Detroit Red Wings 2013–2014

[Henkka]

Siitä ehdottomasti samaa mieltä, että tottakai mitä enemmän arpalippuja omistaa, sitä todennäköisemmin joku sieltä osuu kohdalle. Kyllähän siinä aina syynsä on, että tietyt pelaajat laskevat. Kyllähän esim. Pulkkisella on aikamoinen työ hinata itsensä edes jonkun NHL-joukkueen top-6-osastolle (alemmissa kentissä kaverilla ei kamalasti käyttöä sitten olekkaan). Kuitenkin lienee selvää, että ei noilla myöhemmillä kierroksilla sitä eliittitalenttia kovinkaan helpolla löydetä (tästä myöhemmässä kappaleessa).

Tätä asiaa itse asiassa juuri itse kävin lävitse jossain ketjussa. Siinä aika hyvin kävi selväksi, että tuo Detroitin kova taito varata loppupäässä on kyllä aikamoinen myytti. 2000-luvun tarkastelussa kohdilleen on osunut ainoastaan tuo Ericcson. Muuten mitään kummempaa ei ole osunut kohdalle, ainakaan toistaiseksi.

Se vaan oli jännä havaita, että Detroitin varaukset sieltä pullahti esille, kun tarkastelin joku aika sitten huvikseni NHL:n pistepörssiä TOP60 -pelaajien osalta. Näistä TOP60 -pelaajista tasan puolet (30kpl) oli TOP15 varauksia, 28kpl oli varattu alempaa ja 2 oli draftin ulkopuolelta liigaan tulleita pelaajia (Martin St. Louis ja joku toinen jota en muista). Periaatteessa siis yksi TOP15 -varaus on yhtä arvokas kun kaikki draftivuorot sen jälkeen yhteensä keskimäärin, kun pistepörssi muodostuu noiden välillä tasaisesti käytännössä 50/50 -jaolla.

Eniten näitä TOP15 ulkopuolelta liigaan varattuja TOP60 -pelaajia oli varannut yllättäen Detroit 4kpl (Dats, Zeta, Filppula, Hudler). Vaikuttaa vähäiseltä määrältä, mutta oli se kuitenkin enemmän kuin mihin mikä tahansa muu organisaatio on pitkässä juoksussa kyennyt. 2 kipaletta pitäisi olla per joukkue keskimäärin, mutta Wingsillä oli ainoana tuplamäärä.

Pakit ja molarit eivät juuri tähän palikkatason vertailuun mahtuneet, koska kyseessä oli vain pistepörssi, mutta kuitenkin. Ja joukkue ei siis ole ketään edes päässyt varaamaan TOP15 -vuorolla 20 vuoteen. Puhutaan että myyttiä ei ole olemassa, mutta parempaa työtä on kuitenkin tehty vaikeammasta draftipositiosta pitkässä juoksussa kuin kukaan muu.

***

Nykyinen voimavara piilee lähinnä noissa kakkoskierroksen varauksissa. 2011 on hyvin todennäköisesti se kovin drafti 1989 Wings-jackpotin jälkeen seuran historiassa. Sen tason realisoituminen ei varmasti näy vielä oikein mitenkään ulkopuolisille. Kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä miestä näyttävät erinomaisilta osumilta. Nyt näiden Datsyukien ja Zetojen takia kaikki tuntuu tikulla tonkivan supertähtiä noista viime vuosina varatuista alakierrosten äijistä. Ei niitä täkyjä siellä enää ole kilpailun koventuessa, ehkä Marchenko tai Almquist voi olla lähimpänä tehdä isompi yllätys.

Mutta kakkoskiekalta on poimittu moni syystä tai toisesta ykköskiekalta ulos jäänyt jannu, jotka ovat ottaneet hyviä kehitysaskelia varauksensa jälkeen. Jurco, Ouellet, Sproul, Tatar, Ferraro, noista kaikista saadaan taatusti apuja vielä NHL-puolelle. Jos alemmila kiekoilta joku nousee, niin se on sitten pelkkää plussaa.

Blue ship -prospektin puutetta paikannee Anthony Mantha? Kaveri joka johtaa ylivoimaisesti QMJHL:n pistepörssiä, on iskenyt puolet joukkueensa maaleista, kokoa on 6'5 ja vertailuja Rick Nashiin alkaa kuulua? Lähes päästiin varaamaan mies TOP15:sssa, muita ei häntäkään. Corey Perryjä on toki varailtu tuolta kohdin.

No 23-vuotias ammattilaisuransa vasta aloittanut kaveri, joka hakee vauhtia ECHL:stä. Jos sinun pitäisi kiveksesi asettaa joko sen puolesta, että mies NHL:ssä pelaa vai ei, niin kumpaan kallistuisi? En minäkään siis väitä, etteikö se mahdollista olisi, mutta en kyllä oikein sitä todennäköisenä voi millään pitää.

Jensenin kohdalla vauhtia on haettu poikkeustapauksessa ECHL:stä, koska ylhäällä ei ole joukkueessa tilaa. Ja kun mies tuli takaisin pitkän loukkaantumisen jäljiltä, niin se ECHL-stintti on ihan vain pelikunnon hakemista. Saman teki Mrazek viime kaudella, alkuun ECHL, sitten AHL ja välissä käytiinkin jo NHL ja sitten lopuksi jannu voitti AHL-mestaruuden ykkösmolarina. Ei se ECHL-komennus kerro mistään mitään. Se on vain työkalu saada jääaikaa jaettua kaikille. Vrt. condition assignment NHL:n puolella. Nyt Jensen on jo nostettu AH:n puolelle ja tuolla se jo videolla halaili joukkuekavereita yv-maalien jälkeen kun Rochesteria viikonloppuna oli löylytetty.

No nämä ovat toki mielipideasioita, mutta jos minun pitäisi valita Hjalmarssonin ja Ericcsonin välillä, niin kyllä valinta olisi helppo edellisen eduksi (puhumattakaan sitten Giordanosta, joka on kyllä Ericcsonia edellä ainakin omissa papereissani). Muut noista nyt ovatkin sitten pelanneet pahasti alakanttiin odotuksiin nähden (paitsi Tyutinin otteista en tiedä kovinkaan paljoa). Minkä lisäksi kannattaa huomata tuo Ericssonin lapun pituus.

