Kaatuihan se Minnesota lopulta pilkuilla pitkän vääntämisen jälkeen. Pilkkuihin tarvittiin peräti 8 paria, kunnes Drew Miller peittosi Eric Belangerin.
Bertuzzi viimeisteli läpiajosta 0-1, Eaves pisti Helmin reboundin sisään (1-2) Darrenin loistavasta ja röyhkeästä maalilleajosta ja Drew Miller ohjasi Derek Meechin viivavedon Bäckstömin längistä sisään, 1-3. Minnesotan maalit pääsisivät lähinnä Top100 lucky bounces listalle. Ensimmäinen 1-1 tasoitusmaali Howardin torjunnasta päätypleksiin ja maalille, josta Rob Earl luisteli kropallaan kiekon sisään. Toinen maali (2-3) oli Brodziakin tahtovääntö maalin edestä, veto joka on menossa ohi, mutta ohjautuu Halvatin lusitimesta sisään. Kolmas sitten viivaveto, joka kimpoaa taivaisiin ja kukaan tiedä tiedä missä kiekko on, paitsi Andrew Brunette, joka vetää suoraan ilmasta kiekon sisään ja 3-3.
Wingsin peliesityksestä löytyi jälleen niitä jäätävän varmoja elementtejä, mitä kahden kauden takaisesta joukkueesta. Aivan kuten Capitalsia vastaan, mutta ei ihan täyttä 60min vielä. Valillä peli kulki kuin ajatus kiekonhallinnan suhteen ja Minnesotalle ei annettu mitään mahdollisuuksia. Esim. kolmatta erää meni 11 ja puoli minuuttia, kunnes Nolan sai ekan vedon Howardille. Kuin ihmeen kaupalla Wild sai omat räkäpomppunsa sisään, ja kovana momentum-joukkueena sai näistä uskomattomasti uskoa tekemiseen, vaikka olisi koko erän ollut täysin yössä. Eivät tule pääsemään näillä näytöillä pudotuspeleihin, eivät mitenkään. "Nousussa" olevalle joukkueelle jo 4 tappio putkeen.
Wingsin Selke-tähdet varjostivat vastustajan parhaan pelaajan jälleen nollille, Mikko Koivu 0+0 ja 0 vetoa maalia kohti. Aloituksissa sentään Koivu kyykytti Zetterbergiä 12-2, mutta muuten oli täysin pimennossa koko matsin.
Edellisestä 12 pelistä on raavittu kasaan 17 pistettä, noin 0.705 tahdilla siis. Tuo jos saadaan pidettyä, niin kauden lopussa päädytään 100 pisteeseen. On se kumma, jos sillä ei pleijareihin pääse, vaikka lännessä kovat pistekeskiarvot kaikilla onkin.