Mietinvaan, että onkohan tuossa nyt jo kyseessä ne uudet divarijaot, kun Keskiseen suunniteltaisiin tuon mukaan kuutta joukkuetta (Wild, Jets, Stars, Hawks, BlueJackets, Preds)?
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Detroit Red Wings 2011-2012
- Viestiketjun aloittaja Apmp-
- Alkaa
- 535 707
- 1 779
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetMietinvaan, että onkohan tuossa nyt jo kyseessä ne uudet divarijaot, kun Keskiseen suunniteltaisiin tuon mukaan kuutta joukkuetta (Wild, Jets, Stars, Hawks, BlueJackets, Preds)?
Wrathchild
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara & Detroit Red Wings
Mitenkäns Wing-fanisto olisi suhtautunut Vokounin saapumisesta joukkueeseen?
Mielestäni on parempi niin että joukkueessa on selkeä ykkösveskari. Ja kuten koko viime kauden sanoin, niin Howard on riittävän hyvä siihen hommaan. Eihän tuo Vokounin tulo olis mitään haitannut tietenkään, halvalla mies joukkueeseen niin ei mitään menetettävääkään, mutta kuitenkin ne suurimmat tarpeet on hyökkäykseen. Sinne kaipailisi jotain uutta piristys ruisketta.. (toivotaan että nuoret tuo sitä jotain sinne). Joten varmasti kaikkien kannalta parempi, että Howie saa hoitaa ruutunsa rauhassa ja että caps sai hyvän veskan.. Loppujen lopuksi yksi mieshän siellä maalilla vaan on kerrallaan, että mitä järkeä on olla kaksi ykkösveskarin tasosta mokea..
"The Red Wings have scheduled a media conference call with Chris Osgood and Ken Holland at noon tomorrow"
Oiskohan se Ozzien ura sitten siinä?
Vaiko uusi sopimus? *hymiöitä*
Vaiko uusi sopimus? *hymiöitä*
Jatkosopimus olisi ilmoitettu vaan jossain kotisivuilla ihan normaalisti. Kyllähän nämä viralliset pressit tarkoittaa järjestään sitä, että homma on nyt paketissa ja Osgood tulee ilmoittamaan saman, mitä Rafalski teki tuossa aieimmin kesällä. Jos sieltä jatko vielä paukkuu, niin ihme olisi.
E: Conference call, hmm. Ei siis mikään pressitilaisuus? Jatkaa sittenkin?
Viimeksi muokattu:
Jatkosopimus olisi ilmoitettu vaan jossain kotisivuilla ihan normaalisti. Kyllähän nämä viralliset pressit tarkoittaa järjestään sitä, että homma on nyt paketissa ja Osgood tulee ilmoittamaan saman, mitä Rafalski teki tuossa aieimmin kesällä. Jos sieltä jatko vielä paukkuu, niin ihme olisi.
E: Conference call, hmm. Ei siis mikään pressitilaisuus? Jatkaa sittenkin?
Jaa-a. Hollandin piti ilmoittaa päätös kakkosmaalivahtitilanteesta tänään. Kaippa se jatkoa pukkaa nivusvammaiselle.
Jaa-a. Hollandin piti ilmoittaa päätös kakkosmaalivahtitilanteesta tänään. Kaippa se jatkoa pukkaa nivusvammaiselle.
Tai sitten ei: Report: Chris Osgood to retire - 2011 Offseason News
Eiköhän se todellakin ole siinä, Official Detroit Red Wings Facebookissa:
"Chris Osgood has announced his retirement from the National Hockey League. The three-time Stanley Cup champion notched 401 career wins, tenth in league history. His 317 wins as a Red Wing is second only to Terry Sawchuk's 352 victories."
Lisäys: Osgood retires.
vlad.
Viimeksi muokattu:
Wrathchild
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara & Detroit Red Wings
Kaikki huikeat torjunnat, kaikki katastrofaaliset imaisut. Nyt on homma sitten paketissa. Kiitos Ozzie kaikesta. 3 kannun ja 400 voiton jälkeen voit relata.
Ozzie hallitsi kyllä kaiken tuon, eikä koskaan ollut itselle mikään suurin luottamuksen lähde, mutta ei missään nimessä huonokaan! Ei tuollaista voitto määrää saa jos on ihan märkäkorva..
So good Osgood, teki suoraselkäisen ratkaisun, kun päätti lopettaa uransa tässä vaiheessa. Eli syynä lopetukseen ei ollut Wings, vaan Ozzie itse..
Mlivestä:
Osgood said he couldn't guarantee Holland that he wouldn't get hurt again.
“I didn't want to put them in a bad situation if I got hurt again,'' Osgood said.
Osgood jatkaa seurassa nuorten maalivahtien kehittäjänä, joten uusi duuni löytyi mukavasti saman tien.. Hyviä valmennus hetkiä Ozzielle!
Tervehdys kaikille Red Wings-faneille! Joukkuetta on kannatettu Brett Hullin saapumisesta asti, mutta Starsin kohtalo ei toistunut. Hull lähti aikanaan mutta Red Wings jäi, pysyvästi. Luonnolisesti myös Yzerman, Shanahan ja Lidström olivat merkittäviä syitä faniuteen.
Sitten nykypäivään. Kuten monet ovat jo todenneet, on Punasiivillä mielestäni edessä eräänlainen välikausi, viimeinen yritys voittaa Cup vanhalla rungolla. Hyökkäys on periaatteessa hyvällä mallilla, mutta Mursakin tulisi saada kunnollisia näytönpaikkoja. Inhottaa nähdä Tuzzi, Hudler ja Homer viemässä aikaa nuoremmilta ja nopeammilta. Homerin näkisin toki mielellään ylivoimassa eikä Huds nyt vanha ole. Mursak on kuitenkin jo 23 eikä ole juuri peliaikaa saanut, vuotta nuorempi maanmies Kopitar on franchise-pelaaja. Näkisin että meidän todelliset, tasoltaan top six-laiturit ovat Cleary ja Franzen. Uusia nimiä tarvitaan. Toivomani hyökkäysketjut:
Franzen-Datsyuk-Filppula
Mursak/Eaves-Zetterberg-Cleary
Eaves/Mursak-Helm-Bertuzzi
Miller-Abdelkader-Holmström
Hudler
Ja puolustukseen kun on aikaa.
Jos ei keväällä tärppää, niin veteraanien lopettamisen (Tuzzi, Homer, ehkä Lidström?) lisäksi olisi syytä tehdä muitakin muutoksia. Filppula pois Helmin kehityksen edeltä, Hudsin sopimus uusimatta jos ei nyt mitään hirmutehoja iske, Mursakia, Tataria ylempiin ketjuihin jne. Puolustus tulee olemaan kovilla jos mr.Norris jättää sen, mutta luotan Hollandiin.
Niin ja hyviä ei eläke- vaan valmennuspäiviä Ozzielle! Mies se oli paikallaan tosipeleissä, päällimmäisenä tulee mieleen finaalisarjan 2008 kaksi peräkkäistä nollapelia heti sarjan alkuun.
