Unohtui tuon uutisen myötä kyllä kokonaan tämä surkea kausi ja onneton tapa millä playoffpaikka varmistettiin. Pari kyyneltäkin taisi silmäkulmasta vierähtää Free Pressin juttua lukiessa.
Pavel Datsyuk on minulle se tärkein ja suurin pelaaja. Hänen taikuuttaan on tullut seurattua pikkupojasta asti, ja jälkeen tulee kyllä jäämään valtava tyhjiö. Onneksi Red Wings selvisi kuitenkin 25 kertaa putkeen kisaamaan Stanley Cupista. Tsaari saa arvoisensa lopun uralleen, ja liittyy Lidströmin ja Holmströmin joukkoon koko NHL-uransa Red Wingsin paitaa kantaneina pelaajina, jotka eivät kertaakaan jääneet pudotuspelien ulkopuolelle.
Magic Man oli Neuvostoliiton viimeinen lahja jääkiekolle. Nuoremmat venäläishuiput ovat jo modernimpia ja hieman suoraviivaisempia sekä kasvaneet pääosan nuoruudestaan Venäjän aikakautena. Datsyuk edustaa sitä vanhaa Larionovin edustamaa tyylikästä perinnettä, jossa syöttäminen oli maalintekoa tärkeämpää. Koskaan ei tule enää samanlaista puolustuslinjojen puhkoajaa, pelin hidastajaa sekä kiekkovarasta.
Datsyuk oli parhaimmillaan paitsi tyylikkäin, myös maailman paras pelaaja. Kaksi kertaa peräkkäin 97 pistettä joilla saavutettiin pistepörssin 4. sijat, yli kaksinkertainen johtoasema kiekonriistoissa, ja Selke Trophyt. Kuka voi vaatia enempää hyökkääjältä? Täydellinen kiekkoilija, kenenkään saavutuksia ei voi rinnastaa tuolta ajanjaksolta.
Vielä tälläkin kaudella Datsyuk on Red Wingsin ylivoimaisesti paras pelaaja. Myös kaukaloon jäävä aukko tulee olemaan valtava, ja Red Wings on lähihistoriansa kovimmassa paikassa ensi kaudella. Nyt kuitenkin keskitytään Stanley Cupin voittamiseen Pashalle, vielä kerran.