Deftones - oman tiensä kulkija

[Tumpe]

Paljon on puhuttu 'osaavista metallibändeistä' ja 'nu-metallin aallosta' mutta kyllä otsikon bändi ansaitsee ehdottomasti oman ketjunsa. Itse eksyin Deftonesin pariin 90-luvun lopulla kun saman koulun skeittaajat hehkuttivat bändiä. Samoihin aikoihin löysin Kornin ja Rage Against The Machinenkin. Aluksi Deftones oli minulle vain Around The Fur -levyn hittisinkku My Own Summer, mutta jossain vuosien 2003-2004 intti+parisuhdeangstissa löysin bändin muutakin tuotantoa.

Lempparit ovat edellä mainittu Around the Fur ja sitä seurannut White Pony. Muuta materiaalia en ole hirveästi edes jaksanut kuunella mutta näissä kahdessakin on uskomattoman kovaa kamaa ihan riittämin. Mikä bändissä sitten kiehtoo? Mielestäni Chino Moreno on yksi kaikkien aikojen parhaista vokaalisteista mitä tulee emotiaaliseen tulkintaan. Jätkän laulutapa on suht roisi ja varsinkin livenä aika sekavaa mutta toimii niin perkeleen hyvin. Vielä kun Carpenterin massiiviset voimasoinnut säestää Chinon voihkintaa niin muuta ei oikein tarvikkaan. Aivan tajutonta kamaa synkkään fiilistelyyn, miksei myös aggressioiden purkuun.

Uutta levyä olisi tulossa syksyllä ja ilmeisesti bändi on palaamassa juurilleen parin albumin jälkeen. Chinon mukaan albumista on tulossa mahdollisimman 'outo', josta hän tykkää. Tämä kyllä mielestäni lupaa mukavaa:

If I had to compare it to any of our records, then I think it probably reminds me of White Pony the most. There's a lot of atmosphere and a lot of soundscaping.

 

[Ted Raikas]

Eipä ole tuotanto tuttua, mutta voisi ottaa kuunteluun joskus. Kunhan tämä ei ole mitään pomppumetallia. Maininta "nu-metal" saa yleensä karvat pystyyn ja kielteisessä mielessä.

Jos on mutkikasta, teknisesti taitavaa ja outoa, niin voi olla mieleenkin. Palataan asiaan jahka on jotain kokemusta tästä orkesterista.

 

[Tumpe]

Eipä ole tuotanto tuttua, mutta voisi ottaa kuunteluun joskus. Kunhan tämä ei ole mitään pomppumetallia. Maininta "nu-metal" saa yleensä karvat pystyyn ja kielteisessä mielessä.

Jos on mutkikasta, teknisesti taitavaa ja outoa, niin voi olla mieleenkin. Palataan asiaan jahka on jotain kokemusta tästä orkesterista.

Ei tämä ihan sen perinteisen nu-metallin määritelmiä täyttäne, vaan menee sinne vähän oudompaan ja mutkikkaampaan suuntaan. Ei kuitenkaan mitään progea. Tulehan kertomaan sitten murskaava mielipiteesi!

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Tuli tutustuttua ko. bändiin siinä nu-metal aallokon velloessa kovimmillaan noin vuosina 97-99. Taisin kuulla dedyyttilevy Adrenalinea ensimmäisena ja se kolahti ihan kohtuudella. Around the fur oli lievä pettymys, mutta kuitenkin ihan ok lätty vielä. White pony ei sitten enää lähtenyt minulle ollenkaan. Provinssin keikan näin juurikin tuon levyn tienoilta ja keikka oli kyllä hyvä. Sen jälkeen ei ole kyllä yksikään biisi napannut yhtään, joten ei ole enää mitään hajua bändin tilanteesta. Kahta ensimmäistä levyäkään ei tule kuunneltua enää käytännössä ollenkaan. Deftones kyllä aika pitkälti jäi itseltä samaan aikaan kuin koko nu-metal genrekin. Nolo syrjähyppy menneisyydestä.

 

[Evil]

Luin ensin että Delfonics ja innostuin. Se oli hyvä yhtye.

 

[Pullamössö]

Kyseinen bändi on täyttä paskaa.