Detroit Red Wings 2010-11 - Return of the Angry Midget

[Henkka]

http://www.mlive.com/redwings/index.ssf/2010/11/brian_rafalski_returns_to_acti.html

Rafalski palaa yöllä kokoonpanoon. Ah, lopultakin sen Modanon saa pois pilaamasta ykkösylivoiman. En kyllä tykkää tuosta Ericsson-Rafalski parista, mutta ilmeisesti kahta ekaa paria peluutetaan enemmän ja Rafu ajatetaan pienellä jääajalla sisään.

Yleensä eka kotipeli vieraskiertueen jälkeen on vaikea. Coyotes on ollut muutenkin vaikea, toivottavasti vaikka huilauttaisivat Bryzgalovia.

Näillä mennään:

Zetterberg-Datsyuk-Holmstrom
Franzen-Filppula-Bertuzzi
Abdelkader-Modano-Cleary
Hudler-Helm-Eaves
Miller (scratched)

Lidstrom-Stuart
Kronwall-Salei
Ericsson-Rafalski
Kindl (scratched)

Howard (starting)
MacDonald

EDIT:

Junnuista muuten vielä sellainen maininta, että Mitchell Callahan on aivan liekeissä WHL:ssä. Mies on tehnyt 12 pistettä edellisessä 4 ottelussa. Edellisessä pelissä tuli Gordie Howe -Hattrick 1+2 -tehoilla.

Callahan on noussut Kelowna Rocketsin tehokkaimmaksi pelaajaksi 10+12=22 tehopisteellä 18 ottelussa. Aika hyvin vain periaattessa agitaattoriin rooliin alkuun suunnitellulta kaverilta. Jäähyjä on kertynyt 45 minsaa.

 

[Apmp-]

Vai että Kojootteja vastaan pitkästä aikaa. Hiukan alkanut jo kyllästyttää tuo joukkue. Viime keväällä seitsemän peliä ja nyt kun pelit jälleen alkoivat niin jo kolmas kerta kohdataan. Tosin tämän ottelun jälkeen nähdäänkin sitten vasta keväällä.

NHL.comin previewissä muuten väitetään ettei Rafalski pelaa. Samassa lähteessä kerrotaan, että Kojooteilta puuttuu Doan ja Jovanovski. Bryzgaloville vielä huilivuoro niin meikäläiselle kelpaa.

- Taas olisi ehjää 60-minuuttista tilauksessa. Ei voida koomailla samalla tavoin kuin esim. Canucks-matsin lopussa.

- Herääkö kakkoskenttä? Nyt kun kolmoskenttään on saatu Abdelkaderin myötä eloa niin ei olisi kyllä kakkoskentän nukahtamista tarvittu

- Jatkavatko Abdelkader ja Cleary ryminällä

- Datsyukin ja Lidströmin pisteputkille jatkoa kiitos.

- Mikäli Henkan pakkiparit pitävät paikkaansa niin kyllähän tuo kolmospari on ihan pirun pelottava. Kyllä Salei-Rafalski ja Stuart-Ericsson olisi paljon turvallisemman kuuloinen

Ehkäpä noita kenttiäkin pitäisi hiukan muokkailla uusiksi. Olisi mukava nähdä hiukan vaihteluita.

Datsyuk-Zetterberg-Abdelkader/Cleary
Franzen-Filppula-Abdelkader/Cleary
Holmström-Modano-Bertuzzi (No joo, tämän ketjun aikaansaannoksia en kyllä haluaisi nähdä. Voisi olla jotain aivan kauheaa.)
Hudler-Helm-Eaves

Viime peleissä kuitenkin ainakin mitä itse olen katsellut niin juuri Abdelkader ja Cleary ovat käyneetkin Datsyukin ja Zetan kanssa vetämässä vaihtoja ja ylivoima-aikaakin on ropissut. Pitäisiköhän Homer jopa scratchata? Peli on kyllä ollut luvattoman heikkoa ja ehkä yksinkertaisesti lepo/herätys voisi jopa toimia.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua mennään. Let's go Red Wings!

 

[Wrathchild]

Minä en kyllä vieläkään heittäis Holmströmiä katsomon puolelle.. 12 ottelua 3+3 on ihan siedettävä suoritus. Toki onhan siinä maagiset kenttäkaveritkin, mutta silti uskon Homerin ärsyttävään vaikutukseen vastustajien (maalivahtien:) puolelta.. Pari Red Wings henkistä metua Hall of Fameen, eli Jimmy Devellano sekä Dino Ciccarelli, onnea heille! Abelkader kyllä tuonut paljon tuohon kolmos kenttään (mikä tuki omaa mielipidettä Hudlerin kujalla olosta), ja Modanokin on viime peleissä saanut vähän pisteitäkin. Kyl tää vielä tästä lähtee sujumaan, kun saadaan Rafu takasin kehiin.. Tosiaan kakkos kenttä sais taas heräillä alku kauden otteisiin takaisin. Ettei nyt ihan Datsyukin varassa mentäs. En oikein tiedä minkä takia tuo Hudler tuolla nelosessa pelaa, mieluummin näkisin Millerin siellä, mutta ehkä tuo jossain vaiheessa palkitsee, tiedä häntä.. Mitä tästä opimme? Älä lähde KHL:ään rahan perässä, vaan pysy NHL:ssä kun olet sinne lyönyt itsesi läpi..

 

[Apmp-]

En ihan koko peliä kerennyt katsoa, mutta muutama ranskalainen siitä mitä näin. 3-2 ja-voitto siis tuli Phoenixin pojista

- NHL.comin preview oli ainakin kujalla sillä sekä Jovanovski, että Rafalski pelasivat, vaikka siellä väitettiin toisin.

- Justin Abdelkader 0+0, +2, 4 laukausta ja ottelun kolmostähti. Jälleen hyvä peli.

- Cleary pelasi kolmannessa erässä Pavelin ja Zetan kanssa ja tämä kolmikko saikin vaarallisia pyörityksiä aikaan. Tämän lisäksi Cleary teki ottelun avausmaalin. Jälleen siis hyvä ottelu myös Clearylta.

- Lidaksen ja Datsyukin pisteputket jatkuivat, hyvä niin.

- Hyökkääjien peliajoissa TOP 3 oli Datsyuk, Zetterberg ja Cleary.

- Ericsson-Rafalski pakkipari aiheutti ainakin mulle sydämentykytyksiä pariin otteeseen. Voi johtua siitä, että se kaksikko oli ikäänkuin silmätikkuna.

- Stempniak työnsi Salein Howardin päälle ja Jimmy keräili hetken aikaa maassa. Näytti, että siinä olisi huonolla tuurilla ollut ainekset pahaan vammaan. Hyvin kuitenkin Howard pelaili pelin loppuun.

 

[Meikku]

- Cleary pelasi kolmannessa erässä Pavelin ja Zetan kanssa ja tämä kolmikko saikin vaarallisia pyörityksiä aikaan.

Mä kyllä peluuttasin jo säännöllisesti tuota Zeta-Pavel-Cleary kenttää. Cleary on paljon nopeempi luistelija kuin Homer ja maskipelaamisessakin erittäin hyvä. Homerin kanssa noi Eurotwinsien nopeat vastaiskut monesti tyrehtyy siihen, kun Homer ei saa putkea tarpeeksi nopeasti liikkumaan ja vastustajat ehtii ryhmittymään puolustukseen.

Homer voi sitten vetää rauhassa vaikka nelosessa 10min + ykkösylivoimassa maskimiehenä.

Ylivoima muuten ollut aika turhauttavaa katsella. Lukuisia ylivoimia joka pelissä, mutta nyt haetaan jotain maagisia maaleja. Yritetään puhkoa neliötä poikittais- ja läpisyötöillä. Perkele Homer/Cleary/Muuli sinne maskiin ja Lidas tai Rafalski vaan viivalta kutia. Ei tää voi olla hei niin vaikeeta hei.