Jos pidät Ericssonin sopparia epäluottamuslauseena tämän hetken prospekteille, niin et vaan ymmärrä tämän hetken prospektien vahvuuksia ja mihin rooliin heidät aikanaan nostetaan jos lyövät läpi. Kaikki tämän hetken lähimpänä NHL-paikkaa olevat ovat käytännössä kiekollisia puolustajia ja Ericssonin kaltaiset fyysisest oman pään luudat ovat paljon kauempana kehityksessään, eikä tähän rooliin ole edes vakavia uhkaajia. Richarnd Nedomlel, Mike McKee, viime kesän varaukset Wheaton ja McNulty ovat tätä kastia. Hyvin kaukana NHL:stä. Kiekollisten pakkien kilpailu käykin sitten kiivaana Ouelletin, Almquistin, Sproulin, Marchenkon ja Jensenin välillä, mutta Ericsson ei liity siihen mitenkään, koska on eri roolin pelaaja.

 

[Karpat46]

Niinkuin varmaan ymmärrät, jos lähdetään tuon tason jossitteluun, niin listoista tulee aika perkeleen pitkiä. Minkä lisäksi lienee syytä sanoa, että aivan jokainen varaus, josta tulee lopulta NHL-tason pelimies on enemmän tai vähemmän onnistunut. Kuitenkin loppupään varauksissa on syytä tarkastella juuri tuota kierrosväliä 6-7 (ja tietenkin 8-9, kun nuo kierrokset vielä olivat), koska se menee käsitteellisesti tuon loppupään sisään (1-2 alkupää 3-5 keskiväli ja 6-7 loppupää). Itse asiassa jopa Buffalo on varannut loppupäässä onnistuneemmin (Wideman, Gaustad ja Kaleta) kuin Detroit nyt 2000-luvulla. Kuitenkin ajatus Buffalosta jotenkin poikkeuksellisen hyvänä loppupään varaajana olisi aika vieras.

Totta joka sana. Lisätään vielä se, että otanta on sen verran pieni vielä vaikka viiden vuoden ajalta tarkasteltuna, että voidaan tehdä ainoastaan suuntaa-antavia johtopäätöksiä. Joka tapauksessa laskin joukkueiden 7.-9. kierroksen varaukset vuosilta 2000-2006, jotka ovat pelanneet yli 100 NHL-peliä:

4 pelaajaa:
Chicago Troy Brouwer, Dustin Byfuglien, Chris Porter, Adam Burish
Colorado Kyle Cumiskey, Brandon Yip, David Jones, Marek Svatos
NY Rangers Joey Crabb, Petr Prucha, Ryan Hollweg, Henrik Lundqvist
Ottawa Colin Greening, Brian Elliott, Brandon Bochenski, Erik Condra
Tampa Bay Jay Rosehill, Nick Tarnasky, Fredrik Norrena, Ryan Craig

3 pelaajaa:
Anaheim Shane O'Brien, Martin Gerber, Pierre-Alexandre Parenteau
Buffalo Nathan Paetsch, Dennis Wideman, Paul Gaustad
Columbus Grant Clitsome, Andrew Murray, Derek Dorsett
Edmonton Kyle Brodziak, Troy Bodie, Matthew Lombardi
Montreal Sergei Kostitsyn, Mark Streit, Jaroslav Halak
Pittsburgh Joe Vitale ,Matt Moulson, Maxime Talbot

2 pelaajaa:
Boston Matt Hunwick, Milan Jurcina
Detroit Derek Meech, Jonathan Ericsson
Florida Tanner Glass, Ivan Majesky
Minnesota Derek Boogaard, Lubomir Sekeras
Nashville Patric Hornqvist, Pekka Rinne

1 pelaaja:
Atlanta Tobias Enstrom
Calgary David Moss
Dallas Antti Miettinen
Los Angeles Cristobal Huet
New Jersey Aaron Voros
NY Islanders Chris Campoli
Phoenix Daniel Winnik
San Jose Joe Pavelski
St. Louis Petr Cajanek
Toronto Anton Stralman
Vancouver Jannik Hansen
Washington Johnny Oduya

Ei pelaajia:
Carolina
Philadelphia

 

[Dissonanssi]

Se vaan oli jännä havaita, että Detroitin varaukset sieltä pullahti esille, kun tarkastelin joku aika sitten huvikseni NHL:n pistepörssiä TOP60 -pelaajien osalta. Näistä TOP60 -pelaajista tasan puolet (30kpl) oli TOP15 varauksia, 28kpl oli varattu alempaa ja 2 oli draftin ulkopuolelta liigaan tulleita pelaajia (Martin St. Louis ja joku toinen jota en muista). Periaatteessa siis yksi TOP15 -varaus on yhtä arvokas kun kaikki draftivuorot sen jälkeen yhteensä keskimäärin, kun pistepörssi muodostuu noiden välillä tasaisesti käytännössä 50/50 -jaolla.

Eniten näitä TOP15 ulkopuolelta liigaan varattuja TOP60 -pelaajia oli varannut yllättäen Detroit 4kpl (Dats, Zeta, Filppula, Hudler). Vaikuttaa vähäiseltä määrältä, mutta oli se kuitenkin enemmän kuin mihin mikä tahansa muu organisaatio on pitkässä juoksussa kyennyt. 2 kipaletta pitäisi olla per joukkue keskimäärin, mutta Wingsillä oli ainoana tuplamäärä.

Pakit ja molarit eivät juuri tähän palikkatason vertailuun mahtuneet, koska kyseessä oli vain pistepörssi, mutta kuitenkin. Ja joukkue ei siis ole ketään edes päässyt varaamaan TOP15 -vuorolla 20 vuoteen. Puhutaan että myyttiä ei ole olemassa, mutta parempaa työtä on kuitenkin tehty vaikeammasta draftipositiosta pitkässä juoksussa kuin kukaan muu.

Kyllä Detroit mielestäni hyvää työtä draftaamisen suhteen on tehnyt. Sitä en osaa sanoa, että onko parasta (tämän selvittämisessä on vain liikaa muuttujia, joita täytyisi huomioida, jotta tulokset ei vääristyisi suuntaan tai toiseen). Kuitenkin tuo maine loppupään osalta on perustellusti myytti.

***

Nykyinen voimavara piilee lähinnä noissa kakkoskierroksen varauksissa. 2011 on hyvin todennäköisesti se kovin drafti 1989 Wings-jackpotin jälkeen seuran historiassa. Sen tason realisoituminen ei varmasti näy vielä oikein mitenkään ulkopuolisille. Kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä miestä näyttävät erinomaisilta osumilta. Nyt näiden Datsyukien ja Zetojen takia kaikki tuntuu tikulla tonkivan supertähtiä noista viime vuosina varatuista alakierrosten äijistä. Ei niitä täkyjä siellä enää ole kilpailun koventuessa, ehkä Marchenko tai Almquist voi olla lähimpänä tehdä isompi yllätys.

Mutta kakkoskiekalta on poimittu moni syystä tai toisesta ykköskiekalta ulos jäänyt jannu, jotka ovat ottaneet hyviä kehitysaskelia varauksensa jälkeen. Jurco, Ouellet, Sproul, Tatar, Ferraro, noista kaikista saadaan taatusti apuja vielä NHL-puolelle. Jos alemmila kiekoilta joku nousee, niin se on sitten pelkkää plussaa.

Näistä tietenkin aika näyttää. Hankala vielä arvioida. Buffalollakin näyttää tällä hetkellä kaksi viimeisintä vuotta olleen todella hyviä, mutta en uskalla vielä juhlia kamalasti.

Blue ship -prospektin puutetta paikannee Anthony Mantha? Kaveri joka johtaa ylivoimaisesti QMJHL:n pistepörssiä, on iskenyt puolet joukkueensa maaleista, kokoa on 6'5 ja vertailuja Rick Nashiin alkaa kuulua? Lähes päästiin varaamaan mies TOP15:sssa, muita ei häntäkään. Corey Perryjä on toki varailtu tuolta kohdin.

Manthaa toki mietin tuohon, mutta en häntä tuohon blue chip -kategoriaan silti kelpuuttanut. Kyseessähän oli ns. flag-tapaus draftissa. Ominaisuuksiensa puolesta olisi saattanut mennä hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mutta combinen muut osiot, eritoten haastattelut karkottivat todella monta joukkuetta varaamasta häntä. Tulosta kyllä Q:ssa näyttää tulevan, mutta silti kaikesta päätellen pääkopan kannalta kyseessä on ilmeinen "boom or bust" -tapaus. En myöskään laske Grigorenkoa varsinaiseksi Blue chipiksi, koska epävarmuustekijöitä on liiaksi. Buffalolta tähän kategoriaan lasken tällä hetkellä pelkästään Ristolaisen ja ehkä varauksin Zadorovin. Girgensonsilla taas ei ole high end -taitotasoa.

Jensenin kohdalla vauhtia on haettu poikkeustapauksessa ECHL:stä, koska ylhäällä ei ole joukkueessa tilaa. Ja kun mies tuli takaisin pitkän loukkaantumisen jäljiltä, niin se ECHL-stintti on ihan vain pelikunnon hakemista. Saman teki Mrazek viime kaudella, alkuun ECHL, sitten AHL ja välissä käytiinkin jo NHL ja sitten lopuksi jannu voitti AHL-mestaruuden ykkösmolarina. Ei se ECHL-komennus kerro mistään mitään. Se on vain työkalu saada jääaikaa jaettua kaikille. Vrt. condition assignment NHL:n puolella. Nyt Jensen on jo nostettu AH:n puolelle ja tuolla se jo videolla halaili joukkuekavereita yv-maalien jälkeen kun Rochesteria viikonloppuna oli löylytetty.

Pelaavia maalivahteja on joukkueessa se yksi kappale. Pelaavia puolustajia kuusi kappaletta. Jos paikkoja ei ole, niin silloin kyse on siitä, että ei mahdu kokoonpanoon. Mutta hyvä homma, jos mies nyt siellä on, niin päästään näkemään mihin lopulta tie vie.

Jos pidät Ericssonin sopparia epäluottamuslauseena tämän hetken prospekteille, niin et vaan ymmärrä tämän hetken prospektien vahvuuksia ja mihin rooliin heidät aikanaan nostetaan jos lyövät läpi. Kaikki tämän hetken lähimpänä NHL-paikkaa olevat ovat käytännössä kiekollisia puolustajia ja Ericssonin kaltaiset fyysisest oman pään luudat ovat paljon kauempana kehityksessään, eikä tähän rooliin ole edes vakavia uhkaajia. Richarnd Nedomlel, Mike McKee, viime kesän varaukset Wheaton ja McNulty ovat tätä kastia. Hyvin kaukana NHL:stä. Kiekollisten pakkien kilpailu käykin sitten kiivaana Ouelletin, Almquistin, Sproulin, Marchenkon ja Jensenin välillä, mutta Ericsson ei liity siihen mitenkään, koska on eri roolin pelaaja.

Pidin Ericssonin sopparia merkkinä siitä, että Holland ei pidä organisaationsa puolustaja prospect poolia eliittinä, aivan kuten tarkalleen sanoin. Sellainen se ei voi olla, jos se on pelaajaprofiililtaan hyvin yksipuolinen. Mainittujen kaverien pelaamista en ole nähnyt, mutta jos he voittopuolisen kiekollisia ovat (ja siis fyysinen/puolustava osaaminen on heikompaa), niin ei tuollaisia oikein voi olla kuin rajallinen määrä joukkueessa. Kuitenkin jokaisella noista on varmasti vielä paljon matkaa vakipaikkaan NHL:ssä - aivan kuten lukuisilla muilla vastaavassa tilanteessa olevilla.

 

[Henkka]

Pidin Ericssonin sopparia merkkinä siitä, että Holland ei pidä organisaationsa puolustaja prospect poolia eliittinä, aivan kuten tarkalleen sanoin. Sellainen se ei voi olla, jos se on pelaajaprofiililtaan hyvin yksipuolinen. Mainittujen kaverien pelaamista en ole nähnyt, mutta jos he voittopuolisen kiekollisia ovat (ja siis fyysinen/puolustava osaaminen on heikompaa), niin ei tuollaisia oikein voi olla kuin rajallinen määrä joukkueessa. Kuitenkin jokaisella noista on varmasti vielä paljon matkaa vakipaikkaan NHL:ssä - aivan kuten lukuisilla muilla vastaavassa tilanteessa olevilla.

Mielestäni Ericssonin sopparin pituus on hyvinkin luettavissa siihen nähden, että kun sen loppu alkaa olla lähellä, saattaa organisaatiossa hyvinkin olla fyysisiä pakkeja kolkuttelemassa NHL-ovia. Lähivuosina niitä ei ole, eikä oikeastaan tarvitakaan. Noita pitkiä riukuja ja pelillisesti raakileita fyysisiä jannuja nyt on läheteltu kasvamaan pitkin yliopistosarjoja ja heidän tuomisessaan ylös ei kiirettä ole. Yliopistojannua saa sitten muhituttaa farmissakin pitempään, kun ovat waiver-vapaita pitkään.