Sitten nykypäivään. Kuten monet ovat jo todenneet, on Punasiivillä mielestäni edessä eräänlainen välikausi, viimeinen yritys voittaa Cup vanhalla rungolla. Hyökkäys on periaatteessa hyvällä mallilla, mutta Mursakin tulisi saada kunnollisia näytönpaikkoja. Inhottaa nähdä Tuzzi, Hudler ja Homer viemässä aikaa nuoremmilta ja nopeammilta. Homerin näkisin toki mielellään ylivoimassa eikä Huds nyt vanha ole. Mursak on kuitenkin jo 23 eikä ole juuri peliaikaa saanut, vuotta nuorempi maanmies Kopitar on franchise-pelaaja. Näkisin että meidän todelliset, tasoltaan top six-laiturit ovat Cleary ja Franzen. Uusia nimiä tarvitaan. Toivomani hyökkäysketjut:
Franzen-Datsyuk-Filppula
Mursak/Eaves-Zetterberg-Cleary
Eaves/Mursak-Helm-Bertuzzi
Miller-Abdelkader-Holmström
Hudler
Ja puolustukseen kun on aikaa.
Jos ei keväällä tärppää, niin veteraanien lopettamisen (Tuzzi, Homer, ehkä Lidström?) lisäksi olisi syytä tehdä muitakin muutoksia. Filppula pois Helmin kehityksen edeltä, Hudsin sopimus uusimatta jos ei nyt mitään hirmutehoja iske, Mursakia, Tataria ylempiin ketjuihin jne. Puolustus tulee olemaan kovilla jos mr.Norris jättää sen, mutta luotan Hollandiin.
Niin ja hyviä ei eläke- vaan valmennuspäiviä Ozzielle! Mies se oli paikallaan tosipeleissä, päällimmäisenä tulee mieleen finaalisarjan 2008 kaksi peräkkäistä nollapelia heti sarjan alkuun.
Viimeksi muokattu:
"Ozzie", "Osbad", "Sogood", "OsGOD", "Osgood is Nogood" -tuhansien lempinimien mies, omien vihaama ja rakastama molari, jota vastustajat ei koskaan arvostaneet. Onhan siinä huikea kaveri, jonka omistautuminen lajille kesti NHL-tasolla niinkin kauan kuin 18 vuotta. Käydäänpä seuraavassa hieman uraa läpi, ettei tästä nyt niin helpolla päästä. :)
***
Chris Osgood oli 90-luvun alussa scouttina toimineen Ken Hollandin löytämä "oma poika" ja Red Wings varasi miehen 1991 draftissa 3. kierroksella vuorolla #54. Tuskin Kenny silloin tiesi, minkälainen pitkäkestoinen vuoristoratasuhde heidän välille tulee kehittymään.
WHL:n medicine Hat Tigersin, Seattle Thunderbirdsin ja Brandon Wheat Kingsin kautta ura jatkui Red Wingsin silloiseen farmiorganisaatioon AHL:n Adrirondack Red Wingsiin, jossa kolmivuotisen leirittämisen aikana kehitystä tuli jokaisena vuonna niin torjuntaprosenteissa kuin GAA:n suhteen.
Kolmas ja viimeinen AHL-kausi 1993-94 jäi varsin lyhyeksi, kun kutsu kävi NHL-kaukaloihin jo 21-vuotiaana. Osgood oli yksinkertaisesti liian hyvä sen aikaisiin Red Wings -vahteihin, Bob Essensaan ja Tim Chevaldae'hen, verrattuna, että syrjäytti starterina olleen Chevaldaen jo heti tulokaskaudellaan ja mies myös joutui heti kovaan paikkaan pudotuspeleissä. Nouseva Red Wings -mahti opetteli kuitenkin vasta playoff-pelaamisen saloja ja maksoi oppirahoja putoamalla sensaatiomaisesti San Jose Sharksin "rupu"joukkueelle jo ensimmäisellä kierroksella. Siinä kylvettiin jo ensimmäiset siemenet Chris Osgoodin koko uraa vainonneelle syntipukkimaineelle.
***
Seuraavalle 1994-95 lock-out -kaudelle Osgoodin roolia kavennettiin, kun Scotty Bowman vaati kokemusta maalivahtiosastolle. Bowman ei halunnut
enää toista kertaa peräkkäin lähteä pudotuspeleihin nuorikkomaalivahdilla ja Osgoodin aisapariksi Calgarystä hakittiin 1989 kevään Stanley Cup -voittaja Mike Vernon. Vernon otti ykköstorjujan roolin ja Wings voitti suvereenisti typistetyn lock-out -kauden runkosarjan ja eteni aina Stanley Cup -finaaleihin asti. Siellä meno pysähtyi kuitenkin seinään New Jersey Devilsin trapin ja tulevan kaikkien aikojen suuruuden, Martin Brodeurin, edessä. Osgood pelasi kaksi pudotuspeliä ja vain 19 ottelua runkosarjaa Vernonin hoitaessa päävastuun yhteensä 50 runkosarja- ja pudotuspeliottelulla.
1995-96 kaudella oli jälleen Osgoodin aika loistaa ja mies pelasi runkosarjassa ykköstorjujana peräti 50 ottelua. Kausi oli loistava, Red Wings oli lähellä tehdä koko NHL:n piste-ennätyksen jääden Bowmanin 1976-77 Montrealin 132 pisteen ennätyksestä vain 1 pinnan päähän. 23-vuotias Osgood voitti kaudella peräti 39 ottelua ja hävisi vain kuusi. Pudotuspeleissä Bowman luotti tällä kertaa Osgoodiin, mutta joukkue töpeksi konferenssivälierän St. Louisia vastaan seitsemänteen otteluun ja oli konferenssifinaalissa tulevaa mestaria Coloradoa vastaan jo täysin poikki. Osgood joutui tulevan Conn Smythe -voittajan, Patrick Royn peittoamaksi. Usko Ozzien kykyihin menetettiin jälleen kerran.
***
Kaudelle 1996-97 Red Wings muokkasi kokoonpanoaan (Shanahan-trade, samalla Coffey ulos ja lopulta Larry Murphy sisään) ja Osgood/Vernon kaksikko veti suht samalla työnjaolla kuin edelliskaudenkin. Pudotuspeleissä Bowman kuitenkin taas kokeneempaan Vernoniin ja se kannatti. Red Wings voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa 42 vuoteen, Osgood luukkuvahtina. Vernon palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana Conn Smythe Trophylla.
Kaudelle 1997-98 lähdettäessä tilanne Wings-veräjän suulla jälleen muuttui. Vernon alkoi vaatia edelliskauden ansioista suurempaa palkkaa ja Red Wings kauppasi miehen kesällä San Joseen. Wings oli alkuasetelemissa heikentynyt seuraavalle kaudelle, lähinnä Vladimir Konstantinovin tragedian takia, ja 26-vuotiaalla Osgoodilla oli nyt valtavat paineet niskassa, kun Red Wings yritti uusia Stanley Cupinsa. Kakkosmaalivahdiksi hankittuun Kevin Hodgsonin peluuttamisella Wings olisi ollut tuhoon tuomittu.
Osgood kuitenkin onnistui kantamaan paineet, vaikka imaisikin Al McInnisin lämärin punaviivalta ja sen semmoista. Jätti epäonnistumiset taakseen yksi toisensa jälkeen ja katsoi vaan eteenpäin. Näin Red Wings nosteli kannua jo toisena kautena peräjälkeen, Osgood kiistattomana ykkösvahtina.
