Sanoin ennen kauden alkua, että Clarke on "pelisilmäpuoli", joka puolustaa hyvin mutta kuljetettuaan kiekon ylös viskaa sen yleensä päätyyn. Siltä se vielä harjoituspeleissä näytti, mutta niinikään meikäläisen ennakkoarvio näytti todella typerältä Clarken takoessa pinnoja.
Huomattavaa kuitenkin on, että mielestäni Clarke takoi hirmutehonsa loppujenlopuksi aivan peruspelillä. Syöttöä lähimmälle, kiekkoa maalille ja niin edelleen. Kun Murphy vertailut alkoivat, huomautikin että Clarke ei tee mitään virtuoosimaista kentällä, ellei (silloin) erittäin varmaa puolustamista lasketa.
Joulun jälkeen Clarken pelissä kuitenkin tapahtui jotain, ja puhuttiin pikkuvammasta joka olisi estänyt harjoittelun joulutauolla. Isoin muutos kuitenkin oli se, että ilmeisesti pisteidensä ja 1. pakin roolinsa innoittamana Clarken peli keväällä monimutkaistui ja sitä kautta myös huononi. Enään ei ole tietoakaan nöyristä ja perusvarmoista ratkaisuista, vaan yritykset ovat mitä uskaliaampia ja riskialttiita. Epäonnistumiset ovat ruokkineet epäonnistumisia, mutta Clarken peli ei ole palannut alkukauden uomiin vaan edelleen mies yrittää kentällä jotain mitä ei osaa. 1-7 päättyneessä Blues turpasaunassa Clarken kiekon läpi päästö siniviivalle (jossa miehen itsensä olisi pitänyt olla) oli huikea esimerkki tästä - aivan järjetön ratkaisu ja riskinotto.