Kaksi erää tuli katsottua, kunnes uni vei yliotteen. Jälleen sama juttu kuin aiemmissakin otteluissa, tasakentällisin ei juuri ollenkaan maalipaikkoja. Ainoa selkeä jonka muistan, oli Henrik Zetterbergillä toisessa erässä. Ondrej Pavelec antoi huonon avauksen ja kiekko syötettiin Zetterbergille. Pavelec torjui hyvin varsinkin ensimmäisen erän alivoimatilanteissa. Silloin Detroitilla oli muutama paikka, mutta mistään ei mennyt, toisin kuin Montrealia vastaan.
Heh, sinänsä hauska, että itse nukahdin juuri ennen peliä ja heräsin vasta tokalla erätauolla ja katsoin sitten kolmannen erän.
Oli kyllä niin säälittävä esitys ainakin se kolmas erä että huh huh. Laukausmäärät ei kertoneet mistään muusta kuin että Wings veteli epätoivoisia lämäreitä Pavelecille, joissa ei ollut yleensä minkäänlaista maskia. Se pisti todella huolestuttamaan, että edes Holmström ei juuri jaksanut ajella maalille.
Kolmannessa Datsjuk ja Zetterberg pelasivat yhdessä, mutta sieltäkään osastolta ei juuri ihmeempää löytynyt. Kakkonen oli muodossa Leino-Cleary-Bertuzzi, joka on kyllä melkoinen vitsi änärijoukkueen kakkoskentäksi.
Jos nyt jo otteluruuhkan tässä vaiheessa alkaa miehistöltä akut loppua, niin missähän sitä ollaan helmikuussa, kun noita avainmiehiä aletaan saada aikaisintaan takaisin? (poislukien Filppula, joka palannee joulukuun puolivälissä)
Nyt näyttäisi siltä, että joukkue olisi kestänyt viime kautiset lähtijät ilman loukkaantumisia ja/tai kestänyt nämä loukkaantumiset, jos meillä olisi viimekautisen supersyvä ja pitkään yhdessä pelannut rosteri. Mutta nyt kun tähän pamahti molemmat ongelmat samalla kertaa (lähtijöiden nippu sekä loukkaantumiset), niin kusessa ollaan.
Vastuuttominta, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä, olisi varausvuorojen tai nuorten pelaajien uhraaminen uuden pelaajan hankkimiseksi. Ken Holland onkin todennut, että tähän ei ole varaa loukkaantuneiden tervehtyessä. Vaikka tämän kauden tuloksena olisikin pudotuspelien ulkopuolelle jääminen, se pitää hyväksyä. Loukkaantumisille ei voi mitään. Varausvuorojen haaskaaminen pudotuspeleihin pääsemiseksi ei ole koskaan hyvä lähtökohta. Torontossa menetellään siten. Tämä kausi pitää ottaa nuorten pelaajien sisäänajamisena. Onhan tässä ehditty jo voittamaan. Detroit Red Wings ei ole kenellekään velkaa. Kesän aikana vain olisi keksittävä, miten puolustuspelin saisi vihdoinkin toimimaan. Tarvitaanko siihen sitten
Brent Sutter -maisia harjoituksia jos mikään muu ei auta.
Holland taisi itse puhua silloin Bertuzzin ja Williamsin hankintojen yhteydessä että tämä on "transition year" nuorten sisäänajamiseksi. Itse pidän sitä pomminvarmana, että nuoria ei lähdetä pois kauppaamaan. Se on käytännössä mahdottomuus, koska nuorien poiskauppaaminen ei tee tilaa capiin, eli emme voi hankkia ketään kovatasoisia vahvistuksia.
Ehkä joku Bertuzzi + Williams + Filppula + prospekti + pick -paketin ulostaminen voisi olla ainoa ratkaisu, jolla saataisiin joku huippuhyökkääjä. Mutta se taas on eri asia kuka tuon läjän haluaa ottaa kontollensa ja siihen vaadittaisiin joku UFA:ksi karkaamassa oleva kaveri häntäpään jengistä. Tällaista skenaariota ei välttämättä edes tule tarjolle.
Ehkä näiden salary cap-faktojen takia seuraavaa piikkiä yritetään rakentaa vuoden tai kahden päähän, kun talous ja sen myötä cap on ehkä noussut riittävästi ja mahdollistaa kunnon contenderin rakentamisen.
Silloin meillä voi olla Hudler palannut takaisin, Tatar astumassa NHL-tasolle ja sitä rataa. Toisaalta Lidström voi olla jo liian vanha/lopettanut ja edessä on myös maalivahtitilanteen ratkaisu. Joten vaikea on ennustaa, onko tulevaisuudessä edessä syvä sukellus vai huipulla pysyminen. Ehkä jotain siltä väliltä.