E: Brad Stuart täytti pari päivää sitten 31v ja kentän puolella hyvää tasaista työtä, sekä aika komeet pinnat jo 1+7. Lidaksen jälkeen tehokkain Wings pakki.

 

[Henkka]

Kyl tää vielä tästä lähtee sujumaan, kun saadaan Rafu takasin kehiin.. Tosiaan kakkos kenttä sais taas heräillä alku kauden otteisiin takaisin.

Itse uskon, että Rafalskin paluu elvyttää tuon kakkoskentän toimivuuden. Kun Stuart-Rafalski pari alkaa pelata sen takana, niin avauspeli paranee ja Rafalski tuo melkoisen aseen viivapommillaan, joita sitten Muuli ja Tuzzi pääsee ohjailemaan sisään.

En oikein tiedä minkä takia tuo Hudler tuolla nelosessa pelaa, mieluummin näkisin Millerin siellä, mutta ehkä tuo jossain vaiheessa palkitsee, tiedä häntä..

Hudlerin tarkoitus on olla kakkosylivoiman pelinrakentaja, hänellä paras pelikäsitys ja kädet siihen hommaan Dats-Zeta -kaksikon ulkopuolelta. Mies ei tarvitse kuin yhden maalin, niin apina lähtee selästä. Vähän samaa Hudsissa oli vikana kuin Sammyssä, pisteet tulee putkissa, korvien välistä vain homma kiinni. Onnistuminen nyt saatana, tolpat on tähän asti vain kilisseet.

- NHL.comin preview oli ainakin kujalla sillä sekä Jovanovski, että Rafalski pelasivat, vaikka siellä väitettiin toisin.

Kannattaa luottaa noihin joukkuetta lähempänä oleviin lähteisiin. Mliven linkissä Detroitissa oleva toimittaja oli saanut tiedon Babcockilta...

- Ericsson-Rafalski pakkipari aiheutti ainakin mulle sydämentykytyksiä pariin otteeseen. Voi johtua siitä, että se kaksikko oli ikäänkuin silmätikkuna.

Kyllä samoja kylmiä väreitä tämä kaksikko aiheutti. Rafalskin liikkeessä ei mielestäni ollut mitään vikaa, joten eiköhän mies ole jo seuraavassa matsissa valmis normirooliinsa ja takaisin Stuartin pariksi. Ericssonia en uskaltaisi peluuttaa kenenkään muun kuin Norris-Nickin parina tai muuten mies ulos kokoonpanosta ja Kindl tilalle.

- Stempniak työnsi Salein Howardin päälle ja Jimmy keräili hetken aikaa maassa. Näytti, että siinä olisi huonolla tuurilla ollut ainekset pahaan vammaan. Hyvin kuitenkin Howard pelaili pelin loppuun.

Tuo näytti pahalta, Jimmyn oikea polvi näytti vääntyvän, mutta koko tilanne taisi lopulta mennä pienen filmin ja taktisen huilaustauon piikkiin. Vai tuliko siinä joku kolahdus kypärän seudulle?

Mä kyllä peluuttasin jo säännöllisesti tuota Zeta-Pavel-Cleary kenttää. Cleary on paljon nopeempi luistelija kuin Homer ja maskipelaamisessakin erittäin hyvä. Homerin kanssa noi Eurotwinsien nopeat vastaiskut monesti tyrehtyy siihen, kun Homer ei saa putkea tarpeeksi nopeasti liikkumaan ja vastustajat ehtii ryhmittymään puolustukseen.

Homer voi sitten vetää rauhassa vaikka nelosessa 10min + ykkösylivoimassa maskimiehenä.

Tuota samaa kenttää olen toivonut kanssa. Toimii huikealla tavalla. Toisaalta se tekee Holmströmin roolista sitten todella vaikean. Mielestäni Homer ei sovi oikeen mihinkään muuhun kenttään mitenkään.

Harmi kun änärissä ei ole 13. hyökkääjää. Homer voisi olla penkillä ja pelata pelkästään ylivoimat. :)

 

[Meikku]

Puoli tuntia luppoaikaa? Ei se mitään, katso nyt FS Detroitin Original six jakso: http://video.redwings.nhl.com/videocenter/console?catid=-6&id=82024

Eikä siinä vielä kaikki. Pistetään kaupantekijöiksi Jimmy Howardin maskisetti: http://www.foxsportsdetroit.com/pages/video?PID=FGCVKC1XGe4PtHNpkORUA0MvUe7JJ9TJ

 

[Wrathchild]

Itse uskon, että Rafalskin paluu elvyttää tuon kakkoskentän toimivuuden.

Hudlerin tarkoitus on olla kakkosylivoiman pelinrakentaja, hänellä paras pelikäsitys ja kädet siihen hommaan Dats-Zeta -kaksikon ulkopuolelta.

Toisaalta se tekee Holmströmin roolista sitten todella vaikean. Mielestäni Homer ei sovi oikeen mihinkään muuhun kenttään mitenkään.

Joo toivottavasti Rafalskin paluu auttaa tuohon kakkosen tehottomuuteen. Yksi asia ärsyttää suunnattomasti Filppulan pelissä tällä hetkellä.. Miten se voikin olla niin vaikeata laukoa sitä kiekko nopeasti? Silloin harvoin kun se sitä vetoa virittää, niin se kestää aina niin kauan että siinä on maila välissä. Tosi iso osa sen yrityksistä laukoa jää ensimmäiseen äijään. Hyvin karvaa, suojaa kiekkoa... MUTTA.. tehottomaks menee tuolla tyylillä..

Hudler on varmasti tärkeä mies parhaimmillaan, mutta onhan se surullista että kakkos yv mies pelaa normi vaihdot nelosessa. Joltain Holmström tyyppiseltä se vielä menis, mutta ei playmakerille oikein mairittelevaa.. Eikä siinä, Abelkader on ollut selvästi tehokkaampi kolmosessa.

Homerista samaa mieltä, että ei sitä oikein muuhun kenttään olis.. Itekkin koittanut miettiä vaihtoehtoja, kun täällä on jotkut sitä haukkunut, mutta ei vaan löydy muuta toimivaa vaihtoehtoa. Tokihan Clearyn siirrolla saataisiin ykkösestä hivenen enemmän irti, mutta miten kävisi kolmosen? En haluaisi edes ajatella.. Jos tuohon lähettäs, niin sit pitäs pistää kaikki kentät sekaisin, että saataisiin tasapainoiset kentät.. Ja olihan Homerin eka vaihto Phoenixia vastaan näyttävä, kun taklas kojootti pakin nätisti seinälle! Lisää sellaista!

 

[Henkka]

Pari Red Wings henkistä metua Hall of Fameen, eli Jimmy Devellano sekä Dino Ciccarelli, onnea heille!

Jimmy Devellanon kirja tuli juuri tuossa luettua loppuun, oli kyllä mahtava setti. Ei voi kuin olla ikuisesti kiitollinen tuolle miehelle. Hän oppi NY Islandersissa dynastian rakentamisen mallin ja sama yritettiin sitten siirtää Detroitiin. Kasvukipuja oli ja projekti venähti Islandersin vastaavaa (7 vuotta) tuplasti pitemmäksi, mutta menestys on myös ollut jatkuvampaa, koska mies vaikuttaa edelleenkin organisaatiossa. Islanders romahti lähestulkoon samantien Devellanon siirryttyä Detroitiin, kun pelaajavirta tämän draftaaja-taikurin poistuttua loppui.

Kirjan lopussa on huikea Devellanon omista draft-pickeistä tehty All-Time All-stars joukkue. Hän itse nimesi joukkueen näin:

First team

Goal: Chris Osgood
Defence: Nicklas Lidström
Defence: Denis Potvin
Center: Steve Yzerman
Right Wing: Mike Bossy
Left Wing: Clark Gillies

Second team

Goal: Kelly Hrudey
Defence: Vladimir Konstantinov
Defence: Ken Morrow
Center: Bryan Trottier
Right Wing: Bob Nystrom
Left Wing: Adam Graves

Muita maininnan arvoisia oli vielä:

John Tonelli
Brent Sutter
Dave Langevin
Duane Sutter
Billy carroll
Greg Gilbert
Roland Melanson
Dawe Lewis
Pat Flatley
Sergei Fedorov
Bob Probert
Petr Klima
Darren McCarty
Mike Knuble
Slava Kozlov
Joe Kocur

"All of these names are players only from the years I was directly involved in the draft, either as a head scout with the New York Islanders on as the general manager of the Detroit Red Wings.

Some of then we got early; some of them we got late; some of them were no-brainers; and with some of them we just got lucky. But every single guy on that list I had a hand in drafting into the NHL and I want to thank them all - because they made me and the scouts I worked with look pretty darn good."

Devellanolla on yhteensä 14 mestaruussormusta uraltaan, 13 jääkiekossa (7 Stanley Cupia ja 6 farmijoukkueiden mestaruutta eri liigoista) ja 1 baseballista (Detroit Tigersin American Leaguen mestaruus 2006, Senior Vice President).

Stanley Cup Rings:
1980 New York Islanders (Director of Scouting)
1981 New York Islanders (Director of Scouting)
1982 New York Islanders (Assistant General Manager and Director of Scouting)
1997 Detroit Red Wings (General Manager, Director of Hockey Operations and Senior Vice-President)
1998 Detroit Red Wings (Senior Vice President)
2002 Detroit Red Wings (Senior Vice President)
2008 Detroit Red Wings (Senior Vice President)

Calder Cup (AHL) Rings:
1985-86 Adirondack Red Wings (Detroit Red Wings General Manager)
1988-89 Adirondack Red Wings (Detroit Red Wings General Manager)
1991-92 Adirondack Red Wings (Detroit Red Wings Senior Vice President)

Adams Cup (CHL) Rings
1977-78 Fort Worth Texans (New York Islanders Director of Scouting)
1981-82 Indianapolis Checkers (New York Islanders Assistant General Manager)

Riley Cup (ECHL) Rings:
1993-94: Toledo Storm (Detroit Red Wings Senior Vice President)

Se millaisen kuvan Devellanosta sain tuon kirjan perusteella, niin miehen intohimo jääkiekon suhteen oli aivan uskomaton. Se elämä oli ja on varmasti vieläkin 100% hockey all the time.

Devellano oli totaalinen mastermind tuossa draftaamisessa, eikä ihme, se oli hänen koko elämänvisionsa siinä, miten voittava jääkiekko-organisaatio rakennetaan. Se tehtään draftin kautta ja piste.

Esim mies hylkäsi vuonna 1980 Colorado Rockiesin tarjouksen siirtyä GM:ksi, koska neuvotteluissa Jimmy jotenkin aavisti omistajan olevan kärsimätön tyyppi ja haluavan voittaa heti. Sen sijaan Red Wings -omistaja Mike Ilitchin kanssa yhteinen sävel neuvotteluissa löytyi pari vuotta myöhemmin, Devellano saneli ehtonsa Ilitchille ja tämä ymmärsi heti asian. Joukkueen rakentaminen Dead Wingsin kaltaisesta tilanteesta on pitkän tähtäimen projekti ja onnistuu vain kärsivällisesti hyvän draftaamisen kautta.

Sen sijaan kaupankäynnissä Devellano oli mielestäni keskinkertainen. Osa kaupoista onnistui ja osa meni sitten aivan puihin. Erityisesti Jimmy katui kirjassaan Adam Oatesin kauppaamista St. Louis -tähti Bernie Federkoon. Federko ei koskaan sopeutunut Wings -pukukoppiin ja aiheutti lähinnä närää kokeneiden pelaajien välillä. Sama Darryl Sittlerin hankinnan kohdalla.

Red Wings on tehnyt parhaat kauppansa Scotty Bowmanin vastatessa pelaajahankinnoista "kolmipäisen GM-hirviön" aikana 1994-97 (Devellano, Bryan Murray Bowman) ja Ken Hollandin hoitaessa niitä kesästä 1997 eteenpäin.

Mutta huikeiden draftaustaitojensa lisäksi Devallanolla oli selkeä visio opittuna Islandersista. Se, miten organisaatio rakennetaan voittavaksi kokonaisuutena alhaalta ylös. Jimmy D rakensi Islandersin scouttausjärjestelmän ja vastasi itse pelaajavalinnoista. Lisäksi hän oli rakentamassa Islandersin farmijärjestelmää ja apulais-GM:n roolissa hoiti farmijoukkueen kaikki toiminnot ja siinä samalla kävi oppikoulun NHL GM:n virkaan.

Koko organisation kehittäminen pala palalta paremmaksi, siinä hän teki kenties suurimman työnsä rakentaessaan Red Wingsistä sen mitä se nykyään on. Hän palkkasi parhaat mahdolliset ihmiset jokaiseen tehtävään, uudisti scouttausjärjestelmän sekä farmisysteemin. Lisäksi hän koulutti omasta oppipojastaan, Ken Hollandista, NHL:n parhaan General Managerin. Devellano näki Hollandissa poikkeuksellisen päätöksentekokyvyn, mikä häneltä itseltään puuttui ja valinta oli jackpot.

Alkuvaiheessa Red Wingsin GM-uraansa Jimmy D teki jopa pelaajaliikkeitä ihan vain busineksen kannalta, jotta väkeä saataisin Joe Louis Arenalle. Ne ei olleet mitään pelleilyitä, vaan aina jääkiekkoon liittyviä muuveja, joilla saatiin kansa kohisemaan, keskustelemaan Red Wingsistä ja kiinnostumaan joukkueesta. Se veti kansaa halliin ja sai neljä ensimmäistä vuotta tappiota tuottaneen joukkueen tuottamaan voittoa. Kausarimyynti lähti säälittävästä 2500 kausarin lukemasta räjähdysmäiseen kasvuun. Joukkue ei ollut vielä voittava, mutta tämäkin rakennustyö oli äärimmäisen tärkeä matkalla menestykseen. Mike Ilitch olisi saattanut jopa luopua seurasta, jos tappiollinen meno olisi jatkunut vielä pitempäänkin.

Huvittavaa tässä kaikessa oli, että Devellanon koko uran huonoimman 40 pisteen runkosarjasaldon (1986) jälkeen GM-soppari oli katkolla ja Mike Ilitch silti luotti mieheen tekemällä kaksivuotisen jatkon. Pohjatyö oli tehty ja seuraavilla kausilla (87 ja 88) Red Wings nähtiin kahdesti Läntisen konferenssin finaalissa, toki häviten ylivertaiselle Edmonton Oilersille molemmilla kertaa. 1989 draft oli vasta tulossa...

Äh, kirjasta ja Jimmy D:stä voisi tähän tarinoida vaikka kuinka monta juttua, mutta nyt saa riittää tällä kertaa. Hommatkaa kirja jostain, ehdottomasti lukemisen arvoista kamaa kaikista kulissien takana tapahtuneista jutuista (rautaesipirun takaa tuodut pelaajat jne.)