Tähän Red Wingsin nelivuotinen dominointi, tietynlainen puolidynastia (President's Trophy -95, -96, Stanley Cup -97 -98) käytönnössä päättyi ja alkoi pienen taantumisen ajat. Kovat ajat Osgoodille.
***
Osgood jatkoi ykköstorjujana vielä seuraavat kolme kautta 1999-01. 99 ja 00 -keväinä meno päättyi kahdesti peräkkäin kakkoskierroksella saman miehen, Patrick Roy'n Coloradoa vastaan.
2001 pudotuspeleissä Red Wings sitten tipahti jo ensimmäisellä kierroksella Los Angelesia vastaan ja pettymyksen tuomat reaktiot kohdistuivat monella suunnalla jälleen Osgoodiin. Hyvin monelta unohtui se, että sekä Steve Yzerman että Brendan Shanahan loukkaantuivat ottelusarjan ensimmäisessä ja toisessa otteluissa kokonaan pois kuvioista ja puolustuksessakin oli ollut loukkaantumishuolia. Syy lankesi silti Osgoodin niskaan.
***
Kesällä 2001 sitten tapahtui yllättävä käänne. Buffalo Sabresin GM soitti Red Wings GM Ken Hollandille, että meillä ois täällä kallis maalivahti tarjolla, jota ei ole varaa jatkossa pitää. Lähettäkää meille 1st ronder ja halpa nuori hyökkääjä, niin saatte Dominik Hasekin. Ken Holland teki työtä käskettyä ja kauppasi slava Kozlovin ykköskierrroksen varauksen kera Buffaloon ja Hasek tuli Detroitiin.
Hasekin tulo vei Osgoodin pois Detroitista tavalla, joka ei ehkä ollut juhlavimmasta päästä. Red Wingsillä ei ollut varaa pitää kallispalkkaista kakkosvahtia joukkueen kulubudjetin takia (kun oli hankittu myös Hull ja Robitaille) ja Holland yritti kaupitella "omaa poikaansa" joka suuntaan, mutta ketään ei kuitenkaan kiinnostanut maksaa Osgoodista mitään. Lopulta Holland joutui asettamaan Osgoodin waiversiin, josta NY Islanders poimi hänet ilmaiseksi.
Ei Osgoodia missään vaiheessa haluttu "heittää susille", mutta se kuvahan tuosta suurelle yleisölle jäi, kun ensin kaupunkiin saapui Hasek ja lopulta Osgood lähti waiversin kautta ilmaiseksi pois Hockeytownista. Hasekin saapuminen tapahtui kuitenkin Buffalon aloitteesta, joka oli Ken Hollandille täysi no-brainer move. Sen jälkeen tarkoitus oli huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla Osgoodin tulevaisuudesta. Waivers oli lopulta kuitenkin se ainoa vaihtoehto, niin huonon kuvanhan se ulkopuolisille jätti. Ja varmasti moni Hockeytownissakin Osgoodin lähtöä tuuletti.
***
Kaksi kautta Islandersissa sujui vaihtelevasti, ensimmäisellä kaudella joukkue pääsi pudotuspeleihin, mutta Alexei Yashinin johtamat joutkot putosivat jatkosta ensimmäisellä kierroksella seitsemännessä ottelussa Torontoa vastaan. Toisena vuonna pudotuspelit jäivät haaveeksi ja Osgoodkin menetti ykköstorjujan asemansa Garth Snowlle, joutuen lopulta kaupatuksi St. Louisiin.
Jos trendi Islanderisssa oli laskeva, niin kaudella 2003-04 St. Louisissa Osgoodin peli lähti jälleen uuteen nousuun, vaikkei joukkue pudotuspeleihin pääsytkään. Edessä oli lock-out ja 33-vuotias maalivahti ilman joukkuetta.
***
NHL:n työsulku toi palkkakaton ja sen myötä GM't joutuivat edellisvuosien rahankulutuksen jälkeen etsimään halpoja pelaajia, jotka periaatteessa
eivät kelvanneet kenellekään. Red Wingsin pahin palkkasekoilu kulminoitui kauteen 2003-04, kun joukkueessa oli Curtis Joseph 8 miljoonalla ja
Dominik Hasek teki paluun 8 miljoonalla. Joukkue käytti 16 miljoonaa malivahteihin, joista Cujo lähetettiin välillä farmiin...
Lockoutin jälkeen tilanne kuitenkin muuttui ja Ken Holland signasi Osgoodin takaisin Red Wingsiin. Osgood oli paluusta "kotiin" innoissaan ja suostui pelaamaan kakkosvahtina Manny Legacen kantaessa ykkösvahdin vastuun. Legace epäonnistui 2006 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja runkosarjan voittanut Wings lähti laulukuoroon läntisen konferensiin tulevaa mestaria, Edmonton Oilersia vastaan. Osgood ei pelannut pudotuspeleissä pelin peliä.
Seuraavalle kaudelle 2006-07 Dominik Hasek teki jo toinen paluunsa Red Wingsiin ja jälleen Osgoodin "eteen" Ozzien hoitaessa back-upin hommat. Hasekin lumienkelit sen sijaan eivät enää pudotuspelivaiheessa toimineet, kun Anaheimin miehet iski lännen konferenssifinaalissa kiekkoa maalin edestä sisään. Red Wingsin taival päättyi tällä kertaa konferenssifinaaliin Hasekin pelatessa kaikki pelit.
***
Seuraavalle 2007-08 kaudelle 35-vuotias Osgood tuli jotenkin uudestisyntyneenä, paremmin harjoitelleena kuin koskaan ja paransi peliään huimasti. Koko kauden mies pelasi Hasekia paremmin, mutta Hasek jatkoi sitkeästi pienistä vammoistaan huolimatta ykköstorjujana ja aloitti pudotuspelitkin ykkösenä.
Red Wingsin johdettua ykköskierroksen ottelusarjaa Nashvilleä vastaan jo 2-0, Hasek alkoi imuroida ja Predators sai sarjan tasoihin. Mike Babcock teki kylmän ratkaisun, siirsi Hasekin sivuun ja loppu oli jälleen historiaa. Osgoodin tultua maaliin Red Wings voitti yhdeksän seuraavaa pudotuspeliä peräkkäin. Lopulta Ozzie hävisi pleijareissa vain neljä ottelua ja voitti 14. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Osgood oli jälleen suurten pelien mies, Stanley Cup -voittaja, toista kertaa starterina.
***
Chris Osgood oli 90-luvun alussa scouttina toimineen Ken Hollandin löytämä "oma poika" ja Red Wings varasi miehen 1991 draftissa 3. kierroksella vuorolla #54. Tuskin Kenny silloin tiesi, minkälainen pitkäkestoinen vuoristoratasuhde heidän välille tulee kehittymään.
WHL:n medicine Hat Tigersin, Seattle Thunderbirdsin ja Brandon Wheat Kingsin kautta ura jatkui Red Wingsin silloiseen farmiorganisaatioon AHL:n Adrirondack Red Wingsiin, jossa kolmivuotisen leirittämisen aikana kehitystä tuli jokaisena vuonna niin torjuntaprosenteissa kuin GAA:n suhteen.
