Tämä lainaus on playoff-race-ketjusta, ja kun teksti venähti vähän pitkäksi, ajattelin että turhautumiseni voi suoraan purkaa tänne Wings-ketjuun.
Juu, syitä haluttomuudelle ei ole mitenkään vaikea keksiä. Silti Wings-faneilla on usein esiintynyt ihailtavaa optimismia ja brittiläistä "sporting"-hengeä, vaikka noutajan on tiedetty tulevan jo viimeistään toisella kierroksella. Nyt alkaa kyseisen tien pää tulla viimeinkin vastaan.
Perustuen muihin seurantafoorumeihin jossa Wings-fanit pitävät yhteyttä, täytyy sanoa että usko todellakin on koetuksella. Faktahan on se, vuodesta toiseen, että Red Wings pelaa pudotuspeleissä, kuten tänäkin vuonna tulee tapahtumaan. Nyt vain usko tähän selvään tosiasiaan on toden teolla hiipunut Red Wings-fanien keskuudessa (onhan joskus elämässä jopa usko auringonnousuun koetuksella)
Sanoisin kiimattomuudelle löytyvän kaksi selkeää syytä ylitse muiden:
- Pudotuspelit eivät itsessään kiinnosta, kun viime vuosina on tullut first round exitejä ja ja pettymyksiä. Pleijarit siis itseisarvona alkavat jo olla sen verran nähty juttu, että ne eivät herätä suhteessa niin suurta kiinnostusta, mitä esim. monen muun joukkueen fanien keskuudessa on aistittavissa. En sano tätä ylimielisesti; kävisin mielelläni läpi senkaltaisia tunteita, joita pudotuspelien arvaamattomuus on aikaisempina vuosina saattanut tarjota.
- Tämän hetken -tai oikeastaan koko kauden- suoritustaso on ollut Red Wings-joukkueessa todella alakuloista. Missään vaiheessa Detroit ei ole hallinnut kokonaiskuvaa, vaan yksittäisten pelillisesti hyvien otteluiden jälkeen on poikkeuksetta tullut romahdus, jossa samat ongelmat (väsynyt ja huono ottelun aloitus, maalittomuus, YVn surkuhupaisuus, keskialueen kontrolloitu ylittäminen -tai siis sen ylittämisen vaikeus, omista lähtemisen kankeus, joka konkretisoituu vaarallisina kiekonmenetyksinä suoraan Jimmy Howardin nenän edessä) toistuvat, eikä Jeff Blashill tunnu pystyvän korjaamaan näitä pelillisesti niin tärkeitä asioita.
On totta, että meitä Wings-faneja on hemmoteltu ehkä maailman parhaan valmentajan kovalla otteella, ja on absurdia odottaa että Blashill pystyisi nuo saappaat samantien täyttämään. Jopa huonolla miehistöllä Babcockin jääkiekkoon on aina kuulunut vahva kiekkopaineistus, kiekonriistot ja vahva kiekossa pysyminen. Mielestäni -sanokaa jos olen tässä asiassa väärässä- Jeff Blashill on joskus joulun jälkeen alkanut yksinkertaistaa sapluunaansa, koska voitot ovat olleet harvinaisempia. Tähän yhtälöön saattoi vaikuttaa Mrazekin ja Howardin samanaikainen pieni slumppi (oliko siinä Mrazekin loukkaantuminen ja Jimmyn heikkopäisyys samaan aikaan, en muista). Tämä on juuri konkretisoitunut pitkien hyökkausalueen kiekonhallintojen vähyydellä sekä vaikeuksissa ylittää keskialue pelaamalla, kun nyt sitä kiekkoa roiskitaan pleksejen kautta 40/60 prosentilla paineistetulle, selkä peliä päin olevalle laiturille. On todella turhauttavaa katsoa jääkiekkoa, jossa kokoajan jahdataan vastustajaa.
Joku tilastoniilo voisi tähän etsiä niitä kiekonhallintatilastoja, ja arvioida silmän avulla tekemäni analyysi.
Seuraavaksi Habs torstaina, Pens lauantaina ja Sabres maanantaina, kaikki kotona. Ei kai tässä muuta, kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. 4 pistettä on otettava seuraavasta kolmesta ottelusta, muuten ollaan lähellä tosiasiaa, että aurinko ei nouse.