Kiitos Jimmy D, olet ehdottomasti HHOF:n arvoinen mies ellet enemmänkin, vaikka sitä perhanan Torontoa kannatatkin. :)

 

[JP]

Red Wings on tehnyt sopimuksen viime kesän kolmannen kierroksen varauksen Louis Aubryn kanssa. Tämä on yllättävää, sillä Aubry on ollut kuukauden sivussa polvivamman takia. Sitä ennen syntyivät tehot 5 1+4=5. Traverse Cityn harjoitusleirillä raporttien perusteella Aubrystä välittyi kuva lupaavana puolustavana hyökkääjänä. Hyvä luistelu ja kädet ok, mutta puolustuspelin nyanssit ovat Aubryllä hallussa poikkeuksellisen luontevasti. Aubry on 6'4 ja pari vuotta sitten oli vielä 5'10, joten hyökkäyspään tehojen löytämiseen on aikaa. Sunnuntaina Aubry palasi vamman jälkeen jäälle joukkueessan Montreal Juniorsissa ja huomattavin tilasto oli aloitusvoitot: 16/19, prosentti 84! Tämän suorituksen jälkeen Red Wings -johto tarjosikin pian sopimusta.

Sekä Aubry että seurakaveri, jo harjoitusleirillä Red Wings -sopimuksen saanut, varaamaton Trevor Parkes nimettiin maanantaina käynnistyneeseen Subway Series -maaottelusarjaan. Quebecin, OHL:n ja WHL:n parhaimmisto pelaa kukin kaksi ottelua Venäjän joukkuetta vastaan. Maanantain pelissä Parkes ei kerännyt muita merkintöjä kuin yhden laukauksen. Ensi yönä klo 02.00 Aubry on kokoonpanossa. Mitch Callahania ei valittu WHL'n kokoonpanoon, valinnat olivat jo tehdyt ennen Callahanin viime viikon rymistelyä (3 4+7=11 7pim).

Vuoden 2008 kolmannen kierroksen varaus Max Nicastro on myös saavuttanut kehuja. Boston Universityn hyvin liikkuva puolustaja profiloitui ennen NCAA-pelejä etevänä mailankäyttäjänä ja taitavana käsistään. Tällä kaudella Nicastro on skouttiemme mukaan alkanut taklaamaan paljon enemmän. Nicastro on 6'3 ja omistaa myös erittäin painavan laukauksen. On huojentavaa, että näköpiirissä on organisaation sisältä nousevia pelaajia paikkaamaan Detroitin puolustukseen syntyvää vääjäämätöntä vajetta.

Edeltävässä Red Wings Centralin katsauksessa puututtiin ensimmäistä kauttaan WCHA:n St. Cloudissa pelaavan Nick Jensenin edesottamuksiin. Vuoden 2009 viidennellä kierroksella löydetty puolustaja on jälleen yksi hyvin liikkuva, taitava ja kohtuullisen kokoinen (6'1) puolustaja. Ensimmäisellä kaudellaan Jensen on sopeutunut täydellisesti yliopistokiekon metkuihin. 20-vuotiaana hän on vanhempi kuin monet muut tulokkaat, mutta ennusmerkit ovat silti erittäin positiiviset Jensenin kohdalla. Henkan mainitsema Jimmy Devellanon visio jokkueen rakentamisesta täysin draftin kautta näyttää toteutuvan yhä. Detroit ei varaa ketään arpomalla ja toivomalla, vaan tietyn filosofian mukaan. Niinpä on erityisen ilahduttavaa nähdä viimeaikojen varausten edistyvän omissa liigoissaan.

 

[Henkka]

Henkan mainitsema Jimmy Devellanon visio jokkueen rakentamisesta täysin draftin kautta näyttää toteutuvan yhä. Detroit ei varaa ketään arpomalla ja toivomalla, vaan tietyn filosofian mukaan. Niinpä on erityisen ilahduttavaa nähdä viimeaikojen varausten edistyvän omissa liigoissaan.

Kyllä. Se on Devellanon perintö. Kirjassaan mies mainitsi, että vain draftaamalla voit saada tarpeeksi kunnollista materiaalia, jotta sitten voit tehdä ideatreidejä joukkuetta parantaakseen. Pitää olla ylimääräisiä assetteja joita antaa pois, jotta voi saada takaisin jotakin todella hyödyllistä.
Tätä visiota Red Wings -koneisto toivottavasti tulee jauhamaan hamaan tulevaisuuteen.

Kirjassaan Devellano myös ohimennen mainitsi, että Jim Nill "on kuin Ken Holland 10 vuotta aiemmin". Tästä vedin oman johtopäätökseni, että Nill on Red Wingsin seuraava GM sitten joskus vuosien päästä (molemmathan teki 5-vuotiset jatkot nykyisiin rooleihinsa). Monet varmaan ajattelee, että se olisi Yzerman, mutta uskoisin että Stevien mahdollisuus tulee aikaisintaan vasta vuosikymmenen päästä.

Se mitä noihin tämän hetken prospekteihin tulee, niin Devellano kommentoi kesällä jotain sen suuntaista, että "kyllä meillä taitavia kavereita täällä aina on ollut, mutta nyt merkille pantavaa on se, että ne ei enää järjestään ole pienikokoisia". Kaverit ovat isoja sekä taitavia ja se on yleensä erittäin tappava yhdistelmä. Sieltä on juuri tätä Aubrya/Nicastroa/Smithiä/Lashoffia tulossa.

 

[Henkka]

Twiitteristä kuuluu kummia.

http://twitter.com/DetroitRedWings/status/2424308836077568

Babcock kokeillut harkoissa uusia ketjuja.

Muuli - Modano - Tuzzi
Hudler - Filppula - Cleary

Ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu, Hudler voisi hyvinkin herätä Filppulan rinnalla taas mäiskimään maaleja. Heillä on kemiat pelanneet ennenkin. Itse ens usko, että Modanon tuominen Muuli-Tuzzi kaksikon keskelle hirveästi heikentäisi tuota kenttää. Valtterin työmäärä siitä toki uupuisi, mutta mielestäni se Vallen ylipelaaminen on saattanut olla jopa ketjun klikkaamisen ongelma viime peleissä. Mistä näitä tietää, toivottavasti ainakin kokeilevat tuota Huds-Valle -paria yhdessä.

Yleensä Babcock kun on jotain muutoksia tehnyt, niin otteluihin on palattu vanhoihin ketjuihin. Muiden kuin loukkaantumisten aiheuttamia ketjuvaihdoksia tulee vasta, kun vastustaja on ottelussa jossain kolmen maalin johdossa.

 

[ms.qvist]

Huvittavaa tässä kaikessa oli, että Devellanon koko uran huonoimman 40 pisteen runkosarjasaldon (1986) jälkeen GM-soppari oli katkolla ja Mike Ilitch silti luotti mieheen tekemällä kaksivuotisen jatkon. Pohjatyö oli tehty ja seuraavilla kausilla (87 ja 88) Red Wings nähtiin kahdesti Läntisen konferenssin finaalissa, toki häviten ylivertaiselle Edmonton Oilersille molemmilla kertaa. 1989 draft oli vasta tulossa...

...

Kiitos Jimmy D, olet ehdottomasti HHOF:n arvoinen mies ellet enemmänkin, vaikka sitä perhanan Torontoa kannatatkin. :)

Ilitchiltä melkoinen luottamuksen osoitus Devellanoa kohtaan runkosarjan '86 jälkeen mutta ehkäpä hän jos aavisti, että mitä pitkäjänteinen työ voi tuoda tulevaisuudessa tullessaan ja tämä "lupauksen anto" maksoi itsensä takaisin korkojen kera, itseasiassa jo seuraavan kahden vuoden ansio varmasti osoitti sen, että tie on täysin oikea vaikka jack pot'ia ei tullutkaa - se tuli vasta paljon myöhemmin mutta perustan ollessa vankan, voittoja on tullut senkin jälkeen ja nyt seuralla - Wingseillä - on oma tapansa toimia ja rakentaa joukkue. Ainahan sitä voi kopioida tai yrittää kopioida mutta niin kauan kuin perusta ei ole kunnossa ja kun henkilökunta sekä pelaajat eivät ole valmiit sitoutumaan työhön, ei mikään kopio voi olla yhtä toimiva kuin HockeyTownin alkuperäinen luomus.

Niin ja vuoden 1989 drafti oli melkoinen menestys Red Wingseille ja loi omalta osaltaan pohjan joukkueen menestykselle tulevina vuosina:

-3 kierros ja 53 varaus - Nicklas Lidström.
-4 kierros ja 74 varaus - Sergei Fedorov.
-11 kierros ja 221 varaus - Vladimir Konstantinov. Tätä voidaan jo kutsua ryöstöksi, siitä huolimatta, että elettiin vielä Neuvostoliiton aikaa ja kiekkoilijoiden pääsy länteen ei aivan aina ollut yksinkertaisin mahdollisin asia. Ja kyllähän se Konstantinovin siirtyminen Detroitiin oli melkoinen salakuljetusoperaatio Neuvostoliiton viimehetkien kuohunnan aikoihin.

Lisätään vielä se, että kierroksella kuusi varattiin Dallas Drake (116 varaus), joka lukusien kiertolaisvuosien jälkeen palasi Hockey Towniin voittamaan Stanley Cupin.Tehden omassa roolissaan tärkeää työtä, etenkin pudotuspeleissä.

...

Jokaisella on paheensa eli antakaamme anteeksi sille, että Jimmy Devellano sitä Torontoa kannattaakin!

vlad.

 

[Dominator39]

On kyllä Norris Nicklas ollut aivan uskomaton siihen nähden että äijällä rupeaa olemaan ikääkin jo 40 v. Toinen seikka mikä on ollut todella yllätys ainakin itselle on se että Lidas on aloittanu kauden näinkin tehokkasti kuin mitä nyt on nähty.

Tehoilla 2+13= 15 irtoaa NHL pakkien 1 sija ja Detroitin sisäisessä pistepörssissä Norris Nick on jaetulla 1 tilalla Pavelin ja Zetan ollessa samoilla pisteillä edellä maaliensa turvin. Uskomaton aloitus kyllä kun muistaa että All time best pakilla on yleensä aina vaikeuksia saada tehoja varsinkin alkukaudesta. Vuodenvaihteen tienoilla Norris Nick sitten yleensä perinteisesti aina rupeaa heräilemään tehojenkin muodossa.

Katsotaas vähän missä Norris Nick menee eri NHL historian runkosarja tilastoissa:

Tehopörssi:

1 Larry Robinson +730
2 Bobby Orr +597
3 Ray Bourque +528
4 Wayne Gretzky +518
5 Bobby Clarke +506
6 Denis Potvin +460
7 Serge Savard +460
8 Guy Lafleur +453
9 Bryan Trottier +452
10 Brad McCrimmon +444
11 Nicklas Lidstrom +433

Tehotilastoissa mies on ollut alkukaudesta hieman vaisu keräten vain +2. Mutta eiköhän sieltä kauden loputtua sellainen Lidasmainen +20 - 25 tule. Elikäs sija 8 ainakin hyvin mahdollista tällä kaudella.

Syötöt:

Sija:

19 Housley 894 syöttöä
20 Hawerchuck 894
21 Esposito 873
22 Savard 865
23 Clarke 852
24 Delvecchio 825
25 Lidström 822

Tässä tilastossa vanha Detroit legenda Delvecchion ohittaminen voi tapahtua jo tulevassa yön Edmonton pelissä. Laskisin että Lidas saa tällä kaudella syöttöjä sellaiset vähintään yli +40 syöttiä. Sillä ainakin Clarke, Savard ja mahdollisesti Esposito ovat tällä kaudella ohitettavissa. Housley ja Hawerchuck saavat odotella vielä ensi kautta.

Ottelut:

Sija
16 Housley 1495 ottelua
17 Greztky 1487
16 Gilmour 1474
17 Wesley 1457
18 Horton 1446
19 Gartner 1432
20 Robitaille 1431
21 Mellanby 1431
22 Lidström 1425

Teräsmieshän on huilannut pelejä urallaan todella vähän ja mikäli ukko välttää loukkaantumiset (KOP,KOP,KOP) niin eiköhän Norris Nick taas rohmua sen 78 - 80 peliä. Toki pari peliä voi huilata,Sillä onhan näitä runkosarjan viimeisiä pelejä jätetty taktisesti väliin lepuutuksen takia viime vuosina.

Laskisin että Lidas nousee tässä tilastossa todella paljon jopa 99:n ohi. Housleyn ohittaminen saa tässäkin tilastossa odottaa ensikauteen sillä vaikka Lidas pelaisi kaikki runkosarja pelit niin siltikin Housley olisi pelatuissa peleissä vielä Norris Nicklasta edellä.

Pisteet:

sija
54 Mahovlich 1103 p
55 Anderson 1099 p
56 Fleury 1088 p
57 Taylor 1069 p
58 Mullen 1063 p
59 Verbeek 1063 p
60 Lidström 1061 p

Jahas luotetaan siihen että Lidaksen hurja pisteputki jatkuu samanlaisena mitä nyt ja pinnoja tulee vähintään yhteensä se 59 - 65 kpl. Sillä tahdilla kaikki edellä olevat jäisivät komeasti Norris Nicklaksen taakse runkosarja pisteissä.

On se vaan ÄIJÄ!

 

[Henkka]

Niin ja vuoden 1989 drafti oli melkoinen menestys Red Wingseille ja loi omalta osaltaan pohjan joukkueen menestykselle tulevina vuosina:

-3 kierros ja 53 varaus - Nicklas Lidström.
-4 kierros ja 74 varaus - Sergei Fedorov.
-11 kierros ja 221 varaus - Vladimir Konstantinov. Tätä voidaan jo kutsua ryöstöksi, siitä huolimatta, että elettiin vielä Neuvostoliiton aikaa ja kiekkoilijoiden pääsy länteen ei aivan aina ollut yksinkertaisin mahdollisin asia. Ja kyllähän se Konstantinovin siirtyminen Detroitiin oli melkoinen salakuljetusoperaatio Neuvostoliiton viimehetkien kuohunnan aikoihin.

Lisätään vielä se, että kierroksella kuusi varattiin Dallas Drake (116 varaus), joka lukusien kiertolaisvuosien jälkeen palasi Hockey Towniin voittamaan Stanley Cupin. Tehden omassa roolissaan tärkeää työtä, etenkin pudotuspeleissä.

Tuossa draftissa Red Wings varasi ykkösenä Mike Sillingerin (1049 NHL-ottelua) ja kakkosena Bob Boughnerin (630 NHL-ottelua). Maininnan arvoisia osumia nuokin.

Itse pidän tätä Red Wingsin 1989 draftia NHL:n kaikkien aikojen parhaana yksittäisen vuoden draftina. Jossain pidettiin Oilersin 1979 draftia parhaana. Olihan toki siinä oli kolme kovaa, Kevin Lowe, Mark Messier ja Glenn Anderson, mutta mielestäni tässä Red Wingsin draftissa tuli ihan yhtä kovat kolme (Fedorov, Lidström, Konstantinov) tekijää ja sitten vielä nuo Boughner, Drake (yli 1000 NHL-ottelua), Sillinger päälle.


***


Konstantinovin hankinassa tarina meni näin. Red Wings oli varannut miehen siis 1989 ja kaudelle 1990-91 NHL sopi otteluista Neuvostoliiton sarjan huippujoukkuetta vastaan. Jokainen NHL-joukkue pelasi yhden pelin jotain neukkujoukkuetta vastaan ja ne laskettiin mukaan sarjataulukkoon.

Ja kuin sattumalta, Red Wingsin tarkoitus oli pelata Moskovan ZSKA:ta vastaan, jossa Konstantinov pelasi. Devellano oli mielessään, loistavaa, nyt päästään näkemään, miten Vladdy pärjää NHL-pelaajia vastaan NHL-kaukalossa. Ja mieshän pärjäsi, ollen kentän paras puolustaja. Fyysinen, todella kovaotteinen, mutta erinomaisesti luisteleva ja kiekkovarma pakki. Devellano ja Wingsin johtoporras oli täysin myyty ja tämä mies on saatava heti loikkaamaan Amerikkaan ja pelaamaan Red Wingsiin.

Neuvostopelaajien ja etenkin Puna-Armeijan joukkueen turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat, mutta Devellano sai venäläisen tulkin avulla järjestettyä tapaamisen Konstantinovin kanssa salaa yöllä ottelun jälkeen. Vähän rahaa oikeille ihmisille ja Vladdy livahti lähellä Joe Louis Arenaa sijainneesta hotellista jäähallille tapaamaan Devellanoa hänen toimistoonsa.

Tapaaminen oli sovittu klo 01:00 yöllä ja Vladdy saapui paikalle juuri sillä kellonlyömällä. Jimmy esitti asiansa ja ehdotti Konstantinovia loikkaamaan välittömästi. Vladdy oli toki kiinnostunut pelaamisesta NHL:ssä, mutta hänellä oli suuri ongelma. Hänellä oli perhe Neuvostoliitossa (vaimo ja vuoden ikäinen lapsi) ja hän ei voi missään olosuhteissa jättää heitä sinne. Lisäksi armeijan riveistä loikkaaminen olisi Neuvostoliitossa yksi suurimmista rikoksista ja sellaisesta kiinnijäämisen rangaistukset ovat kovimmat mitä koko maa tuntee. Konstantinov ei uskaltanut tapaamisen jälkeen ottaa edes Red Wingsin jotain esitteitä mukaansa, jottei vaan armeijan porukat epäile mitään. Tapaaminen oli ohi ja mies pysyi ZSKA:ssa.

Keväällä 1991 Suomessa oli sitten MM-kisat ja Konstantinov oli Neuvostoliiton joukkueessa. Neuvostopelaajien oli kielletty neuvottelemasta NHL-varauksen tehneiden seurojen kanssa, mutta Devellano keksi jutun kiertää tämän. Jimmy tunsi Detroitlaisen toimittajan joka osasi puhua venäjää ja ehdotti hänen lähettämistä kisoihin. Menet sinne vain tekemään juttua kisoista ja käyt samalla jututtamassa Konstantinovia. Red Wings organisaatio lupasi maksaa kaikki matkakulut ja mies suostui. Toimittaja ei halunnut kuviosta mitään extra-palkkaa, mutta jos Vladdy loikkaa, niin hänellä on sitten yksinoikeus lehtijuttuun Amerikan puolella. Diili oli valmis.

Tilanne oli silti ennallaan. Vladdy oli edelleen armeijassa, eikä uskalla sieltä loikata kirveelläkään. Yhteydenpidolla silti pidettiin Konstantinovin kiinnostus Pohjois-Amerikkaa kohtaan edelleen yllä. Hän halusi tulla NHL:ään, mutta ei vaan tiennyt että miten.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui sitten Red Wingsin sen hetken Senior Vice President, Jim Lites, joka oli hoitanut vastaavia aiempia hämäräoperaatioita. Lites oli Ilitchin tuntema luottomies, "a man who gets the job done, don't ask how." Hänen oikeana kätenään toimi Devellanon ensimmäiseksi valmentajaksi 1982 palkkaama Nick Polano. Tämä "mafioso"-kaksikko oli järjestänyt niin Petr Kliman loikkaamisen Tsekkoslovakiasta, kuin Fedorovin loikkaamisen Hyvän Tahdon Kisoista.

Lites palkkasi venäläisen kätyrin selvittämään, mitä maksaisi Konstantinovin saaminen ulos armeijasta. Kätyri selvitti asiaa ja jonkin ajan kuluttua kaveri ilmoitti, 50 000 dollaria. Lites ilmoitti, että saatte 50 000 dollarianne samantien, jos Konstantinov pääsee ulos armeijasta. Litesiä ei sen enemmin kiinnostanut, mihin rahat menivät, mutta jälkeenpäin selvisi, että tarvittiin tekaistu 5 lääkärin lausunto allekirjoituksineen ja jokainen näistä Neuvosto-lekureista vaati 10 000 dollaria lahjuksina.

Lääkärit kirjoittivat tekaistut paperit, että Vladimir Konstantinovilla on parantumaton syöpä ja hänet vapautettiin sen myötä armeijasta. Näin armeijasta loikkaamisen pelko oli voitettu ja Lites järjesti kätyrinsä avulla muut kuviot selviksi. Jo seuraavana päivänä Konstantinov perheineen matkusti Budapestiin ja lensi Ilitchin yksityissuihkarilla Pohjois-Amerikkaan.

Sen pituinen se.

 

[Henkka]

Oilers nurin 6-2. Babcock vaihtoi Hudlerin ja Bertuzzin paikkaa 2-3 kentissä ja kas kummaa, niihän ne kaikki kentät klikkasi yhteen. 1-2-3 kentille jokaiselle 2 maalia (Homer x2, Valle&Muuli, Cleary x2). Eaves oli huilivuorossa, joten Miller palasi takaisin neloskenttään. Ponnettomasta Oilersista ei ollut kyllä minkään valtakunnan vastusta tänään.

Kokoonpano:

Zeta - Datsyuk - Homer
Hudler - Filppula - Franzén
Tuzzi - Modano - Cleary
Miller - Helm - Abdelkader

Lidström - Stuart
Salei - Kronwall
Ericsson - Rafalski (voisko tän jo kohta vaihtaa...)

Howard

Ylivoimaryhmitykset:

Zeta - Dats - Homer
Lidas - Rafalski

Hudler - Filppula - Franzén
Modano - Kronwall

Alivoima:

Helm - Miller
Cleary - Abdelkader
Zeta - Datsyuk

Lidas - Stuart
Salei - Kronwall

 

[Apmp-]

Oli omalla tavallaan jopa aika tavalla tylsä ottelu, vaikka maaleja tehtiin ja taklauksiakin jaettiin. Hyvä että ottelu päättyi näin, sillä muistissa on kyllä viime kauden konttaukset Edmontonia vastaan. Nopeat ranskalaiset:

- Danny Cleary on huikeassa iskussa. 6 ottelun pisteputki ei ole kolmoskentän laiturille ollenkaan hullumpaa. Olipahan muuten passi Tuzzilta siihen 3-0 osumaan.

- Jiri Hudler oli myös varsin hyvä. Upea passi ottelun avausmaaliin. Kyllä niitä käsiä löytyy, ei ollut veli-venäläiset niitä vieneet.

- Lidas ja Datsyuk jatkoivat pisteputkeaan. Hyvä juttu, vaikka ei kummaltakaan ollut mikään huippuottelu. Toisaalta ei sellaista nyt vaaditukkaan. Mainittakoon kuitenkin Datsyukin hieno pommi Penneriin ja myöhemmin samassa vaihdossa vielä kävi ryöstämässä kiekon Penneriltä puolustusalueella.

- Abdelkader pudotettiin neloskenttään palkkioksi hyvistä otteista.. No ei se otteista ollut onneksi kiinni ja jälleen hyvä peli vaikkei pisteitä tullutkaan. Yksi komea taklaus en-nyt-muista-kehen ja pari hyvää kähinää Ladislav Smidin kanssa tilanteen jälkeen. Tykkään.

- Neloskenttä järjesti 5-0 osuman jälkeen kunnon pyörityksen. Mickey Redmond sanoikin pyörityksen ollessa käynnissä sen näyttäneen ihan ylivoimalta. Ikävä kyllä maalia eivät Helm, Miller ja Abdelkader saaneet aikaan.

- Homerille kaksi maalia, toivottavasti tämä vihdoinkin auttaisi Homerin peliin ja sen saisi kunnolla raiteilleen.

- Ericsson oli.. no sanotaan nyt OK. Ei tosin paljoa testattu, mutta ei tehnyt Big E mitään hasardeja ainakaan. Oli siis näkymätön, mikä on positiivista. Ericssonille on tarjottu paikkaa Lidaksen vierestä. Pitäisiköhän katsoa, miten Kindl siinä suoriutuu?

Ihan positiiviset fiilikset jäi tästä pelistä, vaikkei Oilers nyt oikein mitään vastusta tarjonnutkaan. Täytyy kyllä sanoa, ettei Magnus Pääjärvi ja Taylor Hall ainakaan esittäneet oikein mitään. Eberle näytti ainakin tässä ottelussa olevan aikalailla omalla tasollaan verrattuna Oilersin muihin rookieihin.

 

[Meikku]

Hyvää analyysiä jo pelistä joten tyydyn lyhyeen settiin:

- Tuzzin leftistä rightiin syöttö Clearyn maaliin. Repesin totaalisesti ja Redmond muistutti, että sehän oli kuin Chelios.

- Datsyukin raatailu Modanolle epäonnistuneen rankkarin jälkeen. Ihan kuin Pavel ois siinä selittänyt; "Hey wjho rookiej njumber 90. I know Khabi very well. You must go forehand to backhand." Ja pienet pään heilutukset siihen penkillä.

- Alistunut Edmonton oli kyllä kuvottavan huono. Eipä tuossa ollut eka erän jälkeen mitään katottavaa.

 

[ms.qvist]

Konstantinovin hankinassa tarina meni näin. Red Wings oli varannut miehen siis 1989 ja kaudelle 1990-91 NHL sopi otteluista Neuvostoliiton sarjan huippujoukkuetta vastaan. Jokainen NHL-joukkue pelasi yhden pelin jotain neukkujoukkuetta vastaan ja ne laskettiin mukaan sarjataulukkoon.

Ja kuin sattumalta, Red Wingsin tarkoitus oli pelata Moskovan ZSKA:ta vastaan, jossa Konstantinov pelasi. Devellano oli mielessään, loistavaa, nyt päästään näkemään, miten Vladdy pärjää NHL-pelaajia vastaan NHL-kaukalossa. Ja mieshän pärjäsi, ollen kentän paras puolustaja. Fyysinen, todella kovaotteinen, mutta erinomaisesti luisteleva ja kiekkovarma pakki. Devellano ja Wingsin johtoporras oli täysin myyty ja tämä mies on saatava heti loikkaamaan Amerikkaan ja pelaamaan Red Wingsiin.

Tähän vaikutuksen tekemiseen kun lisätään vielä se, että jo 1987 Konstantinov herätti otteillaan huomiota Red Wings organisaatiossa. Tuolloin pelattiin se kuuluisa nuorten MM-kisaottelu, mikä meni täydeksi hulinaksi Kanadan ja Neuvostoliiton osalta, ja kumpikin joukkue hylättii kisoista - liene ensimmäinen ja ainoa kerta laatuaan.

Konstantinovin otteet jäivät organisaation mieleen, siinä missä moni muu neuvotoliittolainen (venäläinen) pelaaja otti "joukkomyllyssä" helposti käkättimeen, kovaluinen Konstantinov oli valmis ottamaan haasteen vastaan ja pystyi täysin tasaväkiseen tappeluun kokeneempien kanadalaisten kanssa.

Joukkotappelu sai alkunsa jotakuinkin siten, että kanadalainen pelaaja taklasi keskialueella (?) neuvotoliittolaisen pelaajan levyksi. Tämä pelaaja lähti sitten bambina luistelemaan kohden vaihtoaitiota, josta häntä lähdettiin sitten auttamaan (auttajia taisi olla kaksi nuorukaista), mutta tämän kanadalaiset taasen ymmärsivät väärin, siten, että luulivat neuvotoliittolaisten pelaajien lähtevän kostoretkelle, ja hetkessä kanadalaisten aitio tyhjeni ja samaan syssyyn neuvostoliittolaisetkin painuivat kentälle tajutessaan mitä oli tapahtumassa, ja tappelu oli valmis alkamaan.

No en aivan oikein muistanut tappelun alkua, mutta kyllähän siinä alkupuolella, eräs nro. 16 oli vauhdikkaasti menossa mukana: Canada vs Soviet Union 1987.*

Joukkotappelun lopputulos, joukkueiden diskaaminen kisoista oli sitten Suomen onni, mutta se on jo toinen tarina...

vlad.

*: Lisäys.

 

[Henkka]

Theo Fleury taisi olla tuon mylläkän pääaiheuttaja. Oli siellä kyllä melkoisia staroja jäällä, Fedorov, Konstantinov, Fleury, Recchi... 67-69 syntyneitä.

Wikipedian mukaan ryssät aloitti. :)

With 6:07 left in second period of the final game of the tournament between Canada and the Soviet Union, Pavel Kostichkin took a two-handed slash at Theoren Fleury, sparking a fight between the two; the USSR's Evgeny Davydov left the bench to assist Kostichkin in the fight, sparking one of the most infamous bench-clearing brawls in international hockey history.

Nooh, noista voi olla montaa mieltä.


***


Mietiskelin tuota Red Wingsin maalivahtitilannetta ensi kauden suhteen, siellähän pitäisi olla jonkinlainen cap-ongelma tulossa. Howardilla on soppari katkolla ja miehestä on tulossa UFA.

Uskoisin kuitenkin, että Holland tekee ennen joulua Howardille jatkon, noin 3 miljoonan caphitillä. Näyttäisi siltä, että Jimmy on real deal, mitään sophomore jinxejä ei ole näkyvissä (edelleen, Jimmy on perheellinen mies, eikä mikään teini enää) ja mies on joukkuetta kannatteleva maalivahti heikkoina hetkinä.

Chris Osgood on toivottavasti lopettamassa, joten jostain pitäisi hankkia kakkosmaalivahti kaudelle 2011-12.

Cap-kuviota kun alkaa tarkastella, niin se ei näytä ollenkaan pahalta.

Howard jos saa sen 3 miljoonaa, niin nousua tulee nykyisestä 700k sopparista 2,3 miljoonaa.

Osgood lopettaessa vie 1,4 millin caphitin pois ja en yllättyisi, jos Ken Holland signaa farmista Joey MacDonaldin halvaksi kakkosmokeksi.

Itseasiassa, MacDonaldhan on jo tällä hetkellä Wingsin luukkuvahti, kun Ozzie parantelee nivusiaan. Saattaa saada pari peliä jossain vaiheessa alle, jos Chrisun saikku kestää. MacDonaldin nykyisen 2-suuntaisen sopparin arvo on NHL:n puolella 550K, joten jollain 600k sopparilla mies olisi taatusti ensi kaudella saatavilla.

Miksi uskon MacDonaldin olevan juuri se kakkonen, johtuu siitä, että MacDonald on aiemmin ollut Wingsin farmisysteemissä ja sen "tuote". Holland pitää siten MacDonaldia "omana poikanaan" ja nyt kun MacDonald on nähnyt maailmaa vähän muuallakin (NHL-pelejä kertyi vyölle Bostonissa, Islandersissa ja Torontossa yhteensä 64), niin hyppäys 31-vuotiaana Wingsin kakkoseksi menee suht kivuttomasti. Maalivahtien taitoerot nykypäivänä ovat äärimmäisen pieniä, suurin ero tulee korvien välistä ja MacDonald ainakin farmipeleissä oli erinomainen.