Kolmas ja viimeinen AHL-kausi 1993-94 jäi varsin lyhyeksi, kun kutsu kävi NHL-kaukaloihin jo 21-vuotiaana. Osgood oli yksinkertaisesti liian hyvä sen aikaisiin Red Wings -vahteihin, Bob Essensaan ja Tim Chevaldae'hen, verrattuna, että syrjäytti starterina olleen Chevaldaen jo heti tulokaskaudellaan ja mies myös joutui heti kovaan paikkaan pudotuspeleissä. Nouseva Red Wings -mahti opetteli kuitenkin vasta playoff-pelaamisen saloja ja maksoi oppirahoja putoamalla sensaatiomaisesti San Jose Sharksin "rupu"joukkueelle jo ensimmäisellä kierroksella. Siinä kylvettiin jo ensimmäiset siemenet Chris Osgoodin koko uraa vainonneelle syntipukkimaineelle.
***
Seuraavalle 1994-95 lock-out -kaudelle Osgoodin roolia kavennettiin, kun Scotty Bowman vaati kokemusta maalivahtiosastolle. Bowman ei halunnut
enää toista kertaa peräkkäin lähteä pudotuspeleihin nuorikkomaalivahdilla ja Osgoodin aisapariksi Calgarystä hakittiin 1989 kevään Stanley Cup -voittaja Mike Vernon. Vernon otti ykköstorjujan roolin ja Wings voitti suvereenisti typistetyn lock-out -kauden runkosarjan ja eteni aina Stanley Cup -finaaleihin asti. Siellä meno pysähtyi kuitenkin seinään New Jersey Devilsin trapin ja tulevan kaikkien aikojen suuruuden, Martin Brodeurin, edessä. Osgood pelasi kaksi pudotuspeliä ja vain 19 ottelua runkosarjaa Vernonin hoitaessa päävastuun yhteensä 50 runkosarja- ja pudotuspeliottelulla.
1995-96 kaudella oli jälleen Osgoodin aika loistaa ja mies pelasi runkosarjassa ykköstorjujana peräti 50 ottelua. Kausi oli loistava, Red Wings oli lähellä tehdä koko NHL:n piste-ennätyksen jääden Bowmanin 1976-77 Montrealin 132 pisteen ennätyksestä vain 1 pinnan päähän. 23-vuotias Osgood voitti kaudella peräti 39 ottelua ja hävisi vain kuusi. Pudotuspeleissä Bowman luotti tällä kertaa Osgoodiin, mutta joukkue töpeksi konferenssivälierän St. Louisia vastaan seitsemänteen otteluun ja oli konferenssifinaalissa tulevaa mestaria Coloradoa vastaan jo täysin poikki. Osgood joutui tulevan Conn Smythe -voittajan, Patrick Royn peittoamaksi. Usko Ozzien kykyihin menetettiin jälleen kerran.
***
Kaudelle 1996-97 Red Wings muokkasi kokoonpanoaan (Shanahan-trade, samalla Coffey ulos ja lopulta Larry Murphy sisään) ja Osgood/Vernon kaksikko veti suht samalla työnjaolla kuin edelliskaudenkin. Pudotuspeleissä Bowman kuitenkin taas kokeneempaan Vernoniin ja se kannatti. Red Wings voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa 42 vuoteen, Osgood luukkuvahtina. Vernon palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana Conn Smythe Trophylla.
Kaudelle 1997-98 lähdettäessä tilanne Wings-veräjän suulla jälleen muuttui. Vernon alkoi vaatia edelliskauden ansioista suurempaa palkkaa ja Red Wings kauppasi miehen kesällä San Joseen. Wings oli alkuasetelemissa heikentynyt seuraavalle kaudelle, lähinnä Vladimir Konstantinovin tragedian takia, ja 26-vuotiaalla Osgoodilla oli nyt valtavat paineet niskassa, kun Red Wings yritti uusia Stanley Cupinsa. Kakkosmaalivahdiksi hankittuun Kevin Hodgsonin peluuttamisella Wings olisi ollut tuhoon tuomittu.
Osgood kuitenkin onnistui kantamaan paineet, vaikka imaisikin Al McInnisin lämärin punaviivalta ja sen semmoista. Jätti epäonnistumiset taakseen yksi toisensa jälkeen ja katsoi vaan eteenpäin. Näin Red Wings nosteli kannua jo toisena kautena peräjälkeen, Osgood kiistattomana ykkösvahtina.
Tähän Red Wingsin nelivuotinen dominointi, tietynlainen puolidynastia (President's Trophy -95, -96, Stanley Cup -97 -98) käytönnössä päättyi ja alkoi pienen taantumisen ajat. Kovat ajat Osgoodille.
***
Osgood jatkoi ykköstorjujana vielä seuraavat kolme kautta 1999-01. 99 ja 00 -keväinä meno päättyi kahdesti peräkkäin kakkoskierroksella saman miehen, Patrick Roy'n Coloradoa vastaan.
2001 pudotuspeleissä Red Wings sitten tipahti jo ensimmäisellä kierroksella Los Angelesia vastaan ja pettymyksen tuomat reaktiot kohdistuivat monella suunnalla jälleen Osgoodiin. Hyvin monelta unohtui se, että sekä Steve Yzerman että Brendan Shanahan loukkaantuivat ottelusarjan ensimmäisessä ja toisessa otteluissa kokonaan pois kuvioista ja puolustuksessakin oli ollut loukkaantumishuolia. Syy lankesi silti Osgoodin niskaan.
***
Kesällä 2001 sitten tapahtui yllättävä käänne. Buffalo Sabresin GM soitti Red Wings GM Ken Hollandille, että meillä ois täällä kallis maalivahti tarjolla, jota ei ole varaa jatkossa pitää. Lähettäkää meille 1st ronder ja halpa nuori hyökkääjä, niin saatte Dominik Hasekin. Ken Holland teki työtä käskettyä ja kauppasi slava Kozlovin ykköskierrroksen varauksen kera Buffaloon ja Hasek tuli Detroitiin.
Hasekin tulo vei Osgoodin pois Detroitista tavalla, joka ei ehkä ollut juhlavimmasta päästä. Red Wingsillä ei ollut varaa pitää kallispalkkaista kakkosvahtia joukkueen kulubudjetin takia (kun oli hankittu myös Hull ja Robitaille) ja Holland yritti kaupitella "omaa poikaansa" joka suuntaan, mutta ketään ei kuitenkaan kiinnostanut maksaa Osgoodista mitään. Lopulta Holland joutui asettamaan Osgoodin waiversiin, josta NY Islanders poimi hänet ilmaiseksi.
Ei Osgoodia missään vaiheessa haluttu "heittää susille", mutta se kuvahan tuosta suurelle yleisölle jäi, kun ensin kaupunkiin saapui Hasek ja lopulta Osgood lähti waiversin kautta ilmaiseksi pois Hockeytownista. Hasekin saapuminen tapahtui kuitenkin Buffalon aloitteesta, joka oli Ken Hollandille täysi no-brainer move. Sen jälkeen tarkoitus oli huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla Osgoodin tulevaisuudesta. Waivers oli lopulta kuitenkin se ainoa vaihtoehto, niin huonon kuvanhan se ulkopuolisille jätti. Ja varmasti moni Hockeytownissakin Osgoodin lähtöä tuuletti.
***
Kaksi kautta Islandersissa sujui vaihtelevasti, ensimmäisellä kaudella joukkue pääsi pudotuspeleihin, mutta Alexei Yashinin johtamat joutkot putosivat jatkosta ensimmäisellä kierroksella seitsemännessä ottelussa Torontoa vastaan. Toisena vuonna pudotuspelit jäivät haaveeksi ja Osgoodkin menetti ykköstorjujan asemansa Garth Snowlle, joutuen lopulta kaupatuksi St. Louisiin.
Jos trendi Islanderisssa oli laskeva, niin kaudella 2003-04 St. Louisissa Osgoodin peli lähti jälleen uuteen nousuun, vaikkei joukkue pudotuspeleihin pääsytkään. Edessä oli lock-out ja 33-vuotias maalivahti ilman joukkuetta.
***
NHL:n työsulku toi palkkakaton ja sen myötä GM't joutuivat edellisvuosien rahankulutuksen jälkeen etsimään halpoja pelaajia, jotka periaatteessa
eivät kelvanneet kenellekään. Red Wingsin pahin palkkasekoilu kulminoitui kauteen 2003-04, kun joukkueessa oli Curtis Joseph 8 miljoonalla ja
Dominik Hasek teki paluun 8 miljoonalla. Joukkue käytti 16 miljoonaa malivahteihin, joista Cujo lähetettiin välillä farmiin...
Lockoutin jälkeen tilanne kuitenkin muuttui ja Ken Holland signasi Osgoodin takaisin Red Wingsiin. Osgood oli paluusta "kotiin" innoissaan ja suostui pelaamaan kakkosvahtina Manny Legacen kantaessa ykkösvahdin vastuun. Legace epäonnistui 2006 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja runkosarjan voittanut Wings lähti laulukuoroon läntisen konferensiin tulevaa mestaria, Edmonton Oilersia vastaan. Osgood ei pelannut pudotuspeleissä pelin peliä.
Seuraavalle kaudelle 2006-07 Dominik Hasek teki jo toinen paluunsa Red Wingsiin ja jälleen Osgoodin "eteen" Ozzien hoitaessa back-upin hommat. Hasekin lumienkelit sen sijaan eivät enää pudotuspelivaiheessa toimineet, kun Anaheimin miehet iski lännen konferenssifinaalissa kiekkoa maalin edestä sisään. Red Wingsin taival päättyi tällä kertaa konferenssifinaaliin Hasekin pelatessa kaikki pelit.
***
Seuraavalle 2007-08 kaudelle 35-vuotias Osgood tuli jotenkin uudestisyntyneenä, paremmin harjoitelleena kuin koskaan ja paransi peliään huimasti. Koko kauden mies pelasi Hasekia paremmin, mutta Hasek jatkoi sitkeästi pienistä vammoistaan huolimatta ykköstorjujana ja aloitti pudotuspelitkin ykkösenä.
Red Wingsin johdettua ykköskierroksen ottelusarjaa Nashvilleä vastaan jo 2-0, Hasek alkoi imuroida ja Predators sai sarjan tasoihin. Mike Babcock teki kylmän ratkaisun, siirsi Hasekin sivuun ja loppu oli jälleen historiaa. Osgoodin tultua maaliin Red Wings voitti yhdeksän seuraavaa pudotuspeliä peräkkäin. Lopulta Ozzie hävisi pleijareissa vain neljä ottelua ja voitti 14. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Osgood oli jälleen suurten pelien mies, Stanley Cup -voittaja, toista kertaa starterina.
Viimeksi muokattu:
Ozzie, part 2...
Kaudella 2008-09 Red Wingsillä oli hyvät mahdollisuudet uusia Stanley Cup, sillä joukkue pysyi käytännössä samana ja vahvistui vielä kesällä Marian Hossan hankinnalla. Osgoodin kausi oli takkuileva, jälleen ihmeellisesti mies selkeänä ykkösenä menetti vahvat peliesityksensä jonnekin. Ty Conklin
torjui koko runkosarjan maalissa varmemmin ja pudotuspeleihin lähdettäessä ei oikein tiedetty, kuka Wingsin ykköstorjujana on. Osgoodilla sinne kuitenkin lähdettiin.
Osgoodin esityksiin tuli pelien kovetessa täyskäännös ja mies oli koko joukkueen suurin kantava voima, kun Red Wings toistamiseen peräkkäin pääsi Stanley Cup -finaaliin. Osgoodin esitystä pidettiin jopa edelliskautta parempana, sillä Wings oli pudotuspeleissä paljon edellisvuotta suuremmissa vaikeuksissa niin pelillisten seikkojen, kuin loukkaantumistenkin suhteen, mutta Osgood kannatteli joukkuetta vaikeilla hetkillä paljon edelliskevättä enemmän.
Lopulta Wings hävisi finaalit vasta seitsemännessä ottelussa revanssin saaneelle Pittsburghille, ja jos Red Wings olisi Cupin voittanut, monet tahot pitivät varmana, että Conn Smythe Trophyn olisi vienyt Chris Osgood. Mutta kuten kaikki tietävät, Pens vei kannun ja Conn Smythe meni huikean kevään pelanneelle Jevgeni Malkinille. Osgoodin uran huipentuma jäi vain yhden voiton päähän.
***
Kaudelle 2009-10 Red Wings heikkeni rajusti palkkakaton iskiessä vastaan oman rungon palkankorotusten astuessa voimaan. Myös Osgoodin kausi alkoi
todella takkuisesti ja loukkaantumiset alkoivat vaivata miestä. Wings joutui turvautumaan farmista nostettuun lupaavaan tulevaisuuden maalivahtiinsa, Jimmy Howardiin, jo vuotta suunniteltua aikataulua aiemmin. Osgoodin piti vielä tämä vuosi jatkaa ykkösmaalivahtina ja luovuttaa seuraavana ykkösen paikkansa Howardille, mutta vaikeudet ja loukkaantumiset jättivät Osgoodin ottelumäärän 23:een Howardin pelatessa 63:ssa ottelussa. Pudotuspeleissä torjuntavastuun hoiti Howard ja Wings putosi kakkoskierroksella San Jose Sharksia vastaan.
Seuraava 2010-11 kausi ei muutosta tilanteeseen tuonut, Howard jatkoi starterina ja jo 39-vuotiaalle Osgoodille iski sitkeä nivusvaiva. Vamma leikattiin 2011 kevään aikana ja Osgood oli terve jo pudotuspelien alkaessa, mutta yli kolme kuukautta pelaamattomana ollutta maalivahtia ei enää haluttu
tuoda rosteriin. Näin Joey MacDonald palveli Howardin luukkuvahtina Red Wingsin pudotuspeleissä. Tulos oli jälleen sama, Sharksia vastaan tokalla
lauluun.
