Pahoittelut ennakkoon tästä viestistä, mutta alkoi niin sulamaan naama tuosta Vladin pointista. Varmaan olisi tässäkin ketjussa pettyneitä/vihaisia kavereita jos Torres ajelisi Datsjukin pyörätuoliin kesken playoff sarjan ja vielä enemmän se olisi urheilulta ja lajilta pois. Onneksi tuolla mentaliteetilla varustetut kaverit eivät koskaan pääse huipulle saakka niin vältymme pahimmilta kauhuskenaarioilta jossa puolet hyvistä pelaajista ovat raajarikkoja ja vastaavasti osa pelaajista löytyy vankilasta.
Se on ymmärrettävää, että fanit suuttuvat siitä jos esim. Torres ajelisi Datsyukin pelikyvyttömäksi, mutta se ei muuta sitä asiaa, että minusta kyseessä on oivallinen taktiikka sikäli mikäli siitä vielä selvitään siten ettei suuren luokan tuomiota tule Torresille, ja vaikka tulisikin niin voidaan miettiä, että kenties uhraus on sen arvoinen.
Edellä jo muutama kommentti tullutkin tähän, mutta vastaan myös: olen myös pelannut kohtalaisen korkealla tasolla ja vaikka teinkin kaikkeni voittamisen eteen, ei minulla koskaan ollut tarkoituksena satuttaa vastustajaa. En koskaan yrittänyt taklata vastustajaa sääntöjen vastaisesti.
Vastustajan kunnioitus kuuluu peliin. En ikinä haluaisi nähdä esimerkiksi rottaa nimeltä Patrick Kaleta Red Wingsin paidassa. Vastenmielistä ja puistattavaa peliä kentällä.
Jääkiekko on päivän päätteeksi vain peli, täyttä viihdettä. En nauti veren näkemisestä kentällä enkä halua nähdä pimeästä kulmasta tulleita taklauksia. Mielestäni kyseiset tapahtumat yhdessä vastustajan pelikyvyttömäksi telomisen kanssa eivät kuulu jääkiekkoon, eivätkä etenkään ole viihdettä.
Minullekin kiekko on viihdettä ja draamaa mutta urheillessa olisin ollut valmis tekemään kaikkeni jota omat voittavat - kenties minun olisi helppo siirtyä dopingin käyttäjäksi jos tietäisin, että se tuo tarvittavat sentit ja kilot ja sekunnit etc.
Minun Red Wingseihin mahtuisi oikein mainiosti Kaleta, siihen mahtuisi Jarkko Ruudun kaltainen pelaaja tai pelaaja jollainen Claude Lemieux oli - mutta häntä en muista syistä johtuen olisi halunnut nähdä 90-luvun joukkueessa, sen sijaan suurta tyytyväisyyttä koin kun häntä vedettiin turpiin niin kovin, että Joen jää värjäytyi verestä punaiseksi. On asioita joita ei pidä antaa anteeksi ennen kostoa...
Kyllä, voin siis sanoa nauttivani kun näen kipua, kun näen että jotain rottaa vedetään turpiin vaikka samalla näkisin mielelläni joukkueessa samanlaisen rotan aiheuttamassa hämmennystä vastustajissa ja auttamassa osaltaan joukkuetta voittoon. Minulle urheilussa merkitsevää oli vain ja ainoastaan voitto ja voiton eteen tehtiin kaikkensa, kaikki keinot olivat sallittuja - on todella vähän keinoja joita olisin pitänyt täysin moraalittomina voittoa tavoiteltaessa.
Toki urheilijoiden itsensä kannalta on parempi jos se voitto saavutetaan rehellisellä pelillä, eikä vastustajaa vahingoiteta kohuuttomasti. En minäkään nauti siitä jos/kun vastustajan pää retkahtaa päähän osuneen taklauksen seurauksesta, mielummin polvi kuin pää - asia voidaan näin kärjistäen ilmaista. Pidän myös hyvänä linjaa jollainen NHL:ssä on, selkeät päähän osuneet taklaukset otetaan pois ja rangaistukset ovat portaittain kovenevia. Mutta jos olisin pelaaja, olisin valmis pelaamaan "harmaalla alueella" auttaakseni joukkueen voittoon. Fanina ja pelaajana intressini eivät siis välttämättä kaikessa kohtaa.
vlad.
