Red Wings ja Stanley Cup
Nyt kun tuossa "Kuka mestariksi 2002-2003"-ketjussa ollaan aika vahvasti Detroit-mielisiä niin pistetääs tänne samaisesta aiheesta juttua.
Vaikka melkein kaikki tuntuvat pitävän Detroitin Stanley Cup-voittoa jo kirkossa kuulutettuna, niin ainakin oma pappini on alkanut köhiä kuulutusta tehdessään. Tämä kausi ja joukkue muistuttaa tietyiltä osin kausista 94-96, jolloin Red Wings jyräsi runkosarjassa. Tämän vuoden joukkue on samalla tavalla pienikokoinen ja melko pehmeä, tosin erittäin kokenut, motivoitunut ja myöskin ratkaisijoita löytyy laajalta rintamalta. Myös maalivahtipeli on hyvissä kuosissa Hasekin ansiosta. Näiltä osin voikin olla tyytyväinen.
Puolustus on kuitenkin mielestäni jopa heikko verrattuna muihin kärkipään joukkueisiin. Olisin odottanut Hollandilta vähän suurempaa kauppaa jolla olisi saatu joukkueeseen selkeä kolmospakki tai edes top-viiteen apuja. Nyt puolustuksessa on Lidströmin ja Chelioksen jälkeen huomattava pudotus ja Chelioksen ikäkin huolestuttaa jonkun verran, vaikkakin hän on ollut tällä kaudella erinomainen. Kun vertaa puolustusta vaikka lännen ykköshaastajaan Coloradoon, niin Detroit on kyllä selvästi kakkosena. Ykköspari molemmilla on huipputasoa, mutta kakkosparissa on Coloradolla on Skoula-Kasparaitis, joka on selkeästi parempi kuin Detroitin vastaava. Kolmospari onkin taas huomattavasti tasaisempi.
Eniten kuitenkin huolestuttaa puolustuksen, tai oikeastaan koko joukkueen, koon ja kovuuden puute. Olin pettynyt Hollandin toimintaan siirtorajalla, koska olin aivan saletissa, että joukkueeseen olisi tullut Kasparaitis, Odelein ja/tai Laus. He olisivat tuoneet kovuutta takalinjoille huomattavasti. Nyt ainoa joka pystyy kunnon kovaan peliin on Chelios ja hänkään ei ole nuoruuden hulluuden veroinen. Lisäksi olisin kaivannut joukkueeseen jotain kunnon raskassarjalaista hyökkääjää istumaan vaikka penkillä jos ei mahdu pelaamaan.
Parhaiten tämän tarve tuli ilmi vähän aikaa sitten ottelussa Buffaloa vastaan jossa Ray ja Boulton kävivät vähän väliä sikailemassa kentällä ilman, että kukaan puuttui asiaan. Chelios hät-hätää pelasti Robitaillen Rayn selkäsaunalta ja vastaavasti tuomarit Maltbyn Boultonilta. Jos penkillä olisi istunut vaikka Larague, Worrell tai edes Hordichuk, niin kaikkea tuota sikailua ei olisi tapahtunut. Jos olisi, niin he olisivat saaneet maksaa siitä hinnan. Välttämättä kaikkein paras tappelija ei olisi ollut tarpeen, mutta edes joku joka lähettää viestin vastustajalle ettei tämmöistä sallita. Mutta mitä parempi sitä parempi. Kunnon enforcerin merkitys on sekä omalle että vastustajan joukkueelle erittäin suuri.
Vielä yksi asia tulee mieleen ja se on se kovasti puhuttu pelaajien ikä. Play-offeissa on tiivis ottelutahti ja peli on intensiivistä ja kovaa. Loukkaantumisia tulee paljon nuoremmillekin joten miten ’vanhukset’ kestää pitkän kauden lopussa, jossa on olympialaiset käyneillä lähes sata peliä takana?
Kun miettii vuoden –95 Red Wingssejä, saman vuoden Devilssejä, tämän vuoden Red Wingssejä ja Flyerssiä, ja vielä kun lisää yhtälöön Stanley Cupin, niin väkisinkin tulee mieleen vetää yhtäläisyysmerkkejä sinne sun tänne. Kuten todettu jo, niin hyökkäys on melko pienikokoinen ja koska pleikkarit on fyysistä kiekkoa, niin ainakin minulla herää kysymysmerkkejä. Devilsin kova puolustus selätti silloin Detroitin täysin, vaikka meillä oli silloin isompi joukkue kun tällä kaudella. Flyerssin puolustus on aika samankaltainen kuin NJ:n oli, mutta hyökkäys on paljon parempi ja isompi. Philly onkin mielestäni pahin mahdollinen vastustaja finaalissa jos sinne asti päästään. Realistinen unelmavastustaja olisi Ottawa, joka pelaa suurinpiirtein samanlaista kiekkoa, mutta en usko että Ottawa selviää toista kierrosta pidemmälle juuri pehmeyden takia.
Lännessä pahimmat esteet taitavat olla Colorado ja vilpertin mainostama San Jose, joka on ikään kuin rakennettu Play-offeja varten. San Josen materiaalin leveys on kyllä kysymysmerkki, mutta toistaiseksi ainakin näyttää melko hyvältä Josen kannalta. Toinen saattaa olla maalivahtipeli, joka ei ole hirveän kokenut eikä vakuuttanut, mutta nyttenhän olisi tilaisuus todistaa minulle ja muille Tuomaille että olemme väärässä.
Kuitenkin toivon koko sydämestäni Stanleyn palaavan jälleen kerran Hockeytowniin ja uskonkin, että siihen on melko hyvät mahdollisuudet. Mutta minkäänlaiseen ylivoimaiseen ja varmaan mestaruuteen en usko hetkeäkään, eikä siihen pitäisi kenenkään sortua. Kaikki on pienestä kiinni ja vastustajatkin ovat kovia kantoja kaskessa eikä heitä ole syytä aliarvioida.