***
Viimeisellä kaudellaan Osgood kuitenkin saavutti 7 voittoa ja ylitti maagisen 400 voiton rajan päätyen lopulta 401 voitettuun otteluun. Samaan on pystynyt vain 10 maalivahtia NHL:n historiassa. Nämä ovat järjestyksessä Martin Brodeur, Patrick Roy, Ed Belfour, Curtis Joseph, Terry Sawchuk, Jacques Plante, Tony Esposito, Glenn Hall, Grant Fuhr ja Chris Osgood.
Toisen merkittävän rajapyykin Osgood ylitti kevällä 2009, noustessaan 15 nollapelillä NHL:n pudotuspeleissä kaikkien aikojen tilaston kolmanneksi kaikkien aikojen suuruuksien, Martin Brodeurin ja Patrick Roy'n, jälkeen (molemmilla 23 nollapeliä).
***
Kaikenkaikkeen Osgoodin ura oli melkoisen värikäs ja jatkuvia käänteitä täynnä. Ensin luotettiin, sitten petyttiin, tehtiin syntipukki ja jälleen
luotettiin, petyttiin ja lopulta voitettiin. Jälleen menetettiin usko ja lopulta heitto waiversiin ja tuomio ikuiseksi luuseriksi, jonkun ajan kuluttua pyyntö takaisin ja back-upin asemasta jälleen nousu sankariksi. Hetken herpaantuminen ja melkein Conn Smythe -kevät. Loukkaantumiset ja ura pakettiin.
Patrick Roy'ta Osgood ei koskaan pudotuspelisarjassa voittanut. Mutta kyseessä nyt olikin suhteellisen kova neljän Conn Smythen voittanut kaveri, ehkä kaikkien aikojen paras pudotuspelipelaaja. Red Wingsin voitot Coloradosta tulivat vain Vernonilla ja Hasekilla. Henkisesti Ozzie silti oli äärimmäisen vahva. Hörppyä seurasi kymmenen gamesaveria, runkosarjasta aina parannettiin pudotuspeleihin.
Tuollaisen uran käyneenä periaattessa ei voi kuin nostaa ukolle hattua, että jokaisen pettymyksen jälkeen jaksoi nostaa päänsä pystyyn, hymyissä suin painaa hommia ja yrittää uudelleen. Moni muu kaveri oli kadonnut tuollaisten painetilanteiden ja romahdusten jälkeen kuvasta ikiajoiksi. Joukkueen sisällä Osgood oli erittäin pidetty kaveri, joka loi positiivista henkeä pukukoppiin, niin vaikeina, kuin hyvinä aikoina.
***
Lopputulema Osgoodin urasta taitaa olla vain ja ainoastaan Red Wingsin organisaatiota vahvistava tulevaisuudessa. Se mitä Chris Osgood on urallaan kokenut, tulee todennäköisesti olemaan huikea voimavara Red Wingsin tulevaisuuden maalivahtien kehityksessä. En nimittäin pysty nimeämään ketään toista maalivahtia, joka olisi kokenut vastaavanlaisen uran tunneskaaloineen ja käänteineen ja voi omien vastoinkäymistensä kautta olla tukemassa nuoria maalivahteja vastaisen varalle.
Ozzie kuitenkin oli se voittaja, kasvoi vastoinkäymisten kautta voittoon peräti kahdesti. Hän tietää mitä se voittaminen vaatii, mitä contenderin ykkösenä oleminen vaatii ja hän tietää miten siitä syntipukiksi joutumisesta päästään yli. Henkimaailman hommat ovat maalivahtien kehityksessä kenties kuitenkin se suurin asia ja Chris Osgood on paras asiantuntija omien kokemustensa kautta niiden käsittelmisessä. Se että Osgood todennäköisesti jää hommiin Hockeytown -familyyn (psst Holland, Griffinsistä puuttuu se maaiivahtivalmentaja...) on aivan loistava asia.
Ps.
Itsellekin Osgoodin kanssa "eläminen" ollut helvetinmoista tunteiden vuoristorataa, välillä on luotto ollut vankkumatonta ja välillä sitten se on mennyt ja olen syyllistynyt kritisoimaankin miestä ja Hollandinkin toimia. Mukana eläminen iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja pettymyksineen...
...en minä tiedä. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä se oli ihan vitun paljon hauskempaa näin.
Ja vielä muutama hieno muisto tähän loppuun. :)
http://www.youtube.com/watch?v=q2nHWAKouas
Chris Osgood Scoring A Goal Against The Whalers
http://www.youtube.com/watch?v=hVao7xscN-A
MacInnis scores from half-court 5/12/98 playoffs
http://www.youtube.com/watch?v=kl2xMXXOw4M
Patrick Roy vs Chris Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=8iiBQGPessA&feature=related
Datsyuk Scores on Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=cY3qXbVMf2c&feature=fvwrel
The Night Chris Osgood killed Mike Ribeiro
http://www.youtube.com/watch?v=VvIJtpxuSuQ&feature=fvwrel
Ribeiro slashes Osgood May 10, 2008
http://www.youtube.com/watch?v=pgPGHgK_vlY&feature=related
Chris Osgood on Jim Rome is Burning
http://www.youtube.com/watch?v=A2aVpwCZ1Ho&feature=related
McCarty interviews Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=g6_z0ImX43M&feature=related
Chris Osgood makes several key stops (Game that was 400th win)
http://www.youtube.com/watch?v=Q7usq0j1Obk&feature=relmfu
Chris Osgood 400 wins, 46 save night
Kaudella 2008-09 Red Wingsillä oli hyvät mahdollisuudet uusia Stanley Cup, sillä joukkue pysyi käytännössä samana ja vahvistui vielä kesällä Marian Hossan hankinnalla. Osgoodin kausi oli takkuileva, jälleen ihmeellisesti mies selkeänä ykkösenä menetti vahvat peliesityksensä jonnekin. Ty Conklin
torjui koko runkosarjan maalissa varmemmin ja pudotuspeleihin lähdettäessä ei oikein tiedetty, kuka Wingsin ykköstorjujana on. Osgoodilla sinne kuitenkin lähdettiin.
Osgoodin esityksiin tuli pelien kovetessa täyskäännös ja mies oli koko joukkueen suurin kantava voima, kun Red Wings toistamiseen peräkkäin pääsi Stanley Cup -finaaliin. Osgoodin esitystä pidettiin jopa edelliskautta parempana, sillä Wings oli pudotuspeleissä paljon edellisvuotta suuremmissa vaikeuksissa niin pelillisten seikkojen, kuin loukkaantumistenkin suhteen, mutta Osgood kannatteli joukkuetta vaikeilla hetkillä paljon edelliskevättä enemmän.
Lopulta Wings hävisi finaalit vasta seitsemännessä ottelussa revanssin saaneelle Pittsburghille, ja jos Red Wings olisi Cupin voittanut, monet tahot pitivät varmana, että Conn Smythe Trophyn olisi vienyt Chris Osgood. Mutta kuten kaikki tietävät, Pens vei kannun ja Conn Smythe meni huikean kevään pelanneelle Jevgeni Malkinille. Osgoodin uran huipentuma jäi vain yhden voiton päähän.
