Dance/ja konemusiikin ihanuus
Kerrottakoon että 20-luvulla keksittiin ensimmäinen syntetisaattori, jota käytettiin lähinnä kauhuelokuvien musiikin tekemiseen.
Siinä ei ollut keyboardia ollenkaan, vaan aavemainen vibrato saatiin aikaiseksi ohjailemalla oskillaattoria käsiä heilutellen kolmen maston välissä.
Tämä oli konemusiikkia mutta tätä tuskin voi sanoa dance-musiikiksi.
Täällä jo edellä mainitsemanne pioneerit Claus Chülts, ym. tekivät konemusiikkia tunnetuksi taitavasti. Suuri hatunnosto heille!
Nykymaailman konemuusikot pitävät nimenomaan Kraftwerkiä esikuvanaan, mutta sitäkään ei vielä välttämättä voi kutsua dance-musiikiksi.
Joskus 80-luvulla Yhdysvalloissa syntyi house musiikki ja sitä voi kutsua jo tanssittavaksi musiikiksi joka on jäänyt edelleen elämään.
Hetkeä myöhemmin täysin toista kautta syntyi tekno. Joka kulkeutui eurooppaan Ibizan kautta.
Tästä paljon myöhemmin Suomen listoille kulkeutuivat 2 Unlimited ynnämuut sellaiset kertakäyttörallatukset. On sääli että suuri yleisö mieltää juuri nämä 2 Unlimitedit teknoksi ja konemusiikin synnyttäjiksi.
Nykyään uusia musiikin alalajeja omine alalajeineen on jo niin paljon että niitä on turha alkaa tässä luettelemaan koska kaikki tarkoittavat niillä jo eri asioitakin.
Nykyään musiikissa ei keksitä enää mitään uutta. Kyse on enää siitä kuka tekee mielenkiintoisimmat yhdistelmät tai peittää taitavimmin jo aiemmin keksityt asiat.
Itse kuuntelen kokeilevaa konemusiikkia (eli experimental) jonka rintamalla Suomi on hyvin edustettuna, sekä acid housea, housea, Detroit technoa, ambientia ja vähän Goa trancea.
Artistit joita mieluiten kuuntelen ovat: Pan Sonic, Mika Vainion soololevytykset, Plastikman, Juno Reactor, Steve Stoll, Robert Hood, Jeff Mills, Jori Hulkkonen, AphexTwin, Jimi Tenor (ja harmillisen vähän tunnettu Vääristymä).
(Konemusiikin ulkopuolelta haluaisin mainita muutaman suosikkini tähän yhteyteen: Kuusumun profeetta ja Keuhkot, jotka kuuluvat Avant garde musiikkiin).
Haluan vielä lisätä konemusiikin ystävänä tähän että teen itse laitteita joka on varmin tapa personalisoida oma soundinsa muista erottuvaksi.
Laitteistosta löytyy tällä hetkellä (itse tehdyt) jännitelähde, kasiraitamikseri/särkijä, kohinageneraattori, oskillaattoreita, pätkinäisyysgeneraattori.
Tehdastekoisista äänilähteistä joukkoon on hyväksytty vain 70-luvun puolitetut urut, sekä legendaarinen Roland SH-101.
Levykaupassa kaikkien artistialiaksien viidakosta helpoin tapa poimia suosikkinsa on etsiä lempilevy-yhtiöidensä julkaisuja.
Undergroud- musiikin pienet levy-yhtiöt ovat yleensäkin erikoistuneet vain tietyntyyppisiin julkaisuihin.
Eli yhteenvetona voin sanoa että konemusiikista keskusteltaessa erittelyt voidaan yhtä hyvin tehdä musiikkilajeista, levy-yhtiöistä, koneista kuin artisteistakin.
Kerrottakoon että 20-luvulla keksittiin ensimmäinen syntetisaattori, jota käytettiin lähinnä kauhuelokuvien musiikin tekemiseen.
Siinä ei ollut keyboardia ollenkaan, vaan aavemainen vibrato saatiin aikaiseksi ohjailemalla oskillaattoria käsiä heilutellen kolmen maston välissä.
Tämä oli konemusiikkia mutta tätä tuskin voi sanoa dance-musiikiksi.
Täällä jo edellä mainitsemanne pioneerit Claus Chülts, ym. tekivät konemusiikkia tunnetuksi taitavasti. Suuri hatunnosto heille!
Nykymaailman konemuusikot pitävät nimenomaan Kraftwerkiä esikuvanaan, mutta sitäkään ei vielä välttämättä voi kutsua dance-musiikiksi.
Joskus 80-luvulla Yhdysvalloissa syntyi house musiikki ja sitä voi kutsua jo tanssittavaksi musiikiksi joka on jäänyt edelleen elämään.
Hetkeä myöhemmin täysin toista kautta syntyi tekno. Joka kulkeutui eurooppaan Ibizan kautta.
Tästä paljon myöhemmin Suomen listoille kulkeutuivat 2 Unlimited ynnämuut sellaiset kertakäyttörallatukset. On sääli että suuri yleisö mieltää juuri nämä 2 Unlimitedit teknoksi ja konemusiikin synnyttäjiksi.
Nykyään uusia musiikin alalajeja omine alalajeineen on jo niin paljon että niitä on turha alkaa tässä luettelemaan koska kaikki tarkoittavat niillä jo eri asioitakin.
Nykyään musiikissa ei keksitä enää mitään uutta. Kyse on enää siitä kuka tekee mielenkiintoisimmat yhdistelmät tai peittää taitavimmin jo aiemmin keksityt asiat.
Itse kuuntelen kokeilevaa konemusiikkia (eli experimental) jonka rintamalla Suomi on hyvin edustettuna, sekä acid housea, housea, Detroit technoa, ambientia ja vähän Goa trancea.
Artistit joita mieluiten kuuntelen ovat: Pan Sonic, Mika Vainion soololevytykset, Plastikman, Juno Reactor, Steve Stoll, Robert Hood, Jeff Mills, Jori Hulkkonen, AphexTwin, Jimi Tenor (ja harmillisen vähän tunnettu Vääristymä).
(Konemusiikin ulkopuolelta haluaisin mainita muutaman suosikkini tähän yhteyteen: Kuusumun profeetta ja Keuhkot, jotka kuuluvat Avant garde musiikkiin).
Haluan vielä lisätä konemusiikin ystävänä tähän että teen itse laitteita joka on varmin tapa personalisoida oma soundinsa muista erottuvaksi.
Laitteistosta löytyy tällä hetkellä (itse tehdyt) jännitelähde, kasiraitamikseri/särkijä, kohinageneraattori, oskillaattoreita, pätkinäisyysgeneraattori.
Tehdastekoisista äänilähteistä joukkoon on hyväksytty vain 70-luvun puolitetut urut, sekä legendaarinen Roland SH-101.
Levykaupassa kaikkien artistialiaksien viidakosta helpoin tapa poimia suosikkinsa on etsiä lempilevy-yhtiöidensä julkaisuja.
Undergroud- musiikin pienet levy-yhtiöt ovat yleensäkin erikoistuneet vain tietyntyyppisiin julkaisuihin.
Eli yhteenvetona voin sanoa että konemusiikista keskusteltaessa erittelyt voidaan yhtä hyvin tehdä musiikkilajeista, levy-yhtiöistä, koneista kuin artisteistakin.