Noh, hyvinhän se poika aloitti. Nollan jos olisi pitänyt niin erinomaista, mutta yksi tuuripomppu sallittaneen.
Ei kyllä päätä huimannut Mrazekilla yhtään. Sanoi ennen peliä ettei hän jännitä, ja aika perusvarmasti hommat hoiti. Ollaan nyt molarien kanssa kuitenkin varovaisia, aina on uusia jannuja tullut liigaan, jotka aloittaa hyvin, kun niitä ei ole scoutattu. Loistavan tulokaskauden ja avausotteluiden jälkeen ne voivatkin sitten olla taas reikäjuustoa.
Jotenkin ei tuo Blueskaan ollut oma itsensä, en tiedä mikä siellä mättää. Pyörityksiä saivat aikaan, muttei kuitenkaan sellaista totaalista dominanssia, kuten kauden avausottelussa. Alkaako raskas otteluohjelma väsyttää isokokoista joukkuetta? Tai sitten maalivahtikuplan puhkeaminen siellä suunnalla ilmeisesti syö hieman itseluottamusta koko joukkueesta. Noh, eiköhän nuo tuosta taas lämpene, kun Halak palaa verkon suulle.
Alemmat ketjut heräsi viimein. Maaleja sota-alueelta, mikäs sen hienompaa. Täytyi kyllä ihmetellä, miten joku Roman Polak pelasi välillä kuin b-junnu, suuresti arvostamani kivikova peruspakki. Oliko tämä nyt sitten vähän semmoinen David vs. Goljat, Red Wings keskittyi näppärään kiekonsiirtelyyn ja antoi isokokoisen Bluesin porukan luistella kuin päättömät kanat limpun perässä ja väsyttää itsensä? Jotenkin niin helpon oudolta tuo koko matsi näytti. Viime hetken näytöillä en vaan voi uskoa että se oli puhtaasti Red Wingsin hyvyyttä, vaan enemmän Bluesin huonoutta. Hieno osoitus kuitenkin, että sitä ammattiylpeyttä on vielä tallella. Kunhan ei nyt vaan kausi menisi tuohon paska peli - hyvä peli -kierteeseen, siten että huippuesitys vaatii aina jonkun heikon esityksen pohjille, vaan hyvä flow osattaisiin jotenkin säilyttää. Se erottaa huippujoukkueet muista.