***
Kaudelle 2009-10 Red Wings heikkeni rajusti palkkakaton iskiessä vastaan oman rungon palkankorotusten astuessa voimaan. Myös Osgoodin kausi alkoi
todella takkuisesti ja loukkaantumiset alkoivat vaivata miestä. Wings joutui turvautumaan farmista nostettuun lupaavaan tulevaisuuden maalivahtiinsa, Jimmy Howardiin, jo vuotta suunniteltua aikataulua aiemmin. Osgoodin piti vielä tämä vuosi jatkaa ykkösmaalivahtina ja luovuttaa seuraavana ykkösen paikkansa Howardille, mutta vaikeudet ja loukkaantumiset jättivät Osgoodin ottelumäärän 23:een Howardin pelatessa 63:ssa ottelussa. Pudotuspeleissä torjuntavastuun hoiti Howard ja Wings putosi kakkoskierroksella San Jose Sharksia vastaan.
Seuraava 2010-11 kausi ei muutosta tilanteeseen tuonut, Howard jatkoi starterina ja jo 39-vuotiaalle Osgoodille iski sitkeä nivusvaiva. Vamma leikattiin 2011 kevään aikana ja Osgood oli terve jo pudotuspelien alkaessa, mutta yli kolme kuukautta pelaamattomana ollutta maalivahtia ei enää haluttu
tuoda rosteriin. Näin Joey MacDonald palveli Howardin luukkuvahtina Red Wingsin pudotuspeleissä. Tulos oli jälleen sama, Sharksia vastaan tokalla
lauluun.
***
Viimeisellä kaudellaan Osgood kuitenkin saavutti 7 voittoa ja ylitti maagisen 400 voiton rajan päätyen lopulta 401 voitettuun otteluun. Samaan on pystynyt vain 10 maalivahtia NHL:n historiassa. Nämä ovat järjestyksessä Martin Brodeur, Patrick Roy, Ed Belfour, Curtis Joseph, Terry Sawchuk, Jacques Plante, Tony Esposito, Glenn Hall, Grant Fuhr ja Chris Osgood.
Toisen merkittävän rajapyykin Osgood ylitti kevällä 2009, noustessaan 15 nollapelillä NHL:n pudotuspeleissä kaikkien aikojen tilaston kolmanneksi kaikkien aikojen suuruuksien, Martin Brodeurin ja Patrick Roy'n, jälkeen (molemmilla 23 nollapeliä).
***
Kaikenkaikkeen Osgoodin ura oli melkoisen värikäs ja jatkuvia käänteitä täynnä. Ensin luotettiin, sitten petyttiin, tehtiin syntipukki ja jälleen
luotettiin, petyttiin ja lopulta voitettiin. Jälleen menetettiin usko ja lopulta heitto waiversiin ja tuomio ikuiseksi luuseriksi, jonkun ajan kuluttua pyyntö takaisin ja back-upin asemasta jälleen nousu sankariksi. Hetken herpaantuminen ja melkein Conn Smythe -kevät. Loukkaantumiset ja ura pakettiin.
Patrick Roy'ta Osgood ei koskaan pudotuspelisarjassa voittanut. Mutta kyseessä nyt olikin suhteellisen kova neljän Conn Smythen voittanut kaveri, ehkä kaikkien aikojen paras pudotuspelipelaaja. Red Wingsin voitot Coloradosta tulivat vain Vernonilla ja Hasekilla. Henkisesti Ozzie silti oli äärimmäisen vahva. Hörppyä seurasi kymmenen gamesaveria, runkosarjasta aina parannettiin pudotuspeleihin.
Tuollaisen uran käyneenä periaattessa ei voi kuin nostaa ukolle hattua, että jokaisen pettymyksen jälkeen jaksoi nostaa päänsä pystyyn, hymyissä suin painaa hommia ja yrittää uudelleen. Moni muu kaveri oli kadonnut tuollaisten painetilanteiden ja romahdusten jälkeen kuvasta ikiajoiksi. Joukkueen sisällä Osgood oli erittäin pidetty kaveri, joka loi positiivista henkeä pukukoppiin, niin vaikeina, kuin hyvinä aikoina.
***
Lopputulema Osgoodin urasta taitaa olla vain ja ainoastaan Red Wingsin organisaatiota vahvistava tulevaisuudessa. Se mitä Chris Osgood on urallaan kokenut, tulee todennäköisesti olemaan huikea voimavara Red Wingsin tulevaisuuden maalivahtien kehityksessä. En nimittäin pysty nimeämään ketään toista maalivahtia, joka olisi kokenut vastaavanlaisen uran tunneskaaloineen ja käänteineen ja voi omien vastoinkäymistensä kautta olla tukemassa nuoria maalivahteja vastaisen varalle.
Ozzie kuitenkin oli se voittaja, kasvoi vastoinkäymisten kautta voittoon peräti kahdesti. Hän tietää mitä se voittaminen vaatii, mitä contenderin ykkösenä oleminen vaatii ja hän tietää miten siitä syntipukiksi joutumisesta päästään yli. Henkimaailman hommat ovat maalivahtien kehityksessä kenties kuitenkin se suurin asia ja Chris Osgood on paras asiantuntija omien kokemustensa kautta niiden käsittelmisessä. Se että Osgood todennäköisesti jää hommiin Hockeytown -familyyn (psst Holland, Griffinsistä puuttuu se maaiivahtivalmentaja...) on aivan loistava asia.
Ps.
Itsellekin Osgoodin kanssa "eläminen" ollut helvetinmoista tunteiden vuoristorataa, välillä on luotto ollut vankkumatonta ja välillä sitten se on mennyt ja olen syyllistynyt kritisoimaankin miestä ja Hollandinkin toimia. Mukana eläminen iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja pettymyksineen...
...en minä tiedä. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä se oli ihan vitun paljon hauskempaa näin.
Ja vielä muutama hieno muisto tähän loppuun. :)
http://www.youtube.com/watch?v=q2nHWAKouas
Chris Osgood Scoring A Goal Against The Whalers
http://www.youtube.com/watch?v=hVao7xscN-A
MacInnis scores from half-court 5/12/98 playoffs
http://www.youtube.com/watch?v=kl2xMXXOw4M
Patrick Roy vs Chris Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=8iiBQGPessA&feature=related
Datsyuk Scores on Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=cY3qXbVMf2c&feature=fvwrel
The Night Chris Osgood killed Mike Ribeiro
http://www.youtube.com/watch?v=VvIJtpxuSuQ&feature=fvwrel
Ribeiro slashes Osgood May 10, 2008
http://www.youtube.com/watch?v=pgPGHgK_vlY&feature=related
Chris Osgood on Jim Rome is Burning
http://www.youtube.com/watch?v=A2aVpwCZ1Ho&feature=related
McCarty interviews Osgood
http://www.youtube.com/watch?v=g6_z0ImX43M&feature=related
Chris Osgood makes several key stops (Game that was 400th win)
http://www.youtube.com/watch?v=Q7usq0j1Obk&feature=relmfu
Chris Osgood 400 wins, 46 save night
Viimeksi muokattu:
Wrathchild
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara & Detroit Red Wings
Hyvää settiä Henkka! Kiitos tuosta ura wikipedista.. :)
Kauaa ei mennyt Ozzien korvaajan löytämiseen. Conklin tehnyt odotettavasti vuoden mittaisen sopparin Wingsin kanssa.
MLive.com : Red Wings agree to one-year contract with Ty Conklin to back up Jimmy Howard
Linkki Mliveen
MLive.com : Red Wings agree to one-year contract with Ty Conklin to back up Jimmy Howard
Linkki Mliveen
Ja Thank You Conklin kakkoseksi? Noh, odotettavaahan tämä oli. Jimmy Howardin asema ykkösenä halutaan pitää vankkana, joten tuttu papparainen vaan hoitamaan parikymmentä runkosarjapeliä taustalle.
Ja kiitos Henkka Osgood setistä. Hyvä että joku puki tuon uran sanoiksi. Meinasin itse vääntää jotain, mutta parempi näin, että teit kunnon pläjäyksen kerralla.
Ja kiitos Henkka Osgood setistä. Hyvä että joku puki tuon uran sanoiksi. Meinasin itse vääntää jotain, mutta parempi näin, että teit kunnon pläjäyksen kerralla.
Ps.
Itsellekin Osgoodin kanssa "eläminen" ollut helvetinmoista tunteiden vuoristorataa, välillä on luotto ollut vankkumatonta ja välillä sitten se on mennyt ja olen syyllistynyt kritisoimaankin miestä ja Hollandinkin toimia. Mukana eläminen iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja pettymyksineen...
...en minä tiedä. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä se oli ihan vitun paljon hauskempaa näin.
Voin allekirjoittaa tämän. Kyllähän Osgood herätti tunteita puolesta ja vastaan - minussa. Toisinaan sitä tuli kirottua herran möhläyksien ja hörppyjen tähden ja jo seuraavana hetkenä tai seuraavassa pelissä maalilla seisoi muuri, joka torjui kaiken.
Vaikka Osgood ei koskaan silmissäni todellisten suuruuksien joukkoon noussutkaan niin silti, kiitos näistä vuosista!
Ja ehkäpä se kertoo jotain minusta kun hän ei noussut silmissäni suuruuksien joukkoon mutta silti, haikeudella ajattelen menneitä aikoja ja muistoja, jotka eivät koskaan katoa.
vlad.
Ozzie on eräällä tavalla koominen hahmo vaikka mies pelasi paljon enemmän hyviä pelejä kuin huonoja ja voitti 3 Stanley Cuppia niin mies yleinsä paradoksaalisesti muistetaan klassisista imuroineistaan. Useinhan se oli, että nollakulmasta tai keskialueelta upposi joku veto mikä viittaa enemmän maalivahdilla keskittymisen puutteeseen.
Jokatapauksessa Ozzie oli yksi positiivisimpia ja hauskimpia Red Wings pelaajia Brendan Shanahanin ohella. Miehen haastatteluista tuli aina hyvälle tuulelle.
Vuoden 2008 Stanley Cup voitossa omasta mielestä ConnSmythe trophyn olisi voinut antaa kenelle vaan kolmikosta Zeta, Lidas tai Ozzie!
Toivottavasti Ozzie jatkaa organisaatiossa maalivahtivalmentajana.
Jokatapauksessa Ozzie oli yksi positiivisimpia ja hauskimpia Red Wings pelaajia Brendan Shanahanin ohella. Miehen haastatteluista tuli aina hyvälle tuulelle.
Vuoden 2008 Stanley Cup voitossa omasta mielestä ConnSmythe trophyn olisi voinut antaa kenelle vaan kolmikosta Zeta, Lidas tai Ozzie!
Toivottavasti Ozzie jatkaa organisaatiossa maalivahtivalmentajana.
Terveiset täältä sateisesta norjasta jossa kalja maksaa 8 ja pizza reilut 20 euroo.. Aloitetaan tärkeimmästä eli paljon onnea datsyukille, jos tätä satut lukemaan. Ozzien lopetus päätös ei kyllä itselle kovin suuri yllätys ollut, ikää alkoi jo olemaan ja paikat hajalla joten oikea päätös miehen itsensä kannalta varmasti. Kiitos henkalle historiikista, itselle Ozzie on vuosien aikana aiheuttanut tuskaa ja hampaiden kiristystä, mutta myös tarjonnut monta unohtumatonta hetkeä joita nyt sitten voi kaihoisasti muistella. Etenkin ozzyn paluu takaisin kotiin muutaman reissu vuoden jälkeen oli hieno hetki. Itselle oz on yksi red wings legendoista, ei ehkä kaikkein paras pelaaja, mutta yksi parhaista taistelijoista ja persoonista, joita olen nähnyt. Eli täältä ainekin lähtee respectit ja neljän tuulen hatun nosto herralle. Sitten korvaaja eli conklin. Vaikea kausi alla, sanoisin jopa huono. Huonot tilastot ja huonoja pelejä, tosin joukkue ei ollu ihan paras mutta kumminkin. Itse uskon kuitenkin että pystyy vankistuneen wings pakiston takana hyviin peleihin kun häntä noin 20 kertaa ensi kaudella tarvitaan. Hyvä back up, hivenen yllätyksetön ja tylsä valinta, mutta mitäs väliä sillä on? Nyt ainekin itse uskon että tämä oli off seasonin vika hankinta ja kausi aloitetaan tällä porukalla. Sitä rightin maalitykkiä datsyukin limppuja häkittämäänhän tuo vielä huutaa, mutta minkäs teet. Itse ainekin uskon että tällä porukalla saadaan ihan hyvää peliä aikaiseksi, tuskin cup runia, mutta kotietu pleijareihin on jo nyt todennäköinen. Ketjuja en valitettavasti pysty tällä kännykällä tekemään, mutta pari asiaa joita toivon tapahtuvan ovat mursakille minuutteja ja helmille isompi tontti hyökkäyspäähän.
Wrathchild
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara & Detroit Red Wings
Ei kai tuolla Osgoodilla oikeesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa.
No ei jos ei paikat kestä, mutta muutenhan tuo olis ihan hyvin voinut jatkaa Howien kakkosena.. Ainakin minun mielestä, mutta kun ei niin ei.. Tuskin tuo Conklin on yhtään sen parempi kakkosena, muutoin kuin terveytensä puolesta.
Conklin tosiaan tuli. Oli kyllä heikko viime kaudella, mutta toisaalta sillä edellisellä Wings-kaudella oli äärimmäisen hyvä. Caphit on kyllä ihan täydellisesti kohillaan.
Jos Howard pelaa 75% peleistä, eli noin 61-62 ottelua ja tienaa 2.25 miljoonaa, yhden startin hinnaksi tulee silloin 36 585 dollaria.
Jos Conklin pelaa 25% peleistä, eli noin 20-21 ottelua ja tienaa 0.75, niin yhden startin hinnaksi tulee sama 36 585 dollaria.
Siinä on Ken Hollandin määrämä hinta per ottelu aloittavalle maalivahdille.
Jos Howard pelaa 75% peleistä, eli noin 61-62 ottelua ja tienaa 2.25 miljoonaa, yhden startin hinnaksi tulee silloin 36 585 dollaria.
Jos Conklin pelaa 25% peleistä, eli noin 20-21 ottelua ja tienaa 0.75, niin yhden startin hinnaksi tulee sama 36 585 dollaria.
Siinä on Ken Hollandin määrämä hinta per ottelu aloittavalle maalivahdille.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »