Kolme kautta Yzerplania on nähty eikä kyllä turhia höpöttänyt kun sanoi, että tässä rakennushommassa tarvitaan melko paljon kärsivällisyyttä. Viidestä vuodesta puhui aikanaan ja se kuulostaa erittäin realistiselta näin hieman yli "puolivälin" jälkeen.
Jos vertaa sitä, missä Lightning oli kolme kautta Yzermanin GM-taipaleen alkamisesta, niin
tähänastiset tapahtumat sekä viimeisimmän kauden rekordi on suorastaan hämmentävän samankaltainen - jos siis katsotaan Lightningin lockout-kautta 2012-13 ja verrataan sitä tähän viimeisimpään Wings-sesonkiin. Lightning oli tuolla kaudella 18-26-4 mikä vastaa semmoista noin 30 voiton kautta täydessä perussarjassa - käytännössä täysin sama kuin Redareilla. Tuo kausi myös jäi Guy Boucherin viimeiseksi Lightningissa kun sai potkut kesken kauden - nyt taas Blashillin sopparia ei jatkettu. On ollu hyvin samankaltainen lähestyminen veskaosastoon kun putkesta löytyy nyt oma benbishop ja oma vasilevski, ja vaikka mitä muuta.
Lightninghan meni sitten kaksi vuotta myöhemmin lähes päätyyn asti kun pelasivat finaaleissa Blackhawksia vastaan ja hävisivät sen sarjan.
Red Wingsillä tuskin on ihan samanlainen aikataulu. Toisaalta Seiderin ja Raymondin tulo hieman nopeutti meän aikataulua, toisaalta Lightningilla oli Stamkos ja Hedman valmiiksi (meillä "vain" Larkin), Cooper osoittautui todelliseksi nappipalkkaukseksi, ja nykyinen itäkonferenssi on kovatasoisempi kuin mitä se oli Lightningin nousun alkaessa. Ja siis oikeastihan tuo Lightning oli jopa hieman edellä aikatauluaan ja meni aika yllättävänkin nopeasti silloisella rungolla SC-finaaleihin - joukkue oli oikeasti valmis vasta sillon kun ne voitti runkosarjan näytöstyyliin 2018-19 kaudella, ja sen jälkeen tuli ainakin pari kannuakin. Sitä se hyvä valmennus teettää.
Red Wings ei siis varmastikaan tule menemään kahden vuoden päästä SC-finaaleihin - korkeintaan voidaan pohtia päästäiskö sillon pleijareihin. Sen sijaan uskaltaisin spekuloida, että Yzerman on ihan aikuisten oikeasti lähtenyt tekemään hyvin samanlaista projektia kuin mitä teki Tampassa - ei tietenkään yksi yhteen, koska olosuhteet ja organisaatiorakenteet Detroitissa on erilaiset kuin Tampassa. Ja jos oletetaan kaiken menevän putkeen, niin voitaisiin olla semmoinen Tampan kaltainen juggernautti ehkä viiden-kuuden vuoden päästä. Ei välttämättä olla, ehkä ollaan. Mutta joka tapauksessa tää tarkoittanee ainakin kolmea asiaa off-seasonilla:
- Päävalmentaja ja ympäröivä tiimi on joukkueen tärkein yksittäinen henkilöjoukko ja palkkausrypäs. En usko että Yzerman lähtee minkään kokeneen NHL-valmentajan palkkaukseen, vaan listan kärkipäässä lienee tämmöiset "nuoremmat" tai tuoreemmat nimet kuten Lambert, Groulx, Grönberg tai jotain vastaavaa. Tässä nyt ei kummiskaan kannata alkaa lähteä säästelemään, vaan nyt pistetään valmentaja-asiat ja staabi kerralla kuntoon kymmeneksi vuodeksi.
- Vapailta markkinoilta voitaisiin ehkä alkaa siirtyä "tier 2" vapaiden agenttien palkkaukseen, jos ne vaan meille suostuu tulemaan rahalla. Eli tuskin ollaan Nazem Kadrien tai Johnny Gaudreaujen perässä, mutta siitä seuraava leveli lienee realistinen. Lightningissa tähän aikaan prosessia Yzerman hankki joukkueen pukukopin johtohahmoiksi ja pelitavallisiksi esikuviksi mm. Valtteri Filppulan ja Anton Strålmanin. Jotain vastaavaa toivoisin nyt, ja pääpainotus lienee tietty siellä pakiston vasemmassa reunassa mikä saattaa mennä jopa kokonaan uusiksi avausiltaan mennessä. Ben Chiarot vois olla tällainen tapaus noin esimerkiksi, samoin Calvin de Haan. Hyökkäyksessä paikkoja on auki vähemmän jos kohta ollenkaan (ellei sitä tilaa erikseen tehdä), mutta "vinnytrocheck"-kaliiberin ukko esim maistuis ihan kivasti.
- Jossain Athleticin artikkeleissa Max Bultman on pohdiskellut että tänä kesänä pitää tehdä päätöksiä siitä, rakennetaanko menestysikkuna nykyrungolle vai siirtyykö se muutaman vuoden eteenpäin Seider-Raymond joukon johdettavaksi. Jälkimmäinen tarkoittaisi mm. Larkinin ja Bertuzzin treidaamista. Aika jonninjoutava suunnitelma olisi, jos multa kysytään. Larkinin luulisi olevan about koskematon - jos odotetaan contendauksen olevan noin kuuden vuoden päässä, niin silloin Larkin on vasta vähän päälle 30 eli ihan parhaassa iässään edelleen ja toivon mukaan pelaa voittavaa lätkää silloin nykyistäkin paremmin. Larkin ja Bert on just niitä ukkoja joista kannattaa pitää lähes kynsin hampain kiinni - tosin näen kyllä Bertuzzin liikkuvan uuteen osoitteeseen jos joku siitä maksaa aivan totaalisen ylihinnan (eli takaisin tulisi suora korvaaja ja jotain arvokasta ekstraa, vähän niinkuin Anthony Manthan kaupassa tapahtui).
Lisäksi pitäis tosiaan tehdä vähän kaikenlaista muutakin, kuten vaikkapa nostaa Grand Rapidsin systeemit uusille tasoille, onnistua varaamaan taas hyviä uusia pelimiehiä (jospa kävisi draftilotossa onni tällä kertaa), väsätä jatkosoppareita (Larkinin lapun voi uusia taas heinäkuusta alkaen), ja niin edelleen. On tämä työmaa.