Lähivuosien taistelu käydään niistä kiekollisten pakkien tonteista (joihin Ericsson ei kuulu), mutta jossa potentiaaliltaan lahjakkaimmat jannut nyt on. Juuri näiden kiekollisten pakkien löytäminen on jokaisella organisaatiolla vaikeinta, siksi sitä pelaajatyyppiä on eniten varattu ja paikoista tullaan käymään kova kilpailu. Joku tulee lyömään enemmän tai vähemmän läpi, eikä vielä ei edes välttämättä tiedetä kuka. Kilpailu ratkaisee ja tontteja ei ole valmiiksi jaettu kellekään.

DeKeyser ja Ericsson on mielestäni aika hyvä kaksikko kantamaan tuota defensiivistä pääkuormaa seuraavat 5 vuotta. Toinen on parhaassa iässään (29v) ja toinen kehittymässä sitä kohti (23v). Näihin rooleihin ei tarvita edes muita nuoria nyt, jos normaaliksi setiksi ajatellaan 2 overall pakkia, 2 offensiivista kaveria ja 2 defensiivistä -perusrakennetta. Lashoffhan siellä on sitten kolmas puolustavan roolin perusmies seiskaukkona.

Aika erilaista reittiä on ylipäätään nämä puolustavan roolit jannut (Dekeyser, Ericsson, Lashoff) hankittu. DeKeyser on ilmainen college free agent. Brian Lashoff on periaatteessa toinen "Ericsson". Ei 2002 mestaruusvuoden viimeisenä varattu, mutta 2008 mestaruusvuoden draftin perään signattu free agent, joka ei muille kelvannut.

Olisi todennäköisesti ollut se 8th-9th rounder, Jim Nillin mukaan, jos kierroksia olisi ollut enemmän. Red Wings otti siis taktisen edun viimeisestä vuorostaan draftaamalla aivan muun pelaajan (Andersson-haku Jesper Samuelsson), koska tiesivät että viimeisellä vuoron jälkeen kukaan muu ei poimi näitä ja saavat heidät muutenkin ilmaiseksi. Tuollaista pystyi silloin tekemään, kun prospect-pooli oli ohkainen ja oli sopimuskiintiössä tilaa. Nythän tilanne on eri, kun se on erittäin leveä.

Tuossa artikkeli lokakuulta 2008:

Consider Brent Raedeke and Brian Lashoff “bonus draft picks” — who the Detroit Red Wings feel very, very strongly about.

The Red Wings signed Raedeke and Lashoff this week to three-year entry-level contracts, locking both players into the organization after nearly selecting them at the NHL draft in June. Were the draft still nine rounds, they probably would have been eighth- and ninth-rounders, respectively.

“Their names came up at the draft, but since we had the last pick, we knew who would be left over,” Red Wings assistant GM Jim Nill said. “We said, ‘Let’s max out our opportunities,’ so we took a Euro (Jesper Samuelsson) knowing we could bring them in as tryouts to have a look at them.”

Both players impressed the Wings so much at the annual prospects tournament and training camp in Traverse City, Mich., they didn’t want to risk letting them go back into the 2009 draft. So they took advantage of a narrow two-week signing window and will keep their rights through to 2013.

“We watched them closely and we liked what we saw,” Nill said. “If we didn’t sign them and they go back and have great years, we’d be kicking ourselves. They’re basically free draft picks, so we said, ‘Let’s take a chance.’”

Brian Lashoff is the younger brother of Matt Lashoff, a former first-round pick of the Boston Bruins who projects as a top-four defenseman. Brian doesn’t come with the same fanfare, but he’s a good prospect too.

At 6-foot-3 and 190 pounds, he is the same caliber of prospect as Kyle Quincey at the same age. He had five goals, 15 assists and 44 penalty minutes in 50 games with the Barrie Colts of the Ontario Hockey League last season.

Good bloodlines don’t hurt, but Brian’s a good player in his own right.

“He has good size, he skates well, handles the puck well, and we liked his overall game,” Nill said. “To say you’re getting a top two defenseman, like in the Nicklas Lidstrom category, isn’t realistic, but he has a chance to play. We think he’s a 4-to-6 guy and we’ll see … Maybe he’s going to surprise us.”

Lashoff impressed most with their work ethic.

“It’s getting to know the kids,” Nill said. “All of these kids have similar skills, but who works hard and who will take the next step? You want to make sure the door is opened, but they have to push it wide open and run through.

 

[Henkka]

Kyllä Detroit mielestäni hyvää työtä draftaamisen suhteen on tehnyt. Sitä en osaa sanoa, että onko parasta (tämän selvittämisessä on vain liikaa muuttujia, joita täytyisi huomioida, jotta tulokset ei vääristyisi suuntaan tai toiseen). Kuitenkin tuo maine loppupään osalta on perustellusti myytti.

Paras tapa määrittää pelaajan arvoa on mielestäni caphit, joka kohtelee hyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit suht tasapuolisesti.

Ja yksinkertaisin malli olisi laskea se, mikä joukkue on draftannut eniten caphit-valueta yhteensä NHL:ään. Sitten ehkä vääntää koodiin vielä jotain suhdelukua siihen varausvuoron korkeuksista vs. NHL-keskiarvo sekä varausten määrästä, jolla ne caphitit on liigaan draftattu. Helvetin vaikea yhtälö toteuttaa vaan tuollainen.

Mutta jos sen joku jaksaa toteuttaa, niin yllätyn suuresti, jos parhaat suhdeluvut tulee saamaan jotkut muut organisaatiot kuin Detroit ja Chicago.

 

[Dissonanssi]

Mielestäni Ericssonin sopparin pituus on hyvinkin luettavissa siihen nähden, että kun sen loppu alkaa olla lähellä, saattaa organisaatiossa hyvinkin olla fyysisiä pakkeja kolkuttelemassa NHL-ovia. Lähivuosina niitä ei ole, eikä oikeastaan tarvitakaan. Noita pitkiä riukuja ja pelillisesti raakileita fyysisiä jannuja nyt on läheteltu kasvamaan pitkin yliopistosarjoja ja heidän tuomisessaan ylös ei kiirettä ole. Yliopistojannua saa sitten muhituttaa farmissakin pitempään, kun ovat waiver-vapaita pitkään.

Lähivuosien taistelu käydään niistä kiekollisten pakkien tonteista (joihin Ericsson ei kuulu), mutta jossa potentiaaliltaan lahjakkaimmat jannut nyt on. Juuri näiden kiekollisten pakkien löytäminen on jokaisella organisaatiolla vaikeinta, siksi sitä pelaajatyyppiä on eniten varattu ja paikoista tullaan käymään kova kilpailu. Joku tulee lyömään enemmän tai vähemmän läpi, eikä vielä ei edes välttämättä tiedetä kuka. Kilpailu ratkaisee ja tontteja ei ole valmiiksi jaettu kellekään.

DeKeyser ja Ericsson on mielestäni aika hyvä kaksikko kantamaan tuota defensiivistä pääkuormaa seuraavat 5 vuotta. Toinen on parhaassa iässään (29v) ja toinen kehittymässä sitä kohti (23v). Näihin rooleihin ei tarvita edes muita nuoria nyt, jos normaaliksi setiksi ajatellaan 2 overall pakkia, 2 offensiivista kaveria ja 2 defensiivistä -perusrakennetta. Lashoffhan siellä on sitten kolmas puolustavan roolin perusmies seiskaukkona.

Mielestäni tuo ajattelutapa, että puoleen vuosikymmeneen ei sitten tarvita jotain pelaajatyyppiä, koska kokoonpanossa on tällä hetkellä muutama kaveri edustamassa tätä pelaajatyyppiä, on aika oireellinen. Totesit jo aikaisemmin, että treidipalasia ei kamalasti ole ollut aikaisemmin, eikä tilanne kamalasti tuolla tavalla muutu. Tuo ratkaisu on silloin perusteltu, kun kokoonpano on jo väkivahva eikä se tarvitse kuin pientä hienosäätöä. Nähdäkseni tämä ei ole tilanne Detroitilla. Detroit on jo mielestäni pudonnut jokin aika sitten sieltä luokasta contender luokkaan haastajat. Datsyuk, Zetterberg ja Kronwall ovat sen tason kavereita, että heitä on äärimmäisen hankala korvata ilman eliittiprospecteja. Luotto siihen, että jostain myöhempien kierrosten kavereista taas pompsahtaa sellainen esille, voi olla erittäin tuhoisa.

Kokonaan tietenkin on oma asia, miten organisaation näkee. Jos tavoite on pitää organisaatio vuosi vuodelta sellaisena haastajana, joka yleensä putoo ekalla tai tokalla rundilla, mutta joskus saattaa punnertaa itsensä hieman ylemmäksi, voi tuollainen taktiikka toimiakkin. Ne ajat ovat yksinkertaisesti ohitse, kun helpohkosti otettiin remmiin Cheliosta, Hasekia, Hullia, Robitaillea ym. Myöskään näitä ykköskorin äjiä ei samaan tapaan enää draftistakaan tipu. Sitten Niklas Kronwallin (eli vuoden 2000) ei tällaista ole myöskään Detroitille draftista tippunut. Jos tästä yhtälöstä vielä poistetaan treidipalaset, niin kovin hankalaksi se homma menee.

Yliopistopelaajista se täytyy vielä sanoa, että ne ovat hyvä väline kontrolloida tuota sopimusten määrää. Buffalohan on nyt aika paljon varaillut näitä kavereita, koska oikeudet heihin säilyy joillakin jopa vuoteen 2017 asti, ilman, että tarvitsee ELC:tä solmia.

Kiekollisista pakeista sen verran, että nehän ovat se suurin väliinputoaja. Niiden osalta huomioitavaa vielä on, että edes hurjat tehot AHL:ssä eivät takaa käytännössä yhtään mitään. Buffalolla on tästä kokemusta pilvin pimein. Nytkin Rochesterissa ppg-tahdilla vetänyt McNabb ei ole saanut monien muiden tapaan siirrettyä näitä tehoja ylös. Ristolaisenkin kiekollinen pelaaminen oli vielä NHL:ssä aika vaatimatonta, mutta AHL:ssä otti heti ykköspakin roolin ja pieneen otantaan teki heti miltei ppg, vaikka ei ole edes mitenkään hyökkäävä puolustaja. Täten ymmärrän sen, että arpoja on syytä olla paljon. Mutta näistä arvoista ei välttämättä ikinä tule edes sellaisia, joilla olisi mitään treidiarvoa (case-Brennan).

Minkä lisäksi pelaajien kehitykset voivat myös ottaa takapakkia. Vuoden 2008 draft näytti noin pari vuotta draftin jälkeen aivan älyttömän kovalta Buffalon kannalta. Myers veteli uskomattomia otteita pokaten Calderinkin, Ennis iski hyvät tehot myös ylhäällä huikean AHL-kauden jälkeen. Myös Luke Adam siirsi junnutehonsa ammattilaistasolle iskien AHL:ssä yli ppg ja pelaten vahvasti myös ylhäällä. Sen jälkeen jokaisen kehitys onkin ottanut takapakkia tai junnannut pahasti (Myers tosin on nyt täksi kaudeksi nostanut huikeasti tasoaan). Adam iski miltei maali/peli-tahtia Rochesterissa, mutta ei se oikein näytä kantavan samalla tavalla.

Aika erilaista reittiä on ylipäätään nämä puolustavan roolit jannut (Dekeyser, Ericsson, Lashoff) hankittu. DeKeyser on ilmainen college free agent. Brian Lashoff on periaatteessa toinen "Ericsson". Ei 2002 mestaruusvuoden viimeisenä varattu, mutta 2008 mestaruusvuoden draftin perään signattu free agent, joka ei muille kelvannut.

Olisi todennäköisesti ollut se 8th-9th rounder, Jim Nillin mukaan, jos kierroksia olisi ollut enemmän. Red Wings otti siis taktisen edun viimeisestä vuorostaan draftaamalla aivan muun pelaajan (Andersson-haku Jesper Samuelsson), koska tiesivät että viimeisellä vuoron jälkeen kukaan muu ei poimi näitä ja saavat heidät muutenkin ilmaiseksi. Tuollaista pystyi silloin tekemään, kun prospect-pooli oli ohkainen ja oli sopimuskiintiössä tilaa. Nythän tilanne on eri, kun se on erittäin leveä.

Tuossa artikkeli lokakuulta 2008:

DeKayser oli ehdottomasti hyvä haku. Buffalohan tuolloin signasi yhtäältä yliopistosarjasta Ruhwedellin, joka ei aivan yhtä hyväksi hauksi osoittaunut kuitenkaan (vaikka aineksia varmasti edelleen on ihan hyvän tason top-6-pakiksi). Kuitenkin juuri mainitsemasti sopimuskiintiö asettaa haasteita tälle. Buffalohan myös signasi Schallerin suoraan yliopistosta, mutta nyt tuo sopimuskiintiö rupeaa olemaan Buffalolle aikamoinen ongelma.

Paras tapa määrittää pelaajan arvoa on mielestäni caphit, joka kohtelee hyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit suht tasapuolisesti.

Ja yksinkertaisin malli olisi laskea se, mikä joukkue on draftannut eniten caphit-valueta yhteensä NHL:ään. Sitten ehkä vääntää koodiin vielä jotain suhdelukua siihen varausvuoron korkeuksista vs. NHL-keskiarvo sekä varausten määrästä, jolla ne caphitit on liigaan draftattu. Helvetin vaikea yhtälö toteuttaa vaan tuollainen.

Mutta jos sen joku jaksaa toteuttaa, niin yllätyn suuresti, jos parhaat suhdeluvut tulee saamaan jotkut muut organisaatiot kuin Detroit ja Chicago.

Enpä kyllä sanoisi parhaaksi tavaksi. Erottaa täytyisi myös se, onko sopimus tehty vanhan vai uuden CBA:n aikaan, onko sopimuksessa RFA- vai UFA-vuosia. Minkä lisäksi jokainen tietää, että kaikki sopimukset eivät todellakaan heijastele pelaajien todellista tasoa. Minkä lisäksi tiettyjen pelaajien taso on vaihdellut hyvin rutkasti samankin sopimuksen sisällä. Hurjaa olisi ajatella, että Christian Ehrhoff olisi 4 milj. caphitilla rutkasti huonompi varaus kuin esim. Mike Cammalleri 6 miljoonan caphitilla.

***

Manthasta täytyy vielä sanoa se, että hän on aika samassa tilanteessa kuin Grigorenko oli - liian hyvä Q:n, mutta tuskin valmis ylöskään. On nimittäin aika selkeätä, että tämäkään vuosi ei varsinaisesti kehitä Manthaa, kuten ei myöskään seuraava kausi - päinvastoin ne voivat viedä kehitystä taaksepäinkin, koska dominoiminen junnukentillä ei tunnetusti vie peliä eteenpäin vaan pikemminkin iskostuttaa epätoivottavia aspekteja peliin. Sitten kun on kyse vielä pelaajasta, jonka pääpuoli ei ole se varsinainen vahvuus, voi tilanne olla hyvinkin vahingollinen.

 

[Henkka]

Manthasta täytyy vielä sanoa se, että hän on aika samassa tilanteessa kuin Grigorenko oli - liian hyvä Q:n, mutta tuskin valmis ylöskään.

Noh, juuri tästä syystä Mantha on tulossa ensi kaudeksi AHL:ään. Turha pilata miestä väärässä sarjassa peluuttamalla, kuten Buffalo on tehnyt Grigorenkon kanssa.

 

[Extrajack]

Manthasta täytyy vielä sanoa se, että hän on aika samassa tilanteessa kuin Grigorenko oli - liian hyvä Q:n, mutta tuskin valmis ylöskään. On nimittäin aika selkeätä, että tämäkään vuosi ei varsinaisesti kehitä Manthaa, kuten ei myöskään seuraava kausi - päinvastoin ne voivat viedä kehitystä taaksepäinkin, koska dominoiminen junnukentillä ei tunnetusti vie peliä eteenpäin vaan pikemminkin iskostuttaa epätoivottavia aspekteja peliin. Sitten kun on kyse vielä pelaajasta, jonka pääpuoli ei ole se varsinainen vahvuus, voi tilanne olla hyvinkin vahingollinen.

Mantha pelaa suurella todennäköisyydellä ensi kauden ahl:ssä. En usko, että Detroit kiirehtii tämänkään junnun kanssa, että suoraan nostaisi nhl:ään. Ei vain sovi organisaation ajattelumaailmaan. Jokaisen pelaajan pitää "varastaa" paikka ylhäältä pelaamalla tarpeeksi hyvin. Enkä oikein ymmärrä tuota kommenttia, että miksei Mantha kehittyisi ensi vuonna, kun pääsee Blashillin kouluun. Itse näen, että se on paras tapa, että saa rauhassa kehittyä eikä ole mitään kiirettä nostaa pelaajaa ylös ennen kuin kaveri on oikeasti valmis. Kuitenkin vastuuta on paljon luvassa alhaalla. Detroitilla ei muutenkaan ole mitään kiirettä nostaa pelaajaa ylös. Hätäilyllä voi tuhota monta hyvää lupausta. Se on nähty niin monta kertaa. Parempi nuoren miehen pelata isolla vastuulla ahl:ää, kuin jämäminuutteja nhl:ssä. Buffalo esimerkiksi omasta mielestäni hätäilee todella paljon junnujensa kanssa.

Edit: Henkka näköjään tiivisti asian pariin virkkeeseen.

 

[Dissonanssi]

Noh, juuri tästä syystä Mantha on tulossa ensi kaudeksi AHL:ään. Turha pilata miestä väärässä sarjassa peluuttamalla, kuten Buffalo on tehnyt Grigorenkon kanssa.

Milläs ihmeellä Detroit tuota siirtosopimusta kiertää? Ellei kyse ole sitten siitä, että Manthan ikä (koska oli draftin vanhimpia pelaajia) mahdollista tuota?

Grigorenkon tapauksessa nyt ei kamalasti hyviä vaihtoehtoja yksinkertaisesti ollut. Grigorenko oli aivan liian hyvä Q:n eikä hänen kehityksellään olisi tehnyt mitään hyvä paukuttaa siellä kovia tehoja neppailemalla. Toisaalta häntä ei viime eikä tänä kaudella voi AHL:ään laittaa. On vaikea sanoa jälkikäteen, mikä se oikea ratkaisu olisi ollut. On kuitenkin täysin mahdollista, että Grigorenko olisi vajaavaisella harjoitteluasenteella ja neppailuluonteella vain mukavoitunut aivan liikaa siellä. Tottakai se on selvä, että pelaamaan täytyy päästä, mutta Grigorenkolle on tehnyt myös ihan hyvää nähdä se, että touhua myös jään ulkopuolella on syytä parantaa, jos ihan oikeasti haluaa potentiaalinsa (mikä on eittämättä todella suuri) lunastaa.

Noin muiden prospectien osalta voi sanoa sen, että Zadorovin ei ollutkaan tarkoitus pelata ylhäällä, Ristolainen kyllä pärjäsi myös ylhäällä (joskin vuosi AHL:ssä ei varmasti ole huono vaihtoehto sekään) ja Girgensonsin ylhäälle päästämistä selittää kaverin poikkeuksellinen työmoraali (jolloin mies saa itsestänsä irti mitä vaativampi ympäristö on, kyseessä ei ole nimittäin kaveri, joka mukavoituisi missään vaiheessa), joskin kiekollisen ja hyökkäyspään pelaamisen osalta lisävuosi AHL:ssä ei sekään olisi ollut pahitteeksi. Aivan kuten se ei ole Larssonillekkaan, joka pelasi hyvää shutdown-roolia jo ylhäällä.

 

[Henkka]

Milläs ihmeellä Detroit tuota siirtosopimusta kiertää? Ellei kyse ole sitten siitä, että Manthan ikä (koska oli draftin vanhimpia pelaajia) mahdollista tuota?

Siis miten niin kiertää? Mantha täyttää ensi syksynä 20 vuotta. Saahan sellainen jannu pelata ihan normaalisti AHL:ää.

Loppuvuodesta syntyneet (Pohjois-Amerikasta varatut) saa pelata AHL:ssä jo 19-vuotiaanakin, kuten Tomas Jurco teki viime kaudella. Jurco oli syntynyt joulukuussa 1992, mutta esim. tammikuussa 1993 syntynyt Ryan Sproul ei ollut AHL-kelpoinen kuin vasta tälle kaudelle.

 

[Extrajack]

Milläs ihmeellä Detroit tuota siirtosopimusta kiertää? Ellei kyse ole sitten siitä, että Manthan ikä (koska oli draftin vanhimpia pelaajia) mahdollista tuota?

Mantha on 1994 syntynyt, joten saa pelata ensi vuonna ahl:ää. Eli sääntöhän on, että jos täyttää 20 vuotta vuoden loppuun mennässä saa pelata ahl:ää.

Toinen lupauksemme Andreas Athanasiou on valittu viikon pelaajaksi ohl:ssä. Tuossa juttua aiheesta. OHL Network

 

[Dissonanssi]

Siis miten niin kiertää? Mantha täyttää ensi syksynä 20 vuotta. Saahan sellainen jannu pelata ihan normaalisti AHL:ää.

Loppuvuodesta syntyneet (Pohjois-Amerikasta varatut) saa pelata AHL:ssä jo 19-vuotiaanakin, kuten Tomas Jurco teki viime kaudella. Jurco oli syntynyt joulukuussa 1992, mutta esim. tammikuussa 1993 syntynyt Ryan Sproul ei ollut AHL-kelpoinen kuin vasta tälle kaudelle.

Eli kyse oli sitten juuri tuosta, että oli draftinsa vanhimpia pelaajia. Sama tilannehan ei siis ole Grigorenkolla. Tuo on tietenkin Manthan kannalta erittäin hyvä asia, joskin myös selittänee otteita Q:ssa.

Sellainen tarkennus kuitenkin viestiisi, että kyse on nimenomaan CHL:stä varatuista. Esim. Girgensons pelasi 18-vuotiaana viime kaudella AHL:ää, koska häntä ei CHL:stä varattu.

 

[J.Hotti]

Ensi yönä Floridaan ja Datsyuk taas mukana. Nyquist kolmoseen Millerin tilalle, Miller neloseen ja Sammy katsomoon. Howard maalissa.

Näillä mennään:

Franzen - Datsyuk - Bertuzzi
Abdelkader - Weiss - Alfredsson
Nyquist - Andersson - Tatar
Miller - Emmerton - Cleary

Kronwall - Ericsson
Quincey - Smith
Kindl - Lashoff

Howard AM

Parin, kolmen maalin vierasvoitto tilauksessa niin edellisen Florida-ottelun vitutus saadaan edes osittain pyyhkäistyä. Muutenkin näistä vieraspeleistä pitää edelleen ottaa pisteitä koska kohta alkaa pelätty neljän peräkkäisen kotiottelun putki...

 

[teude]

No nyt siellä on Griffinsien tehonyrkki kasassa, odotan suuria tekoja sekä tunteita ja tuoksuja!

 

[Shard]

Yzerman pelaa alumnipelissä! Pakko se on katsoa. Hienoa että perinteiden kunnioitus menee yli joukkuerajojen ja tällainen on mahdollista.

 

[Henkka]

Yzerman pelaa alumnipelissä! Pakko se on katsoa. Hienoa että perinteiden kunnioitus menee yli joukkuerajojen ja tällainen on mahdollista.

Tulihan se sieltä.

Melkoinen on rosteri. :D

Brendan Shanahan - Steve Yzerman - Tomas Holmström
Vyacheslav Kozlov - Sergei Fedorov - Doug Brown
Martin Lapointe - Igor Larionov - Darren McCarty
Kirk Maltby - Kris Draper - Joey Kocur
Ted Lindsay - Alex Delvecchio - Garry Unger
Paul Ysebaert - Jimmy Carson - Pat Verbeek
Petr Klima - Brent Fedyk - Dallas Drake
Dennis Polonich - Red Berenson - Mickey Redmond

Nicklas Lidström - Larry Murphy
Slava Fetisov - Paul Coffey
Jiri Fischer - Chris Chelios
Steve Duchene - Brian Rafalski
Mathieu Schneider - Aaron Ward
Jason Woolley - Mathieu Dandenault
Mark Howe - (Vladimir Konstantinov)

Chris Osgood
Mike Vernon
Eddie Mio
Manny Legace

Muuten olisi yhtenäinen jatkumo seuraedustusta vuodesta 1944 (Lindsayn uran alusta) Lidströmin ja Homerin lopettamiseen, mutta kaudet 76-77, 77-78 ja 78-79 jäävät pois välistä. Siltä väliltä olisi vielä hyvä kutsua joku ukko mukaan, niin olisihan siinä 70 vuoden putki Detroitilaista kiekkoperinnettä. Reed Larson vaikka, oman aikansa Erik Karlsson.

 

[teude]

Sellaista paskaa tällä kertaa. Eikö Floridaa vastaan jaksa pelata, kun kyseessä on "vain" Florida, vai mikä on? Kolmas erä varsinkin, aivan järkyttävää paskaa, TAAS! Rankkareilla sitten odotetusti turpaan ja se oli kymmenes perättäinen rankkaritappio, mikä on uusi NHL:n ennätys.

Seuraavaksi sitten Tampa torstaina vieraissa. Sitten alkaa neljän kotiottelun putki. Ei ole helppoja pelejä luvassa, Tampa x2, Pens, Ducks.

 

[Sabre]

Moneskohan kerta tällä kaudella kun kustaan kahden maalin johtoasema? Kukaan laskenut? Parilla maalilla karkuun ja mieleen alkoi jo hiipiä voitto ja kaksi pistettä, mutta kas kummaa sieltä kaveri tuleekin rinnalle ja tällä(kin) kerralla ohi. Okei oli sielä kilistelty maaliputkiakin ja maalikin hylättiin, mutta turha tässä on mitää selitellä. Tappio on tappio. Ja rankkareista ei varmaan tarvitse hirveästi mainita, kun kaikkihan sen nykyään tietää mikä on lopputulos niiden jälkeen.

 

[Larsson]

En nähnyt ottelua koska yöunet, mutta vituttaa tuo silti.

Itseä nyt lähinnä kiinnostaa miten pelasi Datsyuk (ilmeisesti ollut hyvä?) ja ennen kaikkea Howard. Joko Howard näytti itsevarmemmalta siellä, vai nähdäänkö monster luukulla perjantaina?

 

[arkunnaula]

Mitenkä pystyy kusemaan kymmenet pilkut putkeen? Ei pysty käsittään. Kaikkien laukojien prosentit ovat varmasti surkeita, mutta onhan toi Jimmy ihan vitsi noissa pilkuissa. Joka kerta saa laittaa silmät kiinni, kun vastustaja lähtee ampuun ja Jimmy seisoo maalissa. Silmät kun aukee niin punainen palaa selän takana. Pavel pelasi hyvin ja olihan se helpoitus nähdä kentällä. Tosin Floridan tasoitusmaalissa taikuri katseli aitiopaikalta kun karkki laitettiin pömpeliin.

 

[J.Hotti]

Itseä nyt lähinnä kiinnostaa miten pelasi Datsyuk (ilmeisesti ollut hyvä?) ja ennen kaikkea Howard. Joko Howard näytti itsevarmemmalta siellä, vai nähdäänkö monster luukulla perjantaina?

Detroitin sosiaalipeluutus maalivahtien osalta jatkuu ja Monsteri maalissa Tampaa vastaan. Näin sanoivat selostajat lähetyksessä. Howard oli hyvä jos jätetään rankkarit pois. Ensimmäinen Floridan maali taisi mennä kolmen ohjurin kautta ja toista maalia ei olisi yksikään molari tässä liigassa ottanut kiinni. Siinä muuten Datsyukilta laiskaa pelaamista omassa päässä, päästi oman miehensä purjehtimaan kulmasta maalille aivan vapaasti. Perustaikurimaiset tehot 1+1, mutta loppua kohden hävisi kuvasta, seitsemän ottelun tauko teki tehtävänsä ja mies miestä vastaan taistoissa arasteli selvästi.

Samppakaljat esiin ja juhlimaan, tehtiin NHL:n historiaa! Yhdeksällä peräkkäisellä rankkaritappiolla jaettiin ennätys, mutta nyt se on omissa nimissä. Jumalauta on muuten satavarmasti ennätys jota ei ihan heti rikota. Nyt sentään Babcock yritti muutosta vetäjien osalta. Siellä oli Tatar ensimmäistä kertaa urallaan keskiympyrässä, Nyquistille rankkari oli uran kolmas. Ilmeisesti männäpäivinä Babcock pistänyt joukkueen ylimääräiseen rankkaritreeniin, tunti ammuttu pilkkuja ja tilastokärjet pääsi tänään yrittämään. Mutta kun ei niin ei. Siinä vaiheessa kun Kronwall napautti jatkoajalla ylärimaan, totesin päässäni, että tää muuten hävitään rankuilla. Ja kuinkas kävikään.

- Detroitin hylätty 0-1 maali järkyttävä tuomarivirhe, Cleary ei ollut sinisellä
- Datsyukin maalissa Ericssonilta loistava syöttö
- täysin käsittämätöntä miten vapaaksi Florida viisikko 13:n jätti tuossa tilanteessa
- tärkeä yksityiskohta, Datsyukin (13) maali syntyi kun 2. erää jäljellä 13:13 ; )
- Barkovin rankkarille spontaanit aplodit vaikka punavalkoiset bokserit onkin jalassa
- miksi Detroit ei taklaa? Tätä olen miettinyt jo pitkään. Oikeasti, perkele!

 

[Henkka]

Rankkareilla sitten odotetusti turpaan ja se oli kymmenes perättäinen rankkaritappio, mikä on uusi NHL:n ennätys.

On kyllä koominen ennätys. Hyökkääjät ovat osuneet 2/15 kertaa tällä kaudella pilkuista. Ihan mukavasti noista silti kertyy pisteitä. :D

Mää en ainakaan noista yöuniani menetä, helvetin hienot veivit oli Sashalta. Ens kerralla Howardkin tietää paremmin mitä on tulossa.

 

[Larsson]

Jahas, Weissin nivuset on taas ongelmana, eikä ole luistellut, tuskin pelaa Tampassa. Tällä hetkellä voin sanoa että tämä hankinta vituttaa aivan suunnattoman paljon. Hinta/laatusuhde on todella surkea. Tuntuu että tulosta ei tule millään, vaikka mahdollisuuksia on annettu. Toki tuolla nelosketjussa vetäminen silmävälin ja Clearyn kanssa imee elämänhalun lähes kenestä tahansa, mutta on Weiss saanut isoakin roolia viime peleissä.

Saa nähdä mitä tästä vielä tulee.

 

[teude]

Mrazek on myös kutsuttu ylös Griffinsistä. Onkohan Howardilla jotakin vammaa, vai lähetetäänkö Griffinsiin keräämään itseluottamusta? Tuskin sentään.

 

[FourPasses]

Uutinen Howardin, Weissin ja Zetan tilanteita koskien laittoi miettimään erityisesti että mitä LTIR tarkoittaa nyt Zetterbergin kohdalla? Eikös siinä ole joku minimimäärä päiviä tai pelejä joista ollaan sivussa? Vaikuttaako tämä esim. 21 päivän päästä pelattavaan Winter Classiciin? Jostain olin lukevinani että 10 peliä ja 24 päivää? Mikä on asian laita?

Linkki NHL:n nettisivuille.