin takaa, vaikka ehkä pelaamisesta olisi voinut olla enemmän hyötyä. Pelasiko loukkaantuneena sen Helmin sikamaisen laitataklauksen jälkeen, en osaa sanoa.
Yandle, tai Kiif Janlii kuten Mertaranta sanoisi, ei ollut huono, mutta siihen nähden kuinka paljon miestä hypetettiin ei kyllä vakuuttanut millään osastolla. Ihan liukasjalkainen ja nerokas, mutta joku siitä vain puuttui. 5 syöttöpinnaa toki, mutta -5 kertoo myös pelistä jotain.
Michal Roszival oli ihan kohtuu hyvä. 5 millin sopimuksessa on toki ilmaa enemmän kuin liikaa, mutta mielestäni mies pelasi ihan hyvällä perustasolla. En ainakaan itse odottanut Roszivalilta sinänsä mitään erikoista ja mitään erikoista ei saatu, vaikka tuolla palkalla ehkä pitäisi. Eli sinänsä Roszival 1,5 millin palkalla olisi hyvä nelos-/vitospakki. Nytkin Roszival pelasi niin kuin nelos-/vitospakin pitää, mutta ei tietysti tuon 5 millin tasolla.
Rostislav Kleslasta vähän sama kuin Roszivalista. Sellainen aika HMV-puolustaja oli tässä sarjassa. Tuo osasto ei ole kuitenkaan todellakaan paha peruspakille, jota Klesla ehdottomasti on. Ihan hyvä sarja kuitenkin Rustyltakin, kyseessä juuri sellainen kaveri jolta ei kannata odottaa liikoja, mutta kyllä tietää mitä saa.
David Schlemko sen sijaan on suht koht uusi tuttavuus ja varsin positiivisen kuvan jättikin. Ei mitään jättiläismäisiä virheitä ainakaan nyt muistu mieleen, yksi maali, hyviä nousuja, hyvä puolustuspäässä, pystyy pelaamaan YV:tä. Positiivisin yllätys Phoenix-pakeista tässä sarjassa.
Nicklas Lidström ei ollut ihan kentän kunkku tässä sarjassa, mutta pelasi juuri sitä lidströmmäistä äärimmäisen tarkkaa ja virheetöntä peliä. Mailan kanssa puolustamisessa yksi parhaista. Ei ehkä ihan se Norris-Nick mikä runkosarjassa, mutta helvetin hyvä silti.
Rafalskilta nähtiin pitkästä aikaa hyvää puolustuspeliä ja ihan fiksuja ratkaisuja puolustuspäässä. Tämä on sinänsä aika harvinaista ja mikäli Raffy tässä onnistuu niin silloinhan siitä seuraa sitä että Rafalski on yksi liigan parhaista pakeista. Hyökkäyspäässä ja YV:llähän sitä on toki aina. 2 maalia ja helvetin juonikasta YV-pelaamista. Positiivista, positiivista.
Stuart oli jämäkkä ja varma kuten yleensä. Ihan hyvää peruspelaamista ilman hienouksia kuten yleensä.
Kronwall oli todella positiivinen yllätys. Kaikki koomailut runkosarjasta olivat jääneet sinne ja Kronner oli fyysisempi ja varmempi kiekollisena. Playoff-Kronwallia toki jäädään odottelemaan vielä sillä vielä ei pankki räjähtänyt sellaisen ison pommin seurauksena. Aikaa on vielä. Hyvä sarja kuitenkin Nikeltä.
Ericsson oli vähän epävarma. Ei nähty sitä ihan parasta Big E:tä, mistä joskus näkee ainakin väläyksiä. Saisi olla fyysisempi ja pistellä äijää pinoon maalin edessä paljon enemmän. Toisin sanoen ei ollut tarpeeksi ilkeä. Ilkeyttä lisää seuraavaan sarjaan niin hyvä tulee.
Ruslan Salei. Mitä voisi sanoa? Huima tasonnosto aivan järkyttävän paskasta runkosarjan lopusta. Teki jopa maalin. Kaipa se Babcock tietää mitä tekee jättäessään Kindlin poppareille.
3. Maalivahtien taistelukin meni Detroitille. Jimmy "Paska" Howard vei Ilya "Vezina" Bryzgalovia kyllä, jos ei 6-0 niin 5-0. BTW, lieneekö Howard nyt TOP-3 maalivahti kun on ainakin TOP-5 Crawfordia vienyt kaikissa tilastoissa?
Kaiken kaikkiaan siis Detroit oli parempi joka osa-alueella. Ei tainnut jäädä kauheasti epäselvyyksiä kumpi oli parempi joukkue.
Phoenixilta mieleen kaiken kaikkiaan positiivisista peliesityksistä jäivät Taylor Pyatt, David Schlemko ja tietysti mulkku Doan.