Läntisen konferenssin pudotuspelien toisella kierroksella nähdään mielenkiintoinen jälleennäkeminen, kun vastakkain asettuvat Detroit Red Wings ja Anaheim Ducks. Yhteenotosta on jälleen odotettavissa eeppinen vääntö erilaisella filosofialla pelaavan joukkueen välillä. Yleisen käsityksen mukaan Red Wingsin joukkue on lähinnä eurooppalaisen taidon ympärille rakennettu, kun taas Ducks luottaa pitkälti pohjois-amerikkalaiseen asenteeseen ja kovuuteen. Vaikka tätä eroa usein liioitellaankin näistä kahdesta joukkueesta puhuttaessa, niin silti kohtaaminen voidaan edelleen perustellusti nähdä kahden eri koulukunnan kohtaamisena. Se on joka tapauksessa nähty, että kummalla tahansa filosofialla voi Stanley Cupin voittaa. Ovathan juuri nämä joukkueet kahtena edellisenä keväänä kannua nostelleet. Yhtäläisyyksiäkin joukkueista toki löytyy runsaasti. Ehkäpä silmiinpistävintä on se, että kummassakin organisaatiossa ymmärretään tasan tarkkaan se fakta, että mestaruuden voittaakseen puolustuspelin täytyy olla rautaisessa kunnossa.
Joukkueiden esityksistä runkosarjassa en jaksa tässä yhteydessä hirveästi lätistä, sillä kumpikin joukkue on tehnyt niin selkeän ryhtiliike ratkaisupeleihin siirryttäessä, että vertailu runkosarjan perusteella on melko turhaa. Ducksin näyttö nykykunnostaan on toki kovempaa luokkaa. Runkosarjan voittajaa eivät heikot joukkueet pudota. Detroitkin näytti olevan varsin hyvässä iskussa ensimmäisellä kierroksella. Koko kauden murheenkryyninä olleet maalivahti- ja puolustuspeli saatiin toimimaan kuin taikaiskusta. Wingsin vastustaja oli kuitenkin monta luokkaa Ducksin vastaavaa heikompi, joten oikeastaan vasta tämä toinen kierros on ensimmäinen todellinen testi Detroitille.
Seuraavaksi muutamia mielestäni tärkeitä pointteja sarjan ratkaisun kannalta:
- Kummankin joukkueen maalivahtipeli on edelleen kysymysmerkki, vaikka sekä Ducksin Hiller että Wingsin Osgood onnistuivat hyvin ensimmäisellä kierroksella. Osgoodille taisi tulla jossain vaiheessa sarjaa jonkinlainen polvivammakin, mutta ilmeisesti kaiken pitäisi jo nyt olla kunnossa. Tuntumani on, että Hillerin (tai Gigueren) tarvitsee onnistua selvästi Wingsin maalivahtia paremmin, mikäli Ducks aikoo jatkoon selviytyä. Varsinkin Red Wingsin kannalta on elintärkeää, että maalille saadaan runsaasti ruuhkaa. Sharksia vastaan Anaheim onnistui hyvin maalineduspelissään. Red Wingsin maalineduspelaajien (Holmström, Franzen, Cleary) on onnistuttava Sharksin vastaavia paremmin tai muuten Hiller pääsee liian helpolla.
- Anaheim tulee melko varmasti ottamaan enemmän jäähyjä kuin kurinalaisempi Detroit. Red Wingsin onkin otettava kaikki hyöty irti toivottavasti edelleen hyvin toimivasta ylivoimastaan. Tasakentällisin Ducksin maalille on vaikea luoda huipputilanteita, sillä Ankat osaavat puolustaa maalinteon kannalta kriittisiä alueita todella hyvin. Myös Ducksilla on edellytykset pelata laadukasta ylivoimaa. Alivoimapelaaminen on puolestaan edelleen yksi Wingsin kysymysmerkeistä.
- Hyökkäyskalusto on Detroitilla selvästi parempi erityisesti laajuudeltaan. Ducksin on hyvin vaikea eliminoida Wingsin kaikkia kolmea maalintekoon pystyvää ketjua. Anaheimin ykkösketju Perry-Getzlaf-Ryan on erinomainen, mutta apuja tarvitaan myös muilta ketjuilta. Siihen miten joukkueet saavat hyökkäysarsenaaleistaan mahdollisimman paljon irti, vaikuttanee ratkaisevasti myös valmennusten onnistuminen peluutuksessa.
Tässä oli jotain juttua näin alkuun.. Sana on vapaa!
Joukkueiden esityksistä runkosarjassa en jaksa tässä yhteydessä hirveästi lätistä, sillä kumpikin joukkue on tehnyt niin selkeän ryhtiliike ratkaisupeleihin siirryttäessä, että vertailu runkosarjan perusteella on melko turhaa. Ducksin näyttö nykykunnostaan on toki kovempaa luokkaa. Runkosarjan voittajaa eivät heikot joukkueet pudota. Detroitkin näytti olevan varsin hyvässä iskussa ensimmäisellä kierroksella. Koko kauden murheenkryyninä olleet maalivahti- ja puolustuspeli saatiin toimimaan kuin taikaiskusta. Wingsin vastustaja oli kuitenkin monta luokkaa Ducksin vastaavaa heikompi, joten oikeastaan vasta tämä toinen kierros on ensimmäinen todellinen testi Detroitille.
Seuraavaksi muutamia mielestäni tärkeitä pointteja sarjan ratkaisun kannalta:
- Kummankin joukkueen maalivahtipeli on edelleen kysymysmerkki, vaikka sekä Ducksin Hiller että Wingsin Osgood onnistuivat hyvin ensimmäisellä kierroksella. Osgoodille taisi tulla jossain vaiheessa sarjaa jonkinlainen polvivammakin, mutta ilmeisesti kaiken pitäisi jo nyt olla kunnossa. Tuntumani on, että Hillerin (tai Gigueren) tarvitsee onnistua selvästi Wingsin maalivahtia paremmin, mikäli Ducks aikoo jatkoon selviytyä. Varsinkin Red Wingsin kannalta on elintärkeää, että maalille saadaan runsaasti ruuhkaa. Sharksia vastaan Anaheim onnistui hyvin maalineduspelissään. Red Wingsin maalineduspelaajien (Holmström, Franzen, Cleary) on onnistuttava Sharksin vastaavia paremmin tai muuten Hiller pääsee liian helpolla.
- Anaheim tulee melko varmasti ottamaan enemmän jäähyjä kuin kurinalaisempi Detroit. Red Wingsin onkin otettava kaikki hyöty irti toivottavasti edelleen hyvin toimivasta ylivoimastaan. Tasakentällisin Ducksin maalille on vaikea luoda huipputilanteita, sillä Ankat osaavat puolustaa maalinteon kannalta kriittisiä alueita todella hyvin. Myös Ducksilla on edellytykset pelata laadukasta ylivoimaa. Alivoimapelaaminen on puolestaan edelleen yksi Wingsin kysymysmerkeistä.
- Hyökkäyskalusto on Detroitilla selvästi parempi erityisesti laajuudeltaan. Ducksin on hyvin vaikea eliminoida Wingsin kaikkia kolmea maalintekoon pystyvää ketjua. Anaheimin ykkösketju Perry-Getzlaf-Ryan on erinomainen, mutta apuja tarvitaan myös muilta ketjuilta. Siihen miten joukkueet saavat hyökkäysarsenaaleistaan mahdollisimman paljon irti, vaikuttanee ratkaisevasti myös valmennusten onnistuminen peluutuksessa.
Tässä oli jotain juttua näin alkuun.. Sana on vapaa!