Red Wings vs Bruins ottelu oli minun NHL-kauden avausottelu ja kylläpä jätti valjun ja huonon maun suuhun kyseinen ottelu, jossa käytännössä pieniä hetkiä lukuunottamatta kaukalossa ei ollut kuin yksi joukkue eikä se joukkue todellakaan ollut Red Wingsit. En käyttäisi Henkan sanaa "persraiskaus" kuitenkaan vaan jätän kyseisen sanan vieläkin nöyryyttävämpien tappioiden varalle, mutta ei tässä pelissä kovinkaan kauaksi kyseisestä tilanteesta jääty. Joukkue oli käytännössä täynnä lampaita eikä todellista taisteluilmettä löytynyt juuri keneltäkään muutamaa väläystä lukuunottamatta mutta ne vähäisyytensä tähden voitaneen suosiolla jättää huomiotta.
Tietyssä mielessä ottelun kuvio näkyy jo siinä kuinka hyökkäyksen suurimmat tähdet selvisivät ottelusta. Datsyuk oli todella vaisu ja väsynyt, häneltä ei tuntunut onnistuvan juuri mikään muutamia tärkeitä aloitusvoittoja lukuunottamatta ja aivan liian usein hän tyytyi kuljettamaan kiekkoa itse alueelle hukatakseen sen sitten lopulta tai ajauduttuaan tilanteeseen josta oli mahdotonta antaa syöttöä omille - Datsyukilta kenties eräs huonoimmista runkosarjaotteluista jonka olen nähnyt tässä viime vuosien aikana. Eikä Zetterberg juuri sen paremmin selvinnyt vaikka maalin saikin tehtyä, mutta samalla tavalla hänen otteistaan huokui tuskastuneisuus ja tietty turhautuneisuus - ei antanut kapteenillista esimerkkiä kenellekään. Joukkueen kiintotähtien pelattua tällä tasolla ei muiden ketjujen hyökkääjistä löytynyt tahtoa nousta ratkaisijaksi. Löysää pelailua ja turhautuneita yrityksiä, negatiivisessa mielessä todella moni hyökkääjä nousi esille ja eräs heistä oli Franzén, jonka esitys oli minusta todella vaisu ja ponneton - monasti täydellistä selkä suorana luistelua ja mustelmien välttelyä. Eikä mennyt Tatariltakaan putkeen tämä kauden avaus ylhäällä, ei missään nimessä.
Jos hyökkäys oli mitä oli ei puolustajistakaan voi nostaa ketään positiivisessa mielessä muiden edelle. Kronwall kuten ei Ericssonkaan selviytyn sen paremmin mutta tähän kaksikkoon verrattuna muille sattui niitä hasseja kenties vieläkin enemmän ja kaikella tapaa suurimmat surullisen hahmon ritarit olivat Smith ja Quincey, joiden peli ei näyttänyt toimivan juuri missään vaiheessa. Pelissä yksikään puolustaja ei minusta kyennyt nostamaan tasoaan vaan kaikki olivat harmaata massaa joilta ei tuntunut onnistuvan mikään. Suorastaan näytti siltä, että jo ykköspari pettää niin mikäli muista pareista ei löydy tasonsa pitäviä puolustajia niin koko puolustus on totaalisesti tuuliajolla. Tietty kyse on vain yksittäisestä pelistä mutta mitä olen nähnyt Wingsien pelejä niin tavattoman usein Smith on vaikeuksissa ja voisin kuvitella, että mikäli taso ei nouse olennaisella tapaa tämän ja tulevien kausien aikana ei Smithin ura Wingseissä muodostu enää kovinkaan pitkäksi - takaa on nousemassa ohi uusia kykyjä, joista olettaen ainakin jokunen tulee nappaamaan paikkansa ylhäällä.
Jos kenttäpelaajista oikeastaan ketään ei voi mainita positiivisessa mielessä niin ei minusta Jimmy Howardkaan pelannut mitään unelma peliä kannattaakseen joukkuetta, vaan yhtälailla häneltä kohdalle sattui hiukan huonompi peli. Mutta jos joukkueesta pitäisi yksi pelaaja mainita, joka pelasi edes jotakuinkin kohtalaisesti on se mielestäni Howard. Häntä ei juuri maaleista voi syyttää eikä siitä, että peli kaukalossa oli mitä oli - eli surkeaa taaperrusta. Pelin lopputulos itseasiassa mairittelee Wingsejä, pahimmassa tapauksessa - mikäli Bruinsit olisi pelannut vieläkin suoraviivaisemmin ja tehokkaammin - numerot olisivat voineet olla todella rumat.
vlad.