Eli miten cap-kuvio lopulta menee:

Howardin jatko, +2,3 milliä
Osgood eläkkeelle, -1,4 milliä
MacDonald kakkoseksi, +0,6 milliä

Maalivahtiosasto kallistuu n. 1,5 miljoonalla.

Lisäksi Kris Draper on toivottavasti poistumassa eläkkelle, tämä kun lasketaan mukaan näihin maalivahtisäästöihin, niin siitä tulee yksi vapautuvat miljoona lisää.

Kris Draper, -1,5 miljoonaa
Uusi 14. hyökkääjä, +0,5 miljoonaa

Eli puoli miljoonaa olisi cap-nousut tämän jäljiltä, se tila tulee todennäköisesti jo salary capin noususta.

Lisäksi muita isoja palkkojen nousupaineita ei rosterissa ole, Ericsson, Miller, Eaves, Salei, Modano ovat mahdollisia jatkajia ja kellään ei mitään hirveitä näyttöjä isoon korotuksiin ole. Puhutaan sadoista tuhansista.

Joukkueen cap-tilanne on siten erinomaisessa kunnossa. Jos ja kun Nicklas Lidström jatkaa (vielä sen 3-4 vuotta ;) ), niin eipä tarvitse kapteenin miettiä edes palkanpudotusta joukkueen parantamisen nimissä.

 

[13th Forward]

Howard-MacDonald olisi kyllä yksi epävarmimmista kassarikaksikoista näin kauteen lähtiessä. Ei Howard ole vielä todistanut voivansa pelata tuollaisen kakkosen kanssa - ei hän niin hyvä vielä ole. Osgood oli kuitenkin rutinoitunut ja kokenut pitkäiaikainen NHL:n ammattilainen. Joku kokenut selvä NHL-tason maalivahti pitää Howardin kakkonen olla ainakin vielä pari kautta. Sitten, kun ylletään sille jumala-tasolle (ala Lundqvist, Kipper, Brodeur etc.) niin kakkosena voi huoletta peluuttaa näitä macdonaldeja ja mcelhinnenenenyja.

 

[Dominator39]

Osgood oli kuitenkin rutinoitunut ja kokenut pitkäiaikainen NHL:n ammattilainen. Joku kokenut selvä NHL-tason maalivahti pitää Howardin kakkonen olla ainakin vielä pari kautta..

Eiköhän tämä ole täysin selvä kenet Holland raahaa ensi kauden 2 maalivahdiksi Eiköhän 3:n eri kerran Hasek palaa Detroitiin!! Viime kaudella torjui Pardubice maansa mestariksi ja ottaa yhä hyvin vielä kiekkoja kiinni tällä kaudella Spartakissa.

Tuskin tuo nyt toteutuu mutta mahdollistahan tuo on. Hasek tuskin minimipalkkaa enempää vaatisi ja soppari olisi vahvasti bonuspainoitteinen.

Tämän lisäksi Hasek viihtynyt Detroitissa hyvin ja Holland ja Detroit varmasti muistavat ikuisesti Hasekin päätöksen kieltäytyä palkastaan loppukauden ajalta milloin mies oli loukkaantunut. Taisi olla kausi 2003 - 2004.

Voisi toimia Tutorin tavoin vielä Howardille mikäli Osgood sitä ei ole tarpeeksi jo tehnyt.

 

[Apmp-]

Ensi yönä taas mennään 2.00 Suomen aikaa Lumivyöryjä vastaan. Illan ketjut ovat mallia

Zetterberg-Datsyuk-Holmstrom
Franzen-Filppula-Hudler
Cleary-Modano-Bertuzzi
Abdelkader-Helm-Eaves
Miller (scratched)

Lidstrom-Stuart
Ericsson-Rafalski
Kronwall-Salei
Kindl (scratched)

Howard (starting)
MacDonald

Avs pelasi viime yönä Columbusta vastaan ja poistui täyden pistepotin kanssa 5-1 voitolla. Avalanchen puolustus näyttää luvalla sanoen heikolta. Ilmeisesti eilisessä ottelussa oli menty puolustuksen osalta kokoonpanolla

John-Michael Liles-Colby Cohen
Scott Hannan-Kevin Shattenkirk
Jonas Holos-Ryan O’Byrne

Anderson on myös sivussa joten maalissa pelannee Budaj. Vaikka vastustajaa ei saisikaan aliarvioida, niin kyllähän tästä ottelusta vaan voitto kelpaa.

-------------------------------------------

Onko ensi kauden kakkosmolarispekulaatioista kokonaan unohtunut Daniel Larsson? Kaveri on pelannut nyt 15 ottelua HV-71:n riveissä tällä kaudella torjuntaprosentin ollessa 91.9% ja päästettyjen maalien keskiarvon 2.27. Larsson on siis joukkueensa selkeä ykkösmaalivahti.

Olisihan se tietysti hauskaa nähdä Hasek jälleen Hockeytownissa, mutta ei tämä skenaario ole ehkä sittenkään se todennäköisin.

 

[Henkka]

Howard-MacDonald olisi kyllä yksi epävarmimmista kassarikaksikoista näin kauteen lähtiessä. Ei Howard ole vielä todistanut voivansa pelata tuollaisen kakkosen kanssa - ei hän niin hyvä vielä ole. Osgood oli kuitenkin rutinoitunut ja kokenut pitkäiaikainen NHL:n ammattilainen.

Itse en ymmärrä tätä ajatusta nyt lainkaan. Yksi epävarmimmista kaksikoista? Nyt mennään pahasti metsikköön. Mitä se kakkosen taso Howardin tasoon vaikuttaa? Mies on ihan hyvin pärjännyt tuolla nyt "yksinkin" kun Ozzie on saikulla ja se MacDonald aukomassa luukkua. Myöskin niitä jumalan kaltaisia iltoja on silloin tällöin nähty, ilmeisesti nämä pelit ovat jääneet näkemättä?

Osgood voi lopettaessaan ihan hyvin toimia Howardin henkisenä tutorina, jos mies jotain sellaista vielä vaatii, no problem. Kyllähän tämä on nähty, että Wings-legenda lopettaessaan jää organisaatioon pyörimään johonkin tärkeään rooliin. Esim. maalivahtivalmennuksessa on nykyhetkellä juurikin puutteita, joten Ozzien eläkevirka löytynee 95% varmuudella siltä osastolta.

Larsson on se toinen vaihtoehto, mutta hän on kuitenkin NHL:ssä kastamaton. Joey MacDonald ei ole. Larssonissa on siten enemmän floppauksen riskiä, mitä MacDonaldissa. Kapean kaukalon tuntuma puuttuu, jne. MacDonald on jo joukkueessa sisällä, hänen ei tarvi opetella mitään uusia rutiineja, keskittyy vain torjumiseen.

Dominaattor39:n Hasek-kuviosta - ota vähemmän sitä keittoa. :)

 

[eh]

Uskoisin kuitenkin, että Holland tekee ennen joulua Howardille jatkon, noin 3 miljoonan caphitillä. Näyttäisi siltä, että Jimmy on real deal, mitään sophomore jinxejä ei ole näkyvissä (edelleen, Jimmy on perheellinen mies, eikä mikään teini enää) ja mies on joukkuetta kannatteleva maalivahti heikkoina hetkinä.

Meinaatko tosiaan, että Holland laittaisi maalivahtiin kiinni noin järjettömän määrän pelinappuloita? Eikös Red Wingsin yksi kilpailuvaltti nimenomaan ole ollut se, että siellä tajuttiin ennen mitään muuta organisaatiota, kuinka minimaalisen vähän erot huippuvahtien ja marginaalisten NHL-vahtien välillä lopulta vaikuttivat kauden aikana kerättyihin pisteisiin.