Omia huomioita neljän nähdyn ottelun perusteella;
- Chelios näyttää aina tosi uupuneelta pelikatkojen lähikuvissa, onko kyseessä vain herran "gameface" vai alkaako oikeasti pelatut minuutit tuntumaan jo jaloissa?
- Valtteri tuntuu jotenkin arastelevan pelien aikana. Onko kyseessä loukkaantuminen vai mikä, jotain on kuitenkin muuttunut liikkumisessa. Suora luistelu on nopeaa edelleen mutta siitä puuttuu jotenkin aikasempi voima ja jatkuvat kaatuilut helpoissakin tilanteissa ovat alkaneet pistämään silmään. Viime vuonna peli oli jotenkin räväkämpää, tiedä sitten mikä on.
- Datsyuk on uskomaton. Ukko tekee joka vaihdossa jotain sellaista mitä ei näe kenenkään muun tekevän, on se sitten balettimainen liike luistelussa tai sitten kiekon kaivaminen vastustajan jaloista mitä ihmeellisemmässä tilanteessa. Pavelilla on oikeasti ihan hiton pitkät kädet ja se tuntuu hämäävän vastustajaa kun vispaukset ja kiekonriistot tulevat etäisyyksiltä miltä ei niitä odottaisi.
Pavel on myös todella tarkkana mennessään kulmiin vauhtitilanteissa, Nashvillen pakeilla on ollut lukitus kovaan taklaukseen useasti mutta hienosti on aina saanut nähdä jonkun liikkeen millä nuo mällit on vältetty. Selvää on varmasti että sitä kunnon niittiä haetaan jotta saataisiin "pehmeältä" venäläiseltä pelihuumori pois...arvostus Datsyukia kohtaan nousee entisestään kun tämän kaiken tietäen ei ole mitenkään vältellyt noita kuumia paikkoja.
- Zetterberg on luupää. Toistuvasti yrittää mennä vähintään kahden vastustajan välistä kikkailemalla läpiajoon, välillä jopa kolmen. Tämä on alkanut pistämään myös pahasti silmään, onko kyseessä vahva usko että Datsyukin lisäksi hänkin pystyy moiseen temppuun vai eikö pelityyli anna vain periksi heittää limppuu päätyyn ja painaa perään? Tuntuu vain niin mielikuvituksettomalta ratkaisulta hakata päätään tuohon samaan muuriin noissa tilanteissa....ja tästä valitettuani kiekkojumalat päättävät että finaalien seitsemännen ottelun kolmannen jatkoajan voittomaalin tekee Hank mentyään pakkien välistä läpiajoon.
- Osgoodin reaktionopeus. Chris vaikutti paljon sähäkämmältä liikkeissään Domiin nähden, torjuntatyylit ovat tietysti erilaiset mutta itse olin todella tyytyväinen vaihtoon koska kauhulla katselin jo viime vuonna joka kerta kun Hasek teki sen lumienkelinsä ja jätti maalin yläosan täysin paljaaksi. Osgoodin perinteisempi tyyli vie joukkueen pitkälle, jos vain valmentajalla riittää usko ja rohkeus jättää nimekkäämpi veskari kakkoseksi. Pelaajat tuntuivat myös rauhallisemmilta kun ei noita kaukovetoja humpsahtanut sisään tällä kertaa.
- Detroitin pakit on ajettu ahtaalle hyökkäysalueella. Joku viisas siitä jo telkkarissa puhuikin mutta tämä tosiaan näkyy, karvaus tulee silmille heti Nasvillen sinisen sisällä ja aikaa ei ole pyörittää syöttörulettia käyntiin pakkien kautta. Tämä tulee kaatamaan Detroitin mahdollisesti jatkossa, jos pakit pelataan pois ja runkosarjassa dominoinut kiekonkierrätys sen mukana...jotain muuta on keksittävä tilalle jotta noita maaleja saadaan tehtyä.
-Eilen ammutut 50 kutia olivat valtaosin ihan jonninjoutavia, Ellisin ei tarvinnut muuta kuin olla vain edessä. Itse en muista yhtään huikeaa räpyläkäden pelastusta tai muuta oikeasti upeasti torjuttua tilannetta. Ok, jos sijoittautuu oikein niin ei tarvitse välttämättä muuta tehdäkään mutta kyllä tuo nyt oli taas sellainen tyypillinen Detroitin laukaisutilasto, ammuttiin kuin haulikolla mutta heikoin tuloksin.
- Joukkueen on saatava itsensä samaan liikkeeseen kuin eilisen pelin 10 ensimmäistä minuuttia, muiden otteluparin matseissa on vauhti ihan eri luokkaa. Nähdyissä matseissa on häirinnyt tosi paljon sellainen omituinen "neppailu", mikä on aina jossain vaiheessa astunut voimaan. Voi olla että valmennus on halunnut tempoa hiljaisemmaksi omista syistään mutta kyllä se tulee vielä puremaan nilkkaan, on nimittäin purrut jo nyt pari kertaa.
Kaikesta pessimismistä huolimatta uskon että nyt mennään pitkälle heti kun löytyy se tappamisen meininki ja lopetetaan se runkosarjan dominoinnin muistelu. Finaaleissa kaatuu Pingviinit otteluvoitoin 4-2.