Nyt on varmistunut Chris Osgoodin jatko, kolme vuotta ja 1,5 miljoonaa per kausi. Mikäli alle miljoonalla pelaava Jimmy Howard nousee ensi kauden aikana ykkösvahdin asemaan, on 1,5 miljoonaa silti erittäin edullinen kontrahti. Kun vielä ottaa huomioon, että Osgoodia parempaa kakkosvahtia tuskin liigasta löytyy, voidaan puhua jälleen onnistuneesta siirrosta.
Pari aikaa sitten Henkka murehti Andreas Liljan jatkoaikeista. Hänelle tarjottiin kaksivuotista sopimusta, mutta itse uskon, että tässä vaan kokeiltiin kepillä jäätä alustavasti. Ehdotettu palkka saattoi olla välillä 1,4 - 1,7 miljoonaa. Luulisi Liljan leirin tavoittelevan huomattavasti suurempaa korvausta, sillä tämä kesä saattaa olla herran ainoa mahdollisuus lyödä kunnolla rahoiksi. Jos hän olisi tuon tarjouksen hyväksynyt, niin silloin olisimme luultavasti siitä jo tietoisia.
Sen olen huomannut joukkueen toiminnassa viime vuosina, että Red Wings ei koskaan maksa kenellekään ylihintaa, eikä etenkään syvyyttä tuoville pelaajille. Ainoastaan nuorille ja uransa nousuvaiheessa oleville (Henrik Zetterberg, Niklas Kronwall) on tehty pitkiä sopimuksia ja maksettu hetkellisesti korkeampaa liksaa kuin heidän silloinen tasonsa olisi oikeuttanut.
Tämän järkevän politiikan sai huomata karvaalla tavalla myös maalivahti Manny Legace. Kauden 2005-06 runkosarjassa hän oli tilastojen valossa NHL:n parhaimpia vahteja. Runkosarjan loppupuolella Detroit tarjosi hänelle kolmen vuoden jatkosopimusta ja 2,5 miljoonaa per kausi. Tämä ei kelvannut Legacelle, joka vielä isommat heinäkuun markkinoiden valuuttapinot silmissään kieltäytyi tarjouksesta. Mutta pudotuspelien 2006 täydellinen henkilökohtainen mahalasku sekoitti hänen suunnitelmansa. Red Wings ei ollut enää lainkaan kiinnostunut jatkosta ja elokuussa hän lopulta onnistui saamaan NHL-pestin St. Louisilta. Vuosipalkalla 0,984 miljoonaa.
Runkosarjan aikana seurajohto pyrkii saamaan näitä syvyyspelaajia jatkamaan mahdollisimman edullisella, mutta pidemmällä sopimuksella. Korkeahkoa markkinahintaa tällaisten pelaajien kohdalla he eivät juurikaan tarjoile.
Pari aikaa sitten Henkka murehti Andreas Liljan jatkoaikeista. Hänelle tarjottiin kaksivuotista sopimusta, mutta itse uskon, että tässä vaan kokeiltiin kepillä jäätä alustavasti. Ehdotettu palkka saattoi olla välillä 1,4 - 1,7 miljoonaa. Luulisi Liljan leirin tavoittelevan huomattavasti suurempaa korvausta, sillä tämä kesä saattaa olla herran ainoa mahdollisuus lyödä kunnolla rahoiksi. Jos hän olisi tuon tarjouksen hyväksynyt, niin silloin olisimme luultavasti siitä jo tietoisia.
Sen olen huomannut joukkueen toiminnassa viime vuosina, että Red Wings ei koskaan maksa kenellekään ylihintaa, eikä etenkään syvyyttä tuoville pelaajille. Ainoastaan nuorille ja uransa nousuvaiheessa oleville (Henrik Zetterberg, Niklas Kronwall) on tehty pitkiä sopimuksia ja maksettu hetkellisesti korkeampaa liksaa kuin heidän silloinen tasonsa olisi oikeuttanut.
Tämän järkevän politiikan sai huomata karvaalla tavalla myös maalivahti Manny Legace. Kauden 2005-06 runkosarjassa hän oli tilastojen valossa NHL:n parhaimpia vahteja. Runkosarjan loppupuolella Detroit tarjosi hänelle kolmen vuoden jatkosopimusta ja 2,5 miljoonaa per kausi. Tämä ei kelvannut Legacelle, joka vielä isommat heinäkuun markkinoiden valuuttapinot silmissään kieltäytyi tarjouksesta. Mutta pudotuspelien 2006 täydellinen henkilökohtainen mahalasku sekoitti hänen suunnitelmansa. Red Wings ei ollut enää lainkaan kiinnostunut jatkosta ja elokuussa hän lopulta onnistui saamaan NHL-pestin St. Louisilta. Vuosipalkalla 0,984 miljoonaa.
Runkosarjan aikana seurajohto pyrkii saamaan näitä syvyyspelaajia jatkamaan mahdollisimman edullisella, mutta pidemmällä sopimuksella. Korkeahkoa markkinahintaa tällaisten pelaajien kohdalla he eivät juurikaan tarjoile.
Viimeksi muokattu: