Eiköhän nyt rupea olemaan selvää myös viimeisille mattimyöhäsille, että viime alkukevään Hollandin horinat siitä, että joukkuetta oltaisiin viety kohti playoffeja, ilmensivät enemmänkin jotain astraalitason höyryjen aiheuttamia hallusinaatioita kuin realistista käsitystä organisaation tilasta. Se on ollut jo pitkään selvää, että matka pitkä ja todennäköisesti ihan muutamaan kauteen se ei tule merkittävästi helpottumaan.
Tässä kohtaa vaikuttaa siltä, että nykyjoukkueessa ei ole kuin yksi pelaaja, josta olisi contenderiin ns. core-pelaajaksi ja se on Larkin. Hänestäkään ei ainakaan nykytasolla ole kantamaan hyökkäystä vaan tarvitsisi rinnalle vähintään samaa tasoa olevan toisen sentterin. Miehellä on intensiteetti kunnossa ja luistelu sekä kiekonkäsittely vauhdissa eliittiä. Miehen pelaaminen kiekon kanssa on kehittynyt paljon niistä ajoista, kun osasi lähinnä ajaa maalille laukoen huonoista kulmista. Kuitenkin vaikuttaa selvältä, että hänestä ei ole rakentamaan peliä täydessä vauhdissa vaan hänen täytyy pysäyttää peli, jotta pystyy tekemään peliä edistäviä ratkaisuja. Tuo asettaa rajoitteita hyökkäyspelaamisessa. Larkinin kiekoton pelaaminen on myöskin edelleen melko reikäistä tuollaiseen isoon rooliin, vaikkakaan mitenkään surkeata se ei toki olekaan.
Manthasta voisi olla sellaiseksi, jos pelaisi kiekollisesti koko kauden siten kuin pelaa aina ne 10-15 ottelua. Ilman kiekkoa mies onkin sitten melkoisen turha pelaaja.
Athanasiou taas on puhdas yhden tempun poni, jonka temput eivät laidassa toimi sitäkään vähää kuin sentterinä. Ilman kiekkoa taas on täysi katastrofi, minkä johdosta tuota ei keskelle voi laittaa. Pelaamaansa 60 minuuttia kohden oma kentällinen päästää omiin yli 5 maalia ja tekee ainoastaan karvan päälle maalin. Päästettyjen maalien lukema on ihan poikkeuksellisen surkea ja tehdyissäkin parempi lukema on sellaisilla sepoilla kuin Filppula DLR.
Manthasta ja Athanasiousta kannattais nyt ottaa treidissä paras mahdollinen vastine, kun vielä toistaiseksi pelaavat noilla rfa-vuosia sisältävillä sopimuksilla.
Bertuzzi toisaalta vaikuttaa toisaalta pystyvän vakiinnuttamaan tasonsa hyvänä täydentävänä palasena hyökkäävämpään kenttään, vaikka kokonaisvaltaisessa pelaamisessa onkin tekemistä.
Puolustuksen osalta melko karua todellisuutta osoittaa se, että isoimpia minuutteja edelleen kantaa veteraanit Green, DeKeyser ja Nemeth. Heillä myös on esim. päästettyjen maalien tilastot pelattuja minuutteja kohtaan paremmat kuin nuoremmilla kavereilla. Esimerkiksi Hronek on ainakin toistaiseksi aivan liian raakile kokonaisvaltaisessa pelissä. Hänen osaltaan toisaalta on vain katsottava kehittyykö se peli vai ei. Huolestuttavampi tilanne taas on Cholowskilla, joka ainakin omien havaintojeni perusteella on ihan pihalla puolustuspelaamisessa, vaikka minuutit ovatkin helppoja. Tätä nyt ilmentää se, että joku Hicketts on vienyt paikan. En ihan ymmärrä, miksi tuota ei laiteta opettelemaan kokonaisvaltaista pelaamista AHL:ään. Myöskin nyt luulisi olevan jokaiselle selvää, että Bowey ei ollut tuossa treidissä muuta kuin sopimusdumppi.
Rasmussenin suhteenhan Yzerman teki aivan oikean ratkaisun ja laittoi tuon AHL:ään kehittämään hyökkäyspelaamista. Voi tietenkin olla, että se ei ikinä siirry NHL-tasolle, mutta ei organisaatiolla ole varaa hukata top-10-varausta siten, että tuosta ruvetaan koulimaan jotain shutdown-grinderia noin nuorena. Eikä varsinkaan, kun otetaan huomioon se, että läheskään kaikki prospectit eivät tule saavuttamaan potentiaaliansa tai edes lähelle sitä.
Zadinan osalta on mielestäni turha heittää vielä pyyhettä kehään, mutta onhan tuo hieman huolestuttavaa, että homma ei vaikuta menneen juurikaan eteenpäin varauksen jälkeen - ellei jopa päinvastoin. Samoin Veleno on hyvä esimerkki siitä, kuinka miesten pelit ovat eri asia kuin junnulätkä. Velenollakin on aikaa erittäin paljon löytää se pelaaminen AHL- ja myös NHL-tasolle, mutta mitään takeita siitäkään ei ole. Matkaa nimittäin on paljon. Tältä osin on vielä melko paljon kysymysmerkkejä siltä osin, että mitä Hollandin noin 3-4 viime vuoden draft pickeista lopulta käteen edes jää, vaikka sinne mahtuu sekaan kaksi top-10-pickiakin.
Detroitin joukkueen rakennusta voisi lähestyä sitä kautta, että tarkoitus olisi lienee saada jalkeille parempi joukkue kuin se, joka koki Babcockinkin valmennuksessa jatkuvia first round -exittejä. Vaikka Zeta, Kronwall ja Datsyuk olivat kaukana parhaista vuosistaan, olivat he silti erittäin laadukkaita pelaajia vielä tuolloin. Ovatko esim. Mantha ja Athanasiou parempia palasia kuin Tatar ja Nyquist olivat?
Itse uskaltaisin veikata, että hyvälläkin draftauksella edessä on vielä aika monta draftia, jotta sitä kärkitalenttia saadaan sisään ottaen huomioon se, että prospecteista todennäköisesti suurempi osa alittaa kuin ylittää odotusarvot (pätee jokaiseen organisaatioon). Tärkeätä olisi myös päästä varaamaan ihan sieltä draftin kärjestä, koska silloin on parhaat mahdollisuudet saada se oikeasti laadukkain aines omaan talliin.
En myöskään itse ole sitä mieltä, että Blashill olisi varsinaisesti ongelma. Ei tuolla materiaalilla yksinkertaisesti pelata voittavaa lätkää. Ei Blashill tokikaan mikään sellainen valmentajatalentti ole, että tuosta pitäisi ehdoin tahdoin pitää kiinni. En vain usko, että valmentajaa vaihtamalla mitään hyötyä joukkue tai varsinkaan organisaatio saisi.