Ei joutunut Miller penkille, Vanek joutui jättämään pelin väliin päivällä tulleen "middle-body-injuryn" takia ja Abdelkader korvasi hänet. Näillä mentiin:
Sheahan - Zeta - Tatar
Larkin - Nielsen - Nyquist
Athanasiou - Helm - Abdelkader
Ott - Glendening - Miller
DeKeyser - Green
Ericsson - Marchenko
Smith - Sproul
Mrazek
(Jimmy)
Olipahan kaksi-, kolmi- tai nelijakoinen peli St. Louisissa. Eka kymppi suht tasainen, mutta sen jälkeen Wings joutui aivan hirvittävään Blues-mankeliin ja vain Mrazekin huipputorjunnat piti joukkuetta pystyssä. Eka erä maaliton ja huikea torjuntavoitto, että tuosta myllystä selvittiin ilman osumia.
Tokassa erässä Blues-myllytys vaan jatkui. Laatupaikkojen ollessa jo 9-2 Bluesille, lopulta Kevin Shattenkirk onnistui kimmottamaan maalin Wings-pelaajan luistimen kautta sisään. Onnekkaasti, mutta ansaitusti, tarpeeksi kun pommittaa, niin joku tuollainen sinne ennen pitkää menee.
Sama Blues-rummutus jatkui vielä 1-0 maalin jälkeenkin, erän puoliväliin asti, kunnen Ericsson joutui jäähylle. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Helm ja Nielsen pääsivät alivoimalla 2-1 hyökkäykseen, Nielsen kaartoi nollakulmaan, sieltä maalille ja survoi kiekon etunurkasta sisään. Peli 1-1. Bluesin momentum pysähtyi tähän täysin. Wings alkoi samantien hallita peliä ja painoi erän loppuun 6 peräkkäistä laatupaikkaa. Tokalla erätauolla peli siis 1-1 ja laatupaikat 8-9 Bluesille. Näyttikin yhtäkkiä ihan tasaiselta peliltä.
Kolmannen erän alkupuoliskolla Wings jatkoi hallintaansa, pari ylivoimankin turvin, mutta ei saanut tehtyä lisämaaleja. Erän jälkipuoliskoa taasen hallitsi Blues ja Petr Mrazek piti Wingsejä pystyssä ilmiömäisen varmalla esityksellään. 60 minsan jälkeen scoring attempts Bluesille 30-25 ja laatupaikat niukasti 13-12.
Jatkoajalla sitten nähtiin aivan mieletön ADHD-show, kun mentiin päästä päätyyn huikeita maalipaikkoja vuoronperään. Wings vei jatkoajan paikat 4-3, Mrazekin esittäessä jälkeen huikeita pelastuksia. Wingsin laatutontit hukattiin lähinnä ohi tai yli. Edessä oli rankkarit.
Alexander Steen onnistui ekana ampujana ja tokasta parista Gustav Nyquist tasoitti. Sen jälkeen kokeilemassa kävi Tarasenko, Nielsen, Shattenkirk, Larkin, Perron, Athanasiou, Yakupov, Tatar, Fabbri, Sheahan, Berglund, Helm ja Jaskin, mutta kukaan ei onnistunut. Mrazek loisti jälleen torjunnoillaan ja Wings-hyökkääjät "loistivat" enemmän heikoilla yrityksillään, kun kiekot karkailivat. Mutta sitten tuli Zeta ja hiljensi liikuntasalin.
En muista koska Henrik Zetterberg on viimeeksi onnistunut rankkarissa. Varmaan 5 vuotta sitten. Nyt tuli hyvään paikkaan.
Petr Mrazek oli aivan käsittämätön. Täysin erilaista maalivahtidominanssia kuin Howardin tuurivoitto Madison Square Gardenissa. Yhtään tekomaalia tsekki ei suostunut päästämään. Vain se yksi kimmoke meni. Rankkareissa sitten tuntui lukevan kaikkien vastustajien ajatukset täydellisesti.
Mielestäni tämä matsi oli niin selvä vanhan ajan tasapeli, kuin jääkiekossa vain voi olla. Ei haittaa yhtään, että saatiin täysi pistepotti mukaan. Mrazek pelin paras ylivoimaisesti, Zeta pystyi ainoana saamaan jotain aikaan niiden Blues-myllyjen aikana ja ratkoi pilkut, Nielsen katkaisi sen momemtumin. Siinä kolme tähteä.
Ja Vladimir Tarasenko, on se vaan seppä. Oikeasti pelin paras kenttäpelaaja, vaikkei tehoille päässyt. 5+4 laatupaikkaa laittoi pöytään ja 3 tavallista vetoa päälle